Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JEESUS ON YLÖSNOUSSUT

Philip St. Romain, M.S., D.Min.

Alun perin julkaissut lehtisenä Liguori Publications 1985.

Käytetyt Raamatun tekstit vuoden 1992 Kirkkoraamatusta.

Tätä julkaisua on lupa levittää, edellyttäen ettei levittäjä peri maksua eikä muuta sanaakaan.

Englannista kääntänyt Marko Myllyniemi.

Johdanto

Joitain vuosia sitten kuulin saarnan joka todella iski minuun. Kehottaen meitä ”elämään” uskoamme, Isä kysyi: ”Jos olisit oikeudessa syytettynä kristittynä olemisesta, olisiko todisteita tarpeeksi sinun tuomitsemiseksesi?” Kenties olet kuullut tämän kysymyksen ennenkin. Se on totisesti voimallinen tapa haastaa meitä pohtimaan uskomme merkitystä.

Mitä merkitsee olla kristitty? Jotkut sanoisivat että kristitty on rakastava henkilö tai kirkon uskollinen jäsen. Kuka tahansa joka lukee evankeliumeja, päättelee, että kristityt on kutsuttu olemaan rakastavia henkilöitä, jotka ovat osallisia kirkkoyhteisöön. Mutta tiedämme myös että maailmassa on monia rakastavia ihmisiä, jotka eivät ole tekemisissä minkäänlaisen kirkon kanssa; on myös monia kirkossa kävijöitä, joiden elämä ei ole erityisen rakastavaa. Jos olisit epäiltyjä kristittyjä koetteleva syyttäjä, pitäisit luultavasti rakastavaa elämäntapaa ja jäsenyyttä kirkossa hyvinä viittauksina, että henkilö on kristitty, mutta parhaimmillaankin epäsuorina todisteina. Joten mikä tekee kristitystä kristityn?

Merkittävin ja ainutlaatuisin kristittyjen ominaisuus on usko Jeesus Nasaretilaisen ylösnousemukseen. Rakkauden elämän eläminen ja kirkkoon kuuluminen ovat toki tärkeitä, mutta nämä ja muut kristilliset uskomukset ja käytännöt juontuvat uskosta ylösnousemukseen. Paavali meni jopa niin pitkälle, että sanoi: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne… Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1 Kor.15:14, 19) Ilman uskoa ylösnousemukseen kirkko sortuisi.

Ylösnousemuksen todisteiden tutkimus

Joskus kuvittelen mielelläni toisen oikeudenkäynnin – koskien kirkon ja väitteemme totuudellisuutta, että Jeesus on noussut kuolleista. Tässä tapauksessa syyttäjä haastaisi meidät syyllistymisestä petokseen, että johdamme ihmisiä harhaan ja aiheutamme sosiaalista levottomuutta. Millaisen tapauksen syyttäjä tekisi? Kuinka kirkko vastaisi? Kuunnellaan Galilean Pietaria, joka astuu esiin vastaamaan syyttäjän kysymyksiin.

Syyttäjä: Missä olitte aamun aikana, kun Jeesus oletetusti nousi kuolleista?

Pietari: Olin ystävien kanssa Jerusalemissa. Olimme suremassa.

Syyttäjä: Ymmärrän. Ja todistiko kukaan ryhmästänne tosiasiassa tätä ihmeellistä tapahtumaa?

Pietari: Ei. Kun naiset menivät haudalle sunnuntai-aamuna, ruumis oli jo poissa.

Syyttäjä: Näkikö kukaan tätä ylösnousemusta: sotilaat, ohikulkija, rabbit, kukaan?

Pietari: Ei kukaan. Mutta näimme Hänet myöhemmin kun…

Syyttäjä: Silloin ainoa todiste joka teillä on siitä, että hän nousi kuolleista, on tyhjä hauta?

Pietari: Se, sekä tosiasia että Hän ilmestyi meille.

Syyttäjä: Ilmestyi kenelle?

Pietari: No, naisille, ja sitten…

Syyttäjä (keskeyttäen): Varmasti teidän täytyy tietää, että naisten todistusta ei voida hyväksyä tässä oikeudessa!

Pietari: Hän ilmestyi myös joukolle miehiä ryhmästämme. Minä itse olen puhunut Hänen kanssaan.

Syyttäjä: Onko kukaan ryhmänne ulkopuolelta nähnyt häntä?

Pietari: Ei kukaan tietääkseni.

