Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KOH'in eli suitsukkeen 10 hyvettä eli siunausta

"Suitsutus peittää tuoksullaan pahoja hajuja, ja kynttilät valaisevat ihmisten sydämiä." (Kungfutse, 5. vuosisadalla eaa.)

  • Suitsuke auttaa tuntemaan yhteyden transendenttiin
  • Se kirkastaa tietoisuuden, virkistää mieltä ja kehoa
  • Se luo pyhyyden kokemuksen, hälventää maallisen
  • Se saa aikaan valppauden, tekee mielen teräväksi
  • Se on kumppani ja ystävä yksinäisyydessä
  • Päivittäisen elämän hyörinässä, kiireisten asioiden keskellä, se tekee hetken rauhan keitaan
  • Kun sitä on runsaasti, siihen ei kyllästy
  • Kun sitä on vähän, siihenkin on tyytyväinen
  • Kunnolla säilytettynä se säilyy tehokkaana, ikä ei muuta sen vaikuttavuutta
  • Se on harmitonta vaikka päivittäin käytettynä ja saa henkilön kallistumaan kohti vahingoittamattomuuden harjoittamista

(16. vuosisadan japanilaisia zen-aforismeja)

Suitsuke Raamatussa

"Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut." (1 Moos.27:27)

"Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu." (Snl.27:9)

"Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri." (Ps.141:2)

"Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta." (Laul.3:6)

"Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle." [...] "...Nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia." (Laul.4:6, 14)

"Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi." (Room.12:1)

Ihmiskunta on tuntenut suitsukkeen vuosisatoja. On epätodennäköistä, ettei primitiivinen ihminen olisi huomannut että tietyillä puilla oli miellyttävämpi aromi ja todellakin erilaisia emotionaalisia vaikutuksia. Tuhansia vuosia vanhoja suitsuke-esineitä on löydetty ympäri maailman ja ne näyttävät olevan osa käytännöllisesti katsoen jokaista kulttuuria. Yhteys suitsukkeen ja uskontojen, lääkinnän ja shamanististen harjoitusten välillä on ilmeinen. Niitä olisi mahdoton erottaa toisistaan, tai sanoa kumpi edelsi kumpaa. Historiallisesti se on vaikea jäljittää, koska on aina ollut suuresti esoteerinen ja suullinen traditio joka on kehittynyt sekä uskontoon että lääkintään liittyen. Suitsuke on esiintynyt monissa muodoissa: raakapuuna, silputtuina yrtteinä, tahnana, jauheena, ja jopa nesteinä tai öljyinä. Intialaisella suitsukkeella on hyvin pitkä historia, mainintoja löytyy niin varhain kuin 5000 eKr. Veda-kirjallisuudessa. Varhaisen hindulaisuuden ymmärtäessä suitsukkeen merkityksen ja ottaessa siitä täyden hyödyn, se löysi vähitellen tiensä osaksi buddhalaisuutta, jonka juuret ovat Intiassa, vaikka varhaisessa buddhalaisuudessa suitsuketta ei tunnettu, sen vastustaessa ulkoista rituaalia. Mikään olemassaolevista uskonnoista ei anna niin paljon painoa suitsukkeelle, kuin Tiibetin buddhalaisuus, missä se on ylittänyt pelkän rituaalisen savustuksen ja saavuttanut kunnioitetun lääkinnällisen statuksen.

Mitä useimmille tulee mieleen suitsukkeesta tänä päivänä, on tikut ja kartiot. Kartiot sellaisina kuin ne tunnemme, ovat japanilainen keksintö, ja ne esiteltiin Chcagon maailmannäyttelyssä 1800-luvun lopulla. Suitsuketikuista tiedämme, että buddhalaiset munkit toivat ne Intiasta Kiinaan 200-luvun tienoilla. Ganjin, buddhalainen pappi Kiinasta, saapui Japaniin 754 jKr. Hänet tunnetaan hyvin buddhalaisuuden periaatteiden esittelemisestä japanilaisille, mutta hän esitteli myös Kiinan Tang dynastian kukoistavan suitsukekulttuurin.

Muinaiset lähi-idästä löydetyt savitaulut todistavat, että valtavia omaisuuksia maksettiin papeille, maageille ja parfyymin tekijöille, jotka toimittivat näitä jumalallisia esansseja rikkaille ja kuuluisille muinaisina aikoina. Muinoin melkein jokainen kuninkaallinen hovi vartioi aarteittensa joukossa ruukkuja, joissa oli frankinsencia, kanelia, kallisarvoista nardusöljyä tai mirhaa. Joitain aromaattisia pihkoja käsiteltiin jopa kuin kallisarvoisia kiviä.

Parfyymi-sana juontaa vanhaan Roomaan. Latinan perfumum tarkoittaa "savun läpi" ja kuvaa alkuperäisintä tapaa levittää tuoksua ympäristöön, nimittäin uhrisavujen muodossa. Egyptin vankeudessa heprealaiset tutustuivat tuoksuaineiden sikäläiseen käyttötapaan. Egyptiläiset olivat epäilemättä hedelmällisen puolikuun parfyymispesialisteja muinaisina aikoina. Työntekijöille jopa maksettiin öljyillä, tuoksuvoiteilla, parfyymeillä, yrteillä ja mausteilla. Parfyymien käyttö saavutti huippunsa kun Kleopatra, Egyptin kuningatar, kasteli laivojensa purjeet hienostuneimmilla aromaattisilla esansseilla, jotta niiden tuoksu ilmoittaisi hänen lähestymisestään Niilin rantoja pitkin. Mooses sai Egyptistä lähdettäessä tehtäväkseen pystyttää akasiapuisen suitsutusalttarin ja sytyttää suitsukkeen Jumalan kunniaksi. Aivan UT:n kynnyksellä Sakarias oli suorittamassa suitsutusuhria kun enkeli Gabriel kertoi hänelle Johannes Kastajan syntymästä (kuva ->).

