Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

RUKOUS ON VASTAUS!

Jumala, Sinä olet vastaus jokaiseen rukoukseeni!

"Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myös ymmärrykselläni." (1 Kor.14:15)

"Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin..." (Matt.6:8, 9)

Jos Jumala jo tietää, mitä tarvitsen, miksi Hän tahtoo rukoustani? Voisiko olla, että rukouksen hiljaisuudessa saattaisin oppia, että minä olen se joka en tiedä mitä tarvitsen? Minun tarvitsee jälleen kerran muistaa Jumalan kanssa kulkemisen suloisuus iltapäivän viileydessä. Minun tarvitsee löytää polku takaisin kotiin.

Klassisessa kristikunnassa teologian tärkeimpänä ilmaisukanavana on perinteisesti pidetty rukousta. Rukous on uskonnon äidinkieli.

"Rukous on monin tavoin kristillisen elämän kriteeri. Rukous vaatii että me seisomme Jumalan läsnäolossa avoimin käsin, alastomina ja haavoittuvaisina, julistaen itsellemme ja muille, että ilman Jumalaa emme voi tehdä mitään." (Henri J.M.Nouwen)

"Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen." (Ps.117:2)

Minä hyväksyn tosiasian, etten voi korjata itseäni. Joten toivotan jälleen tervetulleeksi rukouksen lahjan, missä otan osaa uskon tuolle puolen Hengen työn sfääriin siirtymisen sisäiseen kokemukseen, joka moninkertaistaa uskon pienimmänkin hitusen jumalallisen uskollisuuden yltäkylläisyyteen. (The Church of Conscious Harmony)

TUNNELMAKUVIA

Sitten hän meni hakemaan paksun Raamatun ja pani sen tyhjennetylle pöydälle. Hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa istuutuivat uudelleen hänen viereensä pöydän ääreen, luonnollisen hartaina. Isoisä avasi pyhän kirjan ja luki juhlallisena yhden luvun evankeliumista, sitten yhden psalmin; minkä jälkeen jokainen polvistui tuolinsa eteen, paitsi hän itse: hän jäi pystyyn, ummisti silmänsä ja pani avonaiset kämmenensä suljetun kirjan päälle. Hän lausui lyhyen kiitosrukouksen, hyvin arvokkaan, hyvin yksinkertaisen, jossa hän ei toistellut samaa asiaa. Muistan hänen siinä kiittäneen Jumalaa siitä, että Hän oli johdattanut minut heidän ovelleen, ja tämän hän lausui sellaisella äänellä, että koko sydämeni yhtyi hänen sanoihinsa.

Lopuksi hän lausui Isä meidän-rukouksen, sitten oli hetken hiljaisuus, minkä jälkeen lapset nousivat yksitellen. Tämä oli niin kaunista ja niin rauhallista ja se rauhansuudelma, jonka hän sitten painoi jokaisen otsalle, oli niin kirkastunut, että minäkin lähestyin häntä ja ojensin otsani suudeltavaksi.

André Gide: Ellei vehnänjyvä kuole. Otava 1967.

Dostojevskin oleelliseen elämän sisältöön kuului syvä ja samalla lapsenomainen usko rukouksen voimaan. Erään ortodoksisen papin vaimon kertoman perusteella tiedämme, että Dostojevski kävi kirkossa usein: "Hän tuli aina ensimmäisenä ja lähti viimeisenä. Hän meni aina samalle kohdalle pilarin taakse nurkkaan, jossa hän oli suojassa muiden katseilta. Hän polvistui aina ja syventyi rukoukseen, kasvot kyynelistä kostuneina, kuin transsitilassa."

Kirjailijan vaimo muistelee samaan tapaan käyntiä Kazanin tuomiokirkossa: "Fodor Mihailovits katosi heti ihmisjoukkoon. Koska tiesin, että hänellä oli tapana tiettyinä juhlallisina hetkinä rukoilla rauhassa, muiden näkemättä, en seurannut häntä vaan vasta puolta tuntia myöhemmin tapasin hänet kirkon eräästä nurkasta, jossa hän oli niin vaipuneena rukoukseen ja liikuttuneena, ettei aluksi edes tuntenut minua."

Joka ilta Dostojevski meni lastensa luo "siunaamaan heidän unensa." Rukouksen ohella ennen muuta Raamatun pohdiskeleminen oli ratkaisevaa hänen kirjallisen luomistyönsä kannalta. Hänellä oli Raamattu mukanaan vankeudessa. Myöhemmin Raamatulla oli vakituinen paikkansa hänen kirjoituspöydällään. Kuolinvuoteellaankin hän piti sitä kädessään. Siitä hän löysi voiman, joka veistää peruskuvan maailmasta ja ihmisestä.

Fodor Dostojevski: Sanat kuin heijastus. WSOY 1996.

HENGELLINEN KIRJALLISUUS

En voi tarpeeksi ylistää sitä positiivista vaikutusta, joka hyvillä kirjoilla on ollut hengelliseen elämääni aina tähän päivään asti. Olen huomannut aivan konkreettisesti, miten rukouselämän tuoma ilo ja tarmo heikentyvät, jos ei pitkään aikaan lue mitään hengellistä kirjaa. Raamattu on tietysti kirjojen kirja, mutta joskus se voi tuntua aloittelijasta hiukan vaikealta, varsinkin, jos sitä pitää ainoana lukemisenaan...Hengellisten kirjojen lukeminen voi kannustaa ja auttaa Raamatun lukemista ja ymmärtämistä.

Benedicta Idefelt: Valo jota seurasin. WSOY 2003.

PÄIVÄN EVANKELIUMI

Minulle on ollut hengellisesti suunnattoman arvokasta lukea joka aamu sille päivälle varattu Jeesuksesta kertova teksti ja katsella ja kuunnella sitä sisäisillä silmilläni ja korvillani. Olen huomannut, että kun teen näin pitkän aikaa, Jeesuksen elämä tulee minussa yhä elävämmäksi ja alkaa ohjata jokapäiväistä toimintaani. Olen huomannut usein sanovani: "Evankeliumi-teksti, jonka luin tänä aamuna, oli juuri se mitä tarvitsin tänään!" Se on enemmän kuin ihastuttava yhteensattuma. Ei tässä ole varmaankaan kysymys niinkään siitä, että jokin evankeliumiteksti auttaisi minua konkreettisessa ongelmassa, vaan siitä, että olen saanut niistä monista evankeliumiteksteistä, joita olen tutkiskellut, uudet silmät ja korvat näkemään ja kuulemaan, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Ei siitä, että evankeliumi olisi osoittautunut hyödylliseksi moniin huoliini, vaan siitä, että evankeliumi on osoittanut huolieni hyödyttömyyden ja tällä tavoin muuttanut huomioni suunnan.

Henri J.M. Nouwen: Tässä ja nyt. Kirjapaja Oy 1995.

"Minkä neuvon antaisitte rukouksesta ja mietiskelystä vasta-alkajalle?"

"Käskisin hänen lukea luvun, esimerkiksi Johanneksen evankeliumista, sekä kiinnittää huomionsa vaikuttaviin kohtiin ja koettaa sitten päästä selville niiden sisäisimmästä merkityksestä. Niin hän oppii keskittämään ajatuksiaan." [...] "Eri Raamatun kohdat vetoavat eri henkilöihin. Niinpä on parempi lukea koko luku ja poimia siitä ne kohdat, jotka tuntuvat tehoavan."

Sadhu Sundar Singh

Raamatun lukeminen pitäisi aina aloittaa rukouksella, jossa pyydämme että saisimme kohdata tässä Jumalan sanassa Kristuksen. Jollei siinä kohdata häntä, silloin jää saamatta olennainen. "Miksi et omista vapaa-aikaasi Raamatun lukemiselle?" kirjoittaa pyhä Ambrosius (n. 340-397). "Etkö anna aikaasi ja huomiotasi Kristukselle? Miksi et keskustele hänen kanssaan, miksi et kuuntele häntä? Lukemalla Raamattua me kuuntelemme Kristusta." Kristityn elämä on kokonaan trinitaarista, Pyhään Kolminaisuuteen sidottua. Tästä syystä myös meidän raamatunlukemisellamme on oltava trinitaarinen leima. Me kuuntelemme Isää, joka lausuu Sanansa, Jeesuksen Kristuksen, ja kun otamme Sanan vastaan ja yritämme ymmärtää sitä, teemme tämän Hengen valossa, joka johdattaa meidät koko totuuteen, toisin sanoen Jeesukseen Kristukseen.

Wilfrid Stinissen

Herrnhutilaisuuden perustajan kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorffin (1700-1760) aloitteesta v. 1732 käynnistyi perinne valita kullekin päivälle raamatunlause henkilökohtaisen hartaudenharjoituksen lähtökohdaksi. Herrnhutilaisten Päivän Tunnussana kuuluu kristikunnan klassikkoihin. Se on jatkuvassa käytössä myös Suomen herätysliikkeissä. Sen voittokulku perustuu siihen tosiasiaan, että tunnussanassa Raamatun sana irrotetaan kirjallisesta (ja historiallisesta) kontekstistaan ja kiinnitetään uusimman kalenterin kulloiseenkin "tähän päivään". Herrnhutilaistyylinen Raamatun käyttö voi olla myös ongelmallista, jos kyseisen raamatunjakeen konteksti unohtuu.

Jumalan sanan kuuleminen ehtoollisen sanaliturgian aikana on jotakin aivan muuta kuin sanan lukeminen. Kun me luemme tekstin, saamme helposti vaikutelman, että hallitsemme sen. Kun kuulemme sen, otamme sen vastaan toiselta. Raamatusta tulee jälleen elävä sana, yhtä elävä kuin profeettojen, Jeesuksen ja opetuslasten julistaessa sen. "Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet...Usko syntyy kuulemisesta." (Room.10:14, 17.)

Wilfrid Stinissen: Syvemmälle rukoukseen. Kirjapaja Oy 2004.

TOP 5 VIHJETTÄ VOIMALLISEEN RUKOUKSEEN

  1. Kun olet rukouksen tarpeessa, rukoile muiden puolesta - kun annat niin saat.
  2. Käytä positiivisia lauseita; sen sijaan, että luettelet kuinka vaikeaa elämäsi on, rukoile toivomasi positiivisen tuloksen puolesta.
  3. Pyydä että Jumalan tahto tapahtuisi - rukoukseesi voidaan vastata monin tavoin.
  4. Käytä tiettyä paikkaa ja aikaa rukoukseen. Tämä luo erityisen pyhän paikan jossa viivyt Jumalan kanssa. (Ks. Sydämen Kappeli/Rakenna kotialttari)
  5. Käytä meditaatiota rukousaikasi apuna: rukous ja meditaatio käyvät käsi kädessä, pyrkiessäsi olemaan Jumalan siunausten kanava meditaation avulla, niiden puolesta jotka tarvitsevat apua rukouksen avulla. (Ks. tässä kategoriassa: Meditaatio)

5 askeleen rukouskuuri:

Tunnustaminen: Jumala on...Tunnustat ainoastaan yhden Jumalan.

Yhdistyminen: Minä olen...On vain yksi Jumala, joka on kaikki, ja sinä olet yhdistynyt Häneen.

Toteuttaminen: Minä haluan...Haluat tiettyjä muutoksia elämääsi tai haluat ilmentää jotain elämässäsi.

Kiittäminen: Kiitos...Hyväksyt että olet saanut lahjan.

Irrottaminen: Päästä irti ja anna Jumalan tehdä osansa.

Rukouksen ruumiillistaminen:

  1. Elämme elämäämme jatkuvassa kontaktissa sekä taivaaseen että maahan - Jumalan läsnäoloon ja arkielämän maallisiin todellisuuksiin. Monet kokemistamme kamppailuista hengellisessä elämässämme nousevat epäonnistumisesta kunnioittaa yhteyttämme yhteen tai toiseen - tai molempiin.
  2. Me emme voi olla hengellisiä yksin. Rukoukset ylennetään  yhteisössä. Nämä ovat hetkiä jolloin ainoat lausumamme rukoukset ovat rukouksia jotka lausumme toisten puolesta.
  3. Rukoukset eivät ole jotain mitä uhraamme kun olemme paikoista parhaimmissa, myöskään ne eivät ole vain kriisihetkiä varten. Eikä henkinen kasvummekaan rajoitu parhaimpiin hetkiin. Ne kulkevat läpi koko elämämme, valon hetkinä ja pimeyden hetkinä.
  4. Rukous muistuttaa meille, että meidän ei ole tarkoitus elää huolettomassa välinpitämättömyydessä maailmaa kohtaan ympärillämme. Myöskään meidän ei pidä joutua sen vangiksi. Me olemme kuolevaisia, mutta meidät on tehty Jumalan kuviksi. Rukous muistuttaa meitä riippuvuudestamme Jumalasta, mutta se muistuttaa myös suhteestamme Jumalaan. Me yleensä aina väärinymmärrämme ja väärinkäytämme tuota lahjaa kun unohdamme yhden tai toisen meille annetun elämän ulottuvuuden.
  5. Rukous ei ole toimintaa. Se on olemisen tila. Meidän ei ole tarkoitus rukoilla vaan tulla rukoukseksi. Meidän ei ole vain tarkoitus lausua rukouksia, meidän on tarkoitus ruumiillistaa rukouksen elämää.

- Frederick Schmidt

MITÄ ON RUKOUS?

  • "Jumaluuden kanssa kommunikoinnin tapa." TheFreeDctionary.com/prayer
  • "Ylistystä tai kiittämistä." TheFreeDictionary.com/prayer
  • "Kunnioittava anomus jumaluudelle." TheFreeDictionary.com/prayer
  • "Rukous on ohjauksen, ymmärryksen, pyytämistä." Edgar Cayce
  • "Rukous ei ole vain tekemisen asia, vaan myös olemisen tapa." Larry Dossey
  • "Kun rakkaus ja myötätunto ovat läsnä meissä, ja me lähetämme ne ulospäin, silloin se on todella rukousta." Thich Nhat Hanh

Mitä on rukous? Meillä on taipumus luokitella se kristilliseksi, mutta mikä on sen olemus? Puhtaimmassa muodossa se on ajatus joka tulee syvimmästä olemuksestasi, suunnattuna jollekin joka on suurempi kuin sinä. Ei ole väliä mikä on uskonto tai opinkappale.

Rukouksen lajeja:

  • Verbaalinen - kirjoitettuja rukouksia tai lauluja lausuttuna ääneen tai mielessä
  • Spontaani - sanoja Luojalle suurten tunteiden hetkellä
  • Mentaalinen - Jumalan kanssa keskustelua hengestä
  • Meditatiivinen - hiljaista, sisäistä hartauteen perustuvien ajatusten, pohdintojen ja tapahtumien mietiskelyä
  • Kontemplatiivinen - passiivista vastaanottavaisuutta Jumalan panokselle

Rukous ottaa monia muotoja jopa traditionaalisissa kristillisissä käytännöissä. Se voidaan messuta, laulaa, kuiskata, lausua hiljaa tai huutaa katolta. Muissa traditioissa rukouksesta tulee fyysisempää. Amerikan alkuperäisasukkaat tanssivat. Suufit pyörivät. Ortodoksijuutalaiset heiluttavat ruumistaan ees-taas. Buddhalaiset toistavat mudria eli käsien eleitä. Myös katolilaiset tekevät ristinmerkin. Ja kätten päälle paneminen? Eikö sekin ole rukousele?

Rukoillessasi teet olettamuksia:

Sekä rukouksen määritelmä että Messiaan omat opastuksen sanat edellyttävät kolmea olettamusta

  1. Korkeimman Luojan, ihmistä paljon ylemmän, olemassaolo
  2. Jonkin tyyppinen usko ja luottamus tähän Luojaan, olipa se todellinen Luoja tai yksilön mielikuvitusta
  3. Olosuhteet joita esiintyy elämässämme aika ajoin, jotka tarvitsevat Korkeimman Luojan apua tai voimaa

Meditaatio voidaan selittää, rukousta ei koskaan. Se voidaan ymmärtää, mutta sitä ei voi selittää. Rukous on jotain sydämestä, hyvin vaikeasti kuvailtavaa, hyvin määrittelemätöntä. Voit tuntea sen mutta et voi ajatella sitä. Se on osa sen luonnetta. Se on kuin rakkaus. Se ei ole tekniikka. Meditaatio on tekniikka. Rukous ei ole tekniikka. Meditaatiota voit tehdä; rukousta et voi tehdä. Voit ainoastaan olla rukoilevainen. Sillä ei ole mitään tekemistä sanojen kanssa; mitä sanot rukouksessa, on merkityksetöntä. Kuinka sanot sen, tila mistä se nousee, on merkityksellinen - eivät sanat.

Osho

Rukous ei ole melua, joka korvaan koskee; se on hiljaisuutta, joka tunkee sydämeen. Ja vienoja kyyneliä nousee silmiä kostuttamaan, ja huokauksia kohoaa rinnasta niin kuin savu pyhästä suitsutuksesta. Sanomaton rakkaus täyttää mielen kaikkea kauneutta, totuutta, oikeutta kohtaan; sydän sykkii uutta elämää eikä kuoleman pelkoa enää ole. Sillä rukous on järjen ja rakkauden ikuista elämää; rukous on Jumalan elämää maan päällä.

