Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

"Minä olen Elämän leipä!"

Vihollinen on veljien syyttäjä, ja liian kauan ihmiset ovat istuneet hänen leirissään nähden roskan veljensä silmässä mutta eivät hirttä omassa silmässään. Leivän murtaminen on täydellinen ykseyden merkki. Spiritualiteettimme voi löytää täydellisimmän ilmaisunsa Eukaristian mysteerissä:

  • Kokoonnumme ja käytämme aikaa tunnistaaksemme Kristuksen kanssamme ("Jeesus otti...")

  • Tutkiskelemme/kasvamme ("siunasi...")

  • Rukoilemme toistemme puolesta ja rohkaisemme toisiamme ("mursi...")

  • Palvelemme toisiamme ("antoi")

(Matt.26:26)

"Vaihdamme ajatustemme leipää ja tunteittemme viiniä".

(Gérard Sévérin)

Englanninkielinen sivu vastaavassa kohdassa [Eucharist or the Holy Communion] tarjoaa runsaasti linkkejä laidasta laitaan.

Tosi Viinipuu

Herra,
vain olla sinun kanssasi on riittävästi,
ja enemmän

Sinä olet aina täällä. Kaikkialla.
Ei ole paikkaa
ilman Sinua.

Ruoka ja juoma,
Elämä ja virkistys
Parannus ja ravinto.
Kun syömme, meille annetaan elämä
Kun juomme, meille annetaan eloonjääminen
Joten sinä olet siellä,
aina kun joku leikkaa leipää tehdäkseen meille voileivän
he "Tekevät Tämän"
aina kun joku antaa meille juotavaa
he "Tekevät Tämän"
Vehnä itse antaa elämänsä meille,
ja kuolee.
Rypäle itse murskataan

Kuitenkin olemme niin yksinkertaisia
että nämä asiat näyttävät jotenkin
todellisemmilta, koska tämä on totta.
Kuten elämä itse voi olla rukous,
kuitenkin rukous on jotenkin enemmän itsensä
kun sillä on erityinen ydin.

Ellette syö minun ruumistani
Ellette juo minun vertani


sinä olit valmistautunut katsomaan ystävien lähtevän,
ennemmin kuin selittämään sen pois

Minä muistan
anna minun muistaa,
että ensimmäinen joka jakoi "tämän leivän"
oli ystäväsi Juudas

Mitä me uhraamme,
että se muuntuisi
sinun todelliseksi läsnäoloksesi?
Itsemme,
Tuntimme, päivämme.

Mikä on läsnäolosi tabernaakkeli?
Maailma. Maailma muuntuneena meitä varten, sinun kauttasi.
Kallisarvoinen helmi

Maailma sellaisena kuin se ei vielä tunne itseään.
Leipä joka ei tunnista hiivaa.
Kaupunki kukkulalla,
joka ei näe omaa valoaan.

Kaikki kuolevainen liha pysyköön hiljaa

Hänen läsnäolonsa,
yksinkertainen Leipä,
ja yksinkertainen Viini.

(Tekijä tuntematon; suomennettu englannista)

Jeesuksen merkittävät, seitsenkertaiset  "Minä olen"-sanat Johanneksen evankeliumissa alkavat "Elämän leivästä" (Joh.6) ja päättyvät "Tosi viinipuuhun" (Joh.15), aivan kuten Markuksen ja Luukkaan vertaukset alkavat "kylväjästä" ja päättyvät "viinitarhaan"! Silläkin on syvä merkitys, että Isä meidän-rukouksen seitsemästä pyynnöstä juuri neljäs eli keskimmäinen puhuu leivästä! Luukkaan evankeliumissa Isä meidän rukousta seuraa välittömästi Jeesuksen vertaus leivän pyytäjästä keskellä yötä (Luuk.11).

