Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Isenheimin alttari

RISTINTIE

Ristintien pysähdyspaikat ovat

  1. Pilatus tuomitsee Jeesuksen kuolemaan.

He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas. [....] Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti." (Luuk.23:1-2, 4-5)

"Tämä on Jumala joka luopuu asemastaan Jumalana, tullen alas taivaan onnesta tullakseen ihmiseksi, ihmiseksi joka ei kulje ympäriinsä kertoen valtaoikeudestaan Jumalana - "kuin kuka tahansa ihminen" sanoo Raamattu tänä päivänä. "Kuka tahansa ihminen" joka on aikansa viranomaisten sitoma ja viedään oikeuteen. Kun Paavali sanoo "kuka tahansa ihminen", mieleeni juolahtaa ajatella noita ihmisiä jotka olemme jo tottuneet näkemään sanomalehdissämme: pienviljelijä käsiraudoissa, kidutettu pienviljelijä, työläinen jonka oikeuksia ei tunnusteta. Tämä on "kuka tahansa ihminen" joksi Kristus tahtoi tulla."*

Jumala, auta minua näkemään sinut kaikissa ihmisissä, niissä joita rakastan, ja niissä joita minun täytyy oppia rakastamaan. Aamen.

  1. Jeesus ottaa ristin hartioilleen.

Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran hallintopalatsin sisäpihalle ja kutsuivat koolle koko sotaväenosaston. He panivat hänen harteilleen purppuranpunaisen viitan ja väänsivät orjantappuroista kruunun ja asettivat sen hänen päähänsä. [...] Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät kuljettamaan häntä pois ristiinnaulitakseen hänet. (Mark.15:16-17, 20)

"Me tunnemme Pyhän Viikon Kristuksessa, risti harteillaan, että hän on ihmiset jotka myös kantavat ristiään. Tunnemme ihmiset ristiinnaulittuina tässä Kristuksessa, joka on ristiinnaulittu avoimin käsivarsin, mutta tästä Kristuksesta ristiinnaulitut ja nöyryytetyt ihmiset kohtaavat toivonsa."*

Jumala, auta minua olemaan kuten Jeesus, koskaan pelkäämättä auttaa muita. Aamen.

  1. Jeesus kaatuu ensimmäisen kerran.

Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (Mark.8:34)

"Kristus ei ole tunteeton ihminen. Kristus on todellinen henkilö - lihaa ja luita, hermoja ja lihaksia, aivan kuten me. Hän on ihminen joka tuntee kuten henkilö tuntee, kun kansalliskaarti vie hänet pois kidutettavaksi."*

Jumala, minä teen usein virheitä ja kompastelen pelosta tai luottamuksen puutteesta. Auta minua aina nousemaan uudelleen ja jatkamaan rakkauden elämänmatkalla. Aamen.

  1. Jeesus kohtaa äitinsä.

Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset." (Luuk.2:34-35)

"Veljet, Kristuksen vapautus on lempeys; se on rakkaus; se on rakastavan äidin - Marian - läsnäolo. Ja Maria on niiden malli jotka tekevät yhteistyötä Kristuksen kanssa maan vapauttamiseksi ja taivaan saamiseksi. Maria kiitosvirressään julisti Jumalan suuruutta ja julisti myös että Jumala torjuu mahtavien ylpeyden ja ylentää nöyrät."*

Jumala, auta minua antamaan anteeksi niille, jotka ovat satuttaneet minua, äläkä salli minun koskaan unohtaa että sinun rakkautesi on loputon. Aamen.

  1. Simon Kyreneläinen auttaa Jeesusta ristin kantamisessa.

Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. (Luuk.23:26)

"Valitettavasti, rakkaat veljet, me olemme koulutuksen tulos, joka on spiritualistista ja yksilöllistä, missä meille opetetaan että 'saadaksesi hengen pelastuksen, älä huolehdi muista'. Kuten me sanomme kärsiville: 'Ole kärsivällinen että pääset taivaaseen - kestä!' Ei! Niin ei voi olla. Tämä ei ole pelastus, ei pelastus jonka Kristus toi. Pelastus jonka Kristus tuo, on pelastus kaikesta orjuudesta joka sortaa ihmisiä. On välttämätöntä että ihmiset murtavat kahleet jotka sitovat heitä: alkaen kaikesta orjuudesta ja sorrosta, peloista jotka orjuuttavat heidän sydämensä, sairauksista jotka sortavat heidän ruumiitaan, surusta, päähänpinttymistä, kauhuista jotka sortavat heidän vapauttaan ja elämäänsä."*

Jumala, älä koskaan salli minun antaa ylpeyteni estää minua auttamasta toista. Aamen.

  1. Veronika ojentaa Jeesukselle hikiliinan.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. (Luuk.23:27)

"Jos voisimme nähdä että Kristus on hädänalaiset ihmiset, kidutettu ihminen, vanki, murhaaja, se joka on heitetty pois niin paljon häpeän kera teillämme. Jos voisimme löytää tässä torjutussa Kristuksen, kohtelisimme tätä Kristusta kultamitalina. Poimisimme hänet hellyydellä ja suutelisimme häntä. Me emme tuntisi häpeää hänen takiaan."*

Jumala, auta minua olemaan ilosi astia, parantaen särkyneet sydämet sinun rakkaudellasi. Aamen.