Osapuilleen 4000 vuotta sitten israelilaiset alkoivat hioa parfyymien ja suitsukkeen salaisuuksiaan, ja tämä johti hyvin suljettuun ja melko salaiseen yhteisöön jopa leeviläisen pappeuden sisällä. Tuon heimon parfymistit olivat korkeasti koulutettuja miehiä, eivätkä olleet vartijoita ainoastaan parfyymeille ja niiden tärkeydelle Israelin temppeleissä, vaan myös kasvilääkinnälle ja parantamiselle.

Väärä tapa käyttää suitsuketta viittaa Vanhassa testamentissa selvästi suitsukkeen käyttöön epäjumalien palvonnassa, eikä Jumalan. 2 Moos.30:8 sanoo, että suitsuketta on käytettävä "sukupolvesta toiseen". Raamattu osoittaa, että tiettyjä tuoksuja käytettiin temppelisuitsukkeessa. Myös läpi Raamatun näemme viittauksia muihin eri tuoksuihin, jotka edustavat Herraa, ja joita myös käytettiin ajoittain suitsukkeen valmistukseen Hänen kunniakseen: 2 Moos.30:9 - "Älkää tuoko tälle alttarille mitään väärää suitsuketta..." Jer.18:15; suitsukkeen polttaminen oli alunperin palvontatarkoitukseen. Me olemme halventaneet sen käyttämällä sitä huonetuoksuna. Käytä huonetuoksuna muuta kuin suitsuketta - suihkeita, parfyymiä, eteerisiä öljyjä. Käyttäisimmekö kasteallasta kylpyammeena? Jopa muinaiset juutalaiset tekivät eron "parfyymien" ja "pyhän suitsukkeen" välillä.

Raamatullisia tuoksuja

Jeesus Kristus, kunnian kuningas, auttakoon meitä käyttämään oikein kaikkea mirhaa, jota Isä Jumala lähettää, ja uhraamaan Hänelle sydäntemme aitoa suitsutusta; Hänen nimensä tähden. Aamen. - Johann Tauler

Apokryfisessä Mooseksen ilmestyksessä kerrotaan, että kun enkelit ajoivat Aadamin ja Eevan pois puutarhasta, Aadamille sallittiin yksi toivomus, ja hän sai viedä siemeniä, joista voi kasvattaa ruokaa, ja siemeniä, joista sai tuoksuvia kasveja suitsukkeeksi. Näin hän voisi luoda uudelleen Eedenin tuoksun ja säestää rukouksiaan suitsukkeen savulla niin, että Jumala kuulisi häntä. (Margaret Barker: Enkelit taivaan. Atena Kustannus Oy 2005)

Brucen Koodeksin (myös Codex Brucianus) löysi skotlantilainen matkaaja James Bruce Ylä-Egyptistä 1769. Tämän koptin, arabian ja etiopiankielisen gnostilaisen käsikirjoituksen hankki British Museum, ja se on nykyään Oxfordin Bodleian-kirjastossa. Teksti kuvaa kuinka Jeesus toimittaa vesikasteen, tulikasteen ja henkikasteen apostoleille. Jokaisessa näistä kolmesta "vihkimyksestä" käytetään erilaista tuoksusekoitusta:

Vesikastetta varten hän laittaa tuleen "katajaa, kanelia ja nardusta."

Tulikastetta varten hän käyttää "myrttiä, frankincensia, mastikkia, nardusta, kanelin kukkia ja tärpättihartsia."

Henkikastetta varten hän käyttää "katajaa, kanelin kukkia, sahramia, mastikkia, mirhaa, balsamia ja hunajaa."