Syyttäjä: Tarkoitatte ettei hän mennyt ja näyttänyt itseään viranomaisille? Miksi luulette että hän kieltäytyisi ilmentämästä itseään viranomaisille – etenkin jos hän haluaa meidän uskovan että hän on noussut ylös?

Pietari: En tiedä. Oletan että Hän haluaa tulla tunnetuksi uskon kautta.

Syyttäjä: Teidän ylhäisyytenne, huomautan teille että ei ole todisteita että tämä Jeesus Nasaretilainen on nostettu kuolleista. Mitä ehdottaisin, on että joku myötämielinen – ehkä Joosef Arimatealainen – tuli yöllä ja varasti ruumiin. Kun sydänsuruiset Jeesuksen seuraajat löysivät haudan tyhjänä, he muistivat että hän oli luvannut nousta kuolleista ja hyppäsivät päätelmiin että hän oli tosiasiassa jo tehnyt niin. Esitän käsityksenäni, että Joosef Arimatealainen on melkoisesti nauttinut tästä hämmennyksestä Jeesuksen ympärillä ja sen aiheuttamasta nolostuksesta muutamille hänen vihollisilleen Sanhedrinissa.

Mitä tulee huomautukseen, että tämä mies on tosiasiassa ollut Jeesuksen seurassa: siitä on hänen sanansa meidän sanaamme vastaan. Suokaa minun vain mainita tässä kohtaa, että ei ole lainkaan epätavallista suunniltaan oleville ihmisille uskoa, että he ovat oikeasti yhteydessä kuolleisiin rakkaisiin. Monet ihmiset menneisyydessä ja yhä tänä päivänä väittävät näin.

Tapauksen lopuksi syyttäjä istuutuu nyt kuuntelemaan puolustuksen todistusta. Pietarilla ei ole puolustusasianajajaa; hän tulee olemaan oma asianajajansa ja todistajansa. Nousten todistajan aitioon, hän seisoo koko oikeusistuimen edessä ja antaa vastineensa.

Pietari: Oikeuden ihmiset, kuulkaa minua. Kuten kaikki tiedätte, Jeesus Nasaretilainen oli mies, joka kulki keskuudessamme, teki ihmeitä ja suuria tunnustekoja, opettaen Jumalan rakkaudesta ja armosta. Näitä asioita ei tehty pimeässä nurkassa, vaan koko maailman edessä. Samalla tavoin Hänet ristiinnaulittiin Sanhedrinin ja roomalaisten käsissä. Mutta Jumala vapautti Hänet kuoleman kahleista ja nosti Hänet ylös uuteen elämään, jota yksikään ihminen ei ole koskaan tuntenut. Tämä Jeesus on Kristus, Jumalan Voideltu; ja Hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella.

Minä itse olen nähnyt ylösnousseen Kristuksen. Hän tuli luokseni kun olin lähellä epätoivoa, ja näytti minulle hymynsä ja arpensa. Tyhjä hauta ei johtanut minua päätelmään että Hän oli noussut ylös. Katsokaas, kun jätin haudan, olin suuressa ahdistuksessa, että Hänen vihollisensa eivät tyytyneet ristiinnaulitsemaan Häntä, vaan heidän oli täytynyt nyt häpäistä myös Hänen ruumiinsa. Silloin Hän paljasti itsensä minulle, ja siitä saakka sieluni on ollut täyttynyt ilolla. Myöhemmin Hän ilmestyi muille ryhmästämme; he voivat kaikki vahvistaa sanomani.

Mitä tulee Hänen uuden elämänsä tilaan – en ymmärrä kaikkea; Hän tulee niin kuin tahtoo, seinät eivät Häntä estä; mutta Hän kykenee kuluttamaan ruokaa niin halutessaan. Hän ei ole enää rajoitettu maailman rajoituksiin, mutta Hän on yhä hyvin suuresti osa sitä. Uskon, että se on Jumala joka tekee tätä ihmeellistä työtä Jeesuksen kautta, ja rukoilen että te kaikki hyväksytte Hänet ja toivon, jonka Hän tuo meille iankaikkisesta elämästä.

Jos olisit tämän oikeuden valamies, mikä olisi päätöksesi? Kohtasivatko Pietari ja hänen ystävänsä todella ylösnousseen Jeesuksen erityisellä tavalla? Uskotko että sinun on mahdollista kohdata Hänet? Onko kirkko syyllinen historian suurimpaan huijaukseen? Vai julistammeko kaikkein suurinta totuutta?

Ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen

Lähes 2000 vuotta on kulunut siitä kun Pietari ensimmäistä kertaa antoi todistuksensa ylösnousemuksesta. Hänet ristiinnaulittiin vuonna 67 A.D. roomalaisten toimesta, uskomustensa julistamisesta. Poikkeuksena Johannes, kaikki apostolit murhattiin uskon tähden. Ainoa johtopäätös jonka voimme vetää heidän esimerkistään, on että he uskoivat kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Miksi he muuten olisivat kuolleet Hänen vuokseen?

”Jos”, joku saattaisi sanoa, ”Jeesus ilmestyisi minulle kuten apostoleille, minäkin uskoisin Häneen.” Mutta entä kaikki nuo kristityt marttyyrit, jotka eivät koskaan kokeneet Jeesusta apostolien lailla? Miksi he uskoivat niin vahvasti? Ja se mielessämme, minkälainen kokemus ylösnousseesta Kristuksesta on mahdollinen meille tänään?

Tänä päivänä on ihmisiä, jotka väittävät kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen samalla tavoin kuin Paavali Damaskon tiellä. En kuitenkaan usko että nämä dramaattiset kokemukset ovat kovin tyypillisiä. Oma kokemukseni ja monien muiden kokemus on ollut, että me kohtaamme ylösnousseen Kristuksen itsessämme ja muissa pyrkiessämme elämään rakkauden elämää. Me kohtaamme Hänet myös rukouksessa, Raamatussa, palvonnassa, sakramenteissa, ja luomakunnan ihmeessä. Tämän kokemusten kirjon kumulatiivinen vaikutus on elävä tunto Jeesuksesta, joka työskentelee elämässämme. Merkityksellisimmillään Hän vangitsee mielikuvituksemme, ja tulee meissä itseksi, jonka pyrimme paljastamaan maailmalle. Hänestä tulee merkityksemme ja totuutemme. Kun harhaudumme Hänestä, tiedämme, ettemme ole totuudellisia itsellemme; olemme murheellisia. Paradoksaalisesti, kun tunnemme olevamme lähellä Häntä, olemme eniten itsemme. Hän ei valtaa elämäämme kuten demoni riivaa henkilön, vaan jättää meidät vapaiksi, kuin tosi ystävä, saattaessaan meitä kaikessa mitä teemme.

Nämä ovat joitain tapoja joilla koemme ylösnousseen Kristuksen työskentelevän elämässämme. Kristityt kautta aikojen ovat raportoineet monista muista ihmeellisistä uskon hedelmistä. Ihmiset jotka tuntevat ylösnousseen Jeesuksen niin läheisesti, ovat valmiita kuolemaan Hänen vuokseen. Mutta todellinen ongelma monille tänä päivänä koskee uskoon tulemistamme alun alkujaan.

Ylösnousemususkoon tuleminen

Jossain vaiheessa elämässämme meidän kaikkien täytyy istua oikeussalissa ja kuunnella Pietaria (Kirkkoa) ja syyttäjää (maailmaa) väittelemässä ylösnousemuksesta. On jokaisen ihmisen velvollisuus ottaa kantaa Jeesukseen. Kuten olemme nähneet, on syytä uskoa että Hän on noussut ylös, ja on syytä epäillä. Tieteellisenä aikakautena kun me vaadimme varmuuksia, ei anneta todisteita puoleen eikä toiseen. Mitkä sitten ovat vaihtoehtomme?

Jos päätämme seistä syyttäjän puolella, päädymme torjumaan Jeesuksen ylösnousseena Jumalan Poikana. Saattaisimme pitää Häntä suurena opettajana, ja syvästi henkisenä henkilönä (joista kumpikaan ei ole Hänen meille antamansa vaihtoehto), mutta emme koe mitään tunnetta Hänen läsnäolostaan elämässämme. Ilman uskoa ylösnousemukseen päädymme torjumaan Jeesuksen tienä Isän luo, ja seuraamaan muita henkisiä polkuja vastaamaan tarpeisiimme. Päätöksen tekeminen uskoa Pietarin sanaan on toinen vaihtoehtomme. Tässä muutama ehdotus tämän polun seuraamiseen:

  • Luemme Raamattua ja tutkimme Kirkon opetuksia ymmärtääksemme Jeesusta ja elämää, jota meidät on kutsuttu elämään.
  • Me pyydämme rukoillen Jumalaa suomaan meille uskon lahjan.
  • Alamme kääntyä pois itsekkyydestä yrittäessämme rakastaa Jumalaa, itseämme ja muita, kuten Kristus on rakastanut.
  • Liitymme uskovien yhteisöön.