  1. Jeesus kaatuu toisen kerran.

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. (Joh.12:24)

"Tässä Kristus on lihaa joka kärsii. Tässä missä Kristus on jotain, hän on vaino, hän on ihmiset jotka nukkuvat ulkona maaseudulla, koska he eivät voi nukkua kotonaan, missä Kristus on sairaus joka kärsii johtuen niin suojaamattomana olemisen seurauksista. Tässä on Kristus risti harteillaan tiellä pääkallonpaikalle, ei meditoituna jossain kappelissa ristintiellä tai elettynä ihmisten ulkopuolella."*

Jumala, anna minulle anteeksi kerta kun olen sulkenut silmäni toisen tuskalta, tai jopa lisännyt sitä puhumalla häntä vastaan hänen rakastamisensa sijaan. Aamen.

  1. Jeesus kohtaa Jerusalemin itkevät naiset.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!" (Luuk.23:27-31)

"Se joka elää, köyhien, kurjien, maalaisten kanssa, ja joka puolustaa heitä ja rakastaa heitä kuten Kristus meidän Herramme, ja joka saarnaa vapautusta köyhille, sorretuille, kärsiville, tämä on Kristus meidän keskuudessamme."*

Jumala, auta minua aina olemaan jumalallisen rakkautesi kantaja, jopa silloin kun mieluummin moittisin tai olisin välittämättä ympärilläni olevista. Aamen.

  1. Jeesus kaatuu kolmannen kerran.

Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. (Joh.19:17)

"Ketään ei kukisteta vaikka hänet pistetään sorron ja alistamisen saappaan alle. Hän joka uskoo Kristukseen, tietää, että hän on voittaja, ja että lopullinen voitto tulee totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kuinka hyvin Kristus samaistikaan itsensä kansansa kärsivien kanssa! Monet hökkelit, monet slummit, monet kärsimyksen vangitsemat, monet oikeutta ja rauhaa janoavat näyttävät metelöivän: 'Minun Jumalani, minun Jumalani, miksi hylkäsit minut?' Hän ei ole hylännyt meitä. Tämä on hetki jona Jumalan Poika kantaa kaiken synnin kuorman totellakseen Jumalaa, pyytäen häntä antamaan anteeksi ihmiskunnan synnit joista johtuu kaikki epäoikeudenmukaisuus, kaikki itsekkyys."*

Jumala, auta minua näkemään hädässä olevat ja kohtaamaan tuo hätä niin hyvin kuin kykenen. Aamen.

  1. Jeesukselta riistetään vaatteet.

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. (Joh.19:23-24)

"Tämä on kristittynä olemisen sitoumus: seurata Kristusta hänen inkarnaatiossaan. Ja jos Kristus on majesteettinen Jumala joka tulee nöyräksi ihmiseksi ja elää köyhien kanssa orjien kuolemaan saakka ristillä, meidän kristillinen uskomme pitäisi elää samalla tavalla. Tämä kristitty joka ei halua elää tällä solidaarisuuden sitoumuksella köyhien kanssa, ei ansaitse kutsua itseään kristityksi. Kristus kutsuu meidät olemaan pelkäämättä vainoa, koska - uskokaa se, veljet - sen joka sitoo itsensä köyhiin, täytyy käydä läpi sama kohtalo kuin köyhät - joutua kadonneeksi, kidutetuksi, vangituksi näyttäen kuin kuolleen."*

Jumala, auta minua olemaan ikinä kätkeytymättä uskontoni taakse tekosyynä toisen vihaamiselle tai rakkautesi pidättämiselle, koska en ole samaa mieltä jonkun kanssa. Aamen.

  1. Ristiinnaulitseminen.

He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata, käännettynä Pääkallonpaikka. He tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa, ratkaisten arpaa heittämällä, kuka mitäkin sai. Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet. (Mark.15:22-25)

"Roomalla oli tapana ristiinnaulita ihmisiä, mutta ei Rooman kansalaisia. Roomalla oli tapana ristiinnaulita ihmisiä, jotka olivat riippuvaisia heidän valtakunnastaan. Ja koska Palestiina oli riippuvainen Roomasta (Pilatus oli Rooman edustaja tälle sorretulle kansalle), Kristuksen täytyi tulla nöyryytetyksi kuin joku, joka ei ansainnut kansalaisuutta."*

Jumala, anna minulle voimaa hyväksyä milloin muutos on välttämätöntä ja terveellistä. Aamen.

  1. Jeesus kuolee.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh.19:28-30)

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luuk.23:44-46)

"Kun katsomme Kristusta naulittuna ristille, hän kutsuu meidät erottamaan pyhästä sanasta todellisen mysteerin. Jos Kristus on kaikkien ihmisten edustaja, meidän täytyy löytää kansamme kärsimys hänen kärsimyksessään, nöyryytyksessään, hänen ristin naulojen arpeuttamassa ruumiissaan. Tämä on meidän kansamme kidutettuna, ristiinnaulittuna, päälle syljettynä, nöyryytettynä, jota Kristus, meidän Herramme, edustaa antaakseen hyvin vaikealle tilanteellemme lunastuksen tunnon."*

Jumala, auta minua löytämään rauha sinun rakkaudessasi, kun näyttää siltä että kaikki on menetetty. Aamen.

  1. Jeesuksen ruumiin ottaminen ristiltä, kuollut Jeesus äitinsä sylissä.

Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!" Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. (Matt.27:54-55)

"Maria on Salvadorin kansan hädän ilmaisu. Maria on niiden tuskan ilmaisu, jotka ovat vankilassa. Maria on äitien suru, jotka ovat menettäneet lapsensa, eikä kukaan kerro heille missä he ovat. Maria on lempeys, joka etsii kärsien ratkaisua."*

Jumala, auta minua olemaan koskaan unohtamatta että olen kaunis henkilö. Aamen.