Toivoa on olla pelkäämättä. Pelätä Jumalaa! Mikä Jumalan pilkka! Toivon teko on rukous. Rukous on sielun purkautuminen ikuiseen viisauteen ja rakkauteen. Se on hengen katse totuutta kohti, ja sydämen huokaus kohti korkeinta kauneutta. Se on lapsen hymy äidilleen. Se on rakastetun kuiskaus, kun hän kumartuu vastaanottamaan rakastettunsa suudelmia. Se on rakastavan sielun suloinen ilo, kun se levittäikse rakkauden valtamereen. Se on nuoren vaimon surumielisyyttä puolisonsa poissa ollessa. Se on matkustajan huokaus, kun hän ajattelee isänmaataan. Se on köyhän ajatus, kun hän tekee työtä vaimonsa ja lastensa elättämiseksi. Rukoilkaamme hiljaisuudessa ja kohottakaamme kohti tuntematonta Isäämme katse täynnä luottamusta ja rakkautta; tyytykäämme uskolla ja alistumisella siihen osaan, minkä hän meille antaa elämän tuskista, ja sydämemme lyönnit ovat kaikki rukouksen sanoja

Eliphas Lévi

Rukous tarkoittaa voimakasta tahdon ja halun suuntaamista kohti Korkeinta; muuttumatonta aikomusta olla tuntematta mitään muuta kuin Korkein. [...] Käsky kuuluu aina: "työn tekeminen on rukoilemista", "pyytäminen on saamista", "koputtaminen on oven avautumista". Kun ajattelet sisäisesti, rukoilet voimaperäisesti, ja kuvittelet keskittyneesti, silloin keskustelet Jumalan kanssa.

Anna Kingsford

Rukous on vilpitön, järkevä, rakastava sydämen tai sielun vuodattaminen Jumalalle, Kristuksen kautta, Pyhän Hengen voimalla ja avulla, sellaisten asioiden tähden jotka Jumala on luvannut, eli Hänen Sanansa mukaan, kirkon hyväksi, uskossa nöyrtyen Jumalan tahtoon.

John Bunyan

Ottaessasi rukouksessa yhteyttä Isään, olet kolmion ylimmässä kärjessä, johon on merkitty "Pater". Kun pyydät mitä haluat, siirrät tietoisuutesi kolmion Isä-kärjestä kolmion "Poika"-kärkeen (Filius). Kun saat mitä pyysit, tämä näkyy liikkeenä Pojasta Pyhän Hengen kautta (kolmion kolmas kärki).

Rukouksen rakenne:

  1. Valitse AIKA. Tee siitä ainoastaan rukoukselle omistettu aika. Yritä tehdä se päiväsi parhaaseen aikaan.
  2. Valitse PAIKKA. Sen pitäisi olla häiriötön.
  3. KESKITÄ itsesi. Hengitä syvään: sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Rentouta ruumiisi. Hiljennä mielesi.
  4. Käy läpi PERUSASIAT mielessäsi. Jumala loi sinut rakkaudesta ja rakastaa sinua aina (1 Moos.1:27-31, 1 Joh.4:10-11). Jumala lähetti Jeesuksen joka antaa meille elämän (Joh.3:16, Ef.2:4-5). Jeesus kuoli ja nousi ylös, voittaen synnin ja kuoleman (Room.5:12-18, 1 Kor.15:20-26).
  5. KYSY kysymyksiä. "Tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä" (Kol.3:1). Kysy kysymyksiä päivittäisistä meditaatioista, Raamatun kohdista ja ajatuksista.
  6. KUUNTELE vastausta. Odota kuulevasi Jumalaa; kuuntele sisäisesti, Raamatussa, toisissa ja läpi päivän.
  7. VASTAA Jumalalle. Me voimme vastata: pyytämällä anteeksiantoa, rukoilemalla viisautta, rukoilemalla toisten puolesta, sitoutumalla toimimaan, olemalla Kristus toisille.

Rukous on mielen kohottamista Jumalaan.

Pyhä Johannes Damaskolainen (675-749)

Rukousvihjeitä Edgar Cayceltä:

  • Rukous on vetoomus ohjauksen, ymmärryksen saamiseksi. Meditaatio on sisimmässä olevan jumalallisen kuuntelemista.
  • Rukous on kuin anomus ylemmällesi. Meditaatio on ylempäsi kohtaamista yhteisellä maaperällä.
  • Niiden jotka haluavat tuntea tien, täytyy rukoilla usein ja riemullisesti, tietäen että Jumala antaa elämän niille, jotka vilpittömästi pyrkivät olemaan siunauksen kanavia jollekulle.
  • Rukous on tietoisuutesi virittämistä jumalalliseen tietoisuuteen, joko toisten kanssa tai yksittäin.
  • Kaikkiin rukouksiin vastataan. Joten älä kerro Jumalalle kuinka vastata siihen.
  • Miksi huolehtia kun voit rukoilla? Sinun voimasi on hyvin rajallinen. Jumalan voima on rajaton.
  • Kymmenen ihmisen rukoukset voivat pelastaa kaupungin. Kahdenkymmenen viiden rukoukset voivat pelastaa kansakunnan, kuten yhdenkin ihmisen rukoukset voivat. Mutta lukumäärissä on voimaa.
  • Ruumiisi, mielesi ja henkesi tarvitsevat rukouksen, meditaation ja henkisten asioiden mietiskelyn henkistä ruokaa.

Todellinen rukous on energiaa korkeimmassa muodossa. Se on ihmisten saavutettavissa kaikissa uskonnoissa. Se on sellaista rukousta joka tuo ymmärrystä syvemmästä periaatteesta ja tiedosta. Se on sellaista rukousta joka liikuttaa Jumalan voimaa meissä tavalla jolla sähkö liikkuu kun yhteys on luotu. Jos sallimme että yhteys luodaan ja sähkö virtaa, lamppu syttyy. Todellinen rukous luo yhteyden - itsemme ja Jumalan välillä - jotta jumalallinen sähkö voi virrata ja mielessämme ja elämässämme on suurempi loistava valo.

Christopher Ian Chenoweth

Rukous on kuin sähkönappulan päälle pistämistä; se ei luo virtaa vaan yksinkertaisesti tarjoaa kanavan, jonka kautta sähkövirta voi virrata. Samalla tavoin rukous luo kanavan jonka kautta jumalallinen elämä ja valo vuodattavat itsensä meihin henkiseksi valaistumiseksemme.

Max Heindel

Mikä nousee ylös rukouksessa, laskeutuu meille jälleen siunauksina. Se on kuin sade, joka juuri nyt lankesi maahan, ja joka vedettiin ylös maasta höyrynä pilviin, ennen kuin se laskeutui niistä maahan tuossa virkistävässä sadekuurossa.

Hannah Moore

Rukouksen sielutieteellinen tutkimus osoittaa, että määrättyjä sielutieteellisiä tai sielullis-mentaalisia tiloja on olemassa ja määrättyjä lakeja niin ikään. Rukous ei niin muodoin ole pintapuolinen uskonnollinen haave, vaan alitajuisen sielullisen toiminnan konkreettinen ilmennys. Jokaisessa vakavassa toivomuksessa, jokaisessa pitkäaikaisessa kaipauksessa, jokaisessa kiihkeässä halussa, jokaisessa itsetietoisessa pyrkimyksessä on rukouksen ydinolemusta. Rukous on pyhitetty silloin, kun se kohdistuu Jumalaan ja tämä lisää uskon, toivon ja luottamuksen voimaa. Sillä kuka rukoilisi Jumalaa, jos ei hän ensin uskoisi, että Jumala kuulee häntä ja vastaa hänelle? [...]
Luonnollisesti lisäävät metafyysikot ja mystikot rukoukseen muita voimia. He opettavat, että rukouksessa Jumalalle ovat oleellisimpia aineksia vakava halu, kiihkeä toivomus, puhdas ajatus sekä kaikki hyvyyden ja tavallisesti myöskin epäitsekkyyden ainekset. He opettavat, että me rukouksessa, itse rukouksen tilassa viritämme olemuksemme ja älymme sopusointuun kosmillisen maailman jumalallisen älyn kanssa, joka kaiken läpäisee ja joka on kaikkialla. He sanovat, että me mentaalisessa tai kuuluvassa rukouksessa muodostamme halumme määrätyksi lauseeksi, me luomme silmiemme eteen haluamamme saavutukset ja lähetämme sitten halumme kosmilliseen maailmaan, missä se luonnollisesti väreilee luovana voimana ja ajatus mystillisine kykyineen aiheuttaa tuloksia. Tämä ei estä Jumalan suoranaista auttamista, mutta se muuttaa sen välittömästä välilliseksi, persoonallisesta persoonattomaksi, eristetystä yleiseksi. Tämä filosofia on monien ihmeellisten opinkappaleitten perustana ja se ilmentää lakeja ja periaatteita, joita ihminen hyvin vähän vielä tuntee.

H. Spencer Lewis: Muistan ennen eläneeni

Kun ihminen ei voi hallita alempaa, katoavaista itseään sen omalla voimalla, koska tämä itse ei kykene nousemaan itseään ylemmäs, tarvitsee hän siihen korkeamman minänsä voimaa. Tullakseen osalliseksi tästä voimasta, käytetään siihen "rukousta", joka oikeastaan on sydämen kohoamista korkeimman puoleen ja korkeamman itsen tahdonvoiman kokoamista. Oikea rukous ei ole korulauseita, vaan se on työtä. Sielu kohoutuessaan korkeimpaan päin lähenee sitä ja tuntee sen, niin että siinä herää korkeimman tajunta. Ihminen siis kykenee tahtomaan, ajattelemaan ja toimimaan korkeamman itsen voimalla. Siten ajallisen tajunnan hävitessä omaksumme korkeamman tajunnan, joka kokemuksen toistuessa yhä enemmän tulee olemukseksemme. Ihmisen "normaalitila" ei ole hänen eläimellisessä olemuksessaan, vaan alkaa vasta sitten, kun ihminen on tullut pyhäksi ja viisaaksi. Ilman sielun kohoutumista ja ilman pyhyyden (puhtauden) tuntoa on itse hartauskin (korkeamman miettiminen) vain uneksimista ja itse rukouskin arvotonta.

Mutta kun sielu kohoutuu jumalalliseen elämään, niin läpäisee sen Jumalan henki, ja sielussa ja ruumiissa on korkeita ja jaloja tunteita. Oikein rukoillessa ihminen ei pysy maan päällä eikä katsele tähtiin päin, vaan hän nousee itse taivasta kohti ja ottaa osaa auringon olemukseen. Sana "rukous" ei ole sukua sanalle "pyytää", vaan sanalle "antaa" (vrt. saksankielen Gebet ja geben) ja merkitsee uhria. Se, joka uhrautuu Jumalalle, ottaa vastaan Jumalan luonnon. Rukoilemisella ei ole mitään tekemistä itsekkään pyytämisen kanssa ja jonkun asian rukouksessa pyytäminen ei ole nousemiseksi, vaan alenemiseksi. Rukouksessa ihminen saa itseensä jumalallista voimaa, lisäten sitä siten sieluunsa. Rukouksen kuulemisen pyytäminen ulkonaiselta Jumalalta ja inhimillisten toiveitten täyttymistä rukoileminen todistavat turhamaisuutta, joka saa meidät luulemaan olevamme Jumalaa viisaampia ja voivamme saattaa Hänet meidän itsekkäiden mielitekojemme alaiseksi. Myöskään ei ole mitään apua, kuten itsestään on selvä, rukousten, loitsulukujen ja kaavojen hengettömästä lukemisesta - vaikka se olisi itse ario-intialaisten pyhä OM - jos siitä puuttuu tunnetta...

Franz Hartmann: Magian salakouluja

Ambrose Bierce epäilemättä kyynisessä Saatanan sanakirjassaan kuvaa rukoilemista: ”Pyytää että maailmankaikkeuden laki kumotaan yhden tunnustetusti arvottoman anojan puolesta.”

RUKOUS TYÖNÄ JA KUMPPANINA

Missä oletkin, anna pyhän rukouksen olla kumppanisi ja lohdutuksesi.

Harjoita itseäsi alinomaa rukouksessa, joka on vahva kilpi kaikkia vihamielisiä hyökkäyksiä vastaan.

Se ei ole joutilas, joka rukoilee hartaasti. Rukoilemaan ryhtyminen on jopa suurinta työtä silloin, kun ei tunne halua rukoilemiseen.

Tuomas Kempiläinen: Pieni Kempi. Kirjapaja Oy 2008.

Heprean kielen verbi "rukoilla", hitpallel, tarkoittaa sananmukaisesti "työstää itseään", mikä kertoo, että rukoilemisesta on hyötyä pikemminkin uskovalle kuin Jumalalle. Juutalaisille rukous on itsetutkistelua ja itsensä muuttamista. Se ei ole taikuutta eikä liioin yritys taivuttaa maailmaa tahtoomme. Se toimii juuri päinvastoin: auttaa meitä huomaamaan asiat, joita muuten pidämme itsestäänselvyyksinä. Kun näemme asiat eri tavalla, saatamme ryhtyä toimimaan eri tavalla. Juutalainen rukous alkaa aina Jumalan ylistämisellä, ja sen kuvastossa palvoja lähestyy Jumalaa suoraan.

Edward Kessler: Mihin uskovat juutalaiset. Otava 2009.

Miksi me vietämme jumalanpalvelusta määrättynä aikana ja määrätyssä paikassa, jos emme siksi, että koko elämästämme tulisi jumalanpalvelusta?

Miksi luemme Jumalan Sanaa, jos emme siksi, että koko elämämme olisi elävä Sana?

Miksi sitoudumme omaan rukousohjelmaamme, ellemme siksi, että rukous läpäisisi koko elämämme?

Peter Halldorf: Pyhän tuoksu. Kirjapaja 2009.


ÄÄRIMMÄINEN VOIMATTOMUUS

Eikö Jeesuksen rukous ollut väkevimmillään juuri ristillä, hänen elämänsä lakipisteessä, kun hän osoitti "rakkautta loppuun asti" (Joh.13:1). Kuitenkaan eivät hänen tunteensa olleet koskaan olleet niin etäällä Jumalasta eikä hänellä ollut koskaan ollut niin vahvaa kokemusta siitä, ettei hän voinut tavoittaa Isäänsä. "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut" (Matt.27:46). Jeesus huusi näin "kovalla äänellä", niin kuin sekä Matteus että Markus kertovat. Juuri tämä kova huuto ilmaisee Jeesuksen voimattomuuden kokemusta. Samaan aikaan siitä kuitenkin tulee hänen väkevin rukouksensa täällä maan päällä. Se ei ole väkevin ainoastaan siksi, että se nousee aivan hänen olemuksensa syvimmistä syövereistä, vaan myös siksi, että siinä tiivistyy ja yhdistyy koko ihmissuvun kääntyminen pois Jumalasta. Täydellisessä voimattomuudessaan Jeesuksella ei ole mitään muuta suuntaa minne kääntyä kuin Jumalan tykö: "Jumalani, Jumalani..." Jeesuksen kyvyttömyys ajaa hänet sen ainoan luo, joka on kaikkea suurempi, ainoan puoleen, joka on.

"Tässä huudossa", Klaus Hemmerle sanoo, "rukoukseksi tulee kaikki se, mikä ei ole rukousta. Hän, joka vapaaehtoisesti kärsii halki äärimmäisen Jumalan poissaolevuuden, niin että hän siten itsessään kantaisi sen Isälle, 'rukoilee' samalla ihmissuvun epäilykset ja pakenemisen Jumalasta, hän 'rukoilee' jokaisen miksi-kysymyksen ja itse asiassa ihmissuvun koko kapinan. Niin tehdessään hän vapahtaa sen rukouksessaan. Tässä tulee konkreettiseksi se, että hänen, vanhurskaan, kannettavaksi on siirretty kaikki meidän syntimme (2 Kor.5:21) ja että hän on tullut kirotuksi (Gal.3:13). Kuitenkin se, missä tämä konkretisoituminen tapahtuu, on juuri hänen rukouksensa. Tähän rukoukseen sisältyy sekä lupa että kutsu. Lupa 'rukoilla' kaikkea, mikä meissä kysyy 'miksi', kaikkea mikä meissä ei ole Jumalasta, lupa edeskantaa kaikki se mukaan Jeesuksen kuolinhuutoon...Huuda siis itsesi mukaan hänen huutoonsa!"

Wilfrid Stinissen

MILLOIN? KAUANKO? KUINKA USEIN?

On olemassa aikoja, jotka ovat erityisen sopivia rukoilemiseen ja Raamatun lukemiseen, näitä ovat varsinkin aamu ja ilta. Aamussa on se etu, että Raamatun lukeminen voi siitä säteillä koko päivään ja sen töihin. Se on varustautumista päivän monenlaisiin tehtäviin. Sellaisen, joka ei ole illalla liian väsynyt, on hyvä lukea Raamattua ennen nukkumaan menoa. Illan ilmapiirissä on jotakin sakraalia. Päivän työt on tehty, ja itse luontokin käy levolle. Illan rauha edistää sydämen vapautta ja avoimuutta. On sopivaa, että viimeinen mitä teemme illalla on jotakin innoittavaa ja arvokasta. Jotain siitä, mitä ajattelemme päivän päättyessä, painuu alitajuntaan ja kasvaa siellä yön aikana. Unen aikana alitajunta työskentelee kaikkein ahkerimmin. Tästä syystä sille on viisasta antaa hyvää raaka-ainetta työstettäväksi, että yö kantaisi hedelmää. Usein voi huomata, että illan viimeinen ajatus on aamun ensimmäinen. Miksi heittäisimme hukkaan ajan, jonka olemme unessa, kun "Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat" (Ps.127:2). Alitajunta voi täyttyä Herran sanoilla.

Kuinka pitkään meidän pitäisi rukoilla ja lukea Raamattua kerrallaan? Luulen, että kymmenen minuuttia on vähimmäisaika. Viisi minuuttia tuskin riittää siihen, että pääsisimme tunkeutumaan Raamatun sanaan.