Ehtoollisen alkuaihe Vanhemmissa traditioissa

Koska leivän tekemisen prosessi on pitkä ja työteliäs, leipä on kulttuurillisen ja sielullisen kehityksen symboli. Jokainen vaihe leivän tekemisessä edustaa vaihetta luomisessa: Jyvän kylväminen, sen kasvu, elonkorjuu, jauhatus, seulominen, alustaminen, uunissa paistaminen, sen jakaminen perheen pöydässä... Eukaristiassa eli Pyhällä Ehtoollisella Kristuksesta tulee elämän leipä, aineellisen ja henkisen ravitsemuksen symboli. Vanhan testamentin kaksitoista näkyleipää symboloivat erityistä ruokaa, joka oli varattu niille jotka olivat ulkoisessa pimeydessä, vastakkaisena "Jumalan totuuden sanalla synnyttämille uusille luomuksille." Tämä leipä symboloi myöhemmin kristillisen Kirkon roolia uskollisten ruokkimisessa ja voiman ja tiedon välittämisessä heille, ja myös - Josefuksen mukaan - se symboloi vuotta ja eläinradan kierrosta.

Hiiva, aktiivinen välittäjä leivän kohottamisessa, oli henkisen muuntumisen symboli: happamaton leipä josta ehtoollisleipä tehdään, symboloi puutetta ja uhria. Demeterin palvontaan perustuvien Eleusiin mysteerien pappi eli hierofantti (kreikasta, hiera, ”pyhät kohteet”, ja fantes, se joka näyttää; kirjaimellisesti tarkoittaen ”sitä joka näyttää pyhiä asioita”) oli ainoa joka saattoi koskea ja esitellä jumalattaren pyhiä työkaluja kylpiessään mystisessä valossa ja julistaen esoteerisia sanoja. Näiden pyhien esineiden paljastaminen oli osa vihkimyksen salaista prosessia, ja niiden luonne on pysynyt tuntemattomana. Koska Demeter oli vehnän jumalatar, useimmat tutkijat uskovat että vihkimysseremonia piti sisällään vehnäntähkien – jumaluuden lahjan ihmiskunnalle – paljastamisen. Pyhä viljan korostus jatkui myöhemmin kristinuskossa pyhän leivän – Jeesuksen tärkeimmän lahjan – kautta.

Viiniköynnös oli pyhä, viinintuottaja-kasvi, jumalten juoman, ja vanhoissa traditioissa se samastettiin elämän puuhun paratiisissa (joka ikonografiassa usein kuvataan viiniköynnöksenä). Viini oli ilmestyksen symboli, joka seurasi jumalallisen läsnäolon tuottamasta houretilasta, ja viiniköynnös symboloi kuolemattomuutta. Riitit jotka valmistivat vihittävää kuolemattomuuteen, oli alunperin tarkoitettu uudistamaan maaperän hedelmällisyyttä, koska rypäleen jumala, Dionysos, joka hakattiin palasiksi niin että hänen verestään tuli viiniä, jonka Bakkantit ja Mainadit joivat, voisi kokea ylösnousemuksen. Dionysolaiset mysteerit olivat toisena tärkeimmistä hellenistisistä kulteista. Dionysoksen myytillä, joka kärsi ja koki ylösnousemuksen, on kaikunsa kertomuksessa Kristuksesta, joka julisti: "Minä olen Viinipuu", siten liittäen itsensä kokonaiseen traditioon jossa jumalat inkarnoituvat viinin avulla. Varhaiset kristityt samaistivat viininjumalan roomalaisen vastineen, Bacchus, Jeesukseen. Mehu on hengen valo, Eukaristian rypäle ja viini ovat Kristuksen veren kaltaisia. (Nadia Julien: The Mammoth Book of Lost Symbols; A Guide to the Language of Symbolism. Running Press 2012)

Leipä ja viini, "sisäisen ja henkisen armon ulkoiset ja näkyvät merkit", edustavat yhdellä kertaa todellisia vihkimysseremonioissa käytettyjä elementtejä, sekä saavutuksia joita ne symboloivat. Ottaen Bacchuksen mysteerit esimerkkinä, viiniä annettiin rypäleen ja Bacchuksen verenä, veren merkitessä elämää ja Bacchuksen edustaessa mystistä Logosta joka "tuli lihaksi." Joten koko riitti merkitsee jumalallisen elämän välittämistä kandidaatille hänen alemman itsensä tietoisen liiton avulla sisäisen jumalan kanssa - liiton, jonka saavat aikaan alemman itsen omat ponnistelut. Samalla tavalla leipä eli vilja symboloi saavuttamisen älyllistä aspektia, älyn ollessa henkisen virtauksen "ruumis".