  1. Jeesuksen hautaaminen.

Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. (Joh.19:40-42)

"Älkää luulko, veljet, että kuolleemme ovat jättäneet meidät. Heidän taivaansa, heidän iankaikkinen hyvityksensä, tekee heidät täydellisemmiksi rakkaudessa. He rakastavat yhä samoja aatteita, joiden puolesta kuolivat. Se tarkoittaa, että El Salvadorissa tämä vapauttava voima ei ainoastaan laske niitä jotka pysyvät elossa, vaan laskee myös ne jotka he tahtoivat tappaa - jotka ovat enemmän läsnä kuin ennen kansassa."*

Jumala, en aina ymmärrä miksi asiat tapahtuvat, jotkut ovat sinun tahtosi ja jotkut eivät, mutta suo minun aina odottaa ja etsiä sinun ylösnostavaa voimaasi. Aamen.

(*= Oscar Romero) Rukoukset: The Body is Many - blogi.

Ainoastaan kahdeksalla neljästätoista asemasta on selvä perustus evankeliumeissa; muut ovat legendan ja tradition lisäämiä, jotka lisäävät hengellistä ja emotionaalista syvyyttä ja draamaa tapahtumaan.

Kirjallisuutta:

Pentti Lempiäinen: Ristintie ja Ristinsanat. WSOY 2004.

Anna-Maija Raittila: Ristintien äärellä. Kirjaneliö 1995.

Käynnistä kuvaesitys; halutessasi voit laittaa päälle musiikin, joka on Clare du Bois: The Divine Mercy Chaplet - The Rivers of Mercy. Voit myös suurentaa esityksen koko kuvaruudun kokoiseksi!

SEITSEMÄN SANAA RISTILLÄ

1. Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Kokiessaan ihmisten pahuuden ja julmuuden Jeesus näki, että juuri pahantekijät tarvitsevat hänen armahdustaan. Jeesuksen esimerkin mukaisesti myös pyhä Stefanus rukoili surmaajiensa puolesta. Meidän tulee tutkia itseämme, olemmeko me valmiita antamaan anteeksi ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka tuottavat meille kärsimystä.

Tässä ensimmäisessä ristin sanassa toteutuu vuorisaarna. "Rakastakaa vihollisianne! Rukoilkaa vainoojienne puolesta!"

2. Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Jeesus on meidän veljemme, Immanuel - Jumala meidän kanssamme. Hän menee pahantekijän kanssa kuolemaan, siis myös meidän kanssamme. Hän on myös meidän kanssamme kuoleman hetkellä. Jos kuolemme hänen kanssaan, saamme myös elää hänen kanssaan.

Mielen muutos ei tule koskaan liian myöhään. Armon sana virtaa ristiltä toiselle ristille.

3. Katso poikasi - katso äitisi.

Jeesus sanoo kahdelle läheisimmälleen, että heidän tulee olla läheisiä myös toisilleen. Hänen kauttaan he ovat sukulaisia keskenään. Kristuksen veren kautta mekin olemme kaikki sukua keskenämme. Hän on mestari, me olemme hänen veljiään ja sisariaan. Hänen äitinsä on meidänkin äitimme.

Maailman kohtaloissa on tulevaisuudessa ratkaisevaa hengen sukulaisuus, ei enää verisukulaisuus. Nämä kaksi yhdistetään Kristuksen nimessä, ja kaksi henkistä alkukuvallista suuntausta voivat lähestyä toisiaan. Marialla, äidillä, on kyky "kätkeä sydämeensä ja tutkistella". Hän kulkee mystis-kristillistä rukouksen tietä. Opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, on kulkenut päinvastaista, vihkimyksen tiedostustietä Kristuksen luokse. Mitä tämä merkitsee meille tässä ajassa? Me saamme rukoilla ja ajatella! Uskon tie ja tiedostamisen tie eivät sulje pois toisiaan vaan jopa edellyttävät kummankin läsnäoloa. Jokainen joka tahtoo todella rukoilla, astuu tiedostamisen tielle, ja jokainen joka tahtoo tiedostaa maailman, oppii rukoilemaan.

4. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.

Ihminen Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Poika ja Marian poika, riippuu täysin yksin maan ja taivaan välillä. Tähän polttopisteeseen keskittyy elämän koko yksinäisyys ja toivottomuus. Hän vetää puoleensa kaiken inhimillisen hädän, jonka hän tuntee. Hän auttaa meitä kestämään Jumalan poissaolon. Siksi me ylistämme häntä.

Näillä sanoilla alkaa Daavidin valituspsalmi (psalmi 22). Tämä psalmi kuvaa tarkasti ristinkuoleman. Millainen aavistus kuningas Daavidilla oli kirjoittaessaan tämän psalmin? Psalmin teksti toteutuu "Daavidin Pojan" kohdalla. Koska ristin juurelle kokoontuneet ihmiset luulevat kuulevansa kutsuttavan Eliaa, osoittaa tämä että heidän oma uskonsa horjuu. He eivät tajua että juutalaisen lain henki on kuolevan mielessä läsnä. Hän rukoilee kuten lakia noudattava juutalainen tuollaisessa tilanteessa rukoilisi. Kyseessä on väistämättömän tapahtuman hyväksyminen, sillä psalmin rukoilija on sovussa kohtalon voimien kanssa. Jeesukselle kyseessä on kuitenkin enemmän kuin lakia noudattava pyhän velvollisuuden täyttäminen. Psalmi ilmaisee sen, mitä ihmisenä oleminen äärimmillään on: olen yksin, Jumalan hylkäämä, yksi ja ainutkertainen olento muiden samanlaisten keskellä. Tämä on ihmisen Maa-elämän kokemus. Ihmisenä olemisen äärimmäisen seuraamuksen ottaa Kristus nyt tässä ristillä kannettavakseen. Kolmessa edeltäneessä ristin sanassa oli katse suuntautunut muihin ihmisiin; ympärillä olevaan.