  • Frankincense. Hepr. leponâh ja ketôreth; Septuaginta, libanos ja thumiama; Vulgata, thus ja incensum. Keskiaikana olibanum; jotkut lähteet yrittävät erottaa nämä kaksi ja lausuvat että olibanum on itseasiassa samankaltaisen mutta samaa sukua olevan puun hartsia, joka pääasiassa kasvaa Intiassa (Olibanum: Boswellia Serrata; Frankincense: Boswellia Sacra tai mahdollisesti Boswellia Thurifera, tai Boswellia Carterii). Lisäksi termi ”olibanum” joillain alueilla on yleisluontoinen termi tarkoittaen ”suitsuketta”. Vaikka Boswellia Serratalla on hiukan erilainen tuoksu kuin muilla boswellia pihkoilla, vaikutuksiltaan ne ovat keskenään vaihtokelpoisia. Yleisesti tunnetun länsimaisen nimen, frankincense, sanotaan saaneen alkunsa frankkilaisista (ranskalaisista) ristiretkiritareista, jotka vaalivat sitä aarteena suuria määriä. Frankincensia löydettiin Tutankhamonin haudasta. Munaisille heprealaisille se oli yksi pappien voiteluun käytetyn öljyn neljästä avainaineksesta (2 Moos.30:34) ja polttouhrien erittäin tärkeä ainesosa. Käytettiin syntiuhrina. Polttaessasi frankincensia, nöyrryt synnin katumuksessa. Metafyysisesti se edustaa ihmisessä aineellisen tietoisuuden muuntumista henkiseksi. Puhtaimman luokan frankincensia käytetään jalostamattomana. Huomaa, että termi suitsuke kerran viittasi yksinomaan frankincensiin. Vasta aivan hiljattain se on tullut viittaamaan mihin tahansa miellyttävän tuoksuiseen savuun. Frankincense symboloi jumalallista, Isää ja jokapäiväistä, rinnastettuna mirhaan, jonka kanssa se usein yhdistettiin. Se oli erityinen Jeesus-lapselle annettujen lahjojen joukossa (Matt.2:11). Tradition mukaan sen lahjoitti Baltazar, musta kuningas Etiopiasta eli Saabasta, siten täyttäen Jesajan profetian, että kultaa ja frankincensia tuotaisiin pakanoilta kunnioittamaan taivaallista kuningasta. Vallalla on monia teorioita tämän lahjan symbolisesta merkityksestä, kuitenkin sitä pidetään erittäin arvokkaana ja täyttää tärkeän osan kristinuskon traditioissa. Rituaaliseremonioissa frankincensin savu on sekä meditaation välikappale jumaluuden kanssa, että suojaava verho joka ylläpitää turvallista etäisyyttä Jumalaan, jota kukaan kuolevainen ei voi nähdä ja elää (3 Moos.16:12-13 ja 2 Moos.33:20). Frankincense tarjoaa erään mielikuvia herättävimmistä tuoksuista aromaterapian pitkässä historiassa. Sen raikas, hedelmäinen, mänty-sitrusbukee hienostuneen makeine, pihkaisine ja puumaisine pohjasävyineen hidastaa ja syventää hengitystä, ja sitä on käytetty muinaisista ajoista herättämään korkeampaa tietoisuutta ja edistämään henkisyyttä, meditaatiota ja rukousta. On olemassa 25 tunnettua Boswellia-puulajia, jotka muodostavat vesiliukoista pihkaa, jokaisella oma erottuva tuoksunsa ja lääkinnälliset ominaisuutensa. Noin kahdestakymmenestä kilosta hartsia, mikä vastaa kahdesta neljään puun satoa, saadaan yksi kilo eteeristä öljyä.
  • Mirha, hepr. môr; Septuaginta, smyna; Vulgata, myrrha. 2 Moos.30:22-24; Laul.4:6-14; Snl.7:17; Ilm.18:11-14; Joh.19:39-40. Miellyttävä ja kallisarvoinen tuoksuaine, punertavan ruskeaa, kuivattua pihkaa, jota saatiin Arabiassa ja Afrikan itäosissa kasvavan mirhapuun kuoresta (pääasiassa Commiphora myrrha). Pyhien pihkojen vanhin oli muinaisille heprealaisille "pyhän öljyn" pääasiallinen ainesosa (2 Moos.30:23) ja sitä käytettiin naisten puhdistautumisseremoniassa (Ester 2:12). Naiset tapasivat pitää pientä mirhakääröä rinnoillaan. Mirha oli erityinen Jeesus-lapselle annettujen lahjojen joukossa (Matt.2:11): tutkijat uskovat nyt sen olleen nestettä, joka oli puristettu tuoreesta mirhasta tai keitetty sen kuoresta. Fakta korostaa mirhan merkitystä ja heijastaa sitä pyhässä valossa. Ristillä Jeesus kieltäytyi viinistä johon oli sekoitettu mirhaa puudutusaineeksi (Mark.15:23). Nikodemos toi mirhaa Jeesuksen ruumiin voitelua varten (Joh.19:39). Sanotaan että "frankincense on taivaasta ja mirha on maasta", ja se on hyvä kuvaus siitä miltä ne tuoksuvat; frankincense on maskuliininen, fyysinen ja auringon hallitsema, kun taas mirha on feminiininen, emotionaalinen ja kuun hallitsema: niitä poltetaan usein yhdessä sekoituksena. Metafyysisesti mirha edustaa Hengen iankaikkisuutta, ylösnousemuksen tunnusta, rakkauden voidetta. Raa'an mirhahartsin ja sen eteerisen öljyn tuoksu on terävä, miellyttävä, jotakuinkin kitkerä, ja sitä voidaan karkeasti kuvata "stereotyyppisesti pihkaisena". Mirhalla on samankaltaisia ominaisuuksia kuin frankincensilla. Mirhaa on käytetty parantamaan ruoansulatusta ja tehostamaan immuunijärjestelmää. Mirhaa käytetään kiinalaisessa lääketieteessä sekä Ayurvedassa. Eri perinteet ovat käyttäneet sitä hoitamaan yskää, ientulehdusta, haavooja, hiivatulehdusta ja ihosairauksia. Sitä on käyetty antiikista asti inspiroimaan rukousta ja meditaatiota, ja vahvistamaan ja elävöittämään henkeä. Sopii hyvin yhteen mm. kassian, kanelin, frankincensin, galbaanihartsin, narduksen ja styraxin kanssa.
