Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tämä askel kiteyttää prosessin voimasanalla: julistamalla Aamen, me laskemme liikkeelle ihmeitä universumissa. Tämä tapa noudattaa asioiden mallia taivaassa, ks. Ilm.5.14, jne. Kasvakoot tulevat tekomme tästä! "Aamen" merkitsee sekä "niin olkoon" että "niin on oleva". Tähän on selvästi vihjattu kaksoismaininnassa psalmissa 72:19: Jumala on määrännyt että niin on oleva, ja koko kirkko ilmaisee halunsa, "niin olkoon". Tämä "Aamen" ilmaisee sekä haluamme että vahvistaa luottamuksemme. Yksilö sanoo "Aamen" ilmaistakseen "niin olkoon'sa" vastauksena jumalalliselle "niin on oleva'lle"; Ilm.22:20. Meidät otetaan avosylin vastaan jumaluuden valoon. En voi sanoa "Aamen" ellen voi rehellisesti sanoa myös "Maksakoon mitä tahansa, tämä on rukoukseni". Todellinen elinvoima näille todistuksille. Me sinetöimme nämä sanat sydämiimme, sitoutuneina luottamukseen, uskoon ja totuuteen. Allekirjoitan tämän koko olemuksellani.

"Aamen" tulee Egyptin kautta alunperin sanskriitin pyhästä tavusta "AUM", joskus tavattuna "OM"; vokaalit a ja u sulautuvat sanskritissa o:ksi, ja om-tavun katsotaan siten koostuvan kolmesta äänteestä, a, u, ja m; aum on translitteroinnin suhteen tarkempi versio. Se äännetään perinteisesti aa-oo-mm, alkaen kurkun takaa, liikkuen suun keskelle ja päättyen suljetuin huulin, metaforisesti edustaen kaikkia äänteitä. Äännetään myös muilla tavoilla, kuten ”oom”, riippuen tarkoituksesta, murteesta, jne. Piispa Lewis Keizer (Home Temple) kirjassaan The Priesthood in the New Age, selittää että "OM luo shalomin eli luovan, aktiivisen, harmonisen rauhan, kun taas AUM saattaa ilmentymään. OM kurottuu ylöspäin, kun taas AUM tuo alaspäin kausaatiosta astraalimuotoon ja siitä fyysiseen eetteriin mitä kutsumme aineeksi.

OMin tai AUMin voi sanoa symboloivan Luovaa Sanaa eli Logosta, joka lausutaan useimpien hindumantrojen alussa; äänne joka on kaiken lähde, symboli, joka edeltää kirjoitettua kieltä. Sillä on oma symbolinsa sanskritissa. Omia kuvataan usein alkuäänenä; sitä kutsutaan myös alkumantraksi tai vapautuksen mantraksi. Sen messuaminen, vaikka vain muutamia minuutteja, voi tuottaa muutoksia tietoisuudessa. Molemmat sanat (Aum - Amen) tarkoittavat vakuutusta sisällämme olevan sukupuolettoman "Herran" olemuksesta tai olemassa olosta. Se on hyvin pyhä ja voimakas sana käytettynä oikealla tavalla.

H. Spencer Lewis kirjoittaa (The Rosicrucian Digest, huhtikuu 1935): Hyvin harvat kristityt länsimailla, jotka käyttävät sanaa Aamen, näyttävät tajuavan että he käyttävät hyvin vanhaa mystistä sanaa ja tapa jolla he sitä käyttävät on enemmän tai vähemmän väärä ja takuulla väärinymmärretty. Ja - outoa sanoa - hyvin harvat kristityt tietävät että Jeesusta itseään kutsuttiin "Aameneksi", kuten kohta kristillisessä Raamatussa paljastaa. Tämä kuvaa sitä kuinka mystisiä sanoja voidaan liittää ritualismiin ilman oikeaa ymmärrystä niiden käytöstä, tai niiden luonteesta, ja kuinka sellaiset sanat voivat pysyä käytössä läpi monien vuosisatojen pelkkänä muodollisuutena. Ei ehkä aluksi ole ilmeistä mystiikan keskiverto opiskelijalle, että nämä sanat Aum, Om ja Aamen ovat identtisiä, paitsi kirjoitusasussaan ja kielellisessä luonteessaan. Jokaisessa tapauksessa "m" äänne on äärimmäisen tärkeä, ja sanoja äännettäessä sitä ei pitäisi ainoastaan painottaa vaan venyttää. "O" ja "au" ja "aa" ovat melkein identtisiä äänteeltään ja mystisissä seremonioissa idässä äännetään A sävelen soinnussa ja sävelkorkeudella ensimmäisessä oktaavissa keskimmäisen C:n yläpuolella [suom.huom: en ymmärrä mitään musiikista, joten käännän tämän ihan ummikkona!]... Ne joille kristillinen uskonto on tuttua, muistavat kohdan kristillisessä Raamatussa jossa lausutaan että "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala"... "Aa" äänne on melkein universaalisti ihailun tai vaikuttavan innostuksen äänne, edustaen sielun ja mielen hurmion ilmaisua. Sen tähden sitä käytetään monissa veisuissa ja pyhissä lausahduksissa ilmaisemaan palvontaa... "Aa" ja "m" yhdistelmä edustaa täydellisesti ja virheettömästi lausuttuna värähtelytasoa, joka täyttyy luovalla, jumalallisella voimalla joka tuo välittömän virittymisen kosmisiin voimiin. Pitäisi pitää mielessä, että ihminen löysi nämä sanat eikä keksinyt niitä. Luokittelimmepa tämän löydön tulokseksi jumalallisesta ilmestyksestä tai kokeiluista vilpittömän etsijän osalta, tosiasiana säilyy että ihminen ei umpimähkäisesti valinnut äänteitä "aa" ja "m", vaan huomasi että kaikista äänteistä joita hän saattoi ilmaista, nämä liittyivät ehdottomasti ja varmasti Jumaluuteen ja luovaan voimaan, joka tuotti tiettyjä vaikutuksia hänen olemuksessaan ja häntä ympäröivässä aurassa... Koetettaessa lausua näitä sanoja, huomaat että vaaditaan vain vähän fyysistä ponnistusta, ja että hyvin rauhallista ja rentoutunutta ruumiin ja mielen asennetta voidaan ylläpitää niitä käytettäessä, ja että tämä rento olotila saa koko kehon hyötymään äänivärähtelyistä, jotka saavat aikaan virittymisen tilan kosmisen kanssa melkein välittömästi... Näitä mystisiä sanoja Aum, Om ja Aamen pitäisi käyttää aina hyvin kunnioittavasti ikään kuin käsiteltäisiin tai kosketeltaisiin erästä Jumaluuden pyhimmistä symboleista. Ne eivät ole taikasanoja eivätkä parantavia tai terapeuttisia sanoja käytettäväksi kivussa ja kärsimyksessä; vaan puhtaasti jumalallisia sanoja saamaan aikaan kosmisen virittäytymisen ja sovituksen (engl. "at-onement" = yhdeksi tuleminen) Jumalan kanssa korkeimmassa henkisessä merkityksessä, ja ainoastaan pyhään tarkoitukseen niitä pitäisi käyttää.

Kabbalisteille Aamen on Jumalalle esitetty harras pyyntö. Sanan hepreankieliset kirjaimet ovat alef, mem ja nun, joiden lukuarvot ovat 1, 40, 50. Ne ovat myös kolmen Jumalaan liittyvän heprean kielen sanan alkukirjaimet: adonai, melek ja ne'eman, jotka yhdessä tarkoittavat "Herra, uskollinen kuningas". Sanan aamen lukuarvo on 91 ja 9+1=10, joka vuorostaan viittaa 10 Sefiraan ja siten itse Jumalaan. Siten se merkitsee sitä käsitystä, että toistamalla tiettyjä lauseita, rukouksia tai riittejä, Jumala on uskollinen ja täyttää osansa sopimuksesta ja tekee mitä noiden sanojen tai tekojen toistamiselta odotetaan.

Hepreassa "usko" ja "aamen" sanat ovat saman sanajuuren johdannaisia. Aamen onkin ainoa luvallinen "voimasana": tähän saa uskoa, totisesti, näin on! Se on yksi harvoista heprealaisista sanoista, jotka on otettu muuttamattomina kirkon liturgiaan. Muslimit käyttävät Aamenta (Amin tai amiin) samalla tavoin kuin kristityt ja juutalaiset, vaikka sanaa ei esiinny Koraanissa.

Raamatussa näemme Jeesukseen Kristukseen viitattavan "Aamenena". Kristus on Jumalan Aamen kaikelle mitä Hän on puhunut, koska Hänen kauttaan Jumalan päämäärät vahvistetaan. Jumalan lupaukset ovat Aamen; s.o. ne ovat kaikki totiset ja varmat (2 Kor.1:20).
Vapahtaja käyttää sitä usein antamaan painoa sanoilleen, milloin se on käännetty "totisesti" (ainoastaan Johanneksen evankeliumissa se aina toistuu, "Aamen, aamen"): on merkityksellistä, että Jeesus esittää tärkeitä asioita juhlallisesti amen, lego hymin (Totisesti, minä sanon teille), siten vahvistaen sanottavan totuudellisuuden. Tämä on omalaatuista Jeesukselle UT:ssa ja luultavasti heijastaa Hänen jumalallista itsetietoisuuttaan. Hänen ei tarvitse odottaa kunnes on puhunut, vahvistaakseen sanansa; kaikella mitä Hän sanoo, on varman totuuden tunnus.

Piispa Lewis Keizer kirjoittaa: Mestari Jeesus painotti aamenen - "uskollisuuden", "hellittämättömyyden" - merkitystä, joka valitettavasti käännettiin kreikkalaisiin ei-juutalaisiin kristillisiin kirjoituksiin sanalla "luottamus", nopeasti tullen Roomalaiskatolisen kirkon credoksi, "minä uskon". Tämä on sana joka käännetään "uskona" ja ymmärretään tunnustuksellisena uskomuksena, mutta jolla historiallisessa opetuksessa ei ollut tarkoitus olla mitään tekemistä mihinkään uskomisen kanssa! Käsite "usko" Mestarin opetuksessa merkitsee "uskollisuus, lojaalius, hellittämättömyys". Siitä syystä mestari Jaakob sanoi: "Usko ilman tekoja on kuollut." Usko muodostuu teoista; kuten Paavali sanoi, "tehkää työtä (ergadzomal) pelastuaksenne." (Fil.2:12) Pelastus ei tule pelkästään äänettömästi lausumalla kirkon uskontunnustus tai hyväksymällä niin kutsuttu raamatullinen opetus (josta suuri osa on ristiriidassa Mestari Jeesuksen opetusten kanssa); usko ei koostu sen sanomisesta että me "rakastamme Herraa", vaan rakkauden tekojen tekemisestä kaikille rakkauden tähden. On olemassa todellinen usko, joka on "uskon säilyttämistä Korkeamman Luonnon kanssa." Raamatullinen "usko Jeesukseen" kääntyy todellisuudessa "uskon säilyttämiseksi Jeesuksen kanssa",  tehden hänen tekojaan ja pitäen hänen Sanansa toteuttamalla se käytännössä.

"Jumala kuulee jokaisen miehen, naisen ja lapsen rukouksen, olipa heidän uskontonsa mikä tahansa. Jokaisen rukouksen lopussa on enkeleitä läsnä. Viimeisen sanan 'aamen' myötä enkelit vahvistavat ja ylistävät tuota rukousta pyytäen Jumalaa kuulemaan sen... He varmistavat ettei yksikään rukouksen lopussa oleva aamen jää huomiotta - ei silloinkaan kun rukoilija ei käytä sanaa 'aamen' tai unohtaa sen". (Lorna Byrne: Portaat taivaaseen. Otava 2011.)

Aamen. Aamen. Aamen.

JA NIIN ON!


©2017 Magdaleena - suntuubi.com