5. Minun on jano.

Koko maailman kaipaus on sanoissa "minun on jano", ja koko pettymys on siinä etikassa, jolla jano hillitään. Maailmassa ei löydy todellista täyttymystä ihmisen ikävään. Jeesus kutsuu ihmisiä elämän veden lähteelle. Hän lupaa, että ne jotka janoavat vanhurskautta, ravitaan.

Kolme kertaa puhuu Kristus Johanneksen evankeliumissa janon sammuttamisesta. Samarialaiselle naiselle kaivolla: "Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan." Sitten Genesaretinjärven rannalla: "Sillä joka uskoo minuun, ei ole enää koskaan jano." Ja lopulta lehtimajajuhlassa: "Jolla on jano, tulkoon luokseni ja juokoon!". Samoin Johanneksen ilmestyksessä puhutaan kolme kertaa janon sammuttamisesta: "Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano..." (Ilm.7:16). "Sille, jolla on jano, minä annan vettä elämän veden lähteestä" (Ilm.21:6) ja "joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä". (Ilm.22:17) Näiden kummankin, kolme kertaa lausutun janon sammuttamiseen liittyvän kohdan väliin sijoittuu ristiltä lausuttu janon sana. Tämä ei liene sattumaa. Kun Kristus puhuu janona ilmenevästä sairaudesta ja sen parantamisesta, hän tuntee asian omakohtaisesti. Kyseessä ei ole vain puhuminen jostain asiasta, vaan kyseessä on hänen omakohtainen kokemuksensa. Kristus itse tuntee sen janon, jota ihminen tuntee. Hän tietää, mitä on fyysinen janon tuska ja mitä on tämän janon vastine henkisessä merkityksessä, "elämän jano" kuten Buddha sitä nimittää. Tämän janon sammuttamiseksi kulkee Kristus kuoleman portin läpi.

6. Se on täytetty.

Näissä sanoissa Jeesus julistaa kuolemansa salaisuuden. Kuoleman hetkellä syntyy elämä. Kun vehnänjyvä putoaa maahan ja kuolee, se tuottaa paljon hedelmää. Jeesus on avannut meille tien kuolemasta elämään, pimeydestä valoon. Vaeltakaamme valon lapsina.

"Teletestei!" - kreikan vastine sanalle "Se on täytetty" - ei ainoastaan kuvaa sitä että jotain on saatettu loppuun; että jotain on täytetty, vaan se on lisäksi myös mysteerisana. Kun vihittävä kutsuttiin kuolemankaltaisesta unesta takaisin maailmaan ja kun vihkimystä johtava pappi oli todennut että vihkimys on täysin saatettu loppuun, huusi hän: "Teletestei". Kun tämä sana kajahtaa ristiltä, saamme kuulla tässä sanassa: Luojajumalan suuri työ; tulla täysin ihmiseksi, on täytetty, Jumala todella kuolee. Kuoleman mysteeri näyttäytyy sekä hänelle että myös meille. Ei näennäinen kuolema vaan todellinen kuolema saa täyttymyksen. Täten Jeesus Kristus itse paljastaa kaikki vanhat mysteerisalat. Kristuksen kautta avautuu tie uusiin mysteereihin; latinaksi ilmaistuna sakramentteihin.

7. Isä, Sinun käsiisi minä annan henkeni.

Jeesuksen ruoka oli tehdä lähettäjänsä tahto. Hän oli uskollinen kuolemaan asti. Joka tekee hänen tahtonsa, on hänen äitinsä, sisarensa, veljensä. Meitä kutsutaan uskollisuuteen hänen esikuvansa mukaisesti.

Luottamus Isään täyttää Kristuksen, Poikajumalan, sen jälkeen kun hän on käynyt läpi ja kokenut kuoleman yksinäisyyden. Luottamus - "kaikesta huolimatta". Job sanoo suurimman ahdistuksen keskellä: "Tiedän, että Vapahtajani elää..." Kristuksen pää on pystyssä, kun hän lausuu sanat ristiltä. Tämän todistaa Johannes lisätessään sanat: "Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä." Seitsemän ristiltä lausuttua sanaa kuvaavat tien ulkoisuudesta sisäisyyteen, niin kuin Kristus sen tien kulki. Alussa ja lopussa on Isä, kaiken olevaisuuden perusta. Meillä, kuolevaisilla ihmisillä, on mahdollisuus kulkea tätä Kristuksen antaman esikuvan tietä. Tämä tie johtaa anteeksiannon ja itsetutkistelun kautta, ja sen alussa ja lopussa meitä odottaa Isä.

Oi Jumalallinen Jeesus, Jumalan lihaksi tullut Poika, meidän pelastuksemme tähden Sinä suostuit syntymään tallissa, viettämään koko elämäsi köyhyyden, koettelemusten ja murheen keskellä, ja kuolemaan ristillä kärsimysten ympäröimänä.

Kuolemani hetkenä kerro Isällesi, ”Isä, anna anteeksi…”. Kerro äidillesi, ”Katso, poikasi”. Kerro sielulleni, tänään olet minun kanssani paratiisissa..” Minun Jumalani, minun Jumalani, älä hylkää minua tuona hetkenä. Minun on jano, niin, minun sieluni janoaa Sinua, joka olet elävän veden lähde. Minun elämäni menee menojaan kuin varjo; lyhyessä hetkessä se on täytetty. Sen tähden, palvottu Vapahtajani, tästä hetkestä ikuisuuteen asti, Sinun käsiisi minä jätän henkeni. Herra Jeesus Kristus, ota vastaan minun sieluni. Aamen.