  • Iisoppi. Käytettiin syntiuhrina. Väitetään jopa, että se on Raamatun useimmin mainittu kasvi. Raamatullista Iisoppia on mahdoton täsmälleen identifioida, koska nimeä ei annettu tietylle kasville vaan kasvien suvulle, joka yhdessä yhdistettiin Iisoppiin. Toisaalta kasvitieteen tutkijat kiistelevät siitä, onko kyseessä todella ollut iisoppi vai ehkä sittenkin meirami, kuten arkeologit arvelevat. Iisopilla on kauniin lämmin, yrttimäinen tuoksu, jolla on vahvoja puhdistavia ominaisuuksia. Sitä pidettiin mystisen pelottavana kasvina heprealaisten keskuudessa, ja kreikkalaiset ja roomalaiset kunnioittivat sitä sen puhdistavien ominaisuuksien tähden. Vielä nykyäänkin se kulkee Ranskassa nimellä herbe sacre, pyhä kasvi. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana iisoppia käytettiin vihkiveden pirskottamiseen. Syy lienee Johanneksen evankeliumin säkeessä: "Siellä oli astia hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille." Sopii hyvin yhteen esim. setrin kanssa.
  • Saaronin ruusu. Herramme tuoksu. Saaronin ruusuksi käännetty kukka on lajiltaan tuntematon.
  • Nardus. Hepr. nerd; Septuaginta, nardus; Vulgata, nardus. Laul.1:12, 4:14; Mt. 26:7; Mk.14:3; Jh.12:3. Viittaus, että sitä säilytettiin alabasteriruukussa, korostaa vielä enemmän Kristukselle annetun narduksen kallisarvoista luonnetta. Sitä käyttivät ainoastaan kuninkaat, papit ja korkeat vihityt egyptiläisessä, heprealaisessa ja hindukulttuurissa. Nardusparfyymiä löydettiin Tutankhamonin haudasta. VT:ssa, Laulujen laulussa, nardukseen viitataan morsiamen rakkauden intiimin luonteen symbolina. Evankeliumeissa siitä tulee ilmestyksen symboli Kristuksen voitelun aikana Betaniassa. Marian "tuoksuva uhri" oli ja on hänen palvontansa tuoksu vuodatettuna Jumalan Pojan päälle eräälaisessa papillisessa palvelussa. Apokryfisen arabialaisen lapsuusevankeliumin mukaan vanha heprealainen nainen parani sairaudestaan laitettuaan kätensä Jeesus-lapsen päälle, ja myöhemmin hän sai joko Jeesuksen leikatun esinahan tai napanuoran, ja säilöi sen nardusöljyruukkuun. Hän antoi sen sitten pojalleen, joka oli kauppias, ja Maria osti sen häneltä. Nardus on yksi 11 yrtistä Jerusalemin temppelissä käytetyssä suitsukkeessa. Tämä Valeriaana-suvun jäsen kasvaa Himalajan korkeuksissa. Se löydettiin Intiasta ja matkusti suuria välimatkoja muinaisessa maailmassa. Narduksen rikkaat, salaperäiset maanläheiset ainesosaset liittyvät pehmeän lämpimään mausteisuuteen: balsamia sydämelle ja sielulle. Lämpimällä ja maanläheisellä aromillaan Nardus auttaa huojentamaan syvimpiä hermostuneisuuden muotoja, ja kuten Mirha, se voi juurruttaa syvän rauhan tunteen. Yrttilääkkeenä Narduksen sanotaan vaikuttavan unettomuuteen, synnytysvaikeuksiin ja muihin pikku vaivoihin. Aromaterapiassa Nardusöljyä käytetään diureettina, ihottumiin ja allergisiin ihoreaktioihin. Se tehoaa sieni-infektioihin ja sillä on tasapainottava vaikutus kuukautiskiertoon. Emotionaalisesti se sopii syvälle juurtuneeseen suruun tai vanhaan kipuun. Sitä käytetään palliatiiviseen hoitoon helpottamaan siirtymistä elämästä kuolemaan. Se kuuluu intialaiseen Ayurveda-lääketieteeseen, ja harvinainen kiinalaisen lääketieteen teksti vuoden 1100 tienoilta mainitsee sen tyynnyttävän vaikutuksen suitsukkeena käytettynä. Nardus on yksi yleisimpiä vanhojen japanilaisten suitsukereseptien ainesosia. Sitä käytetään yhä myös monissa parantavissa tiibetiläisissä suitsukkeissa.
  • Setri. Se oli arvokas puuaines johtuen luonnollisesta vastustuskyvystään lahoamiselle ja hyönteisille. Niin arvokasta oli setripuu, että kuningas Hiram toi sitä Tyroksesta rakeentaakseen kuningas Daavidille palatsin (2 Sam.5) ja Salomo käytti sitä rakentaakseen sekä palatsinsa että temppelin (1 Kun.). Heprealaiset pitivät setriä Salomon vallan elävänä tallenteena ((2 Aik.9). Setri mainitaan 75 kertaa Raamatussa, kaikki VT:ssa. Talmudin mukaan juutalaiset polttivat ennen Libanonin setripuuta öljymäellä juhlistaen uuden vuoden alkua, sekä heprealaisissa puhdistamisseremonioissa, vaatteiden hajustamiseen, ja suitsukkeena meditaatioon ja rukoukseen. Nimi Libanon sai alkunsa paikallisesta suitsuketta tarkoittavasta sanasta. Setri antaa vahvan mausteisen, pihkaisen tuoksun. Tällä karhealla tuoksulla on syvästi maadoittavia ominaisuuksia ja se parantaa keskittymistä.
  • Mänty. Puuta käytettiin temppelissä. Männyn ihana tuoksu ympäröi sinut temppelin tuoksulla. Sen uskotaan olevan vahvistava ja puhdistava, ja sitä on pitkään pidetty pyhänä monissa kulttuureissa. Pihkalla on mieto sitrusmainen, balsamimainen tuoksu. Hildegard Bingeniläinen kirjoitti: "Mänty on enemmän lämmin kuin kylmä, ja se sisältää energioita ja voimia. Puu on voiman symboli." Kristityille mänty on valon ja elämän symboli. Sopii hyvin yhteen esim. setrin ja katajan kanssa.