Rukouksen ja Raamatun lukemisen laita on samoin kuin kaiken, mikä on hyödyllistä ja toivottavaa: se sujuu helpommin, jos siinä noudattaa tiettyä säännöllisyyttä. Säännöllisyys on konkreettinen ilmaus uskollisuudesta, joka on olennainen aines rakkaudessa. Se on jotakin muuta kuin raudanlujaa kuria ja myös jotakin muuta kuin hutilointia. Uskollisuus merkitsee ettei rukoile tai lue pelkästään silloin, kun se tuntuu hyvältä, mutta siihen sisältyy myös se, että on mahdollista tehdä poikkeuksia silloin kun on siihen syytä. Jumala ei tahdo, että me vaadimme itseltämme mahdottomia, mutta hän ilahtuu silloin, kun me omistamme vapaaehtoisesti aikaamme hänen sanansa kuulemiseen, silloinkin kun emme juuri tunne erityistä intoa siihen.

Wilfrid Stinissen: Sana on lähellä sinua. Karas-sana 1998.

Meidän on nimittäin rukoiltava myös aamunkoitteessa, jotta Herran ylösnousemusta juhlittaisiin aamurukouksella. Tähän Pyhä Henki muinoin Psalmien kirjassa viittasi sanoen:

Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. Sinua minä rukoilen. Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi (Ps.5:3-4).

Samoin auringon laskiessa ja päivän päättyessä on taas välttämättä rukoiltava, sillä koska Kristus on tosi aurinko ja päivä, niin kuin me maailman auringon ja päivän väistyessä rukoilemme ja pyydämme valon tulevan meille uudestaan, niin rukoilemme silloin Kristuksen tulemista, mikä on tuova meille ikuisen valon armon.

Cyprianus: Herran rukouksesta. Tomi Vuolteenaho 2008.

Harkitse kohtuullisesti ulkonainen työsi ja toimesi siten, että ainakin osan päivää antaudut rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja mietiskelyyn. Milloin voit, anna sen tapahtua iltaisin, aamuisin ja keskipäivällä.

Tuomas Kempiläinen: Pieni Kempi. Kirjapaja Oy 2008.

RUKOUKSEN ESTEET

Meissä itsessämme on monia esteitä rukoukselle. Itse asiassa rukouksemme esteenä olemme me itse. Rukous houkuttelee hienovaraisesti meitä olemaan valmiita muuttamaan itseämme, tai pikemminkin se houkuttelee meitä antautumaan muutettavaksi.

Reijo Ylimys

Jos ihminen ei päivän mittaan ollenkaan välitä Jumalasta, hänestä voi tuntua vähän epäaidolta rukoilla: "Oi miten rakastankaan sinua, Jumalani!" Ei tarvita erityisen paljon arviointikykyä diagnoosiin, että rukouksen ja elämän välillä on tosiaan kuilu.

Wilfrid Stinissen

Rukous on yhtä tärkeä kuin hengitys. Emmehän sano koskaan: "Ei minulla ole aikaa hengittää."

Sadhu Sundar Singh

Ei mikään ole niin yksinkertaista kuin rukoileminen - rukoushan on kuin hengitystä - eikä mikään ole myöskään niin vaikeata, koska meistä on tullut niin monimutkaisia.

Wilfrid Stinissen

Rukouksessa Jumala ja ihminen käyvät dialogia. Rukouksen "dialoginen" perusluonne on perustavanlaatuinen. Jos rukous tuntuu usein epätyydyttävältä tai steriililtä, johtuu se kenties siitä, että dialogista on tullut monologia. Ihminen puhuu, mutta ei kuuntele, hän ei ole altis ottamaan vastaan. Jumala ei saa mitään mahdollisuutta suunvuoroon.

Wilfrid Stinissen

Kun olet lakannut rukoilemasta ja veisaamasta, älä ryhdy liian pian ulkonaisiin toimiin, ettet kadottaisi armoa, jonka olet saanut rukouksen avulla. Pikemminkin sinun tulee koota itsesi ulkonaisen rukoilemisen ja veisaamisen jälkeen ja jäädä yksiksesi hiljaisuuteen. Sillä sellainen hartaus katoaa nopeasti, jota ei suojata kurinalaisella vaikenemisella. [...]

Ei minkään paikan, ei minkään ajan, ei minkään toimen, ei minkään työn eikä minkään tuskan pidä estää meitä rukoilemasta, koska Jumalan silmät valvovat meitä täällä ja kaikissa paikoissa. Joskaan et voi aina rukoilla sanoin, voit kuitenkin, ja sinun tulisi, huutaa Jumalalle sydämen kaipauksella.

Tuomas Kempiläinen: Pieni Kempi. Kirjapaja Oy 2008.

Itsekeskeisyys ilmentyy usein itsesäälinä, joka tosiasiassa kohottaa paksun muurin meidän ja Jumalan välille. [...] Jumalan avun rehellinen rukoileminen ja huutaminen kärsimyksen kestäessä merkitsee jo itsessään liikettä pois meistä itsestämme, jossa me olemme valmiita "auttamaan" Jumalaa auttamaan meitä. Rukousta ja itsesääliä ei voi yhdistää. [...]

Elämmekö liian mukavasti tai liian stressaavasti, saako rukouksemme kylliksi ravintoa hengellisestä lukemisesta, rohkenemmeko jättää huolemme Jumalalle ja luottaa häneen, elämmekö kylliksi hänen kanssaan päivän mittaan, onko meissä kätkettyä katkeruutta tai kannammeko kaunaa jotakin toista kohtaan? Jumala ei odota, että meistä heti tulisi suuria pyhimyksiä, mutta jos hänen on määrä antaa itsensä meille rukouksessa, tarvitaan tahtoa, vilpitöntä kaipausta rakastaa ehdoitta, antaa anteeksi, olla puhdassydäminen, kärsivällinen, hyvä. Jos me emme pyri suuntaamaan elämäämme evankeliumin mukaisesti, jos rakastamme Jumalaa vain rukousaikana ja unohdamme hänet lopuksi päivää, ei meidän ole syytä hämmästellä, jos rukous käy työlääksi ja se tuntuu luonnottomalta ja teennäiseltä.

Wilfrid Stinissen

Jumalan rukoileminen perustuu olettamukseen, että Jumala on kaikkivaltias voimassa, läsnä kaikkialla, ja halukas suostumaan pyyntöihimme. Siinä kaikki olettamuksesta tai perustuksesta, joka meillä pitäisi olla rukoilemista varten. Mutta luulen että olette samaa mieltä kanssani, että keskiverto henkilöllä joka rukoilee, on mielessään muutama olettamus lisää. Hänellä on mielessään ei ainoastaan tosiasia että Jumala on kaikkivaltias voimassa, kaikkialla läsnäoleva ja armollinen, vaan että kaikella voimallaan, kaikella älyllään, kaikella herruudellaan ja hallinnallaan kautta maailman, ja kaikella virittäytymisellään luomiensa olentojen kanssa, Hän on kuitenkin välinpitämätön haluillemme ja tarpeillemme ja täysin perehtymätön siihen mitä me tarvitsemme elääksemme tai kokeaksemme mitään elämän suurista tapahtumista. Tässä tehdään suuri erehdys. Rukoillessamme Jumalaa uskomuksella tai tunteella että Jumala ei tiedä mitä me tarvitsemme tai mitä me haluamme tai mikä on parasta meille, ja että meidän täytyy kertoa Hänelle ja suostutella Häntä ja muistuttaa Häntä tai loogisesti selittää Hänelle mitä me haluamme, teemme vakavan virheen.

Tarkastellessamme sitä puhtaasti järjellisestä näkökulmasta, eikö vaikuta kummalliselta ajatella henkilöä polvistumassa rukoukseen ja anomassa Jumalaa olemaan viemättä tietyn henkilön elämää, joka on loukkaantunut onnettomuudessa? Rukoilla Jumalaa sellaisena aikana ja kertoa Hänelle, melkein käskeä Häntä olemaan sallimatta elämän jättää jonkun henkilön ruumista, tai olemaan sallimatta tiettyjen olosuhteiden ilmetä, on olettaa että me rajoittuneella ymmärryksellämme tiedämme paremmin kuin Jumala tulisiko tiettyjen asioiden tapahtua vai ei. Jos henkilö on loukkaantunut ja Jumala ei ole estänyt sitä, ja jos henkilö on vakavasti sairas loukkaantumisesta, eikä Jumala estä sitä, ja jos henkilö on kuolemaisillaan, eikä Jumala estä sitä, miksi silloin olettaa että Jumala muuttaa mielensä siirtymisestä ja sallii henkilön elää vain koska me olemme anoneet Jumalaa säästämään hänen henkensä.

Mystikko tietää että mikä tahansa rukous tai anomus Jumalalle eli Kosmiselle Tietoisuudelle, perustuen olettamukseen että Jumala eli Kosminen ei tiedä mikä on parasta meille, ja Häntä täytyy neuvoa tai antaa suosituksia tai ehdotuksia, on rukous joka on hukaan heitetty ja tulokseton. Itseasiassa, se on mietiskelyä Jumalallisesta Älystä, eikä tavoita suurempia korkeuksia kuin omien persoonallisten pyyteittemme tason. Todellakaan sellaisia rukouksia ei voi lausua vilpittömyydellä, eivätkä ne löydä kosmista hyväksyntää. Se on tuomittu kuolemaan eli jäämään vaille vastausta siitä hetkestä asti kun se kehitettiin.

H. Spencer Lewis

Joskus rukoillessamme tunnemme jotakin. Seuraavana päivänä haluamme mielikuvituksen avulla tuntea saman asian ja estämme täten uuden asian, jonka voisimme tuntea. Rukoileminen on sydämen avaaminen Jumalalle. Kun todella rukoilemme, emme tee sitä sanojen kautta, vaan menemme suoraan Jumalan luo. Me rukoilemme silloin kun emme ajattele itseämme vaan annamme itsemme kokonaan Jumalan käsiin. Tie Jumalan luo on ollut avoin maailman alusta alkaen.

Rodney Collin: Valon peili

KUN VASTAUS VIIPYY

Kanaanilainen nainen anoi Jeesukselta: "Herra, Daavidin poika, armahda minua!" (Naisen käyttämä messiaaninen arvonimi osoittaa, että hän uskoi Jeesuksen olevan Messias.) "Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni."

"Mutta hän ei vastannut naiselle mitään." Eipä ollut kummoinen vastaus! Kahden edellisen kertomuksen ihmiset saivat Jeesukselta ainakin vastauksen. Mutta kanaanilainen nainen jäi kokonaan vastausta vaille. Mitä suurempi on uskosi, sitä hitaammin voi tulla vastaus rukouksiisi. Jumala tietää voivansa käyttää aikaa sinun kanssasi ja toimii siksi muoden vähemmän onnekkaiden ihmisten keskuudessa - vaikka sinä silloin voitkin tuntea olevasi onnettomista onnettomin.

Ilmeisesti nainen ei antanut Jeesuksen selvän torjunnan vaivata itseään, sillä seuraavaksi hän vetosi Jeesuksen opetuslapsiin. Hän valitsi itselleen ikään kuin esirukoilijoita, ja varsin menestyksekkäästi, sillä opetuslapset esittivät hänen asiansa Jeesukselle sanoen: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa."

Thomas Keating: Opetuslapsen tie. Kirjapaja Oy 2001.

Entä mistä johtuu se, että rukouksemme tulee niin harvoin kuulluksi? Vastaus tähän kysymykseen on Jaakobin kirjeessä 4:3: "Te rukoilette ettekä saa, sillä te rukoilette kelvottomasti." Niin, me rukoilemme monessa suhteessa kelvottomasti. Voimme pyytää itsekkäistä vaikuttimista maallisia etuja, jotka eivät kuulu karmaamme. Silloin on voimanlisäys suunnattu vasten kohtalomme aluksen purjehtimissuuntaa tullen siis voimattomaksi. Voimme rukoilla epäitsekkäistä vaikuttimista, esimerkiksi toisten ihmisten puolesta, mutta törmäämme silloinkin karmaan, joka on rukouksiamme voimakkaampi. Voimme pyytää todellakin hyödyllisiä kykyjä, joita karmamme ei estä saavuttamasta, mutta rukouksemme on niin heikko ja ilman iloista, lapsellista luottamusta ja nöyrää ajatusten keskittämistä, jotka ovat juuri rukouksen kantavat voimat niin, että tämä väsyy voimattomana jättämättä jälkeäkään taakseen.
Voimmepa lopuksi pyytää parhaimpia henkisiä lahjoja, rukoilla väsymättä uskolla ja luottamuksella ilman, että rukouksemme tulisi kuulluksi, mikä johtuu siitä, ettei henkisiä lahjoja voida ojentaa kypsinä hedelminä, vaan niiden täytyy kasvaa vähitellen sisästämme.
Rukouksemme ei ole silloinkaan turha, mutta rukouksen kuuleminen tulee aluksi siinä muodossa, että sydämen alue puhdistetaan ja valmistetaan sisäistä kasvua varten. Se joka rukoilee nöyrällä mielellä itsehillintäkykyä, totuudenrakkautta, rohkeutta olla oma itsensä ja voida uhrata itsensä, rukoilee itse asiassa kärsimyksiä tai koetuksia, jotka ovat parhaiten omiaan kehittämään näitä hengen ominaisuuksia.

Oscar Busch: Jälleensyntyminen, karma ja kuolemanjälkeinen elämä

Usein emme saa rukouksillamme sitä mitä toivomme siksi, että emme ole kiinnittäneet huomiotamme ja sydäntämme kohti Kristusta, jonka kautta rukouksemme saavuttavat Jumalan. Kristukseen suunnattu syvä ja palava katse on usein paras rukous. Se, että "minä katselen Häntä ja Hän katselee minua" on täydellisin rukous.

Äiti Teresa: Rakkaus näkyy. Kirjapaja Oy 1983.

Mark.10:46-52; Sokea kerjäläinen tien vieressä. Eikö sinussakin synny halu huutaa, sinussa, joka myös odotat tien vieressä, tämän elämäntien, joka on niin lyhyt? Sinulta puuttuu valoa, ja tarvitset lisää armoa voidaksesi etsiä päättäväisesti pyhyyttä. Etkö tunne pakottavaa tarvetta huutaa: Jeesus, Daavidin poika, armahda minua? Kuinka kaunis rukoushuudahdus - toista sitä usein! [...]

"Monet nuhtelivat Bartimaiosta saadakseen hänet vaikenemaan." Samoin on käynyt sinulle tuntiessasi, että Jeesus kulki läheltäsi. Sydämesi löi nopeammin, ja aloit myös huutaa, sinä tunsit sisäistä rauhattomuutta. Mutta ystävät, tavat, mukavuus, ne kaikki neuvoivat sinua: Vaikene! Älä huuda! Miksi sinun on huudettava Jeesukselle? Jätä hänet rauhaan! Mutta Bartimaios-parka ei kuunnellut heitä, vaan jatkoi huutamistaan ja yhä kovemmalla äänellä: "Daavidin poika, armahda minua!" Herra oli kyllä kuullut häntä alusta alkaen, mutta hän jätti hänet oppimaan kestävyyttä rukoilemisessa. Hän menettelee samoin sinun kanssasi. Jeesus havaitsee sielumme ensimmäisen huudon, mutta hän odottaa. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että tarvitsemme häntä. Hän tahtoo, että rukoilemme yhtä hellittämättömästi kuin tuo sokea Jerikon tien varressa. Seuratkaamme hänen esimerkkiään. Vaikka Jumala ei heti annakaan mitä häneltä pyydämme, ja vaikka monet yrittävät pidättää meitä rukoilemasta, älkäämme lakatko rukoilemasta häntä.

Josemaría Escrivá: Jumalan ystäviä; Saarnoja. Okeanos Oy 1994.

Kerran lapsi puhui Jumalalle. "Mitä miljoona euroa on sinulle?" lapsi kysyi Jumalalta. Jumala vastasi: "Miljoona euroa on kuin sentti minulle." Sitten lapsi kysyi: "Mitä on miljoona vuotta sinulle?" "Miljoona vuotta on kuin sekunti minulle", Jumala vastasi. Lopulta lapsi rohkeasti pyysi: "Voisinko saada yhden senteistäsi?" "Kyllä", Jumala vastasi nopeasti, "mutta voisitko odottaa sekunnin?"

Daniel Lanahan: When God says no. Lantern Books 2001.

ESIRUKOUS

Matt.9:18-: Sadanpäämiehen sairas palvelija. Usko ei tunne rajoja, ei ajan eikä paikan. Esirukous: palvelija ei mahdollisesti edes tiennyt, että isäntä rukoili hänen puolestaan.

Äiti Tekla: Lasin hämäryys; Ajatuksia ortodoksisesta hengenelämästä. Karas-sana 1997.

Rukoilin kahdeksan vuotta erään tuntemani henkilön puolesta, ja se tuntui toisinaan melkein turhalta, mutta kahdeksan vuoden kuluttua mies heräsi ajattelemaan, ja rukoukseni oli kuultu.

Sadhu Sundar Singh

Miltä luulet tuntuvan ihmisestä, jonka puolesta kukaan ei rukoile? Niinpä kun rukoilet ennen nukkumaanmenoa, lisää lopuksi vielä sanat: "Herra, Jeesus, armahda myös kaikkia heitä, joilla ei ole ketään, joka rukoilisi heidän puolestaan." Tuo rukous on varmasti Jumalalle otollinen, ja se myös kuullaan.

Dostojevski

Esirukouksemme kautta me otamme osaa Jeesuksen rukoukseen. Meidän esirukouksemme tekee meistä hänen kaltaisiaan, sillä hän on suuri Esirukoilija. "Kristus...istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme", Paavali kirjoittaa (Room.8:34). Johannes puolestaan sanoo: "Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1 Joh.2:1). Rukoilemalla muiden puolesta me tulemme myös enemmän yhdeksi Pyhän Hengen kanssa, sillä myös hän on Esirukoilija: "Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." (Room.8:26-27.)