Lähteet:

Rukouksen kirja, toim. Anna-Maija Raittila. WSOY 1989.

Kristiyhteisö-lehti nro 1/2012 - Hans-Bernd Neumann: Ristiltä lausutut sanat.

JEESUKSEN KÄRSIMYS

(Seuraamme pyhän Alphonsus Liguorin (27.9.1696-1.8.1787) laatimaa PASSION KELLOA osana tätä esitystä, joka perustuu muilta osin lääketieteellisiin ja historian tutkimuksen tuomiin faktoihin)

Kiirastorstai

Kello 17-19 Jeesus hyvästeltyään Marian, äitinsä, viettää viimeistä ehtoollistaan.

Kello 18.00 Jeesus pesee opetuslasten jalat ja perustaa ehtoollisen sakramentin.

Kello 21.00 Jeesuksen puhe. Hän menee Öljymäelle.

Kello 22.00 Jeesuksen rukous puutarhassa.

Kello 23.00 Ahdistus.

KESKIYÖ Veren hikoilu. Getsemanessa Jeesus kävi läpi suuren emotionaalisen stressin: hänen tilaansa kutsutaan lääketieteellisellä nimellä hematidrosis, missä verisuonet ja iho tulevat niin aroiksi tuskasta, että ne rikkoutuvat, sekoittaen verta hikeen.

Pitkäperjantai

Kello 1.00 Juudas pettää Jeesuksen ja hänet sidotaan.

Kello 2.00 Jeesus viedään Hannaksen eteen. Hannas ei nauttinut kansan suosiota. Ylipapeista ei erityisemmin pidetty.

Kello 3.00 Jeesus viedään Kaifaksen eteen ja hän saa iskun kasvoilleen. Kaifaksesta, Hannaksen vävystä, oli tullut appensa "leikkikalu".

Kello 4.00 Jeesuksen silmät sidotaan, häntä lyödään ja pilkataan.

Kello 5.00 Jeesus viedään neuvoston eteen ja julistetaan syylliseksi kuolemaan. Kaifas oli kutsunut koolle pienen neuvoston, jossa oli jäseniä 23, pappeja ja kansan vanhimpia. Suuressa neuvostossa sai olla myös fariseusten puolueen edustajia, mutta nyt vain saddukeukset toimivat tuomareina. Jos fariseuksia olisi ollut läsnä, sapatti ja Tooran tulkinta olisivat ilman muuta tulleet puheeksi. Fariseusten piirissä epäröitiin Jeesuksen suhteen.

Kaikki neuvoston jäsenet olivat päättäneet etukäteen täysin yksimielisesti Jeesuksen kohtalosta. Todennäköisesti tuomioistuin halusi sekä toimia näennäisen laillisesti että saattaa Jeesuksen huonoon valoon juutalaisten silmissä. Jos hänet olisi todettu syylliseksi vain roomalaisten viranomaisten edessä, hän olisi saanut osakseen kansan myötätunnon. Olisi tarvittu ainakin kahden henkilön yhtäpitävä todistus, mutta sitä ei saatu. Ilmeisesti pikainen vangitseminen oli estänyt oikeudenkäynnin huolellisen valmistelun.

”Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika”, huudahtaa Kaifas, Jeesus vastaa: ”Minä se olen. Ja minä sanon teille: vastedes saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.”

Kuten muutkaan saddukeukset, Kaifas ei erityisemmin uskonut Messias-ennustuksiin. Tuomion aihe oli se, että syytetty oli lausunut Jumalan salatun nimen minä olen. Tuomio perustui pyhäinhäpäisijöitä koskevaan pykälään.

Kello 6.00 Jeesus viedään Pilatuksen luo ja häntä syytetään.

Kello 7.00 Herodes pilkkaa Jeesusta. Lähettämällä Jeesuksen Herodeksen luo, Pilatus pyrki hieromaan sovintoa vaarallisia juonia punoneen kilpailijan kanssa ja helpottamaan omaa tehtäväänsä sekavassa jutussa. Ele imarteli Herodesta. Mutta utelias Herodes koki pettymyksen ja menetti kiinnostuksensa.

Kello 8.00 Jeesus toimitetaan Pilatukselle, sovinnon merkkinä kahden valtiovallan edustajan kesken. Syyttäjien kiihottama väkijoukko alkaa huutaa Barabbaan nimeä, ja Barabbas vapautetaan. Barabbasta ei ainoastaan tunnettu Jerusalemissa vaan häntä pidettiin jopa sankarina. Jeesus taas oli muukalainen, jonka nimi ei sanonut kaupunkilaisille juuri mitään.

Jeesuksen tuomitsemisen näyttämö oli todennäköisesti Herodeksen palatsi, jossa Roomalainen maaherra majaili käydessään Jerusalemissa Kesarean satamakaupungista, missä hänellä oli vakituinen hallinto- ja asuinpaikka.

Raniero Cantalamessa, katolinen munkki ja teologian tohtori, sanoo Pilatuksesta: Pilatus ei yritä pelastaa Jeesusta säälistä, vaan jääräpäisyydestä Jeesuksen syyttäjiä kohtaan, joiden kanssa hän oli ollut ”teknisesti” sotajalalla jo Juudeaan saapumisesta lähtien. Esim. kirkkoisä Tertullianukselle Pilatus oli salaa kristitty, ja koptikirkko on kanonisoinut Pilatuksen ja hänen vaimonsa. Todellisuudessa Pilatuksen motiivina oli vain, etteivät vihatut juutalaisjohtajat saisi tahtoansa läpi. Jos Jeesuksen ja Pilatuksen välistä keskustelua luetaan edes ripauksella psykologiaa, huomataankin, ettei tämä todellinen motiivi ole jäänyt evankelistoilta huomaamatta.