  • Santelipuu ("jalopuu", 1 Kun.10:11-12). Käytettiin Salomon temppeliin, taloon, ja musiikki-instrumentteihin. Sen öljy on yksi vanhimpia tunnettuja parfyymiaineksia, jonka käyttö on dokumentoitu 4000 vuotta. Sitä käytettiin perinteisenä suitsukkeena ja balsamointiaineena kautta idän. Se on ollut yksi arvostetuimpia suitsukeaineksia tuhansia vuosia. Se tuottaa lämpimän makean, voimaisen, puumaisen tuoksun, joka luo rentouttavan ja harmonisoivan tyyneyden ilmapiirin ja tukee sisäisen rauhan etsintää, pohdiskelua ja tasapainoa. Sopii hyvin yhteen esim. kassian, kanelin, setrin, katajan, labdanumin, narduksen ja styraxin kanssa.
  • Kaneli. Hepr. qinnâmôn; Septuaginta, kinnamômon; Vulgata, cinnamomum. Kristuksen morsiamen puhtaus. Kanelinlehti on vähemmän kitkerä kuin kanelin kuori, ja sillä on hiukan pehmeämpi tuoksu. Snl.7:17; Laul.4:10-14; Ilm.18:13-14; 2 Moos.30:23-24. Tuoksukaneli, jota saatiin kanelipuun kuoren sisimmästä osasta, oli sekin tavallinen ainesosa Raamatun ajan parfyymeissa ja tuoksuvoiteissa. Sitä tuotiin etenkin Ceylonista, missä kanelipuu kasvaa villinä.
  • Kassia, kanelinsukuinen mauste, jota tuotiin Intiasta, ja jolla on pisteliäämpi, mausteinen aromi ja makea maku. Se koostui kiinalaisen kanelipuun kuoresta, joka on karkeampaa kuin tavallisen kanelipuun. Yksi vanhimmista ihmisten tuntemista mausteista, joka on dokumentoitu ensimmäistä kertaa Kiinassa 2700 eKr. ja Egyptissä 1600 eKr. tienoilla. Siihen viitataan usein ilon öljynä: 2 Moos.30:24; Ps.45:8; Hes.27:19. Sillä sanotaankin olevan kyky poistaa melankoliaa ja herättää miellyttäviä muistoja. Kassian poikkeuksellisen miellyttävä tuoksu tarttui tuoksuöljyllä voidellun vaatteisiin. Vältettävä raskauden aikana! Sopii hyvin yhteen esim. kanelin, frankincensin, mirhan, santelipuun, narduksen ja styraxin kanssa.
  • Kataja - Juniperus Communis - sen neulaset (myös marjoja ja puuta käytetään); "Kinsteripensas": 1 Kun.19:4-5; Job 30:4. Kataja luo lämpimän makean tuoksun, joka vahvistaa, parantaa ja puhdistaa. Vältä raskauden aikana tai munuaistautitapauksissa.
  • Styrax-puun pihka ("mastiksipihka"; 2 Moos.30:34-37), Storaksi, mastiksi-pistaasipuun pihka eli mastikki, jota tuotettiin Israelin kuningaskunnan alueella. Hepr. nataf; Septuaginta, stakte; Vulgata, stakte. (Tätä emme voi kokemuksesta suositella yksinään: kamala haju, jota kuvaillaan "kauniin vahvaksi, makean kukkaiseksi, balsamimaiseksi, puumaiseksi, ja hivenen ruohoiseksi tuoksuksi" - kenties makuasia. Frankincensin kanssa se on parempi.) Käytetään sekä pihkaa että kaarnaa. Mirhamin tavoin sillä sanotaan olevan puhdistava ja haavoja parantava vaikutus. Muinaisessa Egyptissä sitä kutsuttiin "tuoksuksi joka miellyttää jumalia" ja Egyptin suitsukkeen valmistajat käyttivät sitä Kyphi-sekoituksissaan ja toivat tätä suosittua ainesosaa maahan suuria määriä.
  • Galbaanihartsi (Galbanum), hepr. hélbenâh; Septuaginta, khalbané; Vulgata, galbanus. 2 Moos.30:34-37. Egyptiläiset tuottivat sitä maahan suuria määriä, se oli heidän arvostetuimpia suitsukeaineksiaan, jota käytettiin myös kosmetiikkaan ja balsamointiin. Se erotetaan tämän pienen, alunperin Mesopotamian alueella kasvaneen villin kasvin juurista ja alemmasta rungosta. Tänä päivänä Iran ja Turkki ovat sen pääasiallisia lähteitä. Galbanumia käytettiin usein helpottamaan ahdistuksesta ja kovasta levottomuudesta johtuvia jännityksiä ja lihaskouristuksia. Sitä käytettiin usein myös synnytyksessä. Tuoksu on lämmin, rikas, pisteliäs, vihreän pihkainen, puunomainen, balsamimainen, ja sillä on täyteläinen, kuiva pohjasävel. On olemassa kahden tyyppista galbanumia: kovaa ja pehmeää. tuoksuihin ja suitsukkeisiin käytetään enimmäkseen pehmeää. Sen rakenne on suunnilleen kuin hunajalla, tosin paksumpi. Lämmittäminen auttaa sen käytössä.
  • Labdanum ("Balsami": 1 Moos.37:25, 43:11), hepr. lôt; kr. ledanon; lat. ladanum tai labdanum. (Emme voi suositella: haju on kamala, ja kiinteää hunajaa muistuttava rakenne tekee siitä myös hankalasti käytettävän!) Muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä Kyphi-suitsukesekoituksissaan, ja heprealaiset polttivat sitä temppelissään.
  • Kalmojuuri ("tuoksuruoko"; "mausteruoko"; suitsutusruoko"; "kalmoruoko"): 2 Moos.30:23; Laul.4:14; Hes.27:19; Jes.43:24; Jer.6:20. Hyvänhajuinen rohdoskasvi, jota käytettiin sekä suitsukkeen että öljyjen, voiteiden ja parfyymien valmistuksessa. Se oli levinnyt länteen Intiasta; tähän viittaavat profeetta Jesajan sanat "kaukaisen maan tuoksuruoko".