[...] Esirukouksen kautta me astumme ulos omasta itsestämme. Me emme ajattele ainoastaan omaa parastamme, vaan myös muiden (Fil.2:4). Esirukous on meille tehokas keino taistella omaa itsekkyyttämme vastaan. Se on myös keino vihan ja vastenmielisyyden voittamiseksi. Rukoilkaa "vainoojienne puolesta", Jeesus sanoo (Matt.5:44). Esirukous vetää meidät pois omasta itsekeskeisyydestämme ja on myös konkreettinen merkki pyhien yhteydestä. Rukoilemalla muiden puolesta me kasvamme tässä yhteydessä, niin että siitä tulee meidän kotimme.

[...] Me voimme rukoilla muiden puolesta rukoilemalla heidän asemestaan. Esirukouksemme ei ole ainoa rukouksen muoto, jolla voi olla sijaisrukouksen luonne. Kaikki rukouksen muodot voivat olla sijaisrukousta. Voin anoa Jumalalta, ylistää häntä tai kiittää häntä toisten sijasta. Tällä tavoin myös kaikki rukouksen muodot muuttuvat esirukoukseksi.

[...] Rakkaus ja tuomio eivät sovi yhteen. Rukous katkeaa tylysti, kun me ryhdymme arvostelemaan veljeä tai sisarta. (Kriittisten "tunteiden" ei tarvitse olla vaarallisia, kunhan emme vain ala veljeillä niiden kanssa.) Kääntäen pitää paikkansa, että kun ryhdymme rukoilemaan jonkun ihmisen puolesta, arvosteleva asenne häntä kohtaan sulaa vähitellen pois. Opimme tuntemaan hänet sellaisena kuin hän todella on, toisin sanoen sellaisena kuin hän on Jumalan silmissä. Klaus Hemmerle kirjoittaa: "Kun jonkin aikaa piispanvihkimykseni jälkeen ensimmäistä kertaa vierailin eräässä hiippakuntani luostarissa, toivotti iäkäs abbedissa minut tervetulleeksi näillä sanoilla: 'Tunnen teidät oikein hyvin.' Yllätyin ja aloin kaivaa muistilokeroitani - mutta turhaan. Silloin abbedissa lausui: 'Kun rukoilee niin paljon jonkun puolesta, tuntee kyllä hänet.'"

Wilfrid Stinissen: Syvemmälle rukoukseen. Kirjapaja Oy 2004.

Ajatus on tehokas, jos sen synnyttämä säteily on tunteittemme aikaansaama. Rukous on hyvä ajatus, jota vahvistaa se, että se on osoitettu Jumalalle. Jollekin suoraan lähetetty ajatus auttaa tätä suhteessa siihen, kuinka voimakkaita ovat häntä kohtaan tuntemamme rakkauden värähtelyt; sama ajatus Jumalalle osoitettuna tehostuu niin kuin polttolasin läpi kulkevat auringonsäteet. Rukoukset ovat Jumalan vahvistamaa korkeampaa säteilyämme. Tämän vuoksi rukous on niin voimakas.

Rodney Collin: Valon peili

On ymmärrettävää, että meillä on taipumus tulla vedetyksi alas kriisivaiheen aikana. Kun samaistuu ongelmiin ja vastoinkäymisiin, voi alkaa tuntea itsensä torjutuksi ja arvottomaksi. Sellainen asenne voi itseasiassa sulkea henkisen avun, joka voisi johtaa etsimäämme ratkaisuun. Tässä kohtaa perheen ja ystävien halukkuus rukoilla meidän kanssamme ja meidän puolestamme, auttaa meitä kohoamaan ulkoisten olosuhteiden vaatimusten ja omien emotionaalisten reaktioidemme yläpuolelle. Tässä on todellinen mahdollisuus palvella.

Dolores McClean

Keskeytä rukoukset tehdäksesi hyvää.

Kiinalainen sananlasku.


SANATON RUKOUS

Ei ole syytä huoleen, vaikka emme rukouksessa pystyisi pukemaan sanoiksi syvimpiä tuntojamme. Rukouksessa, joka on pelkkää hiljaisuutta, me lepäämme Jumalassa, ruumista, sielua ja henkeä myöten.

Veli Roger: Ilo, rauha, luottamus - mietteitä vuoden jokaiselle päivälle. Kirjaneliö 1997.

Kaipaus, joka huutaa Jumalan puoleen, on jo rukous. Jos et tahdo lakata rukoilemasta, älä lakkaa kaipaamasta.

Augustinus

Ei psalttari eivätkä muutkaan sanalliset rukoukset alkuaan olleet sanallisia. Ensin ne olivat puhtaasti hengellisiä ja vasta myöhemmin ne ovat pukeutuneet sana-asuun ja saaneet suullisen muodon. Mutta saatuaan sanallisen asun ne eivät ole kadottaneet hengellisyyttään. Nytkin ne ovat sanallisia vain ulkoasultaan, voimaltaan ne ovat hengellisiä.

Piispa Feofan (1815-1894)

Jumalaan kohdistuva tunne on sanoittakin rukous. Sana ylläpitää ja toisinaan syventää tunnetta.

Piispa Feofan

Rukouksen kieli on sanatonta. Kun Jumala puhuu sielulle, ymmärrämme heti Hänen tarkoituksensa aivan niin kuin joskus sattuu seurustellessa, että tiedämme mitä toinen aikoo sanoa, ennen kuin hän sen sanookaan. Hiljaisina hetkinämme Jumala puhuu sielullemme. Hänen ajatuksensa siirtyvät suoraan mieleemme ilman sanoja, ja usein ei niitä ajatuksia voisikaan lausua ilmi sanoilla, mutta yhdessä hetkessä me voimme täten oppia mitä emme oppisi toista tietä kolmessakymmenessä vuodessa.

Sadhu Sundar Singh

Pyhä Basileios Suuri (n. 330-379) ratkaisi tällä tavoin kysymyksen siitä miten apostolit saattoivat rukoilla lakkaamatta: Kaikessa mitä he tekivät, hän sanoi, he ajattelivat Jumalaa ja elivät joka hetki hänen johdatuksessaan. Tämä hengen tila oli heidän lakkaamatonta rukoustaan.

Juutalaisessa legendassa kerrotaan miehestä, jolla ei ollut rukouskirjaa ja joka siksi rukoili kääntymällä "kawwanan" (sydämen, tunteen) avulla Jumalan puoleen ja lausumalla samaan aikaan heprean kielen aakkosia. Hän sanoi: "Annan Sinulle aakkoset. Tee Sinä niistä oikeat sanat." Legendan mukaan tämä rukous meni suoraan Jumalan luo.

Stefan Einhorn: Salattu Jumala; Usko, tieto ja etsintä. Otava 2009.

Mitä on rukous muuta kuin sisimpänne avartumista kohti elävää avaruutta? [...]
En voi opettaa teille, miten tulee rukoilla sanoin. Jumala ei kuuntele sanojanne, ellei Hän itse ilmaise niitä huulienne kautta.

Kahlil Gibran: Profeetta

Rukous ei ole sanoissa, vaan mielen keskityksessä ja sielun tunnelmassa. Rukous on henkinen ponnistus. Rukous on tahtoa totuuteen, täydellisyyteen ja ikuiseen elämään. Rukous ei ole ajallisten ja ulkonaisten anomista itselleen, vaan sielun kaipuuta Jumalan luo. Rukous on henkistä seurustelua Isän kanssa. Rukous on mysteerio.

Pekka Ervast: Pieni Ruusu-Risti katekismus

Jumala puhuu erikseen sydämille ja sydämet puhuvat kukin erikseen Jumalalle; se on rukousta. Se ei ole rukousta, jos joku huutaa Jumalalle ja puhuu hänelle ihmisten synneistä joko seisoen tai istuen tai polvistuen maahan. Se ei ole rukousta, jos sanoo, miten suuri ja hyvä ja voimakas ja armahtava Jumala on. Jumala ei ole ihminen, jota voidaan voittaa kehumisella. Rukous on harras pyyntö, että elämäntie muuttuisi valoisaksi; että kaikki tekomme olisivat hyvät; että jokainen elollinen olento saavuttaisi onnen. Jalo teko, hyvä sana on rukousta; se on harras, voimakas rukous. Rukouksen lähde on sydän; ei sydän kohoa sanojen mahdilla, vaan ajatuksen voimalla, Jumalan luo, joka antaa siunauksensa. Rukoilkaamme siis.
He rukoilivat, mutta ei sanaakaan lausuttu; mutta pyhässä hiljaisuudessa jokainen sydän sai siunauksen.

Levi: Jeesuksen Kristuksen Henkinen evankeliumi

ÄÄNEEN VAI MIELESSÄ?

"Onko parempi rukoilla ääneen vai hiljaa mielessään?" Vastaus on, että tulee käyttää molempia tapoja: rukoile joskus ääneen, joskus mielessäsi. Mutta tässä on syytä tehdä selväksi, että hengellinen, mielessä lausuttu rukous saatetaan myös lausua sanoin, vaikkakaan niitä ei siinä tapauksessa lausuta ääneen vaan ainoastaan sydämessä. Parempi sanoa näin: rukoile joskus kuuluvin, joskus kuulumattomin sanoin, mutta pidä ehdottomasti huoli siitä, että sekä ääneen lausuttu että hiljainen rukous lähtee sydämestä.

Piispa Feofan

Miten voit toivoa Jumalan kuulevan sinua, kun et itsekään itseäsi kuuntele? Sinä tahdot, että Jumala muistaisi sinua kun rukoilet, mutta itse et itseäsi muista.

Pyhä Kyprianos

Tietyt ajatukset ovat rukouksia. On hetkiä jolloin - mikä tahansa onkin ruumiin asenne - sielu on polvillaan.

Victor Hugo

VALMIITA RUKOUKSIA VAI OMIN SANOIN?

Molemmat rukoukset ovat Jumalalle mieleen - rukouskirjasta tarkkaavaisesti luettu, oikeiden ajatusten ja tunteiden saattelema rukous sekä rukoileminen omin sanoin, ilman kirjoja. Ainoastaan välinpitämätöntä rukousta ei Jumala suvaitse, sitä, että joku lukee sanojen merkitystä tarkkaamatta rukouksia kotona tai seisoo hajamielisenä jumalanpalveluksessa. Kieli lukee tai korva kuulee, mutta ajatukset vaeltavat ties missä. Se ei ole mitään rukoilemista.

Piispa Feofan

Muista että rukouksen lukeminen on samaa kuin rukouksen lausuminen. Kummassakin tapauksessa armovirta laskeutuu yllesi.

Caroline Myss

Rukouset, joita itse laadimme, ovat usein melko ahtaita, aivan yksinkertaisesti siksi että meidän sydämemme on ahdas. Ahtaan sydämemme on avauduttava, laajennuttava. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: "Me puhumme teille avoimesti...sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja...avartukaa tekin!" (2 Kor.6:11-13). [...]

Mehän tahdomme olla rukouksessa spontaaneja, rehellisiä Jumalan edessä. Se että lukisimme toisten sepittämiä rukouksia tuntuu epäaidolta. Jeesus ei sen sijaan pelännyt, että meidän rukoilemisemme kävisi epäaidoksi, kun hän itse valmisti meille rukouksen, nimittäin Isä meidän-rukouksen. Hän tiesi, että olemme rukouksen alueella kuin lapsia. Niin kuin lapsen on tarpeen kuunnella vanhempiaan ja opettajiaan ja häntä on opetettava kieliopissa, että hän voisi ilmaista itseään ymmärrettävästi ja korrektisti, samoin on olemassa myös rukouksen kielioppi, joka opetetaan meille etukäteen muotoiltujen rukousten avulla. Jos jäämme kokonaan itsemme varaan, rukouksemme jää suunnattoman köyhäksi, itsekeskeiseksi ja pohjimmiltaan epärehelliseksi. On mieletöntä luulla, että olemme rehellisiä silloin kun lausumme julki kaiken, mikä päähämme nousee. Ihminen on enemmän kuin ne ajatukset ja tunteet, jotka hän juuri nyt kokee. Freudilainen vapaa assosioiminen ei anna oikeaa kuvaa ihmisestä. Hänessä on syvempiä kerroksia, ja löytääkseen ne hän tarvitsee toisten apua. Me pienet rukoilijat tarvitsemme suurten rukoilijoiden apua siihen, että rukous voisi vähän kerrassaan nousta syvimmästä itsestämme.

Wilfrid Stinissen

Jos joku tahtoo olla rukouksen ihminen, on tärkeätä oppia ulkoa joukko suullisia rukouksia. Sellaiset rukoukset ovat aarre, josta ihminen milloin vain voi ammentaa. Hän alkaa muistuttaa lainoppinutta, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi. Jeesus sanoo, että hän on "kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa" (Matt.13:52). Sanat, joita me usein toistamme ja osaamme ulkoa, tulevat vähitellen osaksi meitä itseämme. Ne heijastavat meitä ja meidän toimintaamme.

Wilfrid Stinissen: Syvemmälle rukoukseen. Kirjapaja Oy 2004.

"HERRA, OPETA MEITÄ RUKOILEMAAN!"

Ellet pidä itseäsi valmiina rukoilemaan, mene Jeesuksen luo niin kuin menivät hänen opetuslapsensakin, jotka sanoivat: "Herra, opeta meitä rukoilemaan!" (Luuk.11:1)

Josemaría Escrivá

Rukousmenetelmät ovat hyviä aloittelijoille, mutta vaarallisia niille, jotka elävät Jumalassa kuten oikeassa elementissään. Heille on vain yksi normi: antaa Jumalan Hengen johtaa itseään, siitä ei tiedetä, mistä se tulee ja minne se menee....(Joh.3:8)

Wilfrid Stinissen

Abuna Mattâ al-Miskînistä - joka oli koptilaisen Makarioksen luostarin johtaja Egyptissä - kerrotaan että hänen luokseen tuli oppilas, joka pyysi: "Isä, opeta minua rukoilemaan." Abuna Mattâ vastasi: "Anna minulle Raamattusi." Hän avasi Uuden testamentin Efesolaiskirjeen alun kohdalta, asettui seisomaan suorana, kohotti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Sinun pitää rukoilla näin." Hän luki ääneen ensimmäisen jakeen. Oltuaan hetken hiljaa hän toisti hitaasti jokaisen sanan kaksi-kolme kertaa, luki jälleen koko jakeen, oli hiljaa, luki toisen jakeen, korotti äänensä, pyysi itselleen armoa, lauloi saman jakeen, mutisi, kohotti kätensä kohti taivasta, puhkesi itkuun...Tällä tavoin hän jatkoi lukemistaan ja oli täysin unohtanut, että hänen oppilaansa seisoi hänen vieressään.

Wilfrid Stinissen

Kirjoitit minulle: "Rukous on puhumista Jumalan kanssa. Mutta mistä puhuisin?" - MIstäkö? Hänestä ja sinusta itsestäsi: iloistasi, suruistasi, menestyksistäsi ja epäonnistumisistasi, ylevistä pyrkimyksistäsi, jokapäiväisistä huolistasi...heikkouksistasi! Ja kiitollisuuden osoituksista ja pyynnöistä, rakkaudesta ja katumuksesta. Lyhyesti sanoen: Rukoilet oppiaksesi tuntemaan hänet ja oman itsesi, ollaksesi hänen kanssaan!

Josemaría Escrivá de Balaguer: Tie. Okeanos Oy 1999.

Mitä rukous sitten on? Rukous on mielen ja sydämen kohoamista Jumalan ylistykseen ja kiitokseen sekä tarvitsemiemme hengellisten ja ruumiillisten hyvyyksien anomista. Rukous on olemukseltaan ymmärryksen kohoamista sydämestä Jumalan puoleen. Järki asettuu sydämessä tietoisesti Jumalan kasvojen eteen ja alkaa täynnä hartautta ilmaista sanottavaansa hänelle. Tämä on ymmärryksen rukousta, ja juuri sellaista tulee rukouksen olla. Ulkonainen rukoileminen, kotona taikka kirkossa, on vain rukouksen sanallinen ilmaisumuoto, mutta sen sielu, olemus, on rukoilijan omassa mielessä ja sydämessä.

Piispa Feofan (1815-1894)

Älä koskaan pidä mitään hengellistä toimintaa vakiintuneena, älä varsinkaan rukousta, vaan rukoile aina ikään kuin rukoilisit ensi kertaa. Kun teemme jotain ensi kertaa, ryhdymme siihen innostuneina. Jos alat rukoilla ikään kuin et vielä koskaan olisi oikein todella rukoillut ja kuin vasta nyt ensi kerran haluaisit yrittää, silloin rukoilet tuoreesti ja hartaasti. Ja kaikki käy hyvin.

Piispa Feofan

Jos Raamatulle asetetaan teoreettisia kysymyksiä, se esittää käytännöllisen vastauksen.[...] - Mitä on rukous? sinä kysyt. Vastaus kuulostaa pakottavalta: Rukoile näin: Isä meidän...

Wilfrid Stinissen

Älä unohda lapsuutesi rukouksia, jotka äitisi on ehkä sinulle opettanut. - Lausu ne joka päivä yhtä yksinkertaisesti kuin aikaisemmin.

Josemaría Escrivá

Opetteleminen puhumaan on oikeaksi ihmiseksi tulemista. Opetteleminen puhumaan Jumalan kanssa on puolestaan hengellisesti täysikasvuiseksi ihmiseksi tulemista.

Wilfrid Stinissen

Erakkomunkilta voimme oppia rukoilemaan lakkaamatta. Jeesus kehottaa meitä, "että aina tulee rukoilla" (Luuk.18:1), ja Paavali kirjoittaa: "Rukoilkaa lakkaamatta" (1 Tess.5:17). Joka ei rukoile lakkaamatta, ei ole vielä todella löytänyt rukousta. Luostariveljeltä me sitä vastoin voimme oppia rukoilemaan kiinteinä aikoina, omistamaan joka päivä tietyn ajan (puoli tuntia, tunnin, kaksi tuntia) rukoukselle, olemaan unohtamatta kevytmielisesti rukousaikaamme, vaan sen sijaan pyhällä hellittämättömyydellä yritämme noudattaa sitä.