Sakramentti viittaa yhteyteen hengen ja maailman kanssa, maailma hengen ilmentymänä. Vanhoissa mysteerikouluissa se oli opetuslasten yhteys, jotka olivat yhtä sydämessä ja mielessä, eläen ykseyden tunnossa kaiken elämän kanssa. Tietoisuus opetuslapsessa kasvaa vahvaksi, että ulkoinen maailma on jumalallisen ilmaisu, eläen tuntematta erillisyyttä. Niin ikään tämä koskee hyvin paljon ymmärrystä ja kokemusta ihmisen yhdistelmästä (henki, sielu, mieli, ruumis) joka me olemme. Loogisena seurauksena kun kokemus sisäisistä maailmoista tulee vahvemmaksi, tästä seuraa suojelusenkelinsä eli Korkeamman Itsensä kohtaaminen, mitä kutsutaan Epifaniaksi; Teofanian eli sisäisen Korkeamman Itsen loistamisen ja ilmestymisen alkumuoto.

"Siunattu olet Sinä, oi Herra meidän Jumalamme, joka loit viinipuun annin". Rypäleiden käymään paneminen on hienostunutta tiedettä ja hienostunut taito, jotta lopputuote voi kohottaa henkeä monin tavoin. Se on eräs syy miksi varhaiset heprealaiset samaistivat viinin juhlimiseen. Koska tiheissä tertuissa roikkuvista rypäleistä tuli yltäkylläisyyden ja fyysisen siunauksen symboli, Raamattu puhuu viinistä sekä ravintona että ilona. Käynyttä rypälemehua juotiin yleisesti aterioilla, käytettiin uhrirituaaleissa, ja se oli silmiinpistävän tärkeä osa juhlatilaisuuksia. Babylonialainen Talmud sanoo: "Kolmessa asiassa ihminen paljastuu: viinimaljassaan, kukkarossaan, ja vihassaan." Roomalainen historioitsija Tacitus sanoo että germaanien kansa joi viiniä pitäessään neuvotteluja, koska he uskoivat että kukaan ei voisi vaikuttavasti valehdella juovuksissa. Kiinalaiset sanovat: "Viinin jälkeen tokaistaan totuudellinen puhe".

"Intialaisten somajuoma on mystisesti ja kaikissa suhteissa samaa kuin kristittyjen ehtoollisateria. Ajatus on aivan sama. Pyhien rukousten (mantrojen) avulla tämän juoman otaksutaan muuttuvan välittömästi todelliseksi somaksi eli enkeliksi ja jopa itse Brahmaksi." (H.P. Blavatsky: Hunnuton Isis)

Messu tulee latinan sanasta missa, jolla on alkunsa persialais-mithralaisessa ehtoolliskakussa nimeltä mizd, jonka ajateltiin ruumiillistavan Mithran uhraaman härän jumalallista lihaa ja verta. Toinen latinalainen nimi ehtoollisleivälle on hostia, joka merkitsee "uhria".

Tiibetin buddhalaisen tradition monissa rituaaleissa ja harjoituksissa seurakunta vastaanottaa tsogin, joka on ruokaa joka saa siunauksen, energioita, rituaalista, ja sitten seurakunta nauttii tuon ruoan ottaakseen nuo elementit ruumiisiinsa siunauksena, apuna. Buddhalaisessa traditiossa käytetään eri elementtejä - riisiä, ohraa. Atsteekit ja Mayat käyttivät maissia. Joten löydät aina eri hedelmän ja eri viljan symboloimaan näitä Kristuksen voimia, valjastamaan ja säilyttämään kutsuttuja elementtejä. Kaikissa näissä traditioissa pappi ottaa seurakunnan uhrit ja suorittaa rituaalin, invokaation ruoan siunaamiseksi. Rituaalit suoritetaan, ruoka siunataan, ja sitten seurakunta nauttii tuon ruoan vastaanottaakseen Kristuksen voimat. Tämä on universaali käytäntö.

