Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Yhtäläisyydet Buddhan ja Franciscus Assisilaisen välillä
Buddha Franciscus
Syntyjään Siddarta Gautama Syntyjään Giovanni Bernadone
Luuli kohtalonsa olevan tulla kuninkaaksi Luuli kohtalonsa olevan tulla ritariksi
Etuoikeutettu varhaiselämä Etuoikeutettu varhaiselämä
Rakasti Jasodharaa Rakasti Klaaraa
Kohtaamiset kärsimyksen kanssa johtavat uudelleen ajattelemaan elämää Kohtaamiset kärsimyksen kanssa johtavat uudelleen ajattelemaan elämää
Luopui maailmasta elääkseen iloisessa köyhyydessä ja siveydessä Luopui maailmasta elääkseen iloisessa köyhyydessä ja siveydessä
Torjui liiallisen asketismin Torjui liiallisen asketismin
Muistutti myötätunnosta kaikkia olentoja kohtaan Muistutti myötätunnosta kaikkia olentoja kohtaan
Opetti väkivallattomuutta Opetti väkivallattomuutta
Vastusti kastijärjestelmää Vastusti luokkajärjestelmää
Sai "Buddhan merkit" Sai stigmat vierailun jälkeen
Kesytti vihaisen elefantin Kesytti Gubbion suden
Perusti uskonnollisen järjestön jossa tuhansia munkkeja ja nunnia hänen kuolemaansa mennessä Perusti uskonnollisen järjestön jossa tuhansia veljiä ja nunnia hänen kuolemaansa mennessä
Yritti lopettaa kuningas Ajatasattun sodan Yritti lopettaa ristiretkeläisten sodan

Pyhä Franciscus ja Buddha

Buddhalaisille pyhä Franciscus on viehättävin kaikista kristillisistä pyhimyksistä. Monin tavoin hänen elämänsä oli samankaltainen kuin Buddhan. Hänen käytöksensä ja opetuksensa ilmensivät parasta Jeesuksen rakkauden evankeliumissa; lempeyttä, anteeksiantoa, yksinkertaisuutta, luopumista, mutta ilman dogmaattisuutta ja kovuutta. Hän oli myös erityisen lempeä eläimiä kohtaan - jotain, millä ei ollut sijaa kristinuskossa ennen sitä. Jos Franciscus olisi ollut yksi hänen opetuslapsistaan, Buddha olisi ylistänyt häntä esimerkillisenä munkkina. Kuitenkin kaksi miestä olivat myös erilaisia jollain tapaa. Franciscus oli osaamaton käytännöllisissä asioissa, kun taas Buddha osoitti tervettä arvostelukykyä ja maalaisjärkeä useimmissa asioissa mitä hän teki. Franciscuksen yksinkertaisuus ulottui intellektuaalisiin asioihin; hän oli viaton, luottavainen ja vailla kavaluutta parhaalla mahdollisella tavalla. Buddha sen sijaan oli ajattelevainen, tietäväinen ja älyllisesti tarkka. Franciscuksella oli kaikki lapsen rakastettavat ominaisuudet; Buddhalla kaikki aikuisen hienoimmat piirteet. Buddhan ja pyhän Franciscuksen elämä, opetukset ja esimerkki ovat tärkeitä tänä päivänä siinä, että ne voivat palvella ymmärryksen siltoina buddhalaisten ja kristittyjen välillä.

Osho Franciscuksesta

Buddhan epätavallisuus on hänen kertakaikkinen tavallisuutensa. Hänen tavallisuutensa on hänen epätavallisuutensa. Olla tavallinen on kaikkein epätavallisin asia maailmassa. Juuri edellisenä yönä törmäsin hyvin kauniiseen tarinaan pyhästä Franciscuksesta, Buddhasta. Pyhä Franciscus Assisilainen makasi kuolinvuoteellaan. Hän lauloi, ja lauloi niin lujaa, että koko naapurusto oli tietoinen. Veli Elias, turhantärkeä mutta etevä fransiskaanisääntökunnan jäsen, tuli pyhän Franciscuksen luo ja sanoi, "Isä, ikkunanne ulkopuolella kadulla seisoo ihmisiä". Monet olivat tulleet. Peläten että Franciscuksen elämän viimeinen hetki oli tullut, monet jotka rakastivat häntä, olivat kokoontuneet yhteen talon ympärille.