Wilfrid Stinissen

Mestari Jeesus opetti että kun rukoilemme, meidän pitäisi:

  • Rukoilla yksityisesti, ei julkisesti
  • Olla vilpittömiä ja rukoilla sydämestä, ei näytön vuoksi tai muusta syystä
  • Rukoilla kuin puhuisi rakastetulle ja kunnioitetulle vanhemmalle
  • Rukoilla nöyryydellä - ei tuntien ylemmyyttä toisia kohtaan
  • Rukoilla mitä vain haluamme, koska olemme Jumalan lapsia. Kuitenkin, aivan kuten lapsi ei pyydä vanhemmalta sopimattomia asioita tai tuloksia, on olemassa selvät rajat: me emme kerro Jumalalle mitä tehdä; me pelkästään pyydämme.
  • Toisten puolesta rukoileminen esim. parantamiseksi on todettu hyvin tehokkaaksi. Mutta entä jos rukoilemme meidän tahtomme tapahtuvan toisille? Entä jos pyydämme Jumalaa käännyttämään jonkun omiin uskonnollisiin mielipiteisiimme? Entä jos pyydämme Jumalalta, että voittaisimme lotossa? Viisas vanha nainen sanoi kerran: "Jumala vastaa kaikkiin rukouksiin ja meidän täytyy kuunnella ja havainnoida nähdäksemme kuinka Jumala vastaa meille. Mutta Jumala antaa meille mitä me tarvitsemme, ei mitä me haluamme." Hyvä vanhempi tekee samoin.

PSALMIT

Jos psalmien henki joskus läpäisee meidät luihin ja ytimiin saakka, me todella osaamme rukoilla.

Thomas Keating

Ymmärrämme Augustinusta, kun hän sanoo: "Psalttarini on iloni". (Psalterium meum, gaudium meum.) Ei mitään muuta rukouskirjaa voi verrata siihen, jonka Jumala itse on meille kirjoittanut. [...]

Jeesus käski meidän tehdä samoin kuin hän itse teki. Hän sanoi usein, että meidän olisi rukoiltava hänen nimessään. Me rukoilemme todella hänen nimessään silloin, kun käytämme samoja sanoja kuin hän. On suuri asia tietää, että niitä psalmeja, joita minä nyt rukoilen, on myös Jeesus laulanut, että hän on tehnyt ne omaksi rukouksekseen, ilmaukseksi omille tunteilleen: rakkaudelleen Isää kohtaan, luottamukselleen, ilolleen, mutta myös ahdistukselleen, suuttumukselleen ja vastalauseelleen epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. [...]

Kun Jeesus syyttää fariseuksia ja kun hän lausuu rukouksenaan kostopsalmeja, tämä ei ole hänelle mikään aggressioiden purkamistapa. Meille se on ehkä sitä, ja saattaa tehdä hyvää päästä laukaisemaan tukahdutettuja tunteitaan rukouksen muodossa Jumalan edessä. Jeesus näki syvemmälle. Viholliset eivät olleen hänelle koskaan henkilökohtaisia vihollisia, vaan Jumalan kansan vihollisia, ja tästä syystä Jumalan vihollisia. He olivat ihmisiä, jotka yrittivät estää Jumalaa toteuttamasta pelastussuunnitelmaansa. Jeesuksella on kysymys siitä, että on raivattava kaikki esteet, jotta Jumalan rakkaus voi vapaasti virrata ihmiskuntaan. [...]

Israelin rukouskirjassa tapahtuu sisäinen muuntuminen, kun Jeesus ottaa sen rukouskirjakseen. Enää ei voida väittää, että Psalmit kuuluvat Vanhaan testamenttiin ja että me elämme Uudessa testamentissa. Psalmit saavat nyt uusitestamentillisen leiman. Se että Jeesus rukoilee niitä kristillistää niiden sisällön. Kun rukoilemme niitä, kuulemme Kristuksen rukoilevan ja löydämme tekstistä saman syvyysulottuvuuden kuin hän. Jumala tiesi alusta lähtien, että Psalmien rukoukset saisivat niihin kätkeytyvän täyden sisällön vasta, kun Sana olisi tullut lihaksi ja itse lausuisi ne. Kun joku on kerran oppinut tunnistamaan Kristuksen rukouksen, hänelle psalmien lukemisesta tulee tilaisuus yhä uusiin löytöihin. Niitä ei saa koskaan loppuun luetuiksi. [...]

Me saamme valittaa ja huokailla, meidän on tarpeen purkaa esiin se mitä on mielessämme. Psalmit eivät ole kuitenkaan valitusvirsien kokoelma. Painopiste on ylistyslaulussa. Kun kiitämme ja ylistämme Jumalaa, me annamme itsemme ja saamme myös kokea, että on autuaampaa antaa kuin ottaa. Psalmeissa valitus ja ylistys on "annosteltu" suurenmoisella tavalla, ja ylistyksellä on aivan selvästi etusija. Meitä ei ole luotu valittamaan vaan ylistämään. [...]

Psalmien sanoilla rukoilemiseen tarvitaan tiettyä nöyryyttä. Silloin rukoilemme sanoilla, jotka eivät välittömästi ole omia. Tunnemme itsemme riippuvaisiksi toisista. Silloin teemme samaa mitä Jeesus teki koko elämänsä ajan: silloin sanomme "Aamen", "Niin, Isä", sanomme kyllä-sanamme sanoihin, joita Isä puhuu, uskomme itsemme annetulle sanalle. Luovumme rukoilemasta omilla sanoilla rukoillaksemme sen sijaan sanoilla, jotka on saatu, ja annamme Jumalalle "hänen omia lahjojaan". Silloin avaamme sydämemme ja odotamme sitä mitä tulee, sitä mitä Jumala itse asettaa rukoilijan suuhun. [...]

Mistä syystä niiden tunteiden, joita psalmi ilmaisee, pitäisi olla sopusoinnussa minun tunteideni kanssa juuri nyt? Olenko niin itsekeskeinen, etten voi avautua toisten tunteille, sille mikä asuu lähimmäisissäni ja siksi myös Kristuksessa? Eikö minun pidä tehdä niin kuin hän ja avautua veljelleni ja siarelleni ja puhua heidän puolestaan rukouksessani? Juuri se ristiriita, joka vallitsee psalmin ja oman mielenlaatuni välillä, on haaste, joka kehottaa minua ulos omasta ahtaasta talostani, eläytymään siihen mitä toiset ajattelevat ja kokevat. Näin löydän yhden rukouksen syvimmistä ulottuvuuksista, sen että sillä on myös sijaisluonne. Niin kauan kuin pysyttelen norsunluutorniasenteessani, rukoukseni ei ole toden teolla kristillistä. Minua kutsutaan asettamaan minäni kaikkien niiden käyttöön, jotka eivät kykene Jumalan edessä ilmaisemaan suruaan ja ahdistustaan, kapinaansa ja epätoivoaan. Psalmien rukoukset antavat minulle tilaisuuden päästää kaikki tämä sydämeeni ja muuttaa se siellä rukoukseksi. Opin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Opin kantamaan toisten taakkoja ja tällä tavoin toteuttamaan Kristuksen lain, joka on rakkaus (Gal.6:2). [...]

Sanon: minä, ja pinnallinen kuulija saattaisi luulla, että ajattelen vain itseäni. Mutta tämä minä ei ole yksityinen minäni, vaan kärsivän ihmiskunnan minä, hänen, johon Pilatus viittasi sanoessaan: "Katso: ihminen!" Juuri siksi että tahdon olla yhtä hänen, Kristuksen, kanssa ja kaikkien niiden kanssa, joita hän edustaa, voin sanoa "minä" ilman, että se tekee rukouksesta minäkeskeisen. [...]

Universaalisen kantavuutensa ansiosta Psalmit ovat myös ekumeeninen rukouskirja. Ei kukaan ihminen voi suhtautua niihin välinpitämättömästi. Niitä käytetään lähes kaikissa kristillisissä yhteisöissä, ja ne ovat kristikunnalla yhteisenä myös Israelin kanssa. Ei mikään viittaa niin selkeästi ja konkreettisesti meidän vanha testamentillisiin juuriimme ja yhteyteen, joka meillä on vanhempiin veljiimme ja sisariimme, Israeliin, kuin juuri se, että rukoilemme Jumalaa samoilla sanoilla. Kaikki kristityt muodostavat, yhdessä juutalaisten kanssa, yhden suuren kuoron, jonka yhteinen laulu on itsessään, oltiinpa tästä tietoisia tai ei, rukous jossa pyydetään ykseyttä.

Wilfrid Stinissen: Sana on lähellä sinua. Karas-sana 1998.

Nykyajan ihmisen on vaikeaa ymmärtää joitakin psalmien ja Vanhan testamentin ilmaisuja, joissa yllytetään sotimaan. Eksegeettien selitys on tavallisesti ollut, että Israel piti itseään Jumalan valittuna kansana. Kaikki sen viholliset olivat myös Jumalan vihollisia, ja niitä vastaan tuli sotia. Tämä selitys ei auttanut minua rukoilemaan kovin hartaasti psalmeja, joissa esiintyi tuollaisia lauseita. Sitten mieleeni tuli ajatus, että psalmeissa mainittu vihollinen olinkin minä itse, minun heikkouteni ja pahuuteni, jota vastaan tuli taistella. Se auttoi. Nyt minulla ei ollut enää mitään vaikeuksia rakastaa kauniita psalmeja.

Benedicta Idefelt: Valo jota seurasin. WSOY 2003.

Lutherille tärkeää oli psalmien rukoilu omina rukouksina...tarkoituksena oli ja on, että rukoilija eläytyy psalminkirjoittajien sanoihin ja tunteisiin. Psalmit ovat ikään kuin esimerkkisanoja ja tuntemuksia siitä, mitä uskova kokee sisäisessä elämässään Jumalan edessä. Ihminen ei itse aina tiedä, mitä hänelle Jumalan edessä kuuluu. Psalmeissa hänelle on annettu valmiiksi tunteet tunnettaviksi ja sanat sanottavaksi. Niissä hän löytää sen, kuka hän on ja mitä hänelle Jumalan edessä kuuluu.

Petri Halla: Kosher on enemmän kuin ruoka. FFY/Forever For You 2009.

VASTAUS, JOKA EI MIELLYTÄ

Me kaipaamme johdatusta mutta järkytymme johdatuksen ilmenemisestä. Me rukoilemme Jumalan tuntemusta mutta pelkäämme rukousvastauksia...Jeesuksenkin oli kohdattava pelot kutsumuksestaan.

Caroline Myss: Tie sisäiseen linnaan. Karisto Oy 2008.

Toisille ei riitä mystisen rauhan kokemuksen siunaus, jonka jumalallinen viesti voisi kuulua: "Olen kuullut rukouksesi. Kaikki on hyvin. Sinulla ei ole mitään pelättävää."

He haluavat Jumalalta selkokielisen vastauksen: "Hyvä on sitten. Kuulen sinua. Tarvitset siis työpaikan. Tässä on osoite. Tässä on palkkaehtosi. Tässä vielä eläke-etuutesi sekä sairaus- ja hammashoitoturvasi. Aika hyvät, vai mitä? Haluaisitkos nyt uskoa?"

Caroline Myss

Kun laskeudut rukoilemaan, tee se nöyrässä hengessä. Jos ryhdyt rukoilemaan vain silloin "kun sinulla on aikaa", älä myöskään pyydä liikoja.

  • Älä pyydä mitään erikoista itsellesi äläkä toisille.
  • Pidä yllä rukouselämääsi. Jumala ei ole mikään joulupukki. Parantuminen ei ole palkkiota hyvästä käytöksestä. Se on tietämystä siitä, että rukouksiisi vastataan välittömästi jollain tapaa, ja sinun tehtäväksesi jää sanoa kiitos ja hyväksyä se miten vastaus ilmenee elämässäsi.

Caroline Myss

Mitä ihmiset yleensä pyytävät Jumalalta rukoillessaan, on, että 2 + 2 ei olisi 4.

Tuntematon

Israelilaiset rukoilivat vaarallisen rukouksen oltuaan orjina Egyptissä neljäsataa vuotta:

"Israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo." (2 Moos.2:23) Ja Jumala "Kuuli heidän vaikerruksensa...ja katsoi isaraelilaisten puoleen." Ja Jumala antoi vastauksen, joka sai heidät sanomaan: "Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme". (2 Moos.16:3) - Ja he sanoivat sen vieläpä ennen neljänkymmenen vuoden vaellustaan erämaassa! Vaeltaessaan he sanoivat: "Miksi lähdimmekään Egyptistä!" (4 Moos.11:20) Jumala haluaa vapauttaa meidät kaikesta "orjuudesta" missä elämme: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen." (Gal.5:1) 

Mitä odottaa kun rukoilet vaarallisen rukouksen:

  • Älä ylläty paineesta: "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden." (Jaakob 1:2-4)
  • Joskus asiat huononevat ennen kuin ne paranevat.
  • Vapaus vaatii usein pitemmän aikaa kuin odotit.
  • Tulet ihmettelemään, onko kärsimäsi tuska loppujen lopuksi sen arvoista. (Se on.)
  • Usko koetellaan murtumispisteeseen saakka, jotta se todistetaan horjumattomaksi ja murtumattomaksi. "Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä." (Hepr.11:6)
  • Lopulta näin tulet sen näkemään: "Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden." (2 Kor.4:17)

Barbara Lardinais

Rukouksiimme ei vastata kun meille annetaan mitä pyydämme, vaan kun meidät haastetaan olemaan mitä me voimme olla.

Morris Adler

Älkäämme kuvitelko, että anova saa kaiken, mitä hän anoo. Jumala ei ole luvannut meille mahdollisuutta niin suureen onnettomuuteen. Anova on saanut jo siinä, että hänellä on anova, nöyrä mieli. Mutta ellei hän hellitä vaan jatkaa anomistaan, hän saa yhä enemmän: hänelle selviää, miten itsekkäästi hän on anonut. Ja niin hän Jumalan armosta alkaa anoa toisin. Jos hän ajattelee, ettei hän ole saanut mitään ja lopettaa anomisen, hän ei enää olekaan "anova". On paras olla anova loppuun saakka. Lopulta ehkä opimme jotain siitä, minkä Herra sanoi anovana: "Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä."(Mt.26:39)
Tiedätte kyllä, että Jumala kuulee rukouksia. Mutta tiedätte myös, ettei hän voi kuulla niitä sellaisina kuin me anomme. Jos kaksi ihmistä vilpittömästi rukoilee itselleen arpajaisten päävoittoa, onhan mahdotonta täyttää heidän rukouksensa, koska päävoittoja on vain yksi!
Poika rukoili, että Jumala antaisi hänelle polkupyörän. Vanhemmat kuulivat hänen rukouksensa ja harkitsivat, pitäisikö heidän ostaa pyötä vai ei. Entä jos he eivät osta, miten silloin käy pojan luottamuksen Jumalaan? He eivät ostaneet. Jonkin ajan kuluttua isä kysyi pojalta: "Kuuliko Jumala rukouksen?" "Kuuli", sanoi poika. "No mitä Jumala sanoi?" "Jumala vastasi, että ei." Kuinka harvoin tajuamme, että sekin on vastaus. Suurenmoinen vastaus rukoukseen on siinä, että me jaksamme ottaa vastaan hyvin raskaan päivän ja kestää sen paremmin kuin ilman rukouksen kuulemista olisimme jaksaneet. Ja rukous kuullaan, vaikka mikään ei muuttuisikaan sillä tavalla kuin rukoilimme. Kun mies on veneessä ja lyö keksin rannalla olevaan tukkiin, ei hän vedä rantaa veneen luo vaan veneen rannan luo. Näin tapahtuu rukouksessakin. Emme pakota Jumalaa täyttämään tahtoamme vaan saamme voimaa tyytyä siihen mikä tapahtuu, vaikka se ei olisikaan varsinaisesti Jumalan tahto.

Voitto Viro: Totuuden sanakirja

JUMALA EI OLE ORJASI

Jos jollakulla on tapana puhua Jumalan Majesteetille kuin omalle orjalleen eikä hän varo puhumasta kehnosti vaan antaa tulla mitä suuhun nousee ja mitä on ennen oppinut ulkoa toistamaan, en pidä sitä rukouksena.

Avilan Teresa: Sisäinen linna

Rukouksesta puheenollen tahdon sinulle sanoa, kuinka ajattelen Jumalan kuulevan meitä. Kun matkustin meren yli, näin kuinka vesi kohosi kuumassa auringonpaisteessa höyrynä ilmaan ja sitten se tiivistyi sumuksi. Sumu kerääntyi pilveksi ja hetken kuluttua alkoi sataa. Maistoin putoavia pisaroita ja ne olivat makeaa vettä. Silloin minulle selitettiin, ettei auringon valo ime meriveden suolaisia aineita, vaan ainoastaan puhtaan veden. Niin minulle selvisi, miksi Jumala voi kuulla meidän maalliset rukouksemme. Niin kuin aurinko vetää puoleensa puhtaan veden, samoin Jumalakin ottaa huomioon rukouksemme, ei kaikkine maallisine toiveineen, vaan puhdistettuna ja maallisista pyyteistä ja haluista vapautettuna.