TULE PÖYTÄÄN

Älkäämme tunteko syyllisyyttä

kun käsityksemme Jumalasta

on muuttunut.

 

Voima

joka kerran sisältyi

öylätin kokoon

 

Nyt sisältää

kaiken elämän.

 

Toistamisen rituaali

antaa tietä tietoisuudelle

sekunnista

Ja me huomaamme, että koko ikuisuus

on siinä

 

Jeesus kutsui meidät kaikki pöytään

ja me uskomme nyt että elämä

itse on Eukaristia.

- Roshi Ankai

 

Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut. Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin. (1 Moos.27:27-28)

Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla." (2 Moos.24:8)

Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. (3 Moos.17:11)

Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla. (Jes.5:1)

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. (Joh.12:24)

Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. (Ps.104:14-15)

Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. (Ps.119:103)

Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen. Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta: "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo: "Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut. Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä." (Snl.9:1-6)

Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja -- olkoon se täynnä mausteviiniä!
Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.
(Laul.7:3)

Hän vastasi kuninkaalle: "Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee." Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa. (2 Sam.8:11)

Tuona päivänä vuoret tihkuvat rypäleitten mehua, kukkulat vuotavat maitoa, ja kaikki Juudan purojen uomat ovat tulvillaan vettä. Herran huoneesta kumpuaa lähde... (Joel 4:18)

Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.
Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi: sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi, noudattaen sitä nauttivan halua.
(Apokryfinen Viisauden kirja 16:20-21)

Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan! (Matt.11:19)

Melkisedek

Leivän ja viinin käyttö kulttimenoissa on yleinen ja vanha käytäntö: juutalaiset uhrasivat Egyptissä Taivaan Kuningattarelle juomauhreja ja uhrikakkuja (Jeremia 44). Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että "yhteysateria" on ehkä saanut alkunsa essealaisten keskuudessa. Essealaiset peseytyivät vedessä, käyttivät valkoisia vaatteita ja pitivät kokouksia isossa salissa. He siunasivat ensin leivän ja sen jälkeen viinin. Kyseinen viini oli "nuorta, makeaa, käymätöntä viiniä", kertoo Perry Stone kirjassaan Parantava ateria (Kuva ja Sana 2009). Ehtoollisen kuva esiintyy myös jo Vanhassa testamentissa, kun Abram (sittemmin Abraham) tapaa Melkisedekin:

"Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi..." (I Moos.14:18)

Heprealainen Raamattu kuvaa Melkisedekiä (nähtävästi) kuolevaisena miehenä, joka on sekä Jerusalemin kuningas että Korkeimman Jumalan pappi. Melkisedek on ensimmäinen Raamatussa mainittu pappi, joka edeltää leeviläistä pappeutta - Leevi ei ollut edes syntynyt vielä. "Melkisedek" on hepreankielinen sana, joka merkitsee "kuningas-pappi" tai kuninkaallinen pappi. Hänen toiseksi tittelikseen mainitaan Rauhan kuningas. "Melkisedekin järjestyksen mukaan" viittaa leivän ja viinin käyttöön. Kirkkoisä Tertullianus (n. 155-230) sanoo, että Melkisedek on "Suuren armon taivaallinen hallitus [yhden enkelikunnan perinteinen nimitys], joka tekee taivaallisille enkeleille ja hallituksille mitä Kristus tekee ihmiselle." Toisten mukaan hän on enkeli joka kuuluu Voimien eli Hyveiden kuoroon. Dioysios Areiopagita kirjoitti että hän oli Jumalan eniten rakastama ja suosima hierarkki. Hippolytos (170-235), kristitty johtaja ja vastapaavi, piti Melkisedekiä tärkeämpänä kuin Jeesus Kristusta. Mormonin kirjassa Melkisedek on rauhan ruhtinas. Joissain esoteerisissa ryhmissä Melkisedek samaistetaan Pyhään Henkeen. Melkisedekiä voidaan kutsua kun tarvitset rauhaa, tyyneyttä ja Jumalan rakkautta.