Tietenkin kristillisen elämän elämiseen kuuluu paljon enemmän kuin vain yläpuolelle listatut yksinkertaiset ehdotukset; mutta ne jotka ovat sinnikkäitä näissä askelissa, alkavat kokea ylösnousseen Kristuksen elämissään. Me kaikki haluamme todisteita Jumalan olemassaolosta ennen kuin uskomme, mutta mitä Jumala lupaa, on että jos uskomme, Hän paljastaa itsensä meille. Jeesus sanoi: (Joh.14:23)

Usko ja teot ovat erottamattomat. Jos aiomme kokea ylösnousseen Kristuksen elämässämme, meidän täytyy elää sellaista elämää, jota Hän kutsuu meidät elämään.

Ylösnousseen elämän eläminen

”Useimmat ihmiset ovat onnellisia niin päättäessään”, kirjoitti Abraham Lincoln. Tämä yksinkertainen toteamus ilmaisee syvän totuuden, että käyttäytymisemme on seuraus tekemistämme päätöksistä. Mutta siihen kuuluu enemmän kuin se, sillä päätöksiämme muovaa loppujen lopuksi se, kuinka me havaitsemme itsemme ja maailman jossa elämme ja se mitä me ajattelemme ja tunnemme elämästämme. Käyttäytymisen rakenne voitaisiin summata seuraavasti:

Käyttäytyminen = Havainnot + Asenteet + Tunteet + Päätökset

Kommentoiden Abraham Lincolnin aforismia, saattaisimme sanoa: ”Useimmat ihmiset ovat niin onnellisia kuin ajattelevat, tuntevat ja päättävät haluavansa olla.”

Monet ihmiset asettavat vastuun onnestaan itsensä ulkopuolelle; he ovat riippuvaisia muista ihmisistä ja olosuhteista, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Jos muut eivät täytä heidän odotuksiaan, heistä tulee vihaisia tai pettyneitä. Tällainen asenne johtaa itsekkyyteen ja rajoittaa kokemustemme laatua. Mutta yhä useammat ihmiset tänä päivänä huomaavat, että se ei ole niinkään mitä meille tapahtuu, mikä tekee meidät onnellisiksi tai surullisiksi; se kuinka tulkitsemme sen mitä meille tapahtuu, on avain onneen.

Esimerkiksi, oletko huomannut kuinka erilailla ihmiset reagoivat samanlaisiin olosuhteisiin? Liikenneruuhkassa jotkut kiroavat ja osoittavat äärimmäistä ärtymystä; toiset odottelevat kärsivällisesti, kuunnellen radiota – ehkä jopa nauttien olostaan. Selvästikään se ei ole liikenneruuhka, joka aiheutti nämä tunteet. Ne jotka ovat vihaisia, ovat saattaneet märehtiä sitä kuinka myöhässä he tulevat olemaan tärkeästä tapaamisesta; heidän ajatuksensa liikenneruuhkasta tuotti heidän vihansa. Ne jotka ovat kärsivällisiä, ovat saattaneet ajatella, että ei ole mitään mitä he voisivat tehdä asialle, ja että myöhästyminen ei ole maailman loppu; he eivät sallineet liikenneruuhkan ryövätä rauhaansa. Asenteet ovat ratkaiseva tekijä määriteltäessä kuinka onnellisia tulemme olemaan tässä maailmassa.

En kuitenkaan millään muotoa vihjaa että asenteet yksin määrittävät inhimillisen onnen. Ympäristö on myös tärkeä. Vanhempiensa fyysisesti ja emotionaalisesti hyväksikäyttämät lapset tulevat luultavasti olemaan kykenemättömiä kehittämään tervettä asennetta niin myrskyisässä ympäristössä. Samoin ihmisten jotka elävät kroonisessa köyhyydessä ja kärsivät poliittista sortoa, ei voi odottaa kehittävän sellaista asennetta kuin Norman Vincent Pealella.

Mutta kun ihmiset siirretään sortavasta ympäristöstä, heidän tarvitsee kehittää terve asenne toteuttaakseen täysimmän potentiaalinsa.