Tämä veli Elias sanoi, "pelkään ettei mikään mitä voisimme tehdä, estä heitä kuulemasta lauluanne. Itsehillinnän puute niin vakavalla hetkellä saattaisi häpäistä sääntökunnan, isä. Se saattaisi vähentää arvonantoa, jota teitä itseänne kohtaan niin oikeutetusti tunnetaan. Kenties äärimmäisyydessänne olette kadottaneet silmistänne velvollisuutenne monia kohtaan, jotka ovat tulleet katsomaan teitä pyhimyksenä. Eikö olisi heille ylentävämpää, jos voisitte, tuota, kuolla hieman suuremmalla kristillisellä arvokkuudella?"

"Suokaa minulle anteeksi, veli", pyhä Franciscus sanoi, "mutta tunnen niin paljon iloa sydämessäni, etten voi itselleni mitään. Minun täytyy laulaa!"

Ja hän kuoli laulaen. Koko kristillisessä historiassa hän on ainoa, joka on kuollut laulaen. Monet Zen-ihmiset ovat kuolleet laulaen, mutta he eivät kuulu kristinuskoon. Hän on ainoa Zen-mestari kristillisten pyhimysten joukossa. Hän ei välittänyt yhtään kristillisestä arvokkuudesta.

Mitä nyt tapahtui? Tämä veli Elias haluaa todistaa ihmisille että pyhä Franciscus on pyhimys. Nyt hän pelkää että ihmiset eivät pidä häntä pyhimyksenä; he voivat ajatella että hän on hullu tai jotain. Pyhimyksen täytyy olla surullinen määritelmänsä mukaan. Kristityt uskovat ainoastaan surullisiin pyhimyksiin. He eivät voi uskoa että Jeesus ikinä nauroi. Se on kristillisen arvokkuuden alapuolella. Nauru? - niin inhimillistä, niin tavanomaista? He tuntevat ainoastaan yhden asian, laittaa Jeesus sinne ylös inhimillisyyden yläpuolelle - mutta sitten kaikki se mikä on inhimillistä, täytyy riisua hänestä. Sitten hänestä tulee vain kuollut, veretön asia.

Tämä veli Elias on huolissaan. Tämä on viimeinen hetki, Franciscus on kuolemassa ja hän jättää huonon nimen jälkeensä. Ihmiset tulevat ajattelemaan että joko hän ei ollut pyhimys tai hän oli hullu. Hän on huolissaan koska hän haluaa todistaa. Itse asiassa hän ei ole huolissaan pyhästä Franciscuksesta, hän on huolissaan itsestään ja sääntökunnasta: "Se tulee olemaan hyvin häpeällistä meille myöhemmin. Kuinka voimme vastata näille ihmisille? Mitä tapahtui viimeisinä hetkinä? Hän on huolissaan itsestään. Jos mestari on hullu, entä opetuslapsi? Hän on opetuslapsi.

Mutta nähkää kaksi eri tasoa, kaksi eri ulottuvuutta yhdessä. Elias on huolissaan yleisestä mielipiteestä. Hän haluaa todistaa mestarinsa olevan suurin mestari, olevan pyhimyksistä suurin, ja hän tietää vain yhden tavan todistaa se - että hänen pitäisi olla vakava, että hänen pitäisi ottaa elämä vakavasti, että hänen ei pitäisi nauraa, ei laulaa eikä tanssia. Se on liian inhimillistä, liian tavallista. Tavallisille kuolevaisille voidaan antaa anteeksi, mutta ei niin merkittävälle kuin pyhä Franciscus.