Heprealaiskirjeen kirjoittajalle Melkisedek on ennalta olemassa ollut ja kuolematon, papillinen, jumalallinen olento, "kuin Jumalan Poika". Qumranin teksteissä häntä kutsutaan "jumalaksi" (elohim), joten hänet kuvataan enkelimäisenä tai jumalallisena olentona, jolla voi olla papillisia yhteyksiä ja joka on eskatologinen tuomari. Useimmissa gnostilaisissa lähteissä Melkisedekiä kuvataan enkelimäisenä ylipappina tai jumalana, ja jopa samaistetaan Jeesukseen Kristukseen tai Pyhään Henkeen, ja häneen viitataan ylimmäisenä Paralemptorina, joka merkitsee Valontuojaa tai Valontekijää. Joten oli olemassa esihistoriallinen papillinen järjestys, jonka oli perustanut tämä mystinen esi-Israelilaisen Jerusalemin kuningas - "esi-Israelilainen", koska hän oli kauan ennen Moosesta, Salomonia, temppeliä jne.

"Ymmärtääkseen ehtoollisen todelliset ulottuvuudet, on välttämätöntä mennä taaksepäin ajassa, aina Melkisedekiin saakka, joka ensimmäistä kertaa toi leipää ja viiniä Abrahamille. Monille tämän päivän kristityille papin leivän ja viinin pyhittäminen ei edusta mitään muuta kuin historiallisen tapahtuman muistelua, joka tapahtui Jerusalemissa eräänä päivänä 2000 vuotta sitten. On totta että Jeesus sanoi opetuslapsilleen jaettuaan leivän ja viinin heidän kanssaan: 'Tehkää tämä minun muistokseni.' Mutta pelkästään tämän muiston säilyttäminen on hyödytöntä eikä vapauta meitä velvollisuudesta mennä syvemmälle epätavalliseen symboliseen merkitykseen, jonka Jeesus liitti tähän toimitukseen. Miksi hän ei luonut erilaista rituaalia? Hän olisi voinut tehdä niin, mutta hän toisti mitä Melkisedek oli tehnyt ennen häntä. Tämä ei ainoastaan paljasta merkitystä, jonka hän liitty leivän ja viinin kahteen symboliin, vaan myös hänen tahtonsa korostaa hänen jäsenyyttään Melkisedekin linjassa, järjestyksessä." (Omraam Mikhael Aivanhov)

Jeesus tulkitsi itse omaa tehtäväänsä viittaamalla psalmiin 110, jossa puhutaan Melkisedekin pappeudesta (Mark.12:35-37), ja Heprealaiskirje nimenomaan kehittelee Melkisedek-teologiaa. Kertomalla meille, että temppelin esirippu repeytyi kahtia Kristuksen kuoleman hetkellä, evankelistat samastavat hänet ylimmäiseen pappiin, joka ainoana kerran vuodessa, sovituksen päivänä, pääsi sisään pyhistä pyhimpään, uhriverta ihollaan. Jeesuksen kuolema teki todeksi kaikki vanhat temppelirituaalit, mutta ei varjomaisessa symbolimerkityksessä vaan Jeesuksen elävässä ruumiissa, selittää Malcolm Guite kirjassa Mihin uskovat kristityt (Otava 2009).

Kristuksen pappeus

Kristuksen viimeiset sanat ristillä, "se on täytetty", olivat juuri ne samat sanat, joita ylimmäinen pappi käytti pääsiäisenä sen jälkeen kun viimeinenkin lammas oli teurastettu! Jeesus kuoli samaan aikaan kun temppelissä teurastettiin pääsiäislampaita. Paavali sanoo: ”Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu.” (1 Kor.5:7)

Apokalyptisessa näyssään Johannes kuvaa Kristuksen hahmoksi, joka seisoo lampunjalkojen keskellä puettuna valkoisiin vaatteisiin, jotka on vyötetty kultaisella vyöllä (Ilm.1:12-16). Tämä on kuva ylimmäisestä papista, joka suurena sovituspäivänä, mennessään kaikkein pyhimpään, vaihtoi 8 vaatekappaleesta koostuvat kirkkauden vaatteensa valkoisiin vaatteisiin! Johannes näki Kristuksen taivaallisena ylimmäisenä pappina, joka seisoo taivaallisessa temppelissä! Jeesuksen ruumis puettiin haudattaessa pellavavaatteeseen; pellava oli erityisesti temppelin pappien ja muiden arvossapidettyjen ihmisten hienoimpiin pukuihin käytetty materiaali, ja pyhyyden ja kunnioituksen ilmaus.