Sadhu Sundar Singh

- Onko väärin rukoilla vain silloin, kun on pulassa?
- Ei se väärin ole, mutta tavattoman epäkohteliasta ja noloa se kyllä on. Sillä se merkitsee, että me yritämme käyttää Jumalaa palvelijanamme, kuvitellen, että hän istuu vain odottamassa, koska me suvaitsisimme pyytää jotain. Koska me kuitenkin olemme niin häpeämättömiä, ettei juuri mikään muu meitä opeta rukoilemaan kuin se, että olemme saattaneet itsemme pinteeseen, josta emme omin voimin selviä, Jumala ei hylkää sellaistakaan rukousta: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps.50:15) Mutta huomatkaamme loppu: "Ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ellei tämä meissä täyty, emme ole saaneet mitään varsinaisesti arvokasta, miten tahansa muuten rukouksemme täyttyikin. Me ymmärrämme, että jos poika kirjoittaa isälleen opiskelukaupungista vain tarvitessaan rahaa, ei ole olemassa mitään merkittävää yhteyttä pojan ja isän välillä.

Voitto Viro: Totuuden sanakirja

Otaksutaan puu, joka on täynnä hedelmiä. Sinun on mentävä ostamaan tai kerjäämään hedelmiä puun omistajalta. Joka päivä sinun täytyy lähteä pyytämään paria hedelmää. Mutta jos voit saada puun omaksesi, ovat kaikki hedelmätkin sinun. Samalla tavoin, jos Jumala on omasi, on omaasi myös kaikki taivaassa ja maan päällä, koska Hän on Isäsi, kaikkesi, muutoin sinun täytyisi käydä pyytämässä kuin kerjäläinen määrättyjä asioita. Kun ne on kulutettu, täytyisi sinun taas pyytää. Älä siis pyydä lahjoja, vaan lahjojen Antajaa, ei elämää, vaan elämän Antajaa - silloin saat elämänkin ja kaiken elämään tarpeellisen sen ohessa.

Rukous ei ole kerjäämistä, se on seurustelua Jumalan kanssa - puhetta Jumalan kanssa. Kuinka muuttuukaan olemuksemme jalon ystävän seurassa! Kuinka paljon enemmän sitten muuttaakaan meitä seurustelu Hänen kanssaan, joka on hyvä yli kaiken!

Sadhu Sundar Singh

VÄLTÄ PITKIÄ RUKOUKSIA

Minusta Kristus käskee meitä välttämään pitkiä rukouksia, mutta pituudella hän ei tarkoita aikaa vaan loputonta sanojen määrää... Herra itse antoi meille esimerkiksi leskivaimon, joka pyyntöjensä voimalla voitti väärämielisen tuomarin. Toisena esimerkkinä hän käytti tahditonta miestä, joka saapui sopimattomaan aikaan yöllä ja pikemminkin itsepintaisuutensa kuin ystävyytensä avulla onnistui saamaan tuttavansa nousemaan vuoteesta (ks. Lk 11:5-8; 18:1-8). Näillä kahdella vertauksella hän käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta, mutta hän ei tarkoita, että sepittäisimme loputtomia rukouksia, vaan hän odottaa meidän kertovan hänelle yksinkertaisesti omista tarpeistamme.

Johannes Khrysostomos

Jos ainoa rukouksesi olisi koko elinaikanasi "Kiitos", se riittäisi.

Mestari Eckhart

Kristillinen perinne tietää, että kiireisen ihmisen on vaikea keskittyä ja olla hiljaa rukouksessa. Siksi monet kirkon rukouksista ovat saman sanan tai lyhyen rukouksen toistamista. Toistaminen hiljentää mielen. Kokeile, niin näet, miten sisäinen rauha palaa. Mutta liitä lyhyeen rukoukseesi aina ajatus Jumalan läsnäolosta. Hän näkee sinut ja tietää paineesi. Kun tekee työnsä tätä ajatellen, ei voi hätiköidä tai hermostua.

Benedicta Idefelt: Valo jota seurasin. WSOY 2003.

"Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko" (Matt.6:7), sillä ei teitä monisanaisuutenne vuoksi kuulla. Myös Johannes Klimakos opettaa näin: "Älä yritä olla monisanainen, jottei sanojen tapaileminen hämmentäisi mieltäsi. Saihan publikaani Jumalalta armon vain yhden lyhyen lauseen vuoksi, ja yksi uskon ilmaus pelasti ryövärin. Rukouksen yletön monisanaisuus hajottaa ajatukset haaveiluksi, kun taas lyhytsanaisuus auttaa keskittymään."

RUKOUS ON JAETTAVA TOISTEN KANSSA

Juuri siksi että rukous on niin henkilökohtaista ja nousee elämämme syvimmästä keskuksesta, se on jaettava toisten kanssa. Juuri siksi että rukous on arvokkain tapa jolla ihminen voi ilmaista itseään, sen on kasvaakseen ja kukoistaakseen saatava jatkuvasti yhteisön tukea ja suojaa. Juuri siksi että rukous on meidän korkein kutsumuksemme, joka kaipaa hellää huolenpitoa ja uskollista, kestävää harjoitusta, me emme voi jättää sitä yksityisasiaksi. Juuri siksi että rukous edellyttää kärsivällistä odotusta toivossa, siitä ei koskaan saa tulla pelkkää yksilöllisimpien tunteittemme yksilöllisintä ilmausta, vaan sen on saatava kummuta sen yhteisön kasvupohjasta, johon me itse kukin kuulumme.

Henri J.M. Nouwen: Erämaasta puutarhaan. Kirjapaja Oy 2002.

Olemme kirkko, ecclesia, Jumalan seurakunta. On itsestään selvää, että rukoilemme yhdessä ja saamme voimaa toistemme rukouksista. Mitä ajattelisit henkilöstä, joka on orkesterin jäsen, mutta ei juuri koskaan ilmesty harjoituksiin tai konserttiin? Konsertin menestys riippuu jokaisen orkesterin jäsenen soitosta. Samoin jokainen seurakunnan jäsen on kallisarvoinen kirkolle. Hänen rukouksensa vahvistaa yhteistä rukousta vaikkapa maailman rauhan puolesta. Samoin hänen puuttumisensa heikentää yhteisen rukouksen voimaa.

Benedicta Idefelt: Valo jota seurasin. WSOY 2003.

Meiltä jokaiselta puuttuu jotakin, mutta juuri sitä on jollakin toisella. On kauhistuttava ajatus, että tosiaan olisimme aivan yksin. Mutta me emme ole. Kun me olemme köyhiä rukouksessa, toiset rukoilevat. Kun meillä ei ole antaa mitään hyväntekeväisyyteen, toiset antavat.

Äiti Tekla

Kun yhdistämme rukouksemme toisten samanmielisten rukouksiin, paljon voidaan panna täytäntöön. Kollektiivinen rukous palvontapaikoissa auttaa, kun se tapahtuu kunnioituksen ja rauhan ilmapiirissä. Mutta ellemme saavuta tätä harmoniaa ja rauhallista yhteistyötä pyhissä paikoissa, on parempi että teemme kuten Kristus käski meitä tekemään, "Mene kammioosi ja rukoile salassa". Jumala tietää kätketyt ajatuksemme ja motiiviemme vilpittömyyden.

The Rosicrucian Fellowship

JUMALAN TAHTO

Kristus ja Hänen Isänsä olivat Yksi. Meitä syntisiä luotuja - siinä määrin kuin saatamme tietää - yhdistää Jumalaan rukous, jonka Henki asettaa sydämeemme. Sen tähden me annamme rukouksessa Jumalalle takaisin jotakin Hänen omaansa - mutta aina vain oman inhimillisen mittamme mukaan. Rukoukseen vastataan, koska aito rukous on yhtä Hänen tahtonsa kanssa. "Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon."[...]

Myös liturginen rukous on siunattu. "Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni..." Hän on siellä. Ja jälleen. Hän puhaltaa meihin Hengen. Me emme voi rukouksessa saada mitään omaamme - vain jotakin takaisin Häneltä: Hänen Henkensä omaan äärelliseen mittaamme. Katumuksen.

Äiti Tekla: Lasin hämäryys; Ajatuksia ortodoksisesta hengenelämästä. Karas-sana 1997.

Luovuttamisen rukous, "tapahtukoon sinun tahtosi", voidaan kääntää merkitsemään: "Pyydän rohkeutta astua pois omalta tieltäni, niin etten puuttuisi sinun suunnitelmiisi ja että armosi ja rakkautesi voisi virrata toimieni, sanojeni ja tekojeni välityksellä tänäkin päivänä. Anna minun nähdä jokainen ihminen elähdyttävänä ja siunattuna elämäni osana. Anna jokaisen toimeni ja ajatukseni tänään palvella kaikkia."

Caroline Myss

Miten paljon onkaan niitä, jotka eivät rohkene rukoilla: "Tee minulle mitä tahdot. Mitä tehnetkin minulle, kiitän sinua. Olen valmis kaikkeen, hyväksyn kaiken. Kunhan vain tahtosi tapahtuu minun kohdallani ja kaikkien luotujesi kohdalla"! Ja kuitenkin nämä ihmiset rukoilevat ehkä monta kertaa päivässä: "Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa"!

Wilfrid Stinissen

Rukous on suora puhelinyhteys Jumalan kanssa. Huomattakoon, ettei se ole yksinpuhelua. Jos olet sanonut asiasi ja sitten lopetat, se ei ollut rukousta vaan yksinpuhelu. Eikä rukous merkitse sitä, että me taivuttaisimme Jumalan toteuttamaan omat suunnitelmamme, vaan sitä, että hän auttaisi meitä näkemään hänen tahtonsa parhaaksi ja sopeutumaan sen mukaan.

Voitto Viro: Totuuden sanakirja. WSOY 1965.

Kristittyinä meitä rohkaistaan, ellei suorastaan määrätä rukoilemaan huojennusta kärsiville, yhtä hyvin itsellemme kuin toisille. Jumala itse on siunannut nämä epätoivon rukoukset. Mutta juuri silloin kun Hän itselleen rukoili vapahdusta, kuuluivat sanat "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin Sinä." Rukoilla, että kärsimystä huojennettaisiin, että tulisi helpotus, apu - kyllä. Mutta tuomita Jumala rukouksen täyttymisen perusteella - ei.

Äiti Tekla

On monia ihmisiä, jotka kovasti haluaisivat antautua uskon ja luottamuksen varaan mutta eivät voi. Heitä varten on rukous: "Herra, johdata minut pois oman tahtoni tieltä." Sitten voi vielä lausua: "Annan elämäni ohjakset Jumalalle."

Caroline Myss

Joh.14:13 - Jeesuksen nimeen rukoileminen on sitä, että olemme hänen Henkensä innoittamia. Kun Henki itse on innoittamassa rukoukseen, ei ole ihme että se tulee kuulluksi. "Herra sanoi lupaavansa", Avilan Teresa kirjoittaa omaelämäkerrassaan, "että kaikki mitä pyytäisin toteutuu, sillä hän tiesi nyt, etten pyytäisi häneltä mitään sellaista mikä ei koituisi hänen kunniakseen."

Wilfrid Stinissen

Älkööt rukoilijat kuitenkaan tulko Jumalan luo pelkkien hedelmättömien pyyntöjen kanssa. Pyyntö on tehoton silloin, kun Jumalaa rukoillaan tekemättä hedelmää. Kun näet jokainen puu, joka ei tee hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen (Matt.3:10, 7:19; Luuk.3:9), niin eihän myöskään puhe, joka on hedelmätön eikä tuota mitään laupeudentöitä, voi ansaita Jumalan suosiota. Sen takia Raamattu opastaa: Hyvä on rukous paaston ja almun kanssa (Kol.4:2). Sillä hän, joka tuomion päivänä on maksava palkan laupeudentöistä ja almuista, kuulee tänäänkin suopeasti sitä, joka laupeudentöitä tehden tulee rukoilemaan.

Niinpä sadanpäällikkö Cornelius ansaitsi tulla kuulluksi rukoillessaan. Hän oli sellainen, joka antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa (Apt.10:2). Kun hän yhdeksännen tunnin vaiheilla oli rukoilemassa, asettui hänen viereensä enkeli, joka antoi todistuksen hänen teoistaan sanoen: Cornelius, sinun rukouksesi ja almusi ovat nousseet Jumalan eteen, ja hän on ne muistanut (Apt.10:3-4). Nopeasti nousevat Jumalan luo ne rukoukset, jotka laupeudentöidemme ansiot sinne vetävät. Siten enkeli Rafael antoi todistuksen Tobitista, joka rukoili alati ja teki alati laupeudentöitä.

Rafael sanoi: "Minä kerron nyt teille koko totuuden mitään salaamatta. Äskenhän jo sanoin, että kuninkaan salaisuuksia ei pidä paljastaa mutta Jumalan teot tulee tuoda kiittäen julki. Kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne Herran kirkkauden eteen, ja samoin tein silloin, kun sinä, Tobit, hautasit kuolleita. Kun sinä epäröimättä nousit pitopöydästä ja lähdit hautaamaan vainajaa, minut oli lähetetty panemaan sinut koetteelle, mutta samalla Jumala lähetti minut parantamaan sinut ja miniäsi Saaran. Minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen." (Tobit 12:11-15)

Samankaltaisesti Herra kehottaa ja opettaa myös Jesajan välityksellä: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen."
(Jes.58:6-9)

Herra lupaa olla läsnä ja kuulla ja varjella niitä, jotka irrottavat sydämestään vääryyden siteet ja Jumalan käskyjen mukaisesti antavat almuja Jumalan perhekuntaan kuuluville. Kun he näin kuulevat, mitä Jumala on käskenyt tehdä, niin myös he itse ansaitsevat tulla Jumalan kuulemiksi.

Cyprianus: Herran rukouksesta. Tomi Vuolteenaho 2008.

1. Moos.24:12-14 Abrahamin palvelija rukoilee apua isäntänsä Jumalalta sopivan vaimon hankkimiseksi tämän Iisak-pojalle.

Palvelija rukoili: "Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin: Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä, niin minä sanon yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni."

Tämä on ensimmäinen Raamatussa säilynyt rukous. Rukous ei kuulu "tapahtukoon sinun tahtosi!" vaan pikemminkin hän antaa tarkkoja ohjeita Jumalalle, aivan kuin delegoisi isännältään saamansa tehtävän  palvelijalle, joka on hierarkiassa alempana: "Haluan sinun tekevän näin, Jumala, ja jos teet näin, olet hyvä, muussa tapauksessa et!" Kyseessä on eräänlainen käsky, jota on pehmennetty sopivalla annoksella alamaisuutta.

Jonas Gardell: Jumalasta. Johnny Kniga Kustannus 2006.

Täkeätä rukouksessa ei ole, että sinulla on hienoja kokemuksia, että tunnet itsesi lohdutetuksi, vaan että olet läsnä Jumalalle, täydellisesti käytettävissä.

Wilfrid Stinissen

Älä etsi valon sädettä, vaan valoa; älä vettä, vaan lähdettä; älä lahjaa, vaan Antajaa. Rukouksen hedelmä ei ole se, että olet saanut jotakin Jumalalta, vaan hän itse. Ainoastaan ihminen, joka etsii Jumalaa enemmän kuin hänen lahjojaan, ei menetä Jumalaa ottaessaan vastaan hänen lahjojaan.

Klaus Hemmerle

Herran rukouksen kolmatta pyyntöä toistavat päivittäin miljoonat, joilla ei ole pienintäkään aikomusta antaa kenenkään tahdon - paitsi omansa - tapahtua.

Aldous Huxley

Neljännellä evankelistalla, Johanneksella, on mielenkiintoinen näkökulma rukoukseen, jonka hän avaa evankeliumissaan ja kirjeissään (Joh.15:1-13; 1 Joh.5:13-15, 19-20). Johannes näkee Kristuksen taivaallisen esirukouksen ihmiskunnan puolesta rukouksen elävänä sydämenä. Johannekselle on olennaista, että me pysymme Kristuksessa (Joh.6:56) jakamalla Hänen ruumiinsa ja verensä, ja tämän kokemuksen kautta elävän yhteyden Kristukseen, kuten Hänen kuvaamansa viinipuun ja oksien yhteys (Joh.15:1-8). Tämän elävän yhteyden sisällä on mahdollista pyytää mitä tahdomme, ja se tapahtuu (Joh.15:7). Elimellinen yhteys Kristukseen, kuvattuna viinipuun ja oksien metaforalla, merkitsee ykseyttämme Kristuksen tahdon ja tarkoitusten kanssa perustana rukoukselle. Oksa pyytää ainoastaan sitä mikä on emokasvin, viinipuun, luonnossa tarjottavana. Toisin paikoin Johanneksen evankeliumissa tämä ilmaistaan rukouksena Kristuksen nimessä (Joh.14:13-14, 16:23).

Pastori Robert, The Independent Church of Australia

RUKOUS SYDÄMESTÄ

Oppilas kysyi kerran rabbiltaan, mitä tämä teki ennen rukousta. Rabbi vastasi: "Rukoilen, että kun rukoilen, tekisin sen koko sydämestäni."

Perinteinen juutalainen kansantarina

Koeta syventyä kuulemiesi ja lukemiesi rukousten henkeen, ota ne vastaan sydämeesi ja anna niiden sieltä kohota Jumalan puoleen ikäänkuin ne olisivat sinun sydämessäsi Pyhän Hengen armovoimasta syntyneet. Tässä onkin määriteltynä Jumalalle mieluisen rukoilemisen olemus. Mutta kuinka voi oppia noin rukoilemaan? Tutkistele huolellisesti rukouksia, jotka sinun on luettava omasta rukouskirjastasi, tunne ne syvästi ja opettele jopa ulkoa. Kun sitten rukoilet, et lausu mitään vierasta, vaan sellaista mikä on omassa sydämessäsi, ikään kuin sydämesi läpi käynyt.

Piispa Feofan (1815-1894)

Sydämen sisäiseen kammioon ihmisen tulee sulkeutua useammin kuin seinien sisään. Sydämeensä hän kootkoon kaikki ajatuksensa, avatkoon siellä mielensä Jumalalle ja rukoilkoon salaisesti häntä hengessään palavana ja elävästi uskoen.