Itämaan tietäjien lahjoista Jeesus-lapselle - kulta, frankincense ja mirha - kulta oli tuohon aikaan näistä vähiten arvokas. Muinaisessa Roomassa mirha oli viisi kertaa frankincensia kalliimpaa, vaikka jälkimmäinen oli huomattavasti suositumpaa. Kulta on kuninkaanpojan lahja, suitsuke oli ylimmäiselle papille ja mirha oli voidetta lapsen ihoa varten, mutta se tulkittiin myöhemmin myös viittaukseksi Jeesuksen kuolemaan ja ruumiin voitelemiseen juutalaisten tapojen mukaan. Metafyysisesti tietäjien lahjat edustavat rakkauden uhria Kristukselle - sisäisiä voimavaroja avoinna Kristus-Mielelle, tai kuten Max Heindel tulkitsee: henki, sielu ja ruumis omistautuneina ihmiskunnan palveluun. Itsensä antaminen on Kristuksen seuraamista.

Tuoksuja eri tarkoituksiin:

  • Parantamiseen: Eukalyptus, minttu, mirha, ruusu, rosmariini, salvia, santelipuu, timjami...
  • Puhdistamiseen: Basilika, elemi, setri, salvia, kamomilla, laventeli, frankincense, Dragon's Blood, mirha, neilikka, kataja, mänty, rosmariini, salvia, timjami...
  • Vahvistamiseen: Labdanum, elemi, Dragon's Blood, styrax balsami, frankincense, neilikka, ruusu, kataja, mänty, setri, laventeli, timjami...
  • Luovuuteen: Tolu balsami, labdanum, frankincense, elemi, mastikki, kassia, neilikka, benzoin, kataja...
  • Rentoutumiseen: Aloe, santelipuu, benzoin, nardus, styrax balsami, vetiver, tolu balsami, galbanum, kaneli, anis...
  • Suojaukseen: Frankincense, laventeli, mirha, ruusu, rosmariini, salvia, santelipuu, orvokki...
  • Rauhaan: Basilika, kumina, frankincense, laventeli, valeriaana...
  • Sielullisuuteen: Setri, kaneli, kataja, laventeli, piparminttu, ruusu...
  • Henkisyyteen: Frankincense, mirha, santelipuu...
  • Aistillista: Santelipuu, nardus, labdanum, benzoin, mirha, styrax balsami,vetiver, kassia, neilikka, ruusu, patsuli, vanilja...
  • Uneen: Kamomilla, jasmiini, laventeli, piparminttu, santelipuu, nardus, stryrax balsami, galbanum, mirha, kaneli, aloe, rosmariini...
  • Negatiivisuuden puhdistamiseen ja henkisen ilmapiirin edistämiseen: Salvia.

Kirjallisuutta:

Annabelle Fagner - Martina Schlegel: Hyvän olon yrttitarha. Kustannus-Osakeyhtiä Kotimaa/Kirjapaja 2010.

Janina Drostel: Laventeli, kaneli ja ruusupuu; Aistillisten tuoksujen maailma. Kustannus Oy Arkki 2007.

Erityisesti öljy ja suitsuke, jotka molemmat liittyivät voimakkaasti tuoksuihin, saivat tärkeän roolin liturgiassa 300-luvulla ja siitä eteenpäin. Symboliikka oli moniulotteista, ja sitä saatiin Raamatusta, temppelipalveluksesta ja paljolti myös Laulujen laulusta. Kirkko oli morsian, joka koristettiin ja kaunistettiin sulhastaan, Kristusta, varten.

Suitsuttamisesta tuli 300-luvulla yhä vakiintuneempi liturgian osa. Varhaisimmat ja taajimmin esiintyvät kuvaukset sekä öljyn että suitsukkeen runsaasta käytöstä jumalanpalveluksessa ovat peräisin syyrialaisesta traditiosta.

Kun Germanus, joka oli Konstantinopolin Patriarkka 700-luvulla ja ikoninystävä Johannes Damaskolaisen aikalainen, kommentoi suitsutuksen käyttämistä liturgiassa, suitsutusastiassa ilmenee syvää ja moniulotteista symboliikkaa. Sille annetaan sekä kristologinen että trinitaarinen tulkinta: astia on Jeesuksen ihmisyys, kipinät ovat hänen jumalallisuuttaan ja kaikkialle leviävä ihana tuoksu Pyhä Henki.

Suitsutusastia on kuitenkin samaan aikaan myös kuva siitä, miten Pelastaja tulee maailmaan, naisesta syntyneenä. Germanus kirjoittaa: "Suitsutusastia on myös pyhän jumalanäiti Marian kohtu, hänen, joka kantoi jumalallista suitsutushiiltä, Kristusta, josta ihana tuoksu kohoaa."

Germanus jatkaa: "Pyhä Henki voidaan hengellisesti nähdä tulessa, suitsukkeessa, savussa ja ilman täyttävässä ihanassa tuoksussa. Tuli kuvastaa hänen jumalallisuuttaan, ja suloinen tuoksu hänen näkymätöntä saapumistaan, kun hän täyttää meidät sulotuoksulla salaperäisen, elävän ja verettömän polttouhrin kautta -- Suitsuke on myös kuva Kristuksen hautaamisesta, kun Joosef laski ruumiin ristiltä, pyyhki sen puhtaalla pellavalla ja voiteli sen hyvältä tuoksuvilla aineilla."