Sanotaanhan meillekin: "Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden...te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto..." (1 Piet.2:5, 9)

"Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen." (Ilm.1:5-6)

Nyt Melkisedek edustaa Messiasta, joka on Kuningas ja Pappi sydämissämme  ja mielissämme. Aivan kuten Israelista tehtiin pappien kuningaskunta Mooseksen lain alaisuudessa (2 Moos.19:5-6), Messias on tehnyt kaikista tosi uskovista, miehistä ja naisista, kuninkaita ja pappeja Melkisedekin järjestyksen mukaan Uuden liiton alla. Jokainen uskova on pappi, ja seurakunta on pappien kuningaskunta, jota ylimmäinen pappi Jeesus Kristus valvoo taivaallisesta temppelistä käsin!

"Koko kristinusko juontuu Kristuksen pappeudesta", sanoo Tuomas Akvinolainen. "...Pappeus tulee toimimaan kodeissa, perheissä, jokapäiväisessä työssä ja jokaisen yksilöllisessä elämässä. Siitä pappeuden ydin voidaan löytää - sillä se on Sydämen Liekki, joka pidetään iäti hereillä." (Lewis Keizer: Priesthood in the New Age)

"Ensimmäinen perusmääritelmä ihmisestä on, että hän on pappi. Hän seisoo maailman keskellä ja yhdistää sen siunatessaan Jumalaa - sekä ottaen maailman vastaan Jumalalta että uhraten sen Jumalalle - ja täyttäen maailman tällä eukaristialla, kiitosuhrilla, hän muuntaa maailmasta saamansa elämän elämäksi Jumalassa ja yhteydeksi Hänen kanssaan. Maailma luotiin 'aineeksi', yhden kaiken piiriinsä sulkevan eukaristian ainekseksi, ja ihminen luotiin papiksi toimittamaan tätä kosmista sakramenttia." (Alexander Schmemann: Maailman elämän edestä. Ortodoksinen veljestö 1992)

Ja kuten Pyhä Kolminaisuus* tuli vieraaksi Abrahamin pöytään (1 Moos.18), samoin tulee Kristus tänään meidän pöytäämme, aterialle, jonka isäntä on Hän itse.

(* 4 Moos.15:9 luemme: "tuokaa sonnin lisäksi ruokauhrina kolme kymmenesosaa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja...")

Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt.26:26-28)

Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta. (Mark.14:22-24)

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. (Luuk.22:19-20)

Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. (1 Kor.11:23-29)

Kelvollinen ja kelvoton

Annie Besantin mukaan kelvollinen nauttija yhdistyy uhriin, Kristukseen. Kelvoton on se, jonka luonto vastustaa tätä prosessia; häntä repivät ja raastavat voimat, joihin hän ei kykene mukautumaan. Prinsessa Karadja kirjassa The Esoteric Meaning of the Seven Sacraments (1910), kirjoittaa: Tämä sakramentti perustuu ykseyden suureen periaatteeseen: kukaan ei voi ottaa siihen osaa arvollisesti hengessä ja totuudessa, ellei hän ole syvästi tietoinen yhteishengestään koko ihmiskunnan kanssa. Mutta juuri arvottomuuden tunne tekee ihmisen arvolliseksi, sanoo puolestaan Rudolf Frieling!