Pyhä Dimitri, Rostovin metropoliitta (1651-1709)

Te rukoilette minua, ja minä kuulen teitä (Jer.29:12). Ja häntä me rukoilemme keskustelemalla hänen kanssaan, kääntymällä hänen puoleensa. Sen vuoksi meidän on pantava käytäntöön apostolin kehotus: sine intermissione orate (1 Tess.5:17), rukoilkaa lakkaamatta. Rukoilkaa aina, tapahtukoon mitä tahansa. Ei ainoastaan sydämestä, vaan koko sydämellä (Pyhä Ambrosius).

Josemaría Escrivá

On olemassa monta tapaa rukoilla. Kun olemme vakavissamme rukouksen suhteen emmekä enää pidä sitä yhtenä niistä monista asioista, joita ihmiset tekevät elämässään, vaan aitona avoimuutena, josta koko elämä voi saada uutta elinvoimaa, silloin me ennemmin tai myöhemmin kysymme: "Mikä on minun oma rukoustapani, millaista on minun sydämeni rukous?" Samalla tavoin kuin taiteilijat etsivät omaa tyyliään, myös rukoilevat ihmiset etsivät oman sydämensä rukousta. Sitä mikä on tärkeintä elämässä, ja siksi myös meille kaikkein rakkainta, on aina huolella suojeltava ja oikein ilmaistava. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että rukouselämän puitteina on usein huolella säädeltyjä sanoja ja eleitä, yksityiskohtaisesti jäsenneltyjä rituaaleja.

Henri J.M. Nouwen: Ainoa tarpeellinen. Karas-sana 2002.

Rukouksessa on pyrittävä siihen, että sydämessä kehittyisi hiljainen, mutta lämmin ja pysyvä Jumalaan kohdistuva tunne. Sen sijaan haltioitumista tai muuta merkillistä mielentilaa ei tule tavoitella. Mutta kun Jumala lähettää erityisiä rukoustunteita, on niistä oltava kiitollinen, eikä pidä kuvitella että ne ovat omaa ansiota. Ei myöskään tule surra niiden lakkaamista ikäänkuin se olisi suuri menetys, vaan kun niin tapahtuu, tulee aina palata Herraan kohdistuvan tunteen nöyryyteen ja hiljaisuuteen.

Piispa Feofan

Keskittyminen on tekemisissä pään kanssa, kun taas rukous on sydämen asia. On kysymys sydämen perusasenteesta: tahdosta antautua Jumalan haltuun, sallia hänen tehdä mitä hän tahtoo. Ja aina hän tahtoo vain tätä: rakastaa.

Wilfrid Stinissen

Maanpaossa Babyloniassa 500-luvulla eaa. juutalaiset eivät voineet uhrata Jerusalemin temppelissä, joten rukouksesta tuli uhrilahjojen vastine (myöh. rabbiinisena aikana heprean sana "avada" - "palvelus" - jolla viitattiin temppelipalvelukseen eli uhrilahjaan, korvattiin synagogassa sydämen palveluksella eli rukouksella). Raamattu käskee juutalaisten palvella Jumalaa "koko sydämellään". Kun rabbeilta kysyttiin mitä se tarkoittaa, he vastasivat: "Se tarkoittaa rukoilemista". Tai kuten profeetta Hoosea sanoi: "Me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän."

Edward Kessler: Mihin uskovat juutalaiset. Otava 2009.

Rukous on...ainoa keino, jolla pään tieto voi tulla sydämen kokemukseksi.

Antoinette Schoenmaker

Oletko koskaan ajatellut, että rukous kuullaan ainoastaan omalla tasollaan. Aineellisen tason rukous aineellisella, älyllisen tason rukous älyllisellä tasolla. Hengelliseltä tasolta kohoavan rukouksen kuulee Jumala, jota kutsutaan rukousten kuulijaksi. Jeesus sanoo: "Mene kammioosi ja rukoile Isääsi, joka on salassa". Tämä kammio on sinun sisimpäsi henkinen maailma.

Axel Fredenholm: Näin olen kuullut

YHTEINEN TARVE

Juutalaisella mystikolla Baal Shemillä oli erokoislaatuinen tapa lähestyä Jumalaa. "Muista, Herra", hän rukoili, "että sinä tarvitset minua aivan yhtä paljon kuin minä sinua. Jos sinua ei olisi, ketä minä rukoilisin? Jos minua ei olisi, kuka sinua silloin rukoilisi?"

Minulle tuotti suurta iloa ajatella, että jos en olisi tehnyt syntiä, Jumala ei olisi voinut antaa minulle anteeksi.

Anthony de Mello

Ristinkuolemansa aattoiltana Jeesus vetäytyy rukoilemaan Getsemaneen. Hän kysyy myös meiltä niin kuin opetuslapsiltaan: "Jäättekö tähän minun kanssani, valvomaan ja rukoilemaan?"

Veli Roger

Sakramentti on rukouselämän, mystisen elämän, tärkein ravinto. Samalla kun me harjoitamme itseämme, ponnistelemme ja etsimme uusia menetelmiä ja keinoja oppiaksemme rukoilemaan - ja tätä meidän tulee jatkaa - antaa Jumala meille samanaikaisesti "suonensisäisellä" tavalla osan omaa elämäänsä aivan konkreettisesti sakramenttien kautta. Niissä saavuttaa mystinen yhdistyminen Jumalaan huippukohtansa ilman muuta osuutta meidän puoleltamme kuin se, että asetamme itsemme käytettäviksi ottaaksemme sen vastaan.

Wilfrid Stinissen

Rippikouluopetuksessa ja saarnoissa kuvataan rukousta usein sielun keskusteluksi Jumalan kanssa. Jos emme lainkaan odota, että meitä puhutellaan, ja riennämme vain suoraan kertomaan omia toivomuksiamme ja pyyntöjämme ja jos olemme koko ajan vain itse äänessä selittääksemme yksityiskohtaisesti omaa asiaamme, ja sen tehtyämme kiirehdimme mahdollisimman pian pois vähääkään odottamatta, mitä toisella saattaisi olla meille sanottavana, silloin teemme jotain sellaista, mitä emme milloinkaan haluaisi tehdä korkeasti kunnioittamallemme ihmiselle. Jos kerrankin todella tahtoisimme luoda katseemme "Jumalaan", moni turha rukous karsiutuisi heti pois.

Friedrich Rittelmeyer

Jumala on Sana: hän puhuu ja puhuttelee meitä. Meidän rukouksemme on aina vastaus hänen puhutteluunsa.

[...] Kun Jumala tuli ihmiseksi, teki hän meille tiettäväksi, että hän on olemukseltaan vuoropuhelua, rukousta. Jeesus ei ole mitään muuta kuin Isää kohti kääntyneenä olemista. "Hänen minänsä...muodostaa aina juuriinsa saakka...rukouksen", kirjoittaa Hans Urs von Balthasar (1905-1988).

Wilfrid Stinissen

Luther kuvaa rukousta "Jumalan työksi, jonka hän tekee meissä meidän kanssamme". Rukouksessa on yhteistyötä, ihmisen toimintaa yhdessä Jumalan kanssa.

Petri Halla: Kosher on enemmän kuin ruoka. FFY/Forever For You 2009.

RUKOUKSEN HYÖTY

Olipa kerran kerjäläinen, joka kävi säännöllisesti erään pyhän miehen talossa saaden aina tarpeellisen ruokansa ja poistuen taas hyvin mielissään. Eräänä päivänä ei ruoka ollutkaan talossa valmista, ja pyhä mies pyysi häntä odottamaan hetkisen sillä välin kun sitä valmistettiin. Odottaessaan he puhelivat keskenään, ja puolessa tunnissa kerjäläisen elämän muuttui toiseksi. Hän kysyi myöhemmin pyhältä mieheltä, miksi tämä ei ollut ennemmin antanut hänelle tällaista apua. Pyhä mies vastasi: "Siksi että ensin aina tulit vain pyytämään ja menit tiehesi heti saatuasi; tällä kertaa jäit juttelemaan."

Sadhu Sundar Singh

Säilytän itseni kyvyttömänä vihaamaan ketään maanpäällistä olentoa. Olen yli 40 vuotta pystynyt olemaan vihaamatta ketään pitkäaikaisten rukousharjoitusteni avulla. Tiedän tämän olevan suurellinen väite, mutta esitän tämän kaikessa nöyryydessä.

Mahatma Gandhi

Rukous tarjoaa ihmisille mahdollisuuden saavuttaa sisäänpääsy toiseen ulottuvuuteen, toiseen asiain järjestykseen. Ulkopuolelta katsoen ei ole selvää muutosta: jos on kylmä, hytiset; jos olet sairas, saatat pysyä sairaana. Mutta sydämessä ja sielussa rukous tuottaa suuria muutoksia. Oletetaan että joku on kuolemaisillaan... vaikka hän on yksin, hylättynä ja rahattomana, hänen sielunsa intohimo Jumalaa kohtaan kohottaa hänet rauhan, valon ja ilon maailmaan. Kun taas samoissa olosuhteissa ne jotka eivät rukoile, jotka eivät osaa rukoilla, hautovat kapinoinnin ja vihan tunteita sydämissään, jotka aiheuttavat huonot olosuhteet heidän olemassaololleen tuonpuoleisessa maailmassa, yhtä hyvin kuin heidän seuraavassa inkarnaatiossaan. Jos uskonto yrittää vakuuttaa kuolevia yhdistymään uudelleen Jumalaan, asettamaan itsensä hänen käsiinsä, johtuu se siitä, että vaikka he olisivat olleet suuria syntisiä, mikä tahansa vilpitön rukous viime minuuteilla suo heidän astua toiseen tietoisuuden tilaan, avaten tien pelastukseen.

Omraam Mikhaël Aivanhov

"Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!" Miksi Herra kohdisti neuvonsa Pietariin? Siihen mahtoi olla erikoinen syy. Pietari oli kieltävä Kristuksen. Kristus pyysi häntä rukoilemaan, ettei hän olisi joutunut tuohon suureen kiusaukseen. Mutta hän hukkasi sen hetken - ja kielsi Kristuksen. [...] Kristus käytti saman hetken rukoukseen, Hänen rukouksensa tuli kuulluksi, ja enkeli ilmestyi taivaasta ja vahvisti häntä, Hän sai voimaa voidakseen kuolla ristillä. Jos Pietari olisi ollut tuon hetken rukouksissa, olisi hän voinut saada voimaa voittaakseen oman kiusauksensa.

Sadhu Sundar Singh

Jos osaat ulkoa Isä meidän-rukouksen ja apostolisen uskontunnustuksen, siinä on jo eväitä ensi alkuun. Niiden lisäksi opettelet ehkä mielelläsi ulkoa 23. psalmin: "Herra on minun paimeneni"... tai Paavalin Korinttilaiskirjeessä olevan rakkauden korkean veisun tai pyhän Franciscuksen rukouksen: "Herra, tee minusta rauhasi välikappale"... Kun lepäät vuoteessasi, ajat autoa, odotat bussia tai kävelytät koiraasi, voit hitaasti antaa jonkin näistä rukouksista kulkea mielesi läpi yksinkertaisesti siten, että yrität kuunnella koko olemuksellasi mitä niissä sanotaan. Huolesi kyllä häiritsevät sinua koko ajan, mutta jos palaat yhä uudestaan rukouksen sanoihin, huomaat vähän kerrassaan, että huoliesi itsepintaisuus hellittää ja alat todella pitää rukoilemisesta. Ja kun rukous laskeutuu mielestä olemuksesi keskukseen, pääset kokemaan sen parantavan voiman.

Henri J.M. Nouwen: Tässä ja nyt. Kirjapaja Oy 1995.

Kun rukoilet, astu Jumalan puhtaaseen ilmaan. Ajattele intialaisten, kiinalaisten, neekerien (kirjoitettu 1923!) ja eurooppalaisten erilaista ulkomuotoa. Ihmisen ulkomuodon täytyy riippua paljon ilmastosta. Samoin sielumme saa leimansa siitä ilmapiiristä, missä se elää. Rukoillessamme se elää taivaallisessa ilmapiirissä ja se on yksin Jumalan pyhittävän vaikutuksen alainen.[...]

Meidänhän täytyy elääksemme ottaa kehoomme niin vierasta ainetta kuin ilmaa. Kuintenkaan emme ole pelkkää ilmaa. Samoin me hengitämme rukouksessa Pyhää Henkeä, Jumalan Henkeä, emmekä silti ole itse Henki, emmekä Jumala.

Sadhu Sundar Singh

Ei ole varmaa että ihmistä aina hyödyttää jos hänelle sanotaan yksinomaan: "Rukoile vähän enemmän!" On mahdollista että hän jo rukoilee paljon, mutta ongelma silti pysyy ennallaan.

Wilfrid Stinissen

Etsit ystävien seuraa heidän keskustelunsa ja kiintymyksensä takia, jotka yhdessäolollaan tekevät elämäsi tämän maailman maanpakolaisuudessa siedettävämmäksi, vaikka ystävätkin joskus pettävät. Siinä ei mielestäni ole mitään vikaa. Mutta... mikset hakeudu joka päivä vielä useammin keskustelemaan Suuren Ystäväsi kanssa, joka ei petä koskaan?

Josemaría Escrivá

Rukous...on armon avuksihuutamista. Rukouksella on voima nostaa ihminen maallisista valon nopeudella.

Caroline Myss

Juuri meille itsellemme on tärkeätä, että rukoilemme sitä mitä tarvitsemme. Silloin meille selkiytyy, että kaikki on lahjaa, että jokainen "hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä (Jaak.1:17). Jo pelkästään tämä, että voimme nostaa kaikki pienet päivittäiset tilanteet Jumalan eteen rukoillen hänen apuaan, on itsessään lahja, joka antaa koko elämälle uuden ulottuvuuden.

[...] Rukoileminen on syvästi inhimillistä. Se, ettei rukoile, on epäinhimillistä.

Wilfrid Stinissen

Ihmisen tulee rukouksessa ennen kaikkea pyytää tätä: että me saisimme yhdistyä Jumalaan (ut Deo uniamus) psalmin sanan mukaisesti: "Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivän" (Ps.27:4).

Tuomas Akvinolainen

Eräänä päivänä pappi puhutteli seurakuntalaisiaan, joista suurin osa oli hyvin rikkaita. Hän sanoi heille: "Veljet, kuten voitte nähdä, kirkkomme on vanha ja tarvitsee remonttia. Mutta se tulee hyvin kalliiksi, joten miettikäämme mitä voimme tehdä." Yhteen ääneen seurakuntalaiset vastasivat, että he aikovat rukoilla Jumalaa että Hän auttaisi heitä kokoamaan tarvittavat rahat. "Mitä?" sanoi närkästynyt pappi, "te olette miljonäärejä, ja kuitenkin haluatte vaivata Jumalaa sellaisen rahasumman tähden, jonka helposti löydätte itsekin!" No, tämä on käsitys rukouksesta, joka on monilla uskovilla: he pyytävät että jumalallinen väliintulo järjestäisi heidän asiansa, kun he voisivat aivan hyvin suoriutua itse jos he päättäisivät tehdä sen mitä tarvitsee tehdä. Kun he ovat altruistisessa mielentilassa, he rukoilevat rauhaa maailmaan, tai vähemmän köyhyyttä, mutta tässä jälleen Jumalan itse täytyy tulla väliin. Ja tästä syystä sodat ja köyhyys jatkuvat: koska ihmiset delegoivat Jumalalle työn, johon heidän itse pitäisi taipua. Heidän pitää pyytää Jumalalta ainoastaan valoa, jotta heitä aina inspiroitaisiin.

Omraam Mikhael Aivanhov

Pyhän Raamatun syy ei ole, että monilla on paljon epäilyksiä, vaan heidän sydämensä on sokea. Usein hartaille selviää rukouksessa monia salaisuuksia, jotka jäävät kätköön suurellisilta ja uteliailta mietiskelijöiltä. [...]

Jos säilytät Jeesuksen aina sydämessäsi ja rakastat vilpittömästi häntä sekä rukoilet häntä päivittäin, niin varmasti saat elävän toivon hänen valtakuntaansa pääsemisestä, hänen, joka sanoi: Isä, minä tahdon, että minun palvelijani olisi siellä, missä minä olen.

Tuomas Kempiläinen: Pieni Kempi. Kirjapaja Oy 2008.

Esimerkiksi rukoillessasi sairaudesta parantumista, mikä tahansa seuraavista on mahdollista:

  • Toivut täydellisesti ja spontaanisti.
  • Nykyinen lääketieteellinen hoito tehoaa.
  • Tilasi osoittaa merkkejä normaalia nopeammasta kohenemisesta tai vähäisemmistä sivuvaikutuksista ja viipyvästä traumasta.
  • Tulet varmemmaksi siitä että toivut.
  • Pelkosi ja huolesi sairastamisesta alkaa vähetä.
  • Sinulle tulee rauhan tunne.
  • Saavutat hyväksynnän.

Deepak Chopra: The Third Jesus. Rider 2009.

Olet usein huomannut kuinka ne ihmiset joille rukous on luonnollinen, spontaani reaktio, ovat paremmin varustettuja kuin muut kohdatessaan kärsimystä ja epäonnea. Koska he kykenevät kamppailemaan vapaiksi maan pimeydestä ja raskaudesta ja puhuttelemaan taivaallisia voimia, he kokevat vähemmän katkeruutta ja lannistumista. Jotkut koettelemukset jotka meidän täytyy elää läpi, voivat liittyä kollektiivisuuteen ja olla mahdottomia välttää. Otetaan esimerkiksi sota: sodan aikana ketään ei säästetä tavalla tai toisella. Mutta ne jotka rukoilevat, jotka kutsuvat hengen voimaa, muuttavat sisäistä tilaansa, ja vaikka ulkoiset tapahtumat ovat samat kaikille, siinä missä toiset heidän ympärillään sallivat itsensä musertua, nämä ihmiset saavat apua valosta. Ja kiitos tämän avun, he voivat myös tukea ja rohkaista muita.

