Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

San Damianon krusifiksilla on erityinen paikka fransiskaanien sydämessä ympäri maailman. Tämän ristin edessä, joka roikkui pienessä raunioituneessa San Damianon kirkossa Assisin muurien ulkopuolella, nuori Franciscus rukoili kun hän kuuli sanat: "Franciscus, mene ja korjaa minun taloni." Hän otti tämän kirjaimellisesti ja alkoi välittömästi koota kiviä ja muuta materiaalia työtä varten; muita liittyi häneen, ja tämän jaetun tehtävän avulla veljien yhteisö alkoi muodostua. Myöhemmin, kun tehtävä oli valmis ja muita edelleen liittyi heihin, Franciscus tuli näkemään että hänen kutsumuksensa ei ollut vain korjata kirkkorakennuksia, ei edes työskennellä kirkon, jolta siihen aikaan puuttui intoa,  uudistumisen puolesta, vaan elää ja julistaa Hyvää Sanomaa koko luomakunnan uudistumisesta Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan.

Korjatusta San Damianon kirkosta tuli pyhän Klaaran ja hänen sisartensa ensimmäinen koti, mutta kun myöhemmin kolmannellatoista vuosisadalla paljon laajempi konventti ja kirkko rakennettiin Assisin muurien sisäpuolelle majoittamaan perustajattaren ja kasvavan sisarten yhteisön ryhmä, krusifiksi lähti heidän mukaansa; se roikkuu yhä tänä päivänä pyhän Klaaran basilikassa, keskipisteenä rukoukselle ja pyhiin vaellukselle, ja merkkinä Jeesuksen kutsusta jokaiselle meistä elää evankeliumin elämää.

San Damianon krusifiksi on huomattava taideteos, luultavasti syyrialainen alkuperältään, ja ilman muuta näyttäen merkkejä itäisen ikonografian perinteen vaikutuksesta. Kristuksen hahmo on sekä haavoitettu että voimakas, suoraselkäinen ja peräänantamaton; hänen kasvonsa katsovat ulos meihin, silmät apposen auki. Hän ei ole yksin koska ristin ympärille ovat kokoontuneet ne, jotka olivat pääkallonpaikalla: Neitsyt Maria ja rakastettu opetuslapsi Johannes, Magdalan Maria ja Jaakobin äiti Maria, ja sadanpäämies, joka Markuksen evankeliumissa julistaa: "Totisesti, tämä on Jumalan Poika". On myös kaksi muuta hahmoa, paljon pienempää kuin muut, sotilas joka lävisti Jeesuksen kyljen keihäällä, ja se joka tarjosi Jeesukselle hapanviiniin kastettua sientä. Vaikutus on kutsua meidät, sivustakatsojat, myös osallisiksi kohtaukseen. Puolivälissä ylös vasenta jalkaa on kukonpoika, joka kuvaa Pietarin (ja meidän) Jeesuksen kieltämistä. Ylhäällä näemme Jeesuksen täysin vaatetettuna kuninkaallisessa ylösnousemusasussaan, kantaen ristiä voittoisana valtikkana haudasta taivaalliseen hoviin. Aivan ylhäällä Isä Jumala ojentaa kaksi sormea siunaten ja toivottaen tervetulleeksi; Jeesus on nostettu kuolleista Isän oikealle puolelle. Taivas ja maa ovat liittyneet jälleen yhteen!

Krusifiksin värit ovat rikkaat ja hehkuvat, ja houkuttavat meitä lämmöllään. Ikoni kertoo koko tarinan Jeesuksen kuoleman voittamisesta ja kutsuu meitä jakamaan uuden elämän jonka ensi hedelmä hänen ylösnousemuksensa on. Ojennettujen käsivarsien takana on musta viiva. On selvää, että tämä ei ole ainoastaan musta alue jonka taiteilija jätti tyhjäksi. Se edustaa haudan pimeyttä, sen tyhjyyttä. Jeesuksen veren ja haudan yläpuolisen palkin punainen kuvaavat hänen kuoleman pimeyden voittavaa rakkauttaan.

Monet ovat tunteneet Jeesuksen kasvoissa jotain hänen rakkaudestaan ja myötätunnostaan koko luomakuntaa kohtaan, ja ovat liikuttuneet vastaamaan edes osalla pyhän Franciscuksen anteliaisuudesta ja ilosta.

 

"T"-muotoinen Tau-risti, eli egyptiläinen risti,  on muinainen ikuisen elämän symboli. Druidit pyhittivät puun kaivertamalla sen kaarnaan Tau-ristin. Muinaiset egyptiläiset, gnostikot, Eleusiin mysteerit ja Dionysoksen riitit käyttivät kaikki Tau-ristiä. Sitä käytetään myös vapaamuurariudessa yhtenä sen symboleista.

Tau-risti on yhtä yksinkertainen kuin pyhän Franciscuksen näkemys kristillisyydestä. Hänen lähestymistapansa evankeliumin julistamiseen on yksinkertaisesti elää sitä: saarnatkaa evankeliumia aina, jos tarpeen, käyttäkää sanoja.

Ensimmäinen muistiinmerkitty viittaus TAU-ristiin on Hes.9:4: "Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki [TAU] kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden." Siteeraten Jean Danielousin teosta, Les Symboles Chretiens Primitifs (Pariisi 1961), Rene Cossey osoittaa että Tauta käytettiin "valittujen merkkinä" Vanhassa testamentissa, jonka Jahven enkeli piirsi vihittyjen otsaan. Se piirrettiin voiteluöljylllä Israelin ylimmäisen papin otsaan häntä pyhitettäessä. Varhaiset Pohjois-Afrikan kristityt antoivat maalata tai tatuoida sen otsaansa uskon merkkinä. Keskiaikaiset rabbit visualisoivat sen, kun heidät heitettiin liekkeihin inkvisition aikana, lyhennettynä versiona Tetragrammatonista (ks. "JHVH" Sanakirjassamme!). TAU on heprealaisten aakkosten viimeinen kirjain Septuagintan kreikkalaisessa käännöksessä, ja näyttää hyvin paljon T-kirjaimelta. Siten se edustaa myös loppua: Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta tottelemattomuuden maailmaan tuoman synnin ja kuoleman pitkän hallinnon loppumisena.

Neljännessä lateraanikonsiilissa 11.11.1215 paavi Innocentius viittasi TAUhun ja lainasi ylläolevaa jaetta viitaten pyhien paikkojen häpäisyyn saraseenien toimesta. On laajalti hyväksytty että pyhä Franciscus oli läsnä ja kuuli paavi Innocentius III:n sanat, kun hän sanoi: "TAU on täsmälleen saman muotoinen risti, jolle Herramme ristiinnaulittiin Golgatalla, ja ainoastaan ne merkitään tällä merkillä ja saavuttavat armon, jotka ovat kuolettaneet lihansa ja yhdenmukaistaneet elämänsä ristiinnaulitun Vapahtajan elämään." Siitä eteenpäin TAUsta tuli Franciscuksen oma vaakuna, mutta todennäköisesti hän löysi sen jo huolehtiessaan spitaalisista pyhän Antoniuksen seuraajien kanssa, jotka käyttivät Tauta symbolinaan, koska pyhimyksen väitetään kokeneen marttyyrikuoleman sellaisella ristillä.

Franciscus käytti TAUta kirjoituksissaan, maalasi sen niiden paikkojen seiniin ja oviin missä hän viipyi, ja käytti sitä ainoana nimikirjoituksena kirjoituksissaan. Kun fransiskaaniveli seisoo kädet sivuille levitettyinä, hänen habituksensa eli pitkä tunikansa on Taun muotoinen. Veli on kääritty ristiin. Häntä muistutetaan jatkuvasti sitoumuksestaan olla "toinen Kristus" muille.

Pyhä Bonaventura sanoi: "Tämä TAU-symboli sai pyhimyksen kaiken kunnioituksen ja antaumuksen; hän puhui siitä usein suositellakseen sitä, ja hän piirsi sen itseensä ennen kuin aloitti mitään toimistaan."

Tuomas Celanolainen, toinen fransiskaanihistorioitsija, kirjoittaa: "Franciscus piti TAUta parempana kuin mitään muuta symbolia, hän hyödynsi sitä ainoana nimikirjoituksenaan kirjeissään, ja hän maalasi sen kuvan kaikkien paikkojen seiniin, joissa hän viipyi."

Kuuluisassa Veli Leon siunauksessaan, Franciscus kirjoitti pergamentille: "Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Jumala siunatkoon sinua, veli Leo!" Franciscus luonnosteli (veli Leon) pään ja piirsi sitten TAUn tämän muotokuvan päälle.

Johtuen epäilemättä suureksi osaksi Franciscuksen omasta kiintymyksestä ja antaumuksesta TAUlle, se on ollut hyvin tunnettu ja hyväksytty fransiskaani-symboli eri kirkkokuntien  ja niiden kaikkien järjestöjen fransiskaanien keskuudessa vuosisatoja. Sellaisena se pysyy tänä päivänäkin. TAU kantaa itsessään kaiken Kristuksen ristin symboliikan, yhtä lailla kuin Franciscuksen elämän ihanteen ja unelman itselleen ja seuraajilleen.

Fransiskaanien tunnuksessa eli vaakunassa on kaksi kättä ristissä: Kristuksen paljas käsivarsi Franciscuksen hihallisen käsivarren edessä: tätä kutsutaan "sopusoinnuksi" tai "harmoniaksi". Kristuksen kädessä on haava hänen ristiinnaulitsemisestaan; Franciscuksella on stigma. Niiden välissä on Tau tai risti. Joissain versioissa nähdään pilvet, painottamassa yhteyttä taivaan ja maan välillä. Joskus nähdään säteilevä kirkkaus merkkinä Jumalan kirkkaudesta. Tunnus symboloi pyhän Franciscuksen (jota kutsutaan nimityksellä Alter Christus - toinen Kristus) mukautumista Herraan Jeesukseen. Ensimmäisenä pyhimyksenä Franciscus sai stigmat vuonna 1224, vain kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Hänen kuolemansa hetkeä kutsutaan nimityksellä Transitus, koska fransiskaanit uskovat että se oli siirtyminen maasta taivaaseen. Pyhän Franciscuksen stigmat vahvistavat hänen yhteytensä Ristiinnaulittuun. Risti on merkki Kristuksen kärsimyksestä, ja myös merkki katumuksesta, jotka ovat hyvin tärkeitä elementtejä fransiskaanisessa hartaudessa.

RAUHAA JA KAIKKEA HYVÄÄ!

"Pax et bonum - rauhaa ja kaikkea hyvää": tämä perinteinen fransiskaanitervehdys on siirtynyt eteenpäin vuosisatojen ajan. Se tulee meille Assisin köyhältä mieheltä, pyhältä Franciscukselta, ja on tietyllä tapaa fransiskaanisen elämän tavan tavaramerkki. Jeesuksen kohtaaminen muutti totaalisesti Franciscuksen elämän ja se muutti myös tavan jolla hän oli vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Nyt hänen elämäänsä luonnehtivat rakkaus, lämpö ja into Jumalan valtakunnasta julistamisen kera. Myöhemmin elämässään Franciscus sanoi, että Jumala itse paljasti hänelle tämän tervehdyksen: Suokoon Herra sinulle rauhan! Siitä syystä saarnatessaan hän aina aloitti ja päätti tervehtimällä ihmisiä rauhanjulistuksellaan.

Fransiskaanimotto ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan tänäkään päivänä. Pyhän Franciscuksen henkiset pojat ja tyttäret haluavat toistaa ja sisällyttää hänen rauhansa elämäänsä, jotta saattaisivat olla Jumalan rakkauden airuita maailmassa. Väkivalta ja aggressio eivät ole ratkaisuja moniin konflikteihin ympäri maailmamme, vaan pikemminkin ainoastaan anteeksianto, rauha ja hyvyys voivat tuoda todellisen vapauden ja onnen ihmisperheellemme.

Pax et Bonum eri kielillä:

Pau i Be! (Katalonia)
Mir i dobro! (Kroatia)
Fred og alt godt! (Tanska)
Vrede en alle goeds! (Hollanti)
Peace and all good! (Englanti)
Pacon kaj c^iu bonon (Esperanto)
Paix et bonheur! (Ranska)
Friede und alles Gute! (Saksa)
Eirini kai Kalo! (Kreikka)
Eirene kai agatha! (Vanha kreikka)
Shalom v'kol tuv! (Heprea)
Aldas, Bekesseg! (Unkari)
Damai Dan Segala Yang Baik (Indonesia)
Siochan agus maitheas! (Iiri)
Pace e bene! (Italia)
Fred og alt godt! (Norja)
Pokoj i dobro! (Puola)
Paz e Bondade! (Portugali)
Paz e Bem! (Brasilian portugali)
Mir i vsevo khoroshevo! (Venäjä)
Mir in dobro! (Slovenia)
Paz y bien! (Espanja)
Fred och allt gott! (Ruotsi)
Kapayapaan at kabutihan! (Tagalog, Filippiinit)
Dame Dohot Sude Na Denggan (Toba-batak, Sumatra, Indonesia)
Shanti aur shubh kaamnaa (Sanskrit)

 

FRANSISKAANIKAAPU

Keskiajalla useimmat ihmiset käyttivät periaatteessa samantyylisiä vaatteita: yksinkertaista tunikaa, pientä hartiaviittaa ja kenties huppua suojaksi sateelta. Riippuen yhteiskuntaluokasta, vaatetus saattoi olla joko vauras tai yksinkertainen. Koska taskuja ei oltu keksitty, varakkaat pitivät nahkavyötä kiinnitettynä vyötärönsä ympärille, johon oli ripustettu rahapussi, tikari tai miekka.

Kääntymyksensä jälkeen Franciscus päätti heittää pois koristellun vyönsä ja sen sijaan sitoi vyötärölleen tavallisen nyörin jollaista kaikki talonpojat pitivät. Vähitellen hän sitoi kolme solmua naruun muistuttamaan kolmesta lupauksestaan Jumalalle: köyhyys, siveys ja kuuliaisuus.

Engl. sana "habit", kaapu, tulee latinan sanasta habitus, "panna ylle elämän tapa". Ulkoinen vaate edustaa sisäistä muutosta. Perinteisessä kuvastossa uskonnollinen kaapu ymmärretään pelastuksen haarniskana ja oikeudenmukaisuuden manttelina. Fransiskaaniveljestön sisällä kaapu toimii sekä häävaatteena että käärinliinana; se on ykseyden merkki ja näkyvä linkki veljien välillä jotka ovat kauan olleet taivaassa ja jotka ovat vielä syntymättä. Kaapu on vahva hengellinen symboli, jota käyttävät kaikki fransiskaanit erityisissä juhlallisissa tilaisuuksissa ja kokoontumisissa, ja eri palvelutehtävissä joihin se sopii.

Se on täyspitkä kaapu, joka on suunniteltu ristin muotoon. Se tehtiin alunperin karkeasta, valkaisemattomasta, kotikutoisesta villasta, tänä päivänä se voidaan tehdä myös muun tyyppisistä materiaaleista. Se sidotaan valkoisella nyörillä, jonka toisessa päässä on kolme solmua. Jotkut käyttävät sitä jokapäiväisenä asunaan, mutta monet suosivat nykyaikaisia vaatteita. Viimein jotkut ovat valinneet lyhyemmän version kaavusta (jotain melkein kuin ruskea "huppari"); tämä sallii suuremman liikkuvuuden kuin pitkä kaapu eikä eroa paljon nykyaikaisista vaatteista.

Historia muutti mallin ja värin harmaasta - maan väristä - mustaksi konventuaaleille joissain Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa, tai ruskeaksi mm. kapusiineille. Useimmilla alueilla konventuaalit käyttävät harmaata kaapua, vaikka väri muistuttaakin enemmän tuhkaa kuin maata. Lämpimämmässä ilmastossa elävät veljet käyttävät joskus jopa valkoista.

MAALLIKKOFRANSISKAANIEN ASUSTEET

Keskiaikana monet kristityt halusivat liittyä aikansa sääntökuntiin ja maallikkoryhmiä alkoi muotoutua yhdistyksiksi. Uskonnolliset sääntökunnat halusivat antaa näille maallikoille merkin yhteydestä ja osallisuudesta heidän henkeensä ja apostolaattiinsa. Tuo merkki oli usein osa heidän habitustaan: viitta, nyöri, skapulaari.

Vuoteen 1508 saakka maallikkofransiskaanit käyttivät täyttä kaapua. Sitten se vaihtui suureksi skapulaariksi (esiliinan kaltainen vaatekappale) jota piti yhdessä nyöri vyötäröllä. Aikaa myöten skapulaarista tuli pienempi, kunnes nyöriä ei enää tarvittu pitämään sitä paikoillaan ja se korvattiin langalla, ja sitä pidettiin vaatetuksen alla. Säännön uudistuksen myötä 1978 habitus vaihtui skapulaarista (ainakin USAssa) Tau-ristiksi.

MEIDÄN NÄKEMYKSEMME:

Tau-risti tai vaihtoehtoisesti San Damianon krusifiksi ovat suositeltavia henkilökohtaisen sitoumuksen ulkoisia merkkejä maallikkofransiskaanille, joka on päättänyt elää kolmannen säännön mukaan. Sitä pitäisi käyttää aina jossain muodossa - joko riipuksena, pinssinä, sormuksena tai muuten.

Riipuksia ja pinssejä löydät edullisesti suomalaisesta Icon Sancta-verkkokaupasta (johon meillä ei ole mitään yhteyttä!).


©2017 Magdaleena - suntuubi.com