Peter Halldorf: Pyhän tuoksu. Kirjapaja 2009.

Rukoukseen, Jumalan kohtaamiseen, kuuluu myös oman minän uhraaminen Hänelle. Apostoli Johannes puhuu rukouksesta suitsukkeena, jonka hyväntuoksuinen savu nousee Jumalan luo ja jonka Hän vastaanottaa.

Ja hänelle (enkelille) annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin. (Ilm.8:3)

Rukous on sydämen vuodattamista Jumalan kasvojen eteen. "Minä vuodatan sydämeni Herran eteen", sanoi Hanna, Samuelin äiti (1 Sam.1:15). Suitsuke, jonka tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjaksi Betlehemin talliin, oli kuva heidän Hänelle vuodattamastaan rukouksesta.

Mitä rukous on? Se on rakkauden lämpöä. Rakkauden lämpö sulattaa sielua ja saa sen kohoamaan Jumalan tykö. Kun sielu sulaa, siitä alkaa kohota suloisia tuoksuja. Sielun Jumalaa kohtaan tuntema rakkauden tuli saa nämä tuoksut vuotamaan esiin.

Esimerkki suitsukkeesta, rakkaudesta ja tuoksujen vuodattamisesta löytyy Korkeasta Veisusta. Morsian sanoo: "Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa" (KV 1:12). Katsokaamme tuota kohtaa tarkemmin.

Kohdassa mainittu pöytä kuvaa paikkaa, jossa Jumala on. Kun opit pysymään siellä, Hänen lähellään, Hänen kasvojensa edessä, Hänen läsnäolonsa alkaa vähitellen sulattaa sinun sielusi kovuutta. Ja kun se sulaa, siitä vuotaa esiin kallisarvoisia tuoksuja.

Edellämainitussa raamatunkohdassa puhutaan myös Kuninkaasta. Kun hän näkee morsiamen sielun sulavan, hän sanoo:

Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta, kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta? (KV 3:6)

Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen. Päivä Osakeyhtiö 1994.

Suitsuke ja meditaatio

On pohtimisen arvoista, miksi suitsuketta on käytetty säännönmukaisesti vuosisatoja eri uskontojen piirissä, niin katolisten, juutalaisten, buddhalaisten, hindujen kuin useimpien muidenkin. Yksi tärkeimmistä syistä miksi suitsuketta käytetään, on se, että se puhdistaa ilmaa ja sillä on epätavallisen tyynnyttävä vaikutus mieleen. Aivan kuten kynttilä kirkastaa pimentyneen huoneen, suitsukkeen aromaattinen vaikutus tarjoaa rauhaa aisteille.

Suitsukkeella sanotaan olevan myös useita lääkinnällisiä vaikutuksia. Monet aiemmat korkeakulttuurit käyttivät suitsuketta yrttilääkkeenä hoitamaan terveysongelmia. Tämä itseasiassa muodostaa perustan aromaterapialle. Monia suitsukkeen ainesosia käytetään lääkkeinä ympäri maailman.

Suitsukkeen sanotaan meditaation aikana hävittävän negatiivista energiaa. Suitsukkeen polttaminen auttaa luomaan positiivisen mielentilan ja se auttaa ehdollistamaan mielen liittämään tietyn tuoksun positiiviseen ja tyyneen mieleen. Menestyksekäs meditaatio riippuu täysin meditoijan mielentilasta. Suitsuke ja kynttilät helpottavat meditaatiota. Kynttilän luodessa positiivisen visuaalisen vaikutuksen, tietyt tuoksut suitsukkeessa antavat positiivisia mielijohteita aivoille. Mikä merkittävämpää, näistä positiivisista mielijohteista tulee aikaa myöten luonnollinen reaktio tuohon tiettyyn suitsukkeeseen. Mieli tulee "ehdollistetuksi" reagoimaan tietyllä tavalla kun tuota suitsuketta käytetään. Aivan kuten henkilökohtaista omaisuuttasi, meditaation aikana käytettävän suitsukkeen pitäisi olla erityistä lajia käytettäväksi ainoastaan meditaation aikana.

(Malli)

Katso myös:

"Kulta, suitsuke ja mirha": suitsukkeen käytöstä kristillisessä kirkossa.

Wikipedia: Suitsuke

 

"Suitsukkeet toimivat yhteisessä aurassa, tällöin jokainen läsnäolija saa tuntea yhteenkuuluvuuden voiman ja voimistaa olemustaan ja auraansa yhteisessä hetkessä." (Marjatta Ristiluoma: Pyhän Hengen Parantava Voima. Omakustanne 2011)

Suitsuke on rukous itse, jonka kantaa taivaaseen pyhä liekki. Suitsutusastia, jossa suitsuketta poltetaan, on muodoltaan samankaltainen kuin malja. Kuitenkin aivan kuten malja on astia vedellä kastamiseksi, niin on suitsutusastia tulella kastamisen astia. (Daniel Pineda: The Book of Secrets. Weiser Books 2011)

Suitsuketta ei yleensä polteta Vapaamuurari-loosissa, mutta suitsukeruukun symbolia käytetään allegoriana puhtaalle sydämelle (ruukku eli suitsutusastia) ja rukouksille jotka nousevat siitä taivaaseen, kohoavan suitsukkeen savupilven symboloimana. (Christopher Hodapp: Freemasons for Dummies. John Wiley & Sons, Inc. 2013)