Jos me todella uskomme Jeesuksen ylösnousemukseen, asenteemme muuttuu monin dramaattisin tavoin. Ylösnousemukseen sisältyy monia ihmeellisiä totuuksia, jotka esittävät meille hätkähdyttäviä vastauksia joihinkin elämän perustavimpiin kysymyksiin. Jos omaksumme nämä totuudet, alamme nähdä itsemme, muut ihmiset, maailman ja elämän tarkoituksen uudessa valossa. Siitä seuraa että tunteemme elämän merkityksestä alkaa muuttua, ja alamme tehdä uudenlaisia päätöksiä käyttäytymisestämme. Tässä tarkastelemme lyhyesti muutamia kriittisiä aiheita joita ylösnousemus koskettaa:

Kuolema: Merkitseekö kuolema yksilön elämän täydellistä päättymistä? Jos – kuten monet filosofit väittävät, silloin elämä on absurdia ja ”kaikki on turhuutta”, kuten Saarnaajan kirjoittaja oikein huomioi. Mutta Jeesuksen ylösnousemus paljastaa meille, että kuolema merkitsee uuden elämän alkua. ”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana… Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.”  (1 Kor.15:42, 44) Lisäksi, ”Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.” (Room.8:11) Olemme maan päällä niin lyhyen aikaa. Ylösnousemus muistuttaa meille, että lopullinen kohtalomme on iankaikkinen kirkkaus Jumalan kanssa.

Elämän tarkoitus: Kamppailu löytää tarkoitus ja merkitys elämässä on eräs ainutlaatuisimmista inhimillisistä ominaisuuksistamme. Eri uskonnot ja filosofiat tarjoavat lukemattomia mielipiteitä vastauksena kysymykseen tarkoituksesta. Mutta kuka on oikeassa? Mitkä ovat arvot jotka johtavat täysimpään määrään kasvua, onnea ja sosiaalista harmoniaa? Jeesuksen ylösnousemus on tässä merkittävä, viitaten Jeesuksen opetusten ja Elämän erityiseen vahvistukseen Jumalalta. Ylösnousemuksesta johtuen me tiedämme että Jeesuksen sanat, jotka Hänen Kirkkonsa on säilönyt Raamattuun, ovat arvovaltaisia hyvin erityisellä tavalla. Jeesuksen henkilössä ja opetuksissa me tulemme totuuden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja kauneuden täydempään ymmärtämiseen. Toiset opettajat voivat auttaa meitä ymmärtämään monia asioita elämästä; mutta loppujen lopuksi, Jeesus on todellinen opettajamme. Vastauksemme Hänelle on rakastava kuuliaisuus, jossa paradoksaalisesti löydämme vapauden ja merkityksen.

Voima: Kristinusko kutsuu meitä rakastamaan vihamiehiämme, rukoilemaan vainoajiemme puolesta, ja antamaan anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä. Nämä eivät ole luonnollisia inhimillisiä taipumuksia. Jos meidän on määrä rakastaa, kuten Kristus rakasti, tarvitsemme apua. Jeesus tiesi tämän, joten Hän lähetti auttajan, olemaan kanssamme aina: Totuuden hengen, jota maailma ei voi hyväksyä, koska se ei sen paremmin näe kuin tunnistakaan häntä; mutta sinä voit tunnistaa hänet, koska hän pysyy kanssasi, ja on sinussa (Joh.14:16-17). Henki elämässämme liittää meidät Jumalaan, ja antaa meille voiman elää kuten Kristus eli. Mutta se oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, jotka voittivat meille tämän uuden elämän Jumalan kanssa. Kuten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne.” (Joh.16:7)

Kirkko: Me tarvitsemme toisiamme elääksemme kristillistä elämää. Yhteisössä on erityinen armo jota emme voi kokea yksin. Tämä johtuu siitä että ylösnoussut Jeesus samasti itsensä uskovien yhteisöön. Fariseus Saulin lähtiessä vainoamaan Damaskon seurakuntaa, Jeesus kohtasi hänet, ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” (Apt.9:4). Johanneksen evankeliumissa Jeesus rukoilee Isää että kaikki uskovat voivat olla yhtä Hänen kanssaan, minä eläen heissä, sinä eläen minussa - että heidän ykseytensä olisi täydellinen… (Joh.17:23).

Tähän rukoukseen vastattiin ylösnousemuksessa ja Hengen vuodattamisessa. Vapaana ajan ja tilan rajoituksista, Jeesus on nyt täydellisesti kaikkien uskovien saatavilla historiassa. Me uskovat kuulumme uuteen hengelliseen perheeseen, ja Kristus on Päämme.

