Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

On tunnettua, että kristinusko toi uuden asiayhteyden vanhan maailman uskonnolliseen panoraamaan uudella käsityksellään ja näyllään jumaluudesta. Varhaisille kristityille oli olemassa vain yksi tosi Jumala, juutalainen, mutta Jumala joka ei ollut enää rajoitettu vain vanhojen israelilaisten jälkeläisiin. "Herra" ei ollut enää heimo- tai paikallisjumala, vaan universaali. Kristillinen Jumala esitti itsensä kenelle tahansa joka tahtoi seurata Hänen ohjeitaan, kansallisuudesta ja syntyperästä riippumatta. Vaatimus uudelle liitolle oli hyvän tahdon ilmaus kuulua uuteen ihmisryhmään: Kirkkoon.

Alun alkaen Pater Noster oli pyhä rukous, tarkoittaen, että sillä oli aivan erityinen paino muiden liturgisten käytäntöjen joukossa. Sanotaan että pyhiä rukouksia ei opetettu kelle tahansa, koska se nähtiin etuoikeutena ja suotiin ainoastaan niille, jotka olivat vastaanottaneet kasteen etuudet. Monia vuosisatoja sitä pidettiin yhtenä uskon jalokivistä. Siinä oli niin juhlallinen tuntu, että vanhassa roomalaisessa liturgiassa pappi ennakoi Pater Nosteria lauseella:

"...Me rohkenemme lausua..." tunnustaen Mestarin pyhien sanojen toistamisen uskaliaisuuden.

Itäisessä liturgiassa huomataan sama kunnioitus, ja patriarkka julisti: "Kuten arvollesi sopii, oi Herra, suo meidän riemullisesti ja pelotta turvautua apuusi, taivaallinen Jumala, Isänämme... Pater Noster..."

Apokryfisessä kirjoituksessa Tuomaan teot,  apostoli Tuomas lausuttuaan Herran rukouksen, lisää: "Herrani ja Jumalani, toivoni ja luottamukseni, opettajani ja rohkaisijani, sinä opetit meitä rukoilemaan näin. Katso, minä rukoilen sinun rukoustasi ja täytän sinun tahtoasi, ole siis minun kanssani loppuun saakka."

Kaikkien rituaalisten rukousten joukossa se on kaikkein voimallisin, koska se sisältää luottamuksen, antautumisen ja uskon elementit. Tämä on suunnattoman vaikutuksen maaginen rukous, herättäen tiedon että kuolematon sielumme on yhteydessä Jumalallisen Tahdon kanssa.

Huolimatta lyhyydestään, Herran rukous on ylittämätön työ. Se on kuin siemen, jonka jokainen meistä voi kylvää syvälle sisäiseen maahamme. Se syleilee kaikkia elämämme aspekteja; se koskettaa kaikkia psyykkisiä ja henkisiä prosessejamme, ja se antaa merkityksen olemassaolollemme. Mutta kuten on siemenen laita, sinun täytyy kaikkein ensimmäiseksi kylvää se ja herättää se eloon sisälläsi. Sitten, vähän kerrassaan, tulet löytämään kaikki sen rikkaudet. Jeesus loi rukouksensa idättämään, hoivaamaan ja kasvattamaan Kristus-siementä meissä. Kuten kaikki siemenet, tämä rukous pitää sisällään alkuunpanijansa tai vanhempansa suunnitelma, mutta tämän jumalallisen suunnitelman sisällä voimme itseasiassa nähdä heijastuksen todellisimmasta, korkeimmasta ja parhaasta mahdollisesta Itsestämme.