Apostoli Paavali varoitti Galatan seurakuntaa (Gal.5:15, v.1938 käännös) siitä, etteivät he söisi toisiaan. Kreikankielen sana katesthio tarkoittaa syömistä ja kuluttamista. Voisimme sanoa, että galatalaiset kalusivat ja näykkivät toisiaan, kuten luuta kaluava eläin. Tämä "toinen toistensa kaluaminen" viittasi kuvaannollisesti siihen, että puhuivat pahaa toisistaan tai parjasivat toisiaan. Jumala lähetti kansalleen mannaa, mutta he himoitsivat lihallisia asioita ja napisivat halutessaan syötäväkseen lihaa. Jumala lähetti meren yli voimakkaan tuulen ja pudotti tuhansia viiriäisiä heprealaisten leiriin (4 Moos.11:31-32). Kun ihmiset olivat ahmineet itsensä täyteen lihaa, Jumala antoi heidän sairastua. He saivat, mitä halusivat, mutta eivät pitäeet siitä, mitä saivat!

Meidän on mahdollista valita, syömmekö Kristuksen veren ja ruumiin, vai ne ihmiset, joista emme pidä. (Perry Stone: Parantava ateria. Kuva ja Sana 2009)

Jeesuksen ateria

Jeesus-tutkimuksessa Paavalin lyhyttä viittausta Jeesuksen viimeiseen ateriaan pidetään merkittävänä, sillä se muistuttaa erehdyttävästi Jeesuksen sanoja sellaisina kuin ne löytyvät synoptisista evankeliumeista. Tutkijat ajattelevat, että Paavali kirjoitti itsenäisesti eikä ollut evankelistojen lähteenä. Hänen lyhyt kertomuksensa Jeesuksen sanoista katsotaan evankeliumeista riippumattomaksi traditioksi. Kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä antaa painavan syyn pitää traditiota suurimmilta osin aitona.

Evankeliumien mukaan Jeesuksen ateria ei voinut olla varsinainen pääsiäisateria perjantai-iltana. Se on ollut Jeesuksen ja opetuslasten yhteinen illallinen, jossa pääsiäisen sanoma oli esillä. Markuksen tekstin mukaan sitä vietettiin juhlan normaalin järjestyksen mukaan, mutta evankeliumit eivät mainitse yhtään pääsiäisaterialle tyypillistä elementtiä kuten katkerat yrtit tai vihannekset.

Matteus ja Markus käyttävät kreikankielisessä alkutekstissä leivän ojentamisesta ilmausta "eulogeesas" ("siunasi") ja viinin ojentamisesta "eukharisteesas" ("kiitti"). Ensin mainittu sisältää lähemmin tarkasteltuna substantiivin "Logos": Sana...Kristus läpäisi leivän Logoksen vaikutuksella. Jälkimmäiseen sanaan sisältyy substantiivi "kharis" - armo...Kristus "armollisti" viinin. (Eberhard Kurras: Kristinuskon uudistuminen. Karisto Oy 1992)

"Tehkää tämä..."

Lutherin mukaan Jeesuksen sana "Tehkää tämä..." velvoittaa kristittyä osallistumaan ehtoolliselle, ja "Niin usein kuin..." antaa ymmärtää, että ehtoollisella on käytävä usein!

Kristus aterioi usein "publikaanien ja muiden syntisten" kanssa, sulkematta ketään ulkopuolelle. Jeesuksen ateriayhteys syntisten kanssa osoittaa puhdasta armoa. Paavali (1 Kor.5:11) kehottaa tekemään vastoin Jeesuksen selvää esimerkkiä! Pelastuksen ja parannuksen synnin sairaudesta saa osakseen kuka tahansa, joka jakaa Jeesuksen kanssa pöydän. Ainoa periaate on, että Jeesus itse hyväksytään seuraan. Jeesus puolusti kaikkien tasa-arvoa, ennen muuta avointa ateriayhteyttä ilman arvojärjestystä.