Kärsimys: Jokaisella on ongelmia – joillain meistä enemmän kuin toisilla. Eräs suurimmista haasteistamme on pysyä niiden päällä pikemmin kuin sallia niiden päästä meidän päällemme. Jos aiomme pitää elämämme kasassa kun meillä on ongelmia, meidän tarvitsee oppia kuinka saada järkeä tuskaamme. Merkityksetön tuska saa meidät kääntymään sisään itseemme ja tulemaan alakuloisiksi. Rakkaudella kannettu tuska syventää myötätuntoa ja edistää henkistä kasvua. Meillä ei ole suurempaa esimerkkiä rakkaudessa kannetusta kärsimyksestä kuin Jumalihminen Jeesus. Hänen kärsimyksensä tähden me tiedämme että Jumala ymmärtää meidän kärsimystämme. Lisäksi ylösnousemus paljastaa että rakkaudessa kannettu kärsimys tuo meidät uuteen elämään. Kuten Paavali sanoi, ”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.” (Room.8:18). Kärsimys ja kuolema eivät saa viimeistä sanaa elämässä; Jumala saa.

Historia: Tänä päivänä ja aikakautena, kun saastuminen, liikakansoitus, ydintuhon uhka uhkaavat repiä planeettamme rikki, on hyvin houkuttelevaa ajatella että historia ei etene mihinkään. Todellakin, on monia filosofeja, jotka väittävät että elämä on yksi jättiläismäinen vahinko. Heille kysymykset historian merkityksestä ovat tarkoituksettomia, sillä historia on pelkästään satunnaisten tapahtumien tulosta. Mutta Jeesuksen ylösnousemus varmistaa meille että Jumala on hyvin aktiivinen inhimillisessä historiassa. Jeesuksessa me kohtaamme Jumalan, joka on ollut läheisesti tekemisissä historian kanssa – syöden, juoden, nukkuen, nauraen, itkien, ja viimein kuollen, kuten mekin. Hänen ylösnousseessa kirkkaudessaan nyt, Jeesus täydellisesti syleilee koko historiaa vaikka on sen tuolla puolen. Hän on sen tähden kykenevä vaikuttamaan ihmisten elämiin maan joka kolkassa. Lopulta Hänen unelmansa meitä varten tulee vallitsemaan. Meidän vastustuksemme Jumalan unelman synnyttämiseksi meitä varten inhimillisessä historiassa on saanut aikaan sotia, nälänhätää ja kaikenlaista sekasortoa. Jeesus tiesi tämän ja Hän rohkaisi meitä jatkamaan sinnikkäästi rakkaudessa. ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua… Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu." (Matt.24:7-8, 11-13).

Me emme tiedä kuinka ja milloin Jumalan valta ilmenee täysin maan päällä; me tiedämme vain että Hänen unelmaansa ei kielletä. Nostamalla Jeesuksen kuolleista, Jumala on osoittanut meille että paha on tyhjä ja voimaton. Sen tähden meidän ei tarvitse pelätä että historia sortuu inhimillisen tuhoavaisuuden painon alla. Jeesus, joka on nyt historian Herra, tulee vähitellen siirtämään historian harmoniaan Jumalan näyn kanssa.

Johtopäätös

Kristitty on Jeesuksen Kristuksen seuraaja, sitoutunut rakastamaan kuten Hän rakasti, yhteisön yhteydessä. Kristityn asenteen kärki on usko Jeesuksen ylösnousemukseen. On monta syytä uskoa että Jeesus on noussut kuolleista, ja on monta syytä epäillä. Kuitenkin ne jotka uskovat, voivat odottaa ylösnousseen Kristuksen kokemista aivan heidän sieluissaan asuvana.

Jos me todella uskomme ylösnousemukseen, me alamme saada uuden asenteen itseemme ja maailmaan. Me tulemme luottamaan että Jeesuksen ja Hänen kirkkonsa opetukset voivat auttaa meitä elämään elämää täysillä, ja me seisomme luottavaisesti varmoina elämän tarkoituksesta, jopa kärsimyksen, kuoleman, ja historian arvaamattomien liikkeiden edessä. Ylösnousemuksen vuoksi me tiedämme että meissä kaikissa on jotain, joka on kuolematonta. Tämä nykyinen elämä on meille tärkeä yksilöllisesti ja sosiaalisesti, mutta lopullinen kohtalomme on iankaikkisuudessa Jumalan kanssa. Kuin lomalle lähtöä odottavat lapset, me ymmärrämme että sen ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1 Kor.2:9).

Katso myös blogi Resurget Sol Fugiens: Ylösnousemus, Taivaaseen astuminen ja Toinen tuleminen


©2017 Magdaleena - suntuubi.com