Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pyhä Klaara

Eurooppalainen fransiskaanien kokoontuminen Assisissa 2007 (pdf).

  1. Sanat eivät riitä; kristittyä ei tunnisteta ainoastaan siitä mitä hän sanoo tai mitä hän tekee, vaan siitä mitä hän on. Sanominen on helppoa. Sen demonstroiminen toiminnalla ei ole. On yksi asia omata todistuksia tai dokumentteja (kaste, avioliitto), mutta elää kaikki nämä ihmissuhteissa on toinen ja paljon tärkeämpi asia. Nuoret nähdään usein leväperäisinä uskonsa harjoittamisessa, vaikka syvemmällä tasolla he ovat usein enemmän vakavissaan sen kanssa. Jotkut näyttävät sen ulkoisesti (pitämällä ristiä tai jopa ruusukkoa) mutta ilman syvällisyyttä.
  2. Jeesuksen kanssa vaeltaminen ja hänen seuraamisensa. Kristittynä oleminen kutsuu elämään lihassa ja veressä. Kristitty on joku joka seuraa Jeesustaf; alkaen ihailusta ja kiintymyksestä häntä kohtaan, tuntemaan myötätuntoa ja päätyen hänen seuraamiseensa. Kristittynä oleminen edellyttää valitsemista, mutta päättäminen on ensimmäinen askel koska sitoutumisesta tulee pysyvä: on vaikea olla kristitty tämän päivän maailmassa...vaikka se on aina vaikea asema. Sitoutumisen kautta Jumala kutsuu meitä löytämään oman identiteettimme, näkemään Kristuksen elämän mallina, seuraamaan häntä, eläen, työskennellen aitona miehenä/naisena, seuraten häntä tämän päivän maailmassa; käyttäen "ajan merkkejä" (1 Piet.1:11).
  3. Kristittynä oleminen tässä ja nyt. [Fil.2:5; 2 Tim.1:12] Kristityillä on konkreettinen elämisen, tapahtumien ymmärtämisen, kohtalon haaveiden malli ihmiskunnalle ja koko maailmalle. Kristittynä oleminen merkitsee myös elämistä tänä päivänä kuten Jeesus eli, toivoen omaavansa hänen samat tunteensa; kun liitämme itsemme Kristukseen, rakennamme varmalle maaperälle koska tiedämme keneen olemme panneet luottamuksemme, varmoina siitä ettei sitä rikota. Tästä syystä kristitty pitää elossa perustavat viittaukset jotka luonnehtivat Jeesuksen elämää: a) Jumala on Isä ja on hyvin tärkeää tehdä Hänen tahtonsa. b) Jeesus demonstroi mitä merkitsee olla lähimmäinen solidaarisuudessa kaikkien miesten ja naisten kanssa, antaa heidän ymmärtää että Jumala todella rakastaa heitä. c) Jeesus antoi itsensä perustaakseen valtakunnan, uuden tavan olla ihminen: asettaen itsemme köyhien ja kaikkien yhteiskunnan pois sulkemien rinnalle. Sanalla sanoen, kristittynä oleminen merkitsee Jumalan kumppaniksi tulemista, joka riskeeraa kaiken toisten vuoksi.
  4. Kutsuttu olemaan Kirkko. Monet haluavat olla kristittyjä ilman kirkkoa. Mutta kirkko on Kristuksen Ruumis, jota ei voi erottaa hänen ruumiistaan. Ilman Jeesusta kirkko ei ole kirkko, eikä edes ilman meitä. Kirkko on Kristuksen kasvot, jopa moninen ryppyineen ja epämiellyttävine uurteineen. (Kol.3:9-10) Kirkon olemuksen täytyy olla elävä ja aktiivinen. Siihen ei kuuluta tavan tai perinteen vuoksi. Me vaellamme kirkossa valon ja varjon välissä, ja nuoret ovat sen siemenet ja tulevaisuus. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä "elämän muodossa", jonka meille jättivät Franciscus ja Klaara. Tämä edellyttää meissä sitoutumista ja intoa auttaa uskon siemeniä kasvamaan, eläen ja vaeltaen askel askeleelta kirkon rakentamista varten (1 Piet.2:5), kuten he molemmat tekivät. Jeesus kutsuu meitä rakentamaan yhteisöjämme perustuksina, joista kirkko muotoutuu. Hän kutsuu meitä elämään rakkauden, ilon, uskon ja vapauden kera, ystävinä, kaikille läheisinä, pitämättä itsellämme iloa jonka löydämme ryhmissämme, huolehtimatta tai etsimättä sitä mitä yhteiskunta tyrkyttää meille (Room.12:2). Me olemme ilo ja toivo fransiskaaniperheelle.
  5. Assisin Franciscuksen ja Klaaran kanssa. Franciscus Assisilainen yli kaiken tunsi olevansa Jumalan poika, Kristus veljenään. Hän hyväksyi Jumalan syleilyn, ja tuosta hetkestä lähtien eli vain Hänelle. Evankeliumiprojekti jota Franciscus eli, sijoittui historiaan uutena tapana elää uskoa, kohdata Jumala, olla veli koko luomakunnalle ja oikeamielinen ihmiskunnalle. Monet ovat seuranneet hänen tietään, ja yhä on olemassa hänen esimerkkinsä tarpeeksi innoittama ryhmä pyrkimässä elämään hänen tavallaan tässä ja nyt. Tämä perhe, kuten tulemme näkemään, on monimuotoinen ja levittäytynyt kauas halki maailman.