Voimme olettaa Jeesuksen olleen hyväkuntoinen ja terve, huomioiden välimerellisen ruokavalion ja jatkuvan kävelemisen. Mutta pidätyksensä jälkeen Jeesus ei ole nukkunut eikä syönyt aamulla, ja on uupunut kävelystä ympäriinsä.

Kello 9.00 Jeesus ruoskitaan. Roomalaiseen ristiinnaulitsemiskäytäntöön kuului lähes aina edeltävä ruoskiminen. Roomalaisten käyttämän flagrumin, lyhyen ruoskan, jokaisen nahkahihnan päähän oli sidottu lyijypainoja, luunpaloja tai piikkejä, jotka osuvat täydellä voimalla yhä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen hartioihin, selkään ja sääriin. Ensin painavat hihnat leikkaavat vain ihoa, pureutuen kuitenkin syvemmälle ihonalaisiin kudoksiin, aiheuttaen ensin veren tihkumista ihon suonista, ja lopulta purskauttaen valtimovuodon alla olevien lihasten suonista. Ruoska repii lihaksia tuottaen vuotavan lihan suikaleita. Munuaiset ovat todennäköisesti vaurioituneet vakavasti. Mel Gibsonin The Passion of the Christ antaa Jeesuksen kärsimyksistä hyvin totuudenmukaisen kuvan.

Kello 10.00 Jeesus kruunataan orjantappuroin ja näytetään kansalle. Keskiajalta asti orjantappurakruunun on kuviteltu olleen seppelemäinen, mutta ajanlaskumme alun Lähi-idässä tyypillinen kruunu oli lakkimainen.

Orjantappurakruunu painettiin hänen päänahkaansa, aiheuttaen lisää verenvuotoa, päänahan ollessa ihmiskehon osista eräs eniten verisuonia sisältävä. Lääketieteen asiantuntijat arvelevat tällaisen aiheuttaneen myös ankaran kolmoishermosäryn.

He palauttivat hänen vaatteensa, repiäkseen ne uudelleen pois, avaten haavat joiden kuivunut veri oli tarttunut vaatteeseen.

Kello 11.00 Jeesus tuomitaan kuolemaan ja lähtee ristintielle. Roomalaiseen ristiinnaulitsemistuomioon kuului olennaisena osana se, että tuomittu kantoi itse teloituspuunsa, tarkkaan ottaen ristin poikkipuun (lat. patibulum), joka sidottiin teloitettavan harteille. Ristin pystypuu oli jo valmiiksi pystytetty teloituspaikalle. Samaa pystypuuta saatettiin käyttää kauankin. 35 - 55 kg painava ristin poikkipuu sidotaan hänen harteilleen.

Roomalaisissa teloituksissa oli yleinen tapa, että tuomion syy oli yleisön nähtävissä, Joskus taulua, johon syy oli kirjoitettu, kannettiin tuomitun edessä, joskus taulu saattoi olla ripustettu tuomitun kaulaan.  Taulu, joka riippui Kristuksen rinnalla, oli kirjoitettu kolmella kielellä, hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Suuri neuvosto yritti torjua tuollaisen kirjoituksen, jonka katsottiin loukkaavan kansan isänmaallisia tunteita, mutta Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin”, tyytyväisenä siitä, että pystyi edes tuolla tavoin tuottamaan harmia ihmisille, jotka olivat pakottaneet hänet myönnytykseen.

KESKIPÄIVÄ Jeesus riisutaan ja ristiinnaulitaan. Roomalaisen tavan mukaan teloitettujen vähäinen omaisuus kuului teloittajille. Ristiinnaulittu oli alaston, hänen häpynsä oli paljastettu kaikkien nähtäväksi, mikä oli juutalaisessa kulttuurissa suunnaton häpeä. Uhrit tekivät tarpeensa kaikkien nähden. Moraalinen nöyryytys yhdistyi fyysiseen kidutukseen.

Teloitettavia oli usein useampia. Kristittyjen marttyyrihistoriasta tiedämme, että heitä teloitettiin usein yhdessä tunnettujen rikollisten kanssa. Näin kansa samasti heidätkin pahantekijöihin."  Tuomio toimeenpantiin julkisella paikalla, usein vilkkaan tien varrella, jossa oli normaalistikin paljon ihmisiä. Quintilianus kertoo: ”Kun naulitsemme ristille rikollisia, valitsemme kaikkein vilkkaimmat tiet, missä mahdollisimman monet voivat katsella ja missä mahdollisimman monia voi ravistella pelko. Eihän mikään rangaistus tähtää niinkään kostoon kuin varoittavaan esimerkkiin.” Juhlapäivinä järjestettiin usein näytösteloituksia.

Ristiinnaulitseminen oli antiikin aikana yleinen teloitustapa, ja muinaisessa maailmassa tunnetuista rangaistusmenetelmistä kaikkein julmin ja alentavin. Roomalaiset saivat alkuperäisesti Persiassa syntyneen ristiinnaulitsemistavan kreikkalaisilta. Se oli yleisesti käytössä jo 100-luvulla eKr. Cicero sanoi sitä "pelottavimmaksi" kuolintavaksi ja toteaa, että sana risti tulisi kokonaan poistaa ei ainoastaan Rooman kansalaisten ruumiista, vaan myös heidän ajatuksistaan, silmistään ja korvistaan. Ei ollut sattumaan, että kaikki Rooman kansalaiset vapautettiin tästä kuolintavasta. Yleensä ristiinnaulittiin barbaarikapinallisia ja orjia.