"Kirkoissa ja temppeleissä on tapana sytyttää kynttilöitä ja polttaa suitsuketta. Miksi näin? Koska kynttilöiden sytyttäminen ja suitsukkeen polttaminen symboloivat uhria, toisin sanoen, karkean aineen muuntamista valon ja tuoksun hienommaksi aineeksi. Valo ja tuoksu jotka seuraavat uskovien rukousten kohoamista Herran luo, edustavat sitä mitä heidän täytyy polttaa itsessään jos aikovat tulla kuulluiksi. Ei mikään näistä toimista jotka henkilö suorittaa, tapahdu sattumalta. Jopa ne jotka näyttävät merkityksettömiltä, sisältävät syvän merkityksen. Joten joka kerta kun sytytät kynttilän eli tulen, uhrin luonnon syvyyden pitäisi vaikuttaa sinuun ja sinun pitäisi pitää mielessäsi että saavuttaaksesi pääsyn sielun ja hengen korkeammille tasoille, sinun täytyy aina polttaa jotain itsessäsi. On niin monia asioita joita olemme koonneet itseemme, jotka tulee polttaa! Kaikki epäpuhtaudet, kaikki itsekkäät, intohimoiset taipumukset, ne ovat materiaalia joka meidän täytyy polttaa jos aiomme saada aikaan valon joka ei koskaan jätä meitä." (Omraam Mikhaël Aivanhov)

Suitsuke - rukouksen symboli. Täytyy olla jatkuva Totuutta julistavan Hengen sanan ulostulo. Tämän henkisen olemuksen pitäisi säteillä keskuksesta kehälle ja kyllästää koko tietoisuus. Suitsukkeen polttamisen symbologia (Luuk.1:9) on muuntuminen. Ruumiin hienommat olemukset muunnetaan joksikin mitä voidaan nimittää neljänneksi eli säteileväksi ulottuvuudeksi ja lujaksi perustaksi joka on asetettu pysyvän luontoiselle organismille. Paavali kutsuu sitä "taivalliseksi" ruumiiksi (1 Kor.15:40). Tämä muuntumisprosessi tapahtuu aina kun MINÄ OLEN tekee liiton ruumiissa Herran eli korkeamman itsen kanssa. (Charles Filmore: Metaphysical Dictionary)

Näe ruumiisi suitsutusastiana tai alkemiallisena uunina, missä substanssi-sielu Jumalan tulessa "muuttuu" henkiseksi "kullaksi" tai savuksi, joka kohoaa ikuiseen taivaaseen.

Käytetty suitsutusastia merkitsee, että monia rukouksia on uhrattu; analogiana Raamattu, jota ei ole luettu vs. Raamattu, johon on tehty merkintöjä, alleviivauksia, korostuksia.

Hengitä syvään ja rauhallisesti suitsukkeen tuoksua, kuvittele suitsukkeen symbolisesti kantavan pyrkimyksesi ylös Kosmokseen.

Muista jakaa suitsukettasi ja Rakkauden, Toivon ja Rauhan valoa toisten kanssa.

Vaikka suitsuketikkuja ja -kartioita (tikkutyyppinen suitsuke palaa tasaisesti ja levittää mietoa tuoksua jatkuvasti; kartiotyyppinen suitsuke antaa voimakkaan tuoksun lyhyessä ajassa isoonkin huoneeseen) voidaan käyttää kotona rukouksen ja meditaation aikana, klassinen tapa käyttää suitsuketta kotialttarillasi on käyttää suitsukehartsia (kuten papit käyttävät), joka tulee isoina "jyvinä", hiilellä suitsutusastiassa. Tämä on alkuperäistä suitsuketta.

Näin käytät suitsukehartsia:

1. Hiili sytytetään koholla olevista reunoista kynttilän liekissä, esim. pinseteillä pidellen (sisältävät rikkiä syttymisen helpottamiseksi).

2. Hiili asetetaan tulenkestävään astiaan (et välttämättä tarvitse varsinaista suitsutusastiaa), jossa on hyvä olla hiekkaa imemään kuumuutta, palava puoli päällimmäisenä. (Tässä astiassa on myös jalat, eli pohja ei kosketa pöytää)

3. Kun hehku on levinnyt myös keskelle (voit auttaa asiaa puhaltamalla hiileen varovasti), laitetaan hartsia päälle - ei paljon kerralla - ja lisätään tarpeen mukaan.

Vinkkejä:

Ilman hiiliä voit kokeilla seuraavaa: vuoraa tuoksulyhdyn malja sisältä foliolla; aseta suitsutushartsia siihen ja sytytä tuikku. Huom: vettä ei käytetä! Savuaa vähemmän kuin hiilellä poltettaessa. (Tätä ei ole itse testattu!)

Hiekkaa myydään koristekäyttöön eri väreissä.

Kokeile käyttää hiilen alustana sopivan kokoista litteää, mahdollisimman tasaista luonnon kiveä!

Hiili voi kyteä pitkään, mutta sen saa sammumaan laittamalla sen tiiviskantiseen, tulenkestävään purkkiin, missä se tukahtuu. Sekä tietysti vedessä (mutta se on sotkuisempaa).

Hiiliä voi säästää puolittamalla ne!

Varoituksia:

Grillihiiliä yms. ei voi käyttää suitsuttamiseen - tarvitset suitsutushiiliä!

Astia voi kuumentua - pidä sormet pois!

Älä jätä astiaa vartioimatta, eikä lasten tai eläinten ulottuville!

Ei suoraan kosketukseen pöydän pintaan - jalallinen astia on hyvä, tai sitten jokin alusta.


©2017 Magdaleena - suntuubi.com