  6. Me olemme yksi, me olemme kaksi, me olemme kolme, me olemme miljoona. Fransiskaani-tie kasvoi ja syntyi katolisen kirkon kohdusta, mutta sen löytää nyt myös anglikaanisesta ja luterilaisesta yhteisöstä. Nämä ovat miesten ja naisten sääntökuntia ja seurakuntia, jotka ovat erityisesti liittyneet Franciscukseen ja Klaaraan, joiden jäsenet lupaavat elää hänen evankelisen projektinsa kirjaimen ja hengen mukaan. Jotkut niistä omaksuvat perustavan elämän säännön, pyhän Franciscuksen säännön, jonka Honorius III vahvisti 1223. Heitä kutsutaan, yhdenmukaisesti tämän säännön kanssa, "vähäisiksi veljiksi". 1500-luvulta lähtien heitä on löytynyt kolmesta erillisestä ja autonomisesta sääntökunnasta: Vähäiset veljet, konventuaaliset vähäiset veljet ja kapusiinit. Nämä, eivät aina yhtä mieltä menneisyydessä, mutta jotka nykyisin tekevät yhteistyötä harmoonisemmin, muodostavat pyhän Franciscuksen ensimmäisen sääntökunnan. Muut ryhmät, miehet ja naiset, seuraavat Franciscusta sekulaarin fransiskaani-sääntökunnan säännön avulla, ja maallikkoryhmät seuraavat sekulaarin fransiskaani-sääntökunnan sääntöä. Sitten meillä on kontemplatiiviset fransiskaanit, jotka seuraavat pyhän Klaaran sääntöä (klarissat), jonka Franciscus innoitti ja hyväksyttiin 1223. Tämän saman ryhmän kaltaisia ovat konseptionistit (jotka perusti portugalilainen Beatrix da Silva 1400-luvulla), Annunsiationistit 1400-luvulla ja muut kolme kolmannen sääntökunnan naiskonventtia, jotka elivät suljettuina. Naisten apostolisen ja aktiivisen elämän seurakuntia, jotka kolmannen regulaarisääntökunnan sääntöä, on noin 450. Vaikka kaikilla on nimi "fransiskaani", jokaisella on erilainen ilme ja ne muodostavat tärkeän sisarten joukon. Maallikot, miehet ja naiset, jotka ovat tai eivät ole naimisissa, ovat valtava joukko, läsnä kaikissa maissa. Heidän sääntönsä lepää yksinomaan kirjeessä kaikille uskoville. He muodostavat sääntökunnan veljeydessä; eläen samalla arkista maallista elämäänsä. On olemassa fransiskaani-nuorisoa, lapsia, jotka elävät uskoaan fransiskaani-ihanteen mukaan. On mielenkiintoista, että 20. vuosisadan loppua kohti fransiskaani-henki työntyi ei-katolisiin kristillisiin kirkkoihin, niin ikään perustaen niissä sääntökuntia ja seurakuntia. Siten Anglikaanisessa kirkossa on hyvin aktiivinen miesten fransiskaani-yhteisö (Society of Saint Francis), köyhien klarissojen luostari, ja maallikkofransiskaanien ryhmiä. Myös luterilaisessa kirkossa Sveitsissä ja Saksassa on pieniä fransiskaaniryhmiä. Lopuksi on ihmisiä jotka työskentelevät fransiskaanipuitteissa ja -ympäristössä, koska he rakastavat pyhää Franciscusta, ovat kiinnostuneita hänen tarinastaan ja vaikutuksestaan, ja joita on vaikea laskea ja luokitella, eikä pidä unohtaa ettei heitä tunnusteta fransiskaaneiksi, vaikka monissa sykkii fransiskaanisydän, joka laajentaa fransiskaaniperhettä.

Tiesitkö että..?

...maailmassa on 30 000 ihmistä, jotka seuraavat pyhän Franciscuksen sääntöä?

...jokaisesta 100 sääntökuntalaisesta maailmassa, 13 on fransiskaaneja?

...jokaisesta 10 kontemplatiivisesta sääntökuntalaisesta 4 on fransiskaanitraditiosta?

...maailmassa aktiivisia naisfransiskaaniyhteisöjä on kaikkiaan yli 450 joilla on 200 000 jäsentä?

...jokaisesta 10 sääntökuntalaisesta 3 on fransiskaaneja?

...jos sääntökuntaelämä katolisessa kirkossa lasketaan yhteen 1 300 000 jäseneen, fransiskaaniperheellä on 250 000 jäsentä, s.o. melkein 20% katolisesta kirkosta

...vaikka on vaikea vahvistaa sekulaarifransiskaanien sääntökunnan veljien ja sisarten lukumääriä, se on suurinpiirtein miljoona?

...ja mitä sinä ajattelet kaikesta tästä?


©2017 Magdaleena - suntuubi.com