Jonas Gardell kirjassaan Jeesuksesta (Johnny Kniga Kustannus 2010) sanoo: "Minulta kysytään usein, kuinka voin homoseksuaalina toimia aktiivisesti uskonnon ja kirkon piirissä, joka usein on ollut ja on niin homofobinen. Tämä on vastaus. Kirkon ja uskonnon ja niiden joskus harjoittaman kauhistuttavan sorron tuolla puolen ovat aina odottaneet Jeesus ja hänen julistuksensa Jumalan valtakunnasta. Jeesus on odottanut päivällinen valmiina. Ehkä tämä on yksi tapa kuvata Jumalan valtakuntaa. Silloin olemme kaikki yhtä ruumista, sillä olemme kaikki osallisia yhdestä ja samasta leivästä. Saman Jumalan rakastamia, joka toivoo, että tulemme, ja sulkee meidät kaikki rakkautensa piiriin. 'Ruokkimisihmeessä' Jeesus toteuttaa kouriintuntuvasti Jumalan valtakunnan juuri tässä, juuri nyt. Joka kerta, kun vietämme yhdessä ehtoollista, luomme Jumalan valtakunnan, juuri tässä, juuri nyt. Jokainen ehtoollisateria on ruokkimisihme. Syömällä ja juomalla yhdessä ihmisiä erottelematta ja ketään syrjimättä tunnustamme toistemme oikeuden elää. Minä annan sinulle anteeksi. Sinä annat minulle anteeksi. Yhdessä olemme yksi ainoa ruumis, yksi ainoa ihmiskunta. Olemme hyväksyttyjä ja rakastettuja juuri sellaisina kuin olemme. Jeesus on kutsunut meidät pöytäänsä. " [...]

"Jeesuksen opissa oli paljolti kyse yhdessä syömisestä ja juomisesta ja siitä, kuinka tärkeätä se oli. Jeesuksen toiminta koostui kolmesta osasta: hän julisti valtakunnan läheisyyttä, hän paransi sairaita, ja hän söi yhdessä heidän kanssaan. Jumalan valtakunta merkitsi pitoja, joissa käytiin erotuksetta yhdessä pöytään. Jakamalla aterian epäpuhtaiden kanssa Jeesus julisti heidät puhtaiksi. Syömällä syntisten kanssa hän osoitti, kuinka pitkälle Jumalan laupeus ulottui."

Temppeli

Kanaanilainen nainen (Matt.15) olisi tyytynyt pöydältä putoileviin palasiin mutta sai koko aterian! Jo Betlehem merkitsee kirjaimellisesti "leivän taloa": evankeliumin kirjoittaja ei pelkästään raportoi syntymäpaikan maantieteellistä sijaintia! Juutalaisen temppelin aikana Betlehemin pelloilta leikatusta viljasta tehtiin leipää temppelin tarpeisiin. Myös näkyleipäpöydän leivät valmistettiin tästä viljasta. Tällä kultaisella pöydällä oli 12 pyhää leipää, yksi jokaista Israelin heimoa kohden. Joka viikko pappien annettiin syödä nämä leivät. Samaan aikaan toinen pappisryhmä paistoi tuoretta leipää syötyjen tilalle, ja seuraavalla viikolla nämäkin leivät syötiin ja korvattiin taas uusilla leivillä.

"Tee akasiapuusta pöytä, kaksi kyynärää pitkä, kyynärän leveä ja puolitoista kyynärää korkea. Peitä sen pinnat puhtaalla kullalla ja tee sen ympärille kultareunus. Ympäröi se kämmenen korkuisella kehyksellä ja tee kehykseen kultareunus.  Tee neljä kultarengasta ja kiinnitä ne pöydän neljän jalan reunoihin. Renkaiden on oltava heti kehyksen alapuolella kantotankojen pidikkeinä, että pöytää voidaan kantaa. Tee tangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla; niiden varassa kannettakoon pöytää.  Tee pöytään kuuluvat kulhot, kupit, kannut ja maljat juomauhreja varten; ne sinun tulee tehdä puhtaasta kullasta. Pidä aina pöydällä minun kasvojeni edessä uhrileipiä."  (2 Moos.25:23-30)

Herran pöytä pysyi aina Herralle katettuna olivatpa Israelin olosuhteet millaiset tahansa - pöytä oli katettu leivällä ja viinipuun annilla jopa marssipäivinäkin [erämaavaelluksen aikana], kertoo helluntailainen Michael Howard kirjassaan Juhli kuninkaan pöydässä (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus 2002), ja jatkaa: Katettu pöytä erämaassa puhui "ateