Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tämä idea on lainattu Universal Life Church Monasterylta.

Ketään ei vaadita hyväksymään tätä käytäntöä, mutta se on olemassa mahdollisuutena niille, joiden maailmankatsomukseen se sopii!

"Kaikki voivat, kenenkään ei pidä, joidenkin pitäisi." Niin sanoi vanha anglikaaninen ohje synnintunnustuksen sakramentista. Synnintunnustus tulee ja menee kirkkomuodin suosion mukaan. Mutta melkein kaikki kirkon haarat myöntävät että on aikoja jolloin se täytyy ja pitäisi tehdä. Kuten itse rukouksen kanssa, tässä on olemassa ero tyhjän toiston ja hyvien tapojen kehittämisen välillä.

Synnintunnustus on tärkeä osa rukousta, kuuluitpa tai et traditioon, missä ihmiset tunnustavat syntinsä papille. Ihmisillä on tarve myöntää, että he eivät ole täydellisiä. Me elämme perfektionismin aikakautta ja perfektionismi on sairaus pikemminkin kuin vahvuus. Meidän tarvitsee sallia itsellemme olla vähemmän kuin täydellisiä - olla itseasiassa inhimillisiä. Ihmisenä oleminen on virheiden tekemistä ja kasvamista. Synnintunnustus on ensimmäinen askel tuossa prosessissa.

Mitä voin tehdä hyvittääkseni tekoni?

Joskus se on tarpeeksi yksinkertaista. Anna se takaisin. Pahoittele.

Joskus se saattaisi loukata ihmistä jota olet vahingoittanut, vielä enemmän.

Hyvitä anonyymisti.

Tai pistä kiertämään.

Anteliaisuuden teko vieraalle, korvaamaan ilkeä teko rakkaalle henkilölle.

Kehuminen korvaamaan mustamaalaus.

Ystävällinen sana julman valheen sijasta.

Lempeä sana korvaamaan tuhoisa vuodatus.

Ja koska vääryydet näyttävät olevan elävämpiä ja voimakkaampia kuin oikeat asiat, tee paljon pieniä hyvityksiä ja satunnainen vaikuttava.

Tietenkin jos voit, puhu asiat halki henkilön kanssa, jota olet loukannut; se on kaikista parasta. Kysy mitä hän haluaa sinulta. Mutta vaikka et voisi sitä tehdä, sulje silmäsi ja kuvittele hänet. Kerro hänelle mitä olet tehnyt ja mitä hän on tehnyt. Anna anteeksi ja pyydä häntä antamaan anteeksi. Istu asian kanssa niin kauan kuin se tuntuu loppuun käsittelemättömältä. Tosi elämässä on mahdollista että sellaista anteeksiantamusta ei seuraisi.

Anteeksiantosi ei riipu hyvityksestäsi. Mutta ymmärryksesi riippuu. Hyvitys on jo tehty. Pesty pois. Mutta ymmärryksesi ei ole vielä kasvanut täyteyteen. Me emme todella täysin ymmärrä tekemämme vahingon luonnetta ennen kuin yritämme pistää asiat oikein. Kuinka teemme tyhjäksi valheen ja sen seuraukset? Yritämme laittaa sulat takaisin kynittyyn kanaan, kuten Buddha sitä kuvasi. Meidän täytyy olla kekseliäitä.

Synti, hamartia, on "ampumista ohi maalin" sanatarkasti käännettynä, s.o. olla jotain muuta kuin miksi meidät on tarkoitettu. Jokaisen ihmisen sisässä asuu luonnostaan halu täydellisyyteen. Ihminen yrittää mutta ei osaa, ja tätä nimitetään synninteoksi.

Ymmärtääksemme syntiä, meidän täytyy aloittaa myöntämällä että synnin perusalkuperä on epäselvä. Institutionaalisen kirkon mukaan synti tuli tähän maailmaan Aadamin ja Eevan kanssakäymisestä käärmeen kanssa jossain myyttisessä puutarhassa. Tätä kanssakäymistä kutsutaan perisynniksi eli ihmiskunnan lankeemukseksi. Mielenkiintoista kyllä, termiä perisynti ei löydy mistään yhteisessä kertomuksessa. Itseasiassa juutalaisuudessa ei ole perisynnin käsitettä, ja muistathan että Jeesus oli juutalainen. Augustinus (354-430) oli ensimmäinen teologi joka opetti että ihmiskunta syntyi tähän maailmaan synnin tilassa. Juutalaisuus uskoo ja opettaa että ihmiskunta astuu maailmaan vapaana synnistä, sielun kera joka on puhdas ja viaton ja tahraton.

"Uusi Testamentti ei missään kohdin puhu Jumalan eikä Jumalan vihan sovittamisesta. Kaikki sovitukseen liittyvät sanat puhuvat maailman ja ihmisen sovittamisesta sillä tavalla, että sovituksen perusteena on Jumalan rakkaus (Room.5:10; 2 Kor.5:18-20; 1 Joh.2:2, 4:10). Jeesuksen työ täyttyy, todellistuu, sovitus realisoituu hetkenä, jolloin annamme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. On ikiaikaiseen kokemukseen pohjautuva tosiasia, että Jeesuksen elämässä ja kuolemassa, hänen persoonassaan yleensä, on voima, joka voi sovittaa meidät Jumalan, itsemme ja lähimmäistemme kanssa. Mutta tätä tosiasiaa on usein esitetty niin mekaanisella tavalla, että on aiheutettu syvä vastenmielisyys koko asiaa kohtaan" (Voitto Viro).

Lue myös Isä meidän rukouksen pyynnöstä velkojen/syntien anteeksisaamiseksi edellisestä kategoriasta. Sekä:

Brian Robertson: Perisynti, perihyvyys.

Wikipedia: Katumus.

Haluamme jakaa kanssasi myös muutaman ajatuksen seksuaalisuudesta: Osa kirkkoisistä selittää nahkavaatteiden (1 Moos.3:7, 21) merkitsevän sitä, että ihminen ei ollut ennen syntiinlankeemusta seksuaalinen olento. Kirkon alkuvuosisatojen vainoissa marttyyrien rohkeus ja ruumiin kärsimyksen kieltäminen koettiin kristillisyyden korkeimmaksi muodoksi. Kun kristillisyydestä tuli valtionuskonto, marttyyrien paikan ottivat munkit ja nunnat. Ruumista ryhdyttiin pitämään pahan ja synnin asumuksena. Jumalallisen rakkauden katsottiin olevan henkistä ja ruumiitonta. Sama kaksinaisuus oli tunnusomaista esim. manikealaisuudessa, jossa valon ja pimeyden voimat kävivät hengellisyyden ja ruumiillisuuden välistä taistelua.

Kristillisyys peri sekä antiikin että hellenismin ajan käsitykset seksuaalisuudesta. Monet ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät lähtivät ajatuksesta, että naimisiinmeno ja lisääntyminen olivat välttämätön paha, ei kristillisyyden korkein ihanne. Seksuaalinen ruumis nähtiin antiikin perinteen mukaisesti kuolevaisuuden ja rappion symbolina. Kristillinen seksuaalietiikka syntyi olemassa olevien sosiaalisten lainalaisuuksien ympärille - yhtäältä perinteinen patriarkaalinen maailmankuva, toisaalta varhaisen kristillisyyden lopunaikojen läheisyyden korostus, joka näki seksuaalisuuden toteuttamisen vain ajanhukkana.

Lue lisää osiosta Raamattu-tietoa, etenkin Uusi testamentti: "yhteenveto Jeesuksen opetuksesta" ja "Paavalin moraali", sekä Raamatullisuus!

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä katso Homo Spiritus-blogi, hakusanalla "synti"! Lyhyesti: on olemassa seksuaalisia syntejä, mutta seksi ei ole syntiä.

Kannattaa myös muistaa Lutherin viisaita ajatuksia. Hän oli sitä mieltä, että jos alakuloa ja muita Perkeleen eli "Murhehengen" kiusauksia ei pysty vastustamaan rukouksella ja paastolla, kannattaa etsiytyä musiikin, ystävien ja hyvän oluen äärelle. Lutherin neuvo Melanchtonille, jota hän piti pikkuisen liian puritaanina: "Lähtisit kaupungille juhlimaan! Jumalasta olisi mukavaa antaa sinullekin joskus syntejä anteeksi." Luterilaisuudessa maallisista riemuista kieltäytyminen ei ole merkki erityisestä hurskaudesta, pikemminkin se kertoo Jumalan lahjojen vähättelemisestä.

Selittäessään kahdeksatta käskyä Luther muistuttaa, että "voin hyvin nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minulla ei  ole mitään oikeutta saattaa sitä muiden tietoon. Jos siis tartun asiaan, käyn tuomitsemaan ja arvostelemaan, lankean syntiin, joka on suurempi kuin se mistä kerroin." (Heinimäki - Jolkkonen: Luterilaisuuden ABC. Edita 2008)

Ei ole mahdollista tehdä mitään muiden ihmisten syntien suhteen. Ne voivat olla hyvinkin helpompia nähdä kuin omamme. Mutta ennen kuin todella ryhtyy kamppailuun hirren kanssa omassa silmässään, ei koskaan näe vaikeutta poistaa roskaa toisen silmästä.

Kirkkoisät ja Kirkonopettajat ovat myöntäneet Eukaristian (Ehtoollisen) olevan yleisen tehokas synnistä vapautumiseen. Kristuksen veri, jonka siinä vastaanotamme, "puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista", kuten Hepr.9.14 vakuuttaa meille. "Joka kerta kun juot tätä verta (Ehtoollisen viiniä) - kirjoittaa pyhä Ambrosius - vastaanotat syntien anteeksiannon, päihdyt Hengestä" ja vielä: "Tämä leipä on syntien anteeksianto". Ennen Ehtoollisen jakamista liturgia saa osallistujan sanomaan: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin". Myös Isä Meidän rukouksen "Anna meille meidän syntimme anteeksi", Kirkkoisien mukaan, on keino saada synnit anteeksi. (Raniero Cantalamessa: Pääsiäinen, Reitti katoamattomuuteen. SUBLIMI 2011.)

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.(Snl.28:13)

"Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi." (Matt.5:23-24)

"Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi." (Mark.2:10)

Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29)

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. (2 Kor.5:19)

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh.1:9)

Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". (1 Piet.4:8)

Tämä ei ole mikään "automaatti": ratkaisevaa on sinun sisäinen asenteesi. Emme halua tietää, mitä syntiä tunnet tehneesi: riittää, kun itse tiedostat sen, kadut sitä vilpittömästi ja tahdot parantaa tapasi. Kun olet ensin perinpohjin mietiskellyt tekojasi, rukoile omin sanoin tai alla olevin sanoin, vastaa kysymyksiin ja klikkaa "lähetä"-nappia: se on tekona sama kuin polvistuminen tai pään kumarrus ulkoisena merkkinä sisäisestä vilpittömyydestä. Saat luettavaksesi synninpäästön.

"Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus. (Matt.18:21-22)

Jumalan rakkaudessa anteeksianto on yltäkylläisesti saatavilla. Minulle asetetaan kysymys: voinko vastaanottaa sen suunnattoman, rajattoman ja henkilökohtaisen kutsun olla vapaa sen syleilyssä?

"Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.'  Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta." (Matt.5:38-42)

Kristuksen opetus anteeksiannosta ei koske reiluutta, oikeudenmukaisuutta, oikeaa tai väärää. Se koskee vapaata valintaa elää armosta. Valita rakastaa ja elää rakkauden tähden on vapautta. Kuvittelen kuinka rauhallinen olisin tänään jos eläisin tuosta valinnasta. Se on Herran Hyvä Uutinen.

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.  Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matt.5:43-48)

Tulenko ikinä rakastamaan universaalisti kuten Jumala rakastaa? Varmasti Kristus tietää että minä kykenen, tai Hän ei pyytäisi sitä minulta. Kun tunnen vihaa sydämessäni vihamiestäni kohtaan, luovutan sen Jumalalle rukouksessa. Auta minua, Jumala, olemaan mitä tahdot minun olevan.

(The Church of Conscious Harmony)

On hyvä että ihmiset tunnistavat virheensä ja katuvat niitä, mutta se ei riitä. Vaikka katumus ja joskus sen kera käyvät kyyneleet auttavat puhdistamaan meidät, jotta meille annettaisiin anteeksi, meidän täytyy hyvittää. Zohar sanoo, että kun Jumala loi katumuksen, hän sanoi sille: milloin tahansa miehet ja naiset kääntyvät puoleesi, sinun täytyy pyyhkiä pois heidän vikansa. Mutta ne tulevat vasta todella pois pyyhityiksi, jos teemme katumusharjoitusta. Katumusharjoitus edellyttää toimintaa, ei passiivisuutta. Kun olet ymmärtänyt tapojesi virheen ja syyn siihen, sinun täytyy yrittää hyvittää, ja ennen kaikkea, palata työhön. Valittamalla ja lyömällä rintaasi et paranna mitään, ja sinusta tulee jopa taakka toisille. Pelastus ei löydy katumuksesta vaan työstä.

(Omraam Mikhael Aivanhov)

Paramahansa Yogananda opetti että "on synti kutsua itseäsi 'syntiseksi'". Jumalaluontomme on todellinen tilamme, virheemme ja tietämättömyytemme matkan varrella ovat tilapäisiä. Menneet virheemme eivät määrittele keitä me todella olemme, sillä Jeesus sanoi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'?" (Joh.10:34)

"... Ja kristityt jotka kuvittelevat olevansa luonnostaan syntisiä, pikemmin kuin tekevänsä syntiä harhan vaikutuksesta, tekisivät hyvin jos mietiskelisivät vertausta tuhlaajapojasta, jonka todellinen Koti oli Jumalassa. Ja jos nuo kristityt pyrkivät taivaaseen, he saattaisivat pohtia näitä Jeesuksen sanoja: "Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut." (Joh.3:13) Swami Kriyananda: The New Path

Sosiologi Émile Durkheim (1858-1917) piti elävää rippi-instituutiota uskottavimpana selityksenä sille, miksi katolisissa maissa itsemurhaluvut olivat alhaisempia kuin protestanttisissa maissa. (Heinimäki - Jolkkonen: Luterilaisuuden ABC. Edita 2008)

Se on sakramentti. Ulkoinen ja näkyvä merkki sisäisestä ja hengellisestä armosta. Ja siihen vaaditaan – ainakin – kaksi, vaikka nuo kaksi olisit sinä yksin oman huoneesi yksityisyydessä Jumalan kanssa.

Todellinen syntien anteeksiantaja on Jeesus Kristus, jonka kanssa tulet sisimmässäsi kosketuksiin; tarjoamme vain välineen avuksesi, jotta voit paremmin keskittyä olennaiseen. Kuitenkin voit luottaa siihen, että elävä ihminen lukee "tunnustuksesi" ja rukoilee puolestasi. Esim. ev.lut. kirkossa ripin vastaanottaja voi olla kuka hyvänsä kaikkien uskovien pappeuden perusteella.

Kristillinen rippi perustuu ennen muuta Jeesuksen jäähyväissanoihin:

"Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh.20:23)

Ystäväsi on kehottanut sinua lukemaan psalmin, kenties Ps.51, ja lausumaan Isä meidän. Ja mitä hyötyä siitä on, sinä kysyt itseltäsi. Lue psalmi uudelleen. Et ole enää oman syntisi yhteydessä, palauttaen sen mieleen. Luet toisen sielun sanoja, joka oli kaltaisesi, kamppaili jonkin kanssa. Olet yksinäisyydessä toisen runoilijan kanssa, jonkun toisen joka suree. Lue se uudelleen. Olet itse Jumalan yhteydessä. Kaikkein viisaimman ystävän läsnäolossa.

Lausu Isä meidän. Elä siinä. Sinä olet elossa ja Jumala on Isäsi. Tuossa yhteydessä mitä voimaa näillä koetuksilla on sinua vastaan? Rukoillessasi Isä meidän, sinä muutut, läpikotaisin. Hänen valtakuntansa, Hänen tahtonsa, Hänen anteeksiantonsa.

Ja kun meditoit, rukoilet, sinä muutut. Olet alkanut kitkeä puutarhaa. Istuta nyt yrttejä siihen missä rikkaruohot olivat. Saatat jopa huomata että synti itsessään oli pelkästään hukattu hyve. Että sinua on oksittu pikemminkin kuin rangaistu.

Hyväksy vilpittömyytemme kuten me hyväksymme sinun vilpittömyytesi yksin hyvästä tahdosta ja uskossa!

OMANTUNNON TUTKISKELU

Lue ja mietiskele jokaista riviä.

Kätkinkö uskonnolliset ajatukseni kun minun päinvastoin olisi pitänyt ilmaista ne selvästi?

Olenko sekoittanut Jumalan nimen kärsimättömyyden, vihan, valehtelun tai ajattelemattomuuden sanoihin?

Onko minulla kaikkina aikoina ollut luja tahto, ja olenko aina alistanut sen järjen valoon?

Olenko aina säilyttänyt kunniani?

Olenko aina ollut vaatimaton menestyessäni ja kärsivällinen vastoinkäymisissä?

Olenko ollut vihainen?

Olenko ollut ylpeä, turhamainen tai ylimielinen?

Olenko aina kohdellut lähimmäistäni veljenäni, rakkaudella?

Olenko toiminut vihasta tai kostonhimosta?

Olenko pidättynyt juoruilusta, solvauksesta ja hätäisestä arvostelusta?

Olenko hyvittänyt kanssaluoduilleni aiheutuneen vääryyden?

Olenko aina kertonut totuuden?

Olenko aina pitänyt sanani kun olen sen antanut?

Viimein, olenko käyttänyt päiväni hyvin?

 

Jumala,ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni.

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.

(Psalmi 51:3-6)

Jeesus Kristus paljasti, että Jumala on Henki, ja että Jumala on Rakkaus. Aivan kuten Henki on elävä äly tai Jumalallinen Mieli, Rakkaus on Jumalallisen Mielen harmonista toimintaa. Koska Jumala liikkuu vain Rakkaudessa, meidän täytyy astua rakastavaan mielen tilaan, Taivasten Valtakuntaan, ennen kuin voimme tuntea Hengen toiminnan tai liikunnon sielussamme. Vapahtajamme Kristus on käskenyt meitä rakastamaan toisiamme, kuten Hän on rakastanut meitä. Mutta me emme aina pidä tuota käskyä. Sen tähden, sydämesi hiljaisuudessa, tunnusta Jumalalle, millä tavoin sanoillasi ja teoillasi sekä jättäessäsi sanomatta ja tekemättä, et ole rakastanut Jumalaa, toisia ja itseäsi kuten sinun kuuluisi.

Minä tunnustan kerrat, jolloin olen epäonnistunut rakastamaan, kun olen kääntynyt pois toisten luota, kun olen keskittynyt itseeni, aiheuttaen erillisyyttä ja loukkausta ja hengen haavoittumista. Minä rukoilen anteeksiantoa ja parantumista.

Nimeni:
  (Pakollinen)

Olen ajatellut tekojani
Ymmärrän tehneeni syntiä
Kadun vilpittömästi
Tahdon parantaa tapani
Rukoilen Jumalan anteeksiantoa

Roskapostisuojaus:Paljonko on yksi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)





©2017 Magdaleena - suntuubi.com