Mutta pyhällä Franciscuksella on erilainen visio - hän on vain tavallinen, hän sanoo: "suokaa minulle anteeksi, veli, mutta tunnen niin paljon iloa sydämessäni etten voi mitään itselleni. Minun täytyy laulaa!" Itse asiassa Franciscus ei niinkään laula, Franciscuksesta on tullut laulu. Sen takia hän ei voi mitään, hän ei voi hallita itseään. Ei ole ketään jäljellä hallitsemassa.

Jos laulu tulee, se tulee. Se ei ole hallinnassa, se ei voi olla, koska hallinta on kadonnut. Itse, ego, ei enää ole olemassa. Pyhä Franciscus ei ole olemassa yksilönä. Sisäpuolella on ehdoton hiljaisuus. Hiljaisuudesta syntyy tämä laulu. Mitä voi Franciscus tehdä? Sen takia hän sanoo: "En voi sille mitään. Minun täytyy laulaa!"

Ja hän kuoli laulaen. Eikä voi olla toista parempaa kuolemaa. Jos voit kuolla laulaen, se todistaa että olet elänyt laulaen, että elämäsi oli iloa ja kuolemasta oli tullut sen huippukohta, kulminaatio.

Pyhä Franciscus on Buddha. Buddhan erityispiirre on että hän on tavallinen, että hänellä ei ole ajatuksia itsestään kuinka hänen pitäisi olla, että hän on yksinkertaisesti spontaani, että mitä tahansa tapahtuu, tapahtuu. Hän elää hetken yllykkeestä, se on hänen aitoutensa.

Franciscus ja islam-yhteys

Mikä on yhteys pyhän Franciscus Assisilaisen ja islamin välillä? Vuonna 1219 pyhä Franciscus matkusti nykyiseen Pohjois-Egyptiin ja vieraili muslimisulttaani al-Malek al-Kamilin luona. Tämä tapahtui viidennen ristiretken alussa, mutta Franciscus ja hänen veljensä eivät tehneet tätä matkaa osana taistelua pyhän maan uudelleen valtaamiseksi. Pikemminkin he olivat oppositiossa aikansa valtavirran teologiaan ja poliittiseen oikeaoppisuuteen nähden, tavatakseen muslimeja ja elääkseen heidän joukossaan "vähäisempinä veljinä".

Franciscus ja hänen veljensä menivät ollakseen läsnä näiden ihmisten keskuudessa, joita kuvattiin pahoina Kristuksen vihollisina, ja läsnäolonsa evankelioinnilla Franciscus huomasi Jumalan hengen olevan läsnä ja työskentelevän muslimikansan sisällä, joita silloin kutsuttiin "saraseeneiksi". Franciscus ihaili heidän julkista toistuvaa Jumalan tunnustamistaan ja kutsua rukoukseen, ja hän arvosti syvää kunnioitusta, jota he osoittivat pyhälle kirjalleen, Koraanille.

Ajan yleisen suuntauksen ollessa se, että kristityt saarnaajat pitivät korvia särkeviä, yllyttäviä saarnoja islamia vastaan, Franciscus kielsi veljiään ottamasta osaa näihin toimiin. Hän vaati että hänen veljensä ovat läsnä ennen kaikkea eläen saraseenien kanssa ja heidän joukossaan. Heidän tuli saarnata ainoastaan jos he tunsivat että se "miellyttäisi Herraa".

Franciscus työskenteli estääkseen veljeskuntaa tulemasta sotketuksi siviili- ja kirkkollisten virkojen ja vallan puristukseen, ja piti yhteisön keskittyneenä palvelemaan lähimmäisiään ainoastaan Jumalan kunniaksi.

(Perustuu J.Hoeberichtsin kirjaan Francis and Islam; Franciscan Press 1997. Valmistanut Mary O'Shaughnessy)


©2018 Magdaleena - suntuubi.com