Omraam Mikhaël Aivanhov

Ihminen lähestyy Jumalaa tunnustuksessa, rukouksessa ja palvonnassa, mutta myös usein tuntee tarvetta pyytää Häneltä aineellista ylläpitoaan. Joskus ihmettelemme mitä rukouksemme pitäisi olla. Vastaus on, että "meidän täytyy päästä irti ajatuksesta, että joka kerta kun lähestymme Isäämme taivaassa, meidän pitää pyytää jotain." Harras pyrkijä ei pyydä aineellisia asioita; hän saattaa pyytää henkistä valaistusta, mutta kun tuo korkea päämäärä on saavutettu, valaistusta pitäisi käyttää toisten hyväksi.

Itseasiassa maallisten asioiden rukoileminen on mustaa magiaa. Meille on annettu lupaus: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Kristus Jeesus ilmaisi rajan Herran rukouksessa, kun hän opetti opetuslapsiaan sanomaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme".

Kun lähestymme Valtaistuinta ylistyksellä ja palvonnalla, olemme vastaanottavaisessa tilassa joka tuo meidät lähemmäs ihannettamme, missä voimme kokea Hengen vuodatuksen, säteilevänä ja kirkkaana. Silloin olemme oppineet ensikäden kokemuksesta, että rukous on voimakas metodi käytettynä kehittämään kykyämme tunnistaa Jumalallinen Valo.

The Rosicrucian Fellowship

Oletko tehnyt väärin ja nyt tuomitset itsesi sen takia? Tai jopa olematta syyllinen mihinkään erityiseen rikkomukseen, piinaako sinua suuresti olla vielä niin epätäydellinen, heikko ja viheliäinen? Edes ahdinkosi syvyyksissä älä koskaan unohda, että Herra odottaa sinua palatsissaan. Kiirehdi tapaamaan Häntä, juokse hyvin lujaa paetaksesi, repäistäksesi itesi pois mistä tahansa joka voi estää sinua tavoittamasta Häntä. Ja mikä tekee sinut kykeneväksi juoksemaan tuolla tavoin? Rukous. Intensiivinen, harras rukous. Se saa sinut loikkaamaan kaikkien esteiden yli ja menemään kaikista ovista. Ja kun tavoitat juhlasalin, missä Herra riemuitsee enkeltensä ja oikeamielisten sielujen kanssa, Hän sanoo vartijoille, jotka ovat valmiit häätämään kaikki sellaiset tunkeilijat, "Ei, koska tämän henkilön into on kantanut hänet näin pitkälle, hänellä on oikeus istua joukossamme; tehkää hänelle tilaa." Ja sinut hyväksytään, juuri sellaisena kuin olet.

Omraan Mikhaël Aivanhov

Lähestyessämme suurta päämäärää huomaamme rukouksen olevan voima, joka yhtyy kohtaloomme ja vaikuttaa kehitykseemme tavalla, josta meillä nyt on tuskin aavistustakaan. Kaikkien aikojen kokemus vahvistaa rukouksen olevan sellainen voima. Kuinka monta hyväntekeväisyyslaitosta onkaan, jotka elävät yksinomaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla seurauksena rukouksen kuulemisesta. Omiin ajallisiin tarpeisiinsakin on rukoilija äärettömän usein saanut rukoilemansa avun. Se joka on kerran tuntenut rukouksen siunauksen, on sen kautta saanut uskonvarmuuden, joka ei koskaan salli hänen huolehtia tulevaisuudestaan.
Myös rukoiltaessa toisten puolesta voidaan helposti huomata, että rukous on kuultu. Kuinka moni äiti on ilolla nähnyt rukoustensa siunaavan vaikutuksen omaan poikaansa, ja kuinka moni poika voikaan tämän kiitollisuudella todistaa. Äiti on usein todellakin pelastanut lapsensa kuolemasta, jos elämä on lapselle parhaaksi, sillä niin suuri voima oli hänen rukouksessaan. Spiritistinen kokemus kertoo rukousten onnettomien, kärsivien henkien puolesta vaikuttavan näihin rauhoittavasti ja lieventävästi saaden heidät katumaan erehdyksiään ja toivomaan parannusta ja niin muodoin saavuttamaan onnellisen tilan.
On vaikeampi näyttää toteen suoranainen rukouksen kuuleminen silloin, kun rukouksella on pyydetty henkisten kykyjen saavuttamista, koska näiden täytyy vähitellen kasvaa ihmisen sisimmässä. Sellaisen rukouksen siunaus näkyy kuitenkin aina tuottavan hedelmänsä siinä hiljaisuudessa, rauhassa ja välttämättömyyteen antautumisessa, jotka ovat välttämättömiä ehtoja avun saamiseen ylhäältä hengen kasvua varten.
 
Oscar Busch: Jälleensyntyminen, karma ja kuolemanjälkeinen elämä
 
Kun sydän täyttyy ilolla kokiessamme jumaluuden sisällämme, saatamme tuntea tarvetta puhua sanoja, tai laulaa ylistys- ja kiitoslauluja. Mutta jos rukoillessamme tulemme tietoisiksi puutteesta tai laiminlyönnistä huolehtia jumaluuden siemenestä meissä, saatamme lausua katumusrukouksen, ja ratkaisu - ymmärrettynä tai ei - nousee meistä sanattomana vetoomuksena, mutta yhtäkaikki rukouksena.
Rukouksen avulla tunnemme usein tarvetta virkistää henkistä potentiaaliamme. Rukouksella vahvistamme suhdettamme jumalalliseen itseen. Rukouksella kunnioitamme jumaluutta joka olemme, ja Jumalallista Kokonaisuutta, josta olemme osa. Rukous on silloin muuntumisprosessi. Rukouksessa vietetty aika virkistää, uudistaa, vahvistaa. [...]
Ymmärrämme tässä, eikö niin, että rukous ei ole pelkästään mahdollisuus pyytämiseen ja saamiseen. Rukous muuttaa meitä. Se muuttaa ymmärrystämme. Se muuttaa näköalaamme. Rukousta ei koskaan tarkoitettu pakottamaan. Rukous inspiroi meitä käyttämään henkistä oivallustamme ja tunnistamaan mahdollisuus. Rukous auttaa meitä tunnistamaan ja vastaamaan todelliseen tarpeeseen, joko itsessämme tai muissa. Rukous avaa mielemme ja sydämemme niin, että meistä voi tulla alttiita ja kohtaamme tarpeemme henkisen edun näkökulmasta. [...]
On kenties outoa sanoa, että rukouksen todellinen voima on persoonaton asenne. Mutta rukous, joko itsemme tai toisten puolesta, nostaa meidät pois persoonallisista, usein itsekeskeisistä huolenaiheista ja auttaa meitä löytämään Jumalallisen todellisuuden. [...]
Rukous on hengen elämän tärkeä aspekti. Lopullinen päämäärämme on rukoilla lakkaamatta, ja me voimme. Me rukoilemme lakkaamatta kun elämme henkisellä asenteella; henkisellä aikomuksella. Kun elämme "ikään kuin" olisimme Sielu joka käyttää fyysistä ruumista työhönsä maan päällä, elämästämme tulee lakkaamatonta rukousta. Ajatus voi olla rukous. Kun kohdistamme rauhan ajatuksen henkilöön, tai kansakuntaan, kohdistamme sanomattoman rukouksen. Kun ajattelemme ystävää rakkaudella ja kohdistamme tuohon ystävään hyvin voinnin ja menestyksen toiveita, käytämme lausumatonta rukousta. Kaikki hyvän tahdon ja rauhan ajatuksemme ovat lausumattomia rukouksia; kaikki ovat palvelun muotoja. Kun sanomme, "Hyvää päivän jatkoa", "Voi hyvin", "Jumalan siunausta", "turvallista matkaa", eikö näihin sanoihin sisälly rukous?
 
Dolores McClean: Prayer - A Process - A Service 

RUKOUSELÄMÄ ON PROSESSI

On niitä, jotka aloittavat iloisesti rukouselämän, mutta väsyvät ensimmäisen kuivan kauden tullessa. Toiset jatkavat kuivuuden aikanakin ja etenevät hiukan rukouselämässään. Pian he jo luulevat saavuttaneensa kehuttavan hyvän tason hengellisessä elämässä ja pysähtyvät siihen. He jäävät keskinkertaisiksi. Kolmas ryhmä ymmärtää, että rukouselämä on prosessi. Se on matka, jota on jatkettava vaikeuksista huolimatta, jos haluaa päästä päämäärään, todelliseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Benedicta Idefelt: Valo jota seurasin. WSOY 2003.

Polku, joka vie pyhyyteen, on rukouksen polku, ja rukouksen on juurruttava sieluun vähitellen niin kuin pienen siemenen, josta myöhemmin kehittyy lehtevä puu.

Josemaría Escrivá

Sillä niin kuin liekki kasvaa, kun tuleen jatkuvasti lisätään puita, samalla tavalla jumalallinen rakkaus kasvaa sydämessä, kun rukoillaan usein ja kun mieli juurtuu yhä syvemmin Jumalaan.

Pyhä Dimitri

Useinkaan emme pane kyllin aikaa rukoukseen; siksi kadotammekin voimamme ja kykymme. Joskus lienee tarpeellista viettää rukouksessa enemmänkin kuin tunnin verran; varhainen aamu on soveliain. Ensin tunnemme saaneemme Häneltä siunausta. Sittemmin Hän ei vain siunaa meitä, vaan opettaa, kuinka on rukoiltava.

Tiedemiehet käyttävät usein vuosikausia, joskus koko elämänikänsä, tehdäkseen jonkin tärkeän tieteellisen keksinnön. Kuinka voisimme sitten odottaakaan löytävämme hengellisiä kauneuksia, jos käytämme vain viisi minuuttia päivässä hiljaisuuteen ja rukoukseen? Jotkut väsyvät jo kymmenen minuuttia tai puoli tuntia kestäneestä rukouksesta. Mitä sitten, kun heidän on oltava koko iäisyys Jumalan seurassa? Meidän täytyy luoda siitä tapa jo täällä ja tottua olemaan Jumalan kanssa.

Sadhu Sundar Singh

Rukouksen kehitys on "sisäistämisprosessi". Jumala tahtoo, että me löydämme hänet olemuksemme syvemmillä ja aina vain syvemmillä tasoilla. Alussa käy hyvin laatuun kohdata hänet emotionaalisella tasolla - Ristin Johanneksen termiä käyttääksemme: aistien tasolla. Mutta sitten pikkuhiljaa Jumala vetäytyy syvemmälle tasolle, hän ei ole enää saavutettavissa elämämme reuna-alueilla: on tullut aistien yö. Jos etsimme häntä entiseen tapaan aistien tasolta, meistä epäilemättä tuntuu että rukous on käynyt mahdottomaksi. Mutta rukous on mahdollista syvemmällä tasolla. Riittää kun herkeämme puuhakkuudestamme ja jättäydymme Jumalan haltuun. Nyt hän itse, tiettyyn määrään asti, ottaa rukouselämämme hallintaansa. Jos ihminen on tähän saakka itse ollut subjekti, nyt hän on objekti. Nyt ei ehkä tunneta lainkaan voimakkaita tunteita, mutta niiden tilalla on rauha.

Wilfred Stinissen

Pitäydy rukouksessa. - Pitäydy siinä, vaikka ponnistelusi vaikuttaisi hedelmättömältä. - Rukous on aina hedelmällinen.

Josemaría Escrivá

Rukoiletko, kuitenkin tuntien ettei siitä ole hyötyä koska rukouksiisi ei vastata? Olet väärässä. Jos rukouksesi ovat vilpittömiä, intensiivisiä ja esteettömiä, sinulle vastataan, mutta tämä tulee vähitellen. Mitä pyydät, ei voi tapahtua nopeasti, mutta olet aloittanut prosessin ja koska tämä prosessi on jatkuva, jos olet sinnikäs ja kärsivällinen, se kehittyy edelleen. Sillä hetkellä kun rukoilet, toiveesi alkaa toteutua, mutta se tarvitsee aikaa tullakseen täysin toteutetuksi. Kun hautaat siemenen maaperään, siltä vie aikaa tulla puuksi, mutta toiveesi on jo suotu koska siemen alkaa itää maanalla. Pyydätkö Jumalan valtakunnan ja Hänen vanhurskautensa tulemista? Et saa sitä tapahtumaan yhdessä päivässä tai edes muutamassa vuodessa - se ei ole mahdollista. Se on valtava puu joka tarvitsee niin pitkän ajan kasvaakseen! Mutta koska siemen on kylvetty, puu on jo kasvamassa.

On hyödytöntä uskoa ja rukoilla Herraa, jos et ole aloittanut työtä ainakin panemalla siemenen maaperään, kuten kuka tahansa puutarhuri tekisi. Niille jotka tyytyvät sanomaan, "Herra, anna minulle rakkautta, viisautta, voimaa, rauhaa, iloa", Herra vastaa: "Mielelläni haluaisin, mutta ennen kuin voin suoda tämän, sinun olisi pitänyt ainakin kylvää siemen. Olet kuin puutarhuri, joka pyytää aurinkoa ja sadetta saamaan vihannekset ja kukat kasvamaan, kun mitään ei ole kylvetty tai istutettu." "Mutta Herra, meille on opetettu, että jos kutsumme Sinua..." "Ne jotka opettivat teitä", vastaa Herra, "ovat tietämättömiä, jos he eivät ole oppineet että henkisen maailman lait ovat yhtäläiset fyysisen maailman lakeihin nähden. Enkä minä voi muuttaa lakeja miellyttääkseni laiskoja ihmisiä. Jos haluat minun vastaavan rukouksiisi, sinun täytyy alkaa tehdä työtä." Tämän hyvin mielenkiintoisen pienen keskustelun Herran kanssa voisi moni käydä.

Omraam Mikhaël Aivanhov

Mitä enemmän ihminen rukoilee, sitä enemmän hän tuntee vetoa aivan tiettyihin rukouksiin. Kehitytään moninaisuudesta ykseyteen ja monisanaisuudesta harvasanaisuuteen. Ihminen palaa lakkaamatta samaan rukoukseen, samaan virrensäkeistöön. Jeesuksen nimi voi tulla niin suureksi, niin kaikenkattavaksi, että se viimein täyttää melkein koko tietoisuuden.

Wilfrid Stinissen

Moni rukoilee tahtovalla tavalla, ikään kuin liikuttaakseen tai vaikuttaakseen Jumalaan. Mutta todellinen rukous liikuttaa Jumalan voimaa meissä ja meidän kauttamme. Rukous viimeisenä oljenkortena on traditionaalista rukousta. Meidän täytyy ajatella rukousta ensimmäiseksi, ei viimeiseksi. Meidän täytyy ajatella rukosta jopa ennen tarvetta. Meillä voi olla käsityksiä rukouksesta anomisena tai kerjäämisenä, ja olemme myös saattaneet menneisyydessä käyttää rukousta kaupantekona Jumalan kanssa; se on itseasiassa manipuloivaa. "Minä teen jotain Sinulle, Jumala, ja Sinä, Jumala, teet jotain minulle." Entäpä sellainen rukous, joka liikuttaa Jumalan todellista voimaa meidän kauttamme? Entäpä sellainen rukous, joka antaa meille voimaa elää elämämme paremmin, onnellisemmin, täydemmin, kaikella tarjotulla jumalallisella avulla. Rukous on loistavan, itsestään kehittyvän energian lähde. Rukous on akkumulatiivista - kasvaen sinussa. Se kasvaa korkoa uudella Jumalan antamalla henkisellä voimalla.

Christopher Ian Chenoweth

On olemassa monen tyyppistä rukousta. Valitettavasti yleisin on "annamulle"-rukous, jossa kerjäämme Jumalalta palveluksia. Onko tämä väärin? Ei joillekin ihmisille. Sillä rukous, rukouksen taito, on alati kasvavaa kokemusta. Kun on Jumalan läsnäolon hyväksyntä, tietää Jumalan huolehtivan kaikesta jota todella tarvitaan täyttämään henkilön elämän tarkoitus. [...]
Jeesus rukoili, "Ei minun tahtoni, vaan sinun". Valaistunut sielu karkoittaa annamulle-rukouksen lastenhuoneen lelulaatikkoon, ja kääntyy kiitoksen, ylistyksen, toisten murheiden puolesta anomisen rukoukseen, aina lisäten, "Sinun tahtosi tapahtukoon." [...]
Mitä enemmän rukoilemme muiden puolesta, sitä enemmän saavutamme voimaa rukoilla, ja sitä enemmän me itse olemme siunattuja. Sillä kuinka voimme vilpittömästi rukoilla toisen puolesta, rukoilematta myös itsemme puolesta?
Anteeksiannon pyytäminen Jumalalta osoittaa oikeaa katumusta väärin tekemisestä, mutta ellei noita vääryyksiä oikaista omin tietoisin ponnistuksimme, emme koskaan tunne että meille on annettu anteeksi. Saatamme rukoilla opastusta, mutta ellemme yritä tehdä mitä pidämme oikeana, kuuleeko Jumala meitä? Kyllä, mutta me emme ehkä kuule häntä. Kuten Raamattu sanoo meille, katumaton synti sinetöi korvamme Jumalan ääneltä.
Voimmeko rukoilla paetaksemme tulevia koettelemuksia? Varmasti. Jeesus teki niin; mutta kun hän tiesi, että hänen täytyi kuolla ristillä täyttääkseen tarkoituksensa, hän hyväksyi sen epäröimättä.
 
Elsie Sechrist: Meditation: Gateway to Light
 

 


©2017 Magdaleena - suntuubi.com