 Seneca kirjoittaa: "Syytetyn elämä hävisi häneltä pisara pisaralta. Roomalaisten sotilaiden kannalta tilanne ei ollut poikkeava, Jeesus ei ollut heidän näkökulmastaan mitenkään erikoinen henkilö. Kristuksen kuolema oli tuolloisessa maailmassa miltei huomaamaton tapahtuma. Crassus antoi orjakapinan jälkeen ristiinnaulita Roomasta lähteneen Via Appiaan varrelle 6000 orjaa.

Noin 15cm pitkät rautanaulat isketään Jeesuksen käsien (ranteiden) läpi. Ristille kiinnitettiin naulojen, köysien tai molempien avulla. Kämmenen läpi lyödyt naulat eivät kauaa pystyisi kannattelemaan ruumista. Kädet ovat täynnä aistihermoja, mikä tahansa ärsyke aiheuttaisi kiduttavia tuskan sivalluksia molemmissa käsissä ja kenties läpi koko ruumiin. Hermovaurio aiheuttaa lääketieteessä tunnetun niin sanotun kausalgisen tuskan, joka on luultavasti ankarin kivuntunne, mitä ihminen voi kokea (kr. kausis ”poltto”, algos, ”kipu”). Termi on tullut käyttöön sodassa saatujen vammojen hoidon yhteydessä.

Jalat naulataan seuraavaksi, hiukan koukkuun asetettuina pienen jalkatuen päälle, ensin vasemman jalkaterän läpi, joka sitten asetettiin oikean päälle ja lyötiin sama naula vastaavasta kohdasta myös sen läpi. Jeesus nostetaan ristille, joka oli tuskin parin metrin korkuinen. Naulatut kädet kantavat koko ruumiin painon ja repivät haavoja. Myös ärsyke jalkojen hermoissa aiheuttaa Jeesukselle paljon kipua. Antiikin ajan ammattiteloittajat osasivat työnsä.

Kello 13.00 Jeesus rukoilee murhaajiensa puolesta.

Kello 14.00 Jeesus jättää henkensä Isälleen.

Eräässä ristiinnaulitsemisen lääketieteellisessä tutkimuksessa sanotaan, että menetelmä sinänsä oli suhteellisen veretön, koska suuriin valtimoihin ei osuttu. Kuitenkin teloitusta edeltävä ruoskiminen oli saanut aikaan merkittävää verenhukkaa ja tuska yhdessä jatkuvan selkähaavojen vuotamisen kanssa johti Jeesuksen tilan huononemiseen.

Tuskan lisäksi ristiinnaulitsemisen suurin vaikutus oli normaalin hengityksen hankaloituminen ruumiin vetäessä ojennettuja käsivarsia ja hartioita alaspäin. Tässä asennossa oltaessa jonkin aikaa, hengityksestä tulee pinnallista ja työlästä. Yläruumis alkaa kouristella, tehden hengittämisestä vielä vaikeampaa.

Jeesuksen on pakko yrittää helpottaa tätä työntämällä itseään jaloillaan ylöspäin, mutta tuska jaloissa tekee siitä vaikeaa. Joskus uhrin tuskia saatettiin lievittää tarjoamalla ristiinnaulitulle puudutusaineella sekoitettua viiniä tai murskaamalla hänen sääriluunsa, jotta kuolema vapauttaisi hänet nopeammin tuskistaan. Jos jalat eivät kannatelleet ristillä riippuvaa, hän tukehtui suhteellisen nopeasti. Mutta sitä, että tuomitun luita ei murskattu, saatettiin käyttää myös lisärangaistuksena; sillä tavoin pidennettiin hänen kärsimyksiään.

Mirhaa annettiin Jeesukselle ristillä sekoitettuna viiniin puudutusaineeksi (Mark.15:23), mutta hän ei juonut sitä. Talmudissa sanotaan: "Joka joutuu surmattavaksi, hänelle juotetaan vähän viiniin sekoitettua mirhaa niin, että se turruttaa hänen aistinsa ja saa hänet hieman sekavaksi, ettei hän kärsisi niin paljon kuoleman pelosta, sillä on kirjoitettu, 'antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille' (Snl.31:6), - Jerusalemin rikkaat naiset lahjoittivat ja toivat tämän juoman heille."

Pelkkä hengittäminen ei koskaan ole ollut niin kiduttavaa yksittäiselle ihmiselle. Lopulta Jeesus vaipuu tajuttomuuteen hapenpuutteen takia. Ehkäpä kaikkein todennäköisimmän teorian mukaan Jeesuksen kuoleman aiheuttivat verenvuoto, siitä johtuva kuivuminen ja shokki.

Kello 15.00 Jeesus kuolee, yhdeksännellä hetkellä.

Kello 16.00 Jeesus lävistetään keihäällä. Haavasta vuoti verta ja vettä, mikä lääketieteen asiantuntijoiden mukaan viittaa siihen, että keihäs osui sydämeen ja/tai sydänpussiin, josta tummanpunaisen verinesteen on täytynyt ryöpsähtää ulos ensin ja kirkkaan, veriheran ja seerumin muodostaman nesteen sen jälkeen.

5.Moos.21:22-23 yksiselitteisesti käskee haudata kuolemanrangaistuksen uhrit ennen auringon laskua. Tosin roomalaiset eivät aina välittäneet juutalaisten säännöksistä, vaan tiedetään ristiinnaulittujen toisinaan joutuneen virumaan ristillä hengissä useita päiviäkin.

Kello 17.00 Jeesus otetaan ristiltä ja luovutetaan äidilleen.

Kello 18.00 hänet haudataan ja jätetään hautaan. Joosef Arimatialainen ei ollut mukana pienen neuvoston päättäessä tuomiosta, koska oli Jeesuksen salainen kannattaja. Pilatuksella ei ollut syytä evätä hänen pyyntöään saada haudata Jeesus; mahdollisesti hän sai tavan mukaan Joosefilta palkkion. Sen ajan kalliohaudat eivät olleet kertakäyttöisiä. Ruumis asetettiin sinne mätänemään ja myöhemmin luut siirrettiin niitä varten tarkoitettuun paikkaan, joten Joosef Arimatialainen ei luopunut omasta sukuhaudastaan.

Nykyinen Pyhän haudan kirkko Jerusalemin vanhan kaupungin sydämessä ilmaisee periaatteessa hyvin todennäköisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen sijaintipaikan. Jeesuksen ajan Jerusalemissa se on sijainnut silloisen kaupunginmuurin ulkopuolella. Vanhimman kirkon ulkopuolella on kallionnyppylä, jonka on oletettu olleen Golgatan kallio. Kirkko on rakennettu alueelle, jossa Jeesuksen aikana on ollut kalliopuutarha ja runsaasti hautoja. Kirkossa on pienessä kappelissa nähtävänä 2000 vuotta vanha kalliohauta, sen ajan tyypillisen juutalaisen haudan muotoinen. Pyhän haudan kirkko vihittiin käyttöön vuonna 335.

Aurinko laski kello 18 ja ehdoton sapattilepo alkoi viimeistään klo 19, ja kyseessä oli vielä vuoden suurimman juhlan erikoissapatti. Vain aivan välttämättömimmät työt ja toimet olivat sallittuja. Jeesuksen hautaustoimet oli mahdollista mennä suorittamaan loppuun vasta sapatin päätyttyä, sunnuntaiaamuna. Ruumiin molemmin puolin aseteltiin liinojen sisään aaloeta, mirhaa ym. yrttejä sisältäviä pusseja hidastamaan mätänemisprosessia siihen asti.

Dosentti Juha Hiltunen kirjassaan Torinon käärinliinasta toteaa mm. että Johanneksen evankeliumissa alkuperäinen kreikkalainen tekstimuoto välittää ajatuksen, jonka käännökset ovat hämärtäneet, että varsinainen käärinliina oli haudassa jäänyt juuri sellaiseen asentoon missä se oli ollut ruumiin ylle aseteltuna (joskin litistyneenä) ja kasvoilla ollut hikiliina (lat. nimityksestä sudor, joka tarkoittaa hikeä) oli siitä erillään sellaisena käärönä kuin mihin se oli jätetty. Ainoastaan ruumis puuttui.

Kun Johannes tämän näki, hän uskoi. Ruumis oli selittämättömästi kadonnut käärinliinan sisältä.Torinon käärinliinalle tehdyn spektroskooppianalyysin mukaan kuva muistuttaa selvästi palojälkeä, mutta vain muistuttaa, sillä kemiallisesti kangaskuva ei sisällä palamiseen viittaavia partikkeleita. Kyseessä on täytynyt olla jonkinlainen äärimmäisen voimakas ja lyhytaikainen lämmön tai valon purkaus, energiapurkaus, jonka on täytynyt olla lähtöisin itse ruumiista, joka dematerialisoitui atomeiksi tai josta tuli mekaanisesti transparentti, eli ts. ruumis ikään kuin ylösnousi energian muodossa – suoraan kankaan läpi. Nykytiede ei osaa antaa tälle loogista, tyydyttävää selitystä.

Kristityt ovat levittäneet kuvan Jeesuksesta ristillä läpi maailman. Niin tehdessään he ovat halunneet osoittaa tämän uhrin suunnattomuuden. Mutta miksi ei häntä näytetä useammin voittoisana yli kuoleman, kirkkaudessa ja valossa, ihmisten innoittamiseksi tulemaan hänen kaltaisikseen? Niin vahva painotus hänen kidutukseensa heittää varjon ihmisten tietoisuuden ylle. Helläsydämiset tietenkin liikuttuvat ja vuodattavat muutaman kyyneleen. Mutta kuinka kukaan voi tuntea innoitusta, kun kaikki mitä he ikinä näkevät on vertavuotava marttyyri orjantappurakruunuineen? Heillä ei ole halua seurata hänen esimerkkiään. Jos haluat saada ihmiset mukaasi, sinun täytyy tarjota heille kauneutta ja loistoa.

Kaikin mokomin, puhukaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, mutta antakaa sille paljon laajempi tulkinta. Kristuksen hahmossa ristillä vihitty näkee maailman sielun uhraamassa itsensä kaikkiin neljään suuntaan, pitääkseen yllä ja ruokkiakseen kaikki olennot. Mutta onko se tämä ylevä, kunniakas ulottuvuus, joka kristityille esitetään?

Omraam Mikhael Aivanhov

Monet kristityt ovat pitäneet Jeesuksen ristillä 2000 vuotta! Koko pääsiäisaamun sanoma on ihme joka tapahtui. Meidän tarvitsee ottaa Jeesus alas ristiltä ja ymmärtää että hän on noussut ylös, ja alkaa seurata häntä ja hänen opetuksiaan.

Vaatii rohkeutta ottaa Jeesus alas ristiltä, koska silloin meidän täytyy katsoa häneen ja mitä hän sanoi. Kenties tehdessämme näin, se saa  ihmeen joka tapahtui 2000 vuotta sitten heräämään eloon elämässämme.

Christopher Ian Chenoweth


©2017 Magdaleena - suntuubi.com