Tuomas Akvinolainen kutsui Herran rukousta "täydelliseksi rukoukseksi" ja James Thirtle (1916) "rukousten helmeksi". Tertullianus huomautti kuinka se tarjoaa "koko evankeliumin" pähkinänkuoressa. Herran rukous on vaikuttanut kristilliseen teologiaan kenties yhtä paljon kuin koko muu UT. Herran rukous on tärkein kaikista kristillisistä dokumenteista. Jeesus rakensi sen huolellisesti tietyt hyvin selvät päämäärät näkyvissään. Sen takia kaikista hänen opetuksistaan se on verrattomasti parhaiten tunnettu ja useimmin siteerattu. Se on, todellakin, kaikkien kristillisten kirkkojen yksi, yhteinen nimittäjä. Joka ikinen niistä, poikkeuksetta, käyttää Herran rukousta; se on kenties ainoa perusta, jolla ne kaikki kohtaavat. Herran rukous pitää sisällään elementin, joka on ainutlaatuinen, siinä että se on rukous, jonka kaikki kristityt ovat hyväksyneet Jumalan antamana ihmiskunnalle, pikemmin kuin vetoomuksena ihmiskunnalta Jumalalle. Se on niin muodoin paljon läheisempi suhteessaan kuin mikään minkä ihminen yksin oli aiemmin keksinyt. Se on yksinkertaisin, täydellisin ja syvällisin rukous joka ikinä on annettu ihmiselle, ja se pitää sisällään Taivaan Valtakunnan avaimet. Sen täydellinen täyttymys ihmisen toimesta tekisi koko maailmasta rauhan paratiisin. Se tuo kauneudellaan taivasten valtakunnan niiden sydämiin, jotka rukoilevat sen hyvin.

Jokaiselle kristitylle lapselle opetetaan Herran rukous, ja kuka tahansa kristitty joka yhtään rukoilee, lausuu sen melkein joka päivä. Sen todellinen käyttö luultavasti ylittää kaikkien muiden rukousten käytön yhteenlaskettuna. Epäilemättä jokaisen, joka pyrkii seuraamaan Jeesuksen osoittamaa tietä, pitäisi pitää välttämättömänä Herran rukouksen käyttöä, ja sen käyttöä älykkäästi, joka päivä. Todellakin, lukemattomille ihmisille - sekä uskonnollisille että maallisille - tämä rukous on ollut jatkuvan kontemplaation keskipiste: sen yksinkertaisuutta ei pitäisi ottaa nimellisarvona. Negatiivisesti Herran rukouksen suosio merkitsee, että monet ihmiset lausuvat sen pohtimatta sen merkitystä ja sen viittauksia. Siitä on tullut vain yksi teksti lisää, jota ihmiset toistavat koska niin on aina tehty, mutta he eivät sano jotain jonka he haluaisivat saada toteutumaan.

Rudolf Steinerilta kysyttiin, "jos Kristus on vain läsnä kahden tai kolmen kokoontuessa Hänen nimissään, miten on sitten ihmisen laita, joka on yksin? Kun ihminen on yksin, hän voi varsin hyvin suunnata rakkautensa toisiin ihmisiin. Hän on luonnollisesti ensinnä yksin, kun hän tekee harjoituksensa, keskittymisharjoituksensa, meditaationsa. Näiden harjoitusten vaikutuksesta hänessä kuitenkin syntyy kyky kehittää itsessään elementti, johon Kristus voi yksin yhdistyä, se on epäitsekkyys. Sitä ihminen voi luonnollisesti harjoittaa myös hiljaisessa rukouksessa. Hän voi sanoa itselleen hiljaisessa rukouksessa: Eikö Isä meidän - rukous ole esikuva? Enkö rukoile "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme"? En rukoile: Anna minulle minun jokapäiväinen leipäni, vaan rukoilen: "meidän jokapäiväinen leipämme". "Anna meille meidän syntimme anteeks." - Se merkitsee: Tässä alkurukouksessa on se, minkä pitäisi sisältyä kaikkiin rukouksiin: katseen suuntaaminen muihin ihmisiin. Heidän ei tarvitse olla fyysisesti läsnä. Jos rukoilen Isä meidän - rukouksen niin, että sisällytän tähän "meille" konkreettisia ihmisiä, joita tunnen, joista olen kuullut - Kosovossa tai muualla eläviä - silloin rukous merkitsee myös: "Kaksi tai enemmän hänen nimissään."

"Herran rukous saattaa olla nopeasti painettavissa muistiin, mutta se opitaan hitaasti sydämellä", sanoo Frederick Denison Maurice. Sen tähden, rukoilkaamme kuten Herran Jeesuksen Kristuksen on täytynyt rukoilla. Asettakaamme itsemme Hänen mieleensä, ja vuodattakaamme sieluistamme tämä mahtava uskon rukous, jonka avulla meidät kohotetaan Isämme läsnäoloon, tunnustaen ja uskoen että Hän vastaa välittömästi palvontaamme, rakkauteemme ja uskoomme.
Avilan Teresa neuvoi nunniaan sanomaan Herran Rukouksen hitaasti pohtiakseeen sen merkitystä syvästi. "Olisi hyvä ajatus kuvitella että Hän [Jeesus] on opettanut tämän rukouksen jokaiselle meistä yksilöllisesti ja että Hän jatkuvasti opettaa sitä meille." Jos todella ajattelee mitä sanoo, lataa sanat ajatustensa voimalla.

Swedenborgin mukaan Herran rukous luetaan päivittäin taivaassa. Hän kirjoittaa: "Tämän rukouksen sisällössä on enemmän asioita kuin yleinen taivas kykenee ymmärtämään", ja kuvaa kuinka hänen lukiessaan Herran rukousta ihmeellisiä asioita virtasi taivaasta, jotka vaihtelivat päivästä päivään.

Jumala haluaa meidän menevän asiaan ja Herran Rukous on malli lyhyydestä. Se luettelee joukon erittäin tärkeitä ydinkohtia tärkeysjärjestyksessä ja puhuu joka kohdasta mahdollisimman harvoin sanoin. Itseasiassa se on hyvin bisnes-tyylinen rukous, ja rukousta on jopa kutsuttu "bisneksen teoksi Jumalan kanssa". Jumala on tuomari ja kuningas, ja kun menee tuomarin tai kuninkaan eteen, on oikein ja sopivaa olla lyhyt ja asiallinen tai sinua ei kuulla. Se ei ole rukoilumme määrä vaan laatu, jonka Jumala huomaa. Jos pyyntö on hyvä ja arvollinen, silloin Jumala kuulee sen. Joten Jumala ei kuule sinua todennäköisemmin kolmen tunnin rukouksella kuin kolmen minuutin rukouksella.

Kun Jeesus kuoli ristillä, eikö hän pyytänyt Isää - ainakin teollaan ellei sanoillaan - antamaan meille meidän velkamme anteeksi (ottaen meidän syntimme itselleen)? Samalla kertaa hän antoi anteeksi niille, jotka hänet ristiinaulitsivat (Luuk.23:34). Hän kutsui tavallisesti Jumalaa "Isäksi" rukouksessa (Joh.17), rukoili "älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun" (Luuk.22:42), luotti Isän täyttävän hänen jokapäiväiset tarpeensa (Matt.8:20) ja kiitti ennen leivän murtamista (Matt.14:19, 26:26), ja alusta asti tiesi millaista oli joutua paholaisen kiusattavaksi (Luuk.4:1-13).
 
Tämän rukouksen jokaisessa ilmauksessa, pyynnössä ja väitteessä me näemme Jeesuksen. Hän ja Isä ovat yhtä. Hänelle on annettu 'Nimi', joka on kaikkia muita nimiä korkeampi, Hän on siunattu ja ainoa Hallitsija, ja Hänen 'valtakuntansa' hallitsee yli kaiken. Hän on 'Elämän leipä' joka tuli taivaasta. Hänellä oli valta maan päällä 'antaa syntejä anteeksi'. Hän kykenee auttamaan niitä, jotka ovat 'kiusattuja'. Hän on enkeli joka 'lunastaa kaikesta pahasta'. Valtakunta, voima ja kirkkaus kuuluvat Hänelle. Hän on kaikkien Jumalallisten lupausten ja armollisten vakuutusten täyttymys ja vahvistus. Itse 'Aamen, ja uskollinen Todistaja'. Hyvin Tertullianus nimitti Herran rukousta 'evankeliumiksi lyhennettynä'. Mitä selvemmin ymmärrämme Jumalan armon evankeliumin, 'Kristuksen kirkkauden evankeliumin', sitä enemmän rakastamme tätä ihmeellistä rukousta, ja kirkastaen evankeliumia, joka on 'Jumalan voima ja Jumalan viisaus' niille jotka uskovat, me riemuitsemme sanoinkuvaamattomalla ilolla uhratessamme Jumalallisesti määrätyt anomukset ja odottaessamme armollisia vastauksia.
 
Kristus ei laita meitä rukoilemaan häntä, sillä hän kutsuu itseään evankeliumeissa nöyrästi "ihmisen pojaksi", joka hepreaksi on "Ben-Adam", sillä hepreassa "Adam" merkitsee myös "jokamiestä". Mutta hän pyytää, että me rukoilemme hänen kanssaan "Meidän Isäämme", "Abba", jonka jaamme hänen kanssaan (Mark.14:36; Room.8:15; Gal.4:6), ollen hänen veljiään ja sisariaan (Matt.12:49-50; Mark.3:31-35; Luuk.8:19-21). Hänestä tulee veljemme, tyhjentäen itsensä, tullen jopa meidän palvelijaksemme (Fil.2:5-11); nöyrästi ja rakastavasti hän pesee jalkamme, johon olemme arvottomat (Joh.13:3-20), ja tässä hän jäljittelee Maria Magdalenan rakastavaa tekoa ja sakramenttia (Matt.26:6-13; Mark.14:3-9; Luuk.7:37-50; Joh.12:1-8, vaikka nainen ei ehkä ole Maria Magdalena). Jeesus ei opettanut opetuslapsilleen rajattua, alempiarvoisille tarkoitettua rukousta, vaan pyysi heitä lausumaan oman rukouksensa yhdessä hänen kanssaan. Tämä on paradoksi. Jeesus ei opettanut rukousta seuraajilleen, vaan pyysi näitä yhtymään rukoukseen, jonka tosiasiassa vain hän voi lukea.

Millä hellyydellä ja kaipauksella Hän saattoikaan lausua kolmen ensimmäisen pyynnön sisältämät toiveet! Ne olivat Hänen omia rukouksiaan, jotka Hän uhrasi Isälleen, Isänsä Nimen, Isänsä valtakunnan, ja Isänsä tahdon vuoksi; ne olivat Hänen omia rukouksiaan ennen kuin niistä tuli rukouksia, jotka Hän, ihmiskunnan päänä, uhrasi veljiensä nimissä. Toiset Herran Rukouksen pyynnöt Hän lausui syntisten nimissä, jotka Hän oli tullut pelastamaan; ja sillä tavalla kuin Välittäjä ja uhrikaritsa, Hän oli kuitenkin yhtä niiden kanssa, joiden synnit Hän otti päälleen. Alusta asti kristityt ovat lukeneet rukouksensa "Jeesuksen Kristuksen, meidän herramme kautta". Kunkin kristityn rukoukset ja pyynnöt, toiveet ja halut yhdistyvät Jeesuksen Isälleen osoittamaan suureen rukoukseen, jota hän rukoilee jatkuvasti ihmiskunnan puolesta. Kun kristityt lausuvat Isä meidän-rukouksen, he tietoisesti liittyvät Jeesuksen rukoukseen. He uskovat, että Jeesuksen täydellinen alistuminen Jumalan tahtoon ja toivomus siitä, että Jumalan tahto toteutuu maan päällä, korvaavat heidän omien rukoustensa puutteet sekä heidän itsekkyytensä ja kovuutensa. Uskovat toivovat, että aina rukousta lukiessaan ja liittäessään oman tahtonsa Jumalan tahtoon Kristuksessa heidän on mahdollista tarkoittaa hiukan enemmän ja löytää siten hiukan enemmän Kristusta itsessään ja hiukan enemmän itseään Kristuksessa.

Keskustelu siitä, kumpi teksti on alkuperäisempi, ei ole tarpeeton, mutta ei ratkaisevakaan. Kumpikin saattaa olla alkuperäinen, vain eri tilanteessa annettu; Matteuksen version (Matt.6:9-13) Jeesus antoi joukoille, Luukkaan version (Luuk.11:2-4) opetuslapsilleen. Luukkaan versio saattaa olla varhaisempi versio, jota Jeesus käytti ensimmäiset muutamat kerrat opettaessaan. Jeesus saarnasi päivittäin ja on varmasti toistanut paljon siitä mitä hän sanoi, monta kertaa, variaatioin, ei ainoastaan tavoittaakseen uusia kasvoja joukossa, vaan painaakseen opetuksensa opetuslastensa muistiin. Luukkaan versio näyttää vertailussa typistetyltä, paljailta luilta. Matteuksen seitsemän rukouksen versio tuo selvästi julki sen, mihin Luukas näyttää osin vain viittaavan; se voi olla kypsempi versio, jota Jeesus käytti myöhemmissä opetuksissaan. Tai kenties asia oli aivan päinvastoin. Matteus ei itseasiassa ole Matteuksen kirjoittama. Tutkijat ajattelevat, että sen on saattanut kirjoittaa juutalainen noin 70-80 jKr. juutalaista alkuperää oleville kristityille, koska se viittaa Heprealaiseen Raamattuun ja keskittyy Jeesukseen Messiaana, Heprealaisen Raamatun täyttymyksenä.

Kirkkoisä Origenes teoksessaan Rukouksesta siteeraa molempia rukouksia kokonaisuudessaan ja julistaa niiden olevan selvästi kaksi erillistä rukousta, vaikka niissä on yhteisiä kohtia. Yksityiskohtaisessa pohdinnassaan Herran rukouksesta hän käyttää Matteuksen evankeliumin rukousta pääasiallisena lähteenään, sulkumerkeissä olevin viittauksin niihin kohtiin missä vastaavat kohdat Luukkaan evankeliumissa ovat erilaisia tai puuttuvat. Friedrich Gädeke, Kristiyhteisön pappi, huomauttaa neljästä rukouksen kohdasta Matteuksen evankeliumissa, jotka eivät sisälly Luukkaan evankeliumin rukoukseen: "Meidän", "joka olet taivaissa", "tapahtukoon Sinun tahtosi niin kuin taivaissa, myös maan päällä", "vaan päästä meidät pahasta". Hän osoittaa, että rukous joka ei sisällä näitä sanoja, on sen tähden sisäänpäin suuntautuneempi ja henkilökohtaisempi kuin rukous Matteuksen evankeliumissa.

Matt.6:9-13 Luuk.11:2-4
Isä meidän, joka olet taivaissa! Isä,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi. pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä
niin kuin taivaassa.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Anna meille tänä päivänä
jokapäiväinen leipämme.
Anna meille päivästä päivään
jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi
niille, jotka ovat meille velassa.
Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen.
[Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.]  

 

Kristus on niin suuri ja ylevä, että joskus ihmettelemme, kuinka rukouksemme voivat saavuttaa Hänet. Lausuessamme Isä meidän-rukouksen arkkienkelitkin vetäytyvät pois, jotta poika voisi puhua välittömästi Isänsä kanssa kenenkään kuulematta.
- Rodney Collin: Valon peili -

Jos löytää tiensä täydellisesti Isä meidän-rukouksen käyttöön, voi hyvin tuntea, ettei mikään toinen rukous ole välttämätön sen rinnalle. Kaikki ihmiskunnan nykyiset tarpeet ja kaikki tulevaisuuden toiveet sisältyvät tähän rukoukseen. [...]
Koko Isä meidän-rukous voidaan kokea kuin auringonnousu. Mutta ei vain maa vastaanota valoa ulkopuolelta; maasta itsestään alkaa tulla säteilevä seitsenkertaisessa loistossaan. Kaikki ne erityiset ajatukset, joita käytämme auttaaksemme itseämme elävöittämään tämän rukouksen sanoja, tulevat lopulta haihtumaan parantavan, lempeän Valon virtaan, johon meidät johdatetaan. Tässä voidaan sanalle "me" antaa ensi kertaa sen täydellinen merkitys. Sen käyttö aikaisemmin on ollut vain varjomaista ja väliaikaista.
- Adam Bittleston: Meditatiivisia rukouksia -

Isä meidän on selvästi meditaatiorukous. Se on rukouksen ja meditaation ihanneyhdistelmä. Se on suorastaan koko olemukseltaan kasvatusta siihen, mitä me tarkoitamme meditaatiorukouksella. [...]
Niin, Isä meidän on varsinainen meditaatiorukous. Kaikilla olemuksellisilla ominaisuuksillaan se johtaa meitä pelkästä pyytämisestä meditoimiseen - ja siten rukouksen korkeampaan muotoon. Vaikka Kristus ei käyttänyt sanaa "meditoida", Hänen tahtonsa on selvä, Hänen kasvatuksensa päämäärä ilmiselvä.
- Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio -

Herran rukousta voidaan pitää jonkinlaisena abstraktisena, algebrallisena kaavana ihmisen verhojen kohottamiseksi ja puhdistamiseksi. [...]
Se asettaa palvomisen etusijalle, jotta sen kautta saavutettaisiin vaadittava henkinen haltioitumistila. Tällöin voidaan esittää pyyntö alempien verhojen tarpeiden täyttämiseksi.
- Max Heindel: Rosenkreuziläinen maailmankatsomus -

Samoin voidaan myöskin kristittyjen "Isä meitää" pitää mantrakokoelmana, jolla on syvä merkitys ja vahvistaa ihmistä sisäisesti, jos hän ymmärtää tahi tuntee sen merkityksen. Isä meidän on merkityksetön ymmärtämättömälle, alentavaa kerjuuta voitonhaluiselle, mutta voimakas kokoontumis-, mielen ylennys- ja voimistumisväline sille, joka ymmärtää rukouksen hengen.
- Franz Hartmann: Magian salakouluja -

Ja teroittaakseen vielä paremmin mieleemme lapsensuhdettamme Jumalaan, hän (Jeesus) opetti meille oman "Isä meidän"-rukouksensa, kalleimman henkisen lahjan, minkä ihmiskunta milloinkaan on saanut. Tässä rukouksessa hän on painanut mieleemme, että me voimme mennä taivaallisen Isämme luo kaikkine huolinemme, kaikkine tarpeinemme, olivatpa ne henkisiä tai ruumiillisia. Mitä hän sillä on tarkoittanut? Eikö Jumala muulla tavalla saisi tietoa tarpeistamme, ja pitäisikö Hänen meitä auttaakseen järkyttää ikuisia lakeja, jotka Hän on maailmantapahtumille säätänyt?
Eikö mitä! Jumala tietää paremmin kuin itse tiedämme mitä me tarvitsemme, ja Hän antaa meille sitä niin suuressa määrässä kuin me voimme sitä vastaanottaa. Jumalan lahjoja ei rajoita mikään muu kuin vastaanottokykymme. Mutta rukoilemalla teemme tämän kyvyn suuremmaksi ja avaamme mielemme Jumalalle, niin että voimme ottaa vastaan sen minkä Hän viisaitten ja hyvien lakiensa mukaan näkee meille tarpeelliseksi. Rukoilemalla teemme itsemme voimakkaiksi kestämään mitä tapahtuneekin, rukoilemalla saamme luottamusta jumalalliseen johdatukseen, niin että nöyrin mielin voimme sanoa: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
- Oscar Busch: Suuret ihmeet -

Herran rukous vaikuttaa jokaiseen, joka rukoilee sen. Se ei ole oikeastaan mantra, vaikka sillä saattaa olla mantrisia voimia. Se on "ajatusmantra". Tietenkin suurin voimansa sillä oli alkuperäisellä ihmiskielellä, mutta koska se on nimenomaan ajatusmantra, se ei menetä voimaansa edes tuhannelle kielelle käännettynä. Me voimme sulattaa ruokaa tuntematta ruuansulatuksen lakeja; samalla tavoin me saamme Herran rukouksen hedelmiä ilman tietoa. Se, jolla on korkeampaa tietoa, vastaanottaa kuitenkin kokonaan erilaisia hedelmiä siitä.
- Rudolf Steiner: The Christian Mystery -

Herran rukous on kutsu suhteeseen ja tämän suhteen malli on kolminainen ja siten persoonallinen. Meillä ei ole automaattista vaatimusta ja oikeutta tähän rukoukseen; se on meidän ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen Isänsuhteensa kautta. Kaukana yksityisestä suhteesta ("Jumala on minun hyvin erityinen ystäväni") tämä rukous kutsuu meitä astumaan tuohon elämään, josta Isä nauttii Pojan kanssa. Jumala ei ole meidän Isämme olematta Pojan Isä. Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden kautta Jumala on tullut lähelle meitä, rukoilemaan kanssamme. Vaikkei ole täydellistä tekniikkaa sovellettavaksi, on kutsu harjoittelemaan, oppimaan tämä rukouksen kieli. Kasvaminen tähän malliin on astumista Jumalan läsnäolon täyteyteen, saada tahtomme mukautumaan Jumalan tahtoon maailman tähden. Rukouksettomassa yhteiskunnassa missä individualismin yksinäisyys on runsasta, Herran rukous aivan liian usein muistuttaa maagista rituaalia tai uskonnollista harjoitusta. Kirkossa Herran rukouksesta tulee pelkkä jälkikirjoitus pikemminkin kuin malli, joka valaisee kaikki muut rukoukset. Kaikkien rukoustemme rakenne ja sisältö ilmaisevat vastauksemme tähän yhteen rukoukseen. - Rosalie Hodson -

Lauseet Herran rukouksessa pitävät sisällään enemmän kuin taivaan kokonaisuus on kykenevä ymmärtämään... Mitä enemmän ajatuksemme avautuvat taivasta kohti, sitä enemmän löydämme siitä. - Emmanuel Swedenborg: Arcana Coelestia -

Suuri rukous on kompakti kaava sielun kehitystä varten. Se on suunniteltu äärimmäisellä huolella erityiseen tarkoitukseen, niin että ne jotka käyttävät sitä säännöllisesti, ymmärryksellä, tulevat kokemaan todellisen sielun muutoksen. Ainoa edistys on tämä muutos, joka on mitä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi. Se on tämä sielun muutos, jolla on merkitystä. Pelkkä älyllisesti saadun tuoreen tiedon hankkiminen ei aiheuta muutosta sielussa. Herran rukous on erityisesti suunniteltu saamaan aikaan tämä muutos, ja kun sitä säännöllisesti käytetään, se poikkeuksetta tekee niin. - Emmet Fox -

Jo etukäteen hän oli sanonut, että tulee aika, jolloin todelliset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa (Joh.4:23). Ja hän täytti tämän lupauksensa, jotta me, jotka hänen pyhittäminään saimme Hengen ja totuuden, voisimme hänen opetuksensa perusteella rukoilla totuudellisesti ja hengellisesti. Mikä näet voi olla hengellinen rukous ellei se, jonka olemme saaneet Kristukselta, joka on lähettänyt meille myös Pyhän Hengen? Mikä voi olla Isän edessä tosi rukous ellei se, minkä Poika, joka on totuus (Joh.14:6), ilmaisi omalla suullaan? Näin ollen se, että rukoillaan toisin kuin hän on opettanut, ei ole ainoastaan tietämättömyyttä vaan myös rikkomus, sillä hän itse sanoi: Te hylkäätte Jumalan käskyn ja asetatte sen sijaan oman opetuksenne (Mark.7:9). [...] Eikä ihme, rakkaat veljeni, että Jumalan opettama rukous on tällainen, kun hän opetuksellaan ja pelastavalla puheellaan teki lyhyeksi koko meidän rukouksemme. Tämä oli jo profeetta Jesajan välityksellä etukäteen ilmoitettu, kun hän täynnä Pyhää Henkeä puhui Jumalan majesteettisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta: Hän saattaa sanansa päätökseen ja lyhentää sitä vanhurskaudessa, sillä Jumala on tekevä puheensa lyhyeksi kaikkialla maan päällä. (Jes.10:22-23 Cyprianuksen siteeraamassa lat. raamatunkäännöksessä, kuten myös Septuagintassa, Room.9:28:ssa ja Vulgatassa.) - Cyprianus: Herran rukouksesta-

Koska tämä rukous on Herrastamme lähtöisin, on se varmasti korkein, jaloin ja paras rukous, sillä jos hän, tuo hurskas, uskollinen opettajamme ja mestarimme, olisi tietänyt paremman, olisi hän myöskin opettanut sen meille. Jumala...ehättää avuksemme antamalla valmiin sanamuodonkin. Hän panee suuhumme sanat, joista tiedämme, miten ja mitä meidän tulee rukoilla. Niistä me ymmärrämme, että hän on ottanut tarpeemme sydämenasiakseen eikä meidän koskaan tarvitse epäillä sitä, ovatko tällaiset rukoukset hänelle otollisia ja kuuleeko hän ne varmasti. Tämä on todella suuri etu verrattuna kaikkiin itse keksimiimme rukouksiin. Ne saattavat näet aina jättää omaantuntoomme epäilyksen: Olen kyllä rukoillut, mutta kuka sen tietää, onko se ollut Jumalalle mieleen ja olenko löytänyt oikeat sanat? - Martti Luther (Herra, opeta meitä rukoilemaan. Toim. Martti Asikainen. Suomen Pipliaseura 2005) -

Jeesuksen rukous ei sano mitään; se on yksinkertaisesti sydämen vuodattamista, kuten rakastaja puhuu rakastetulleen, tai lapsi puhuu isälleen. Antakaa kun toistan: älkää pyytäkö selityksiä; tehkää se ja tulette ymmärtämään sen. - Osho: Come Follow to You, Vol 3 -

Kaikkina vuosisatoina joina kristityt ovat toistaneet Jeesuksen perässä, Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, niin kuin taivaissa, myös maan päällä, kuinka monet miehet ja naiset ovatkaan rukoilleet Jumalan valtakunnan tulemista! Eivätkä he ole ainoastaan rukoilleet, he ovat työskennelleet, he ovat omistaneet kaiken energiansa sille, ja jotkut - kuten Jeesus - ovat vuodattaneet verensä. Voivatko kaikki nuo uhraukset olla turhia? Tietyillä maailmankaikkeuden alueilla jossain on olemassa varasto, jota täytetään jatkuvasti voimilla ja virtauksilla joita nuo tuhannet vilpittömät hartaat olennot ovat lähettäneet avaruuteen. Eräänä päivänä tämä varasto on täynnä; se ylitsevuotaa ja ottaa kaiken mukaansa kuin suuri hyökyaalto. Meidän täytyy ajatella tätä varastoa jotta tuntisimme aina olevamme tuettuja työssämme Jumalan valtakunnan tulemiseksi maan päälle. - Omraam Mikhaël Aivanhov -


©2017 Magdaleena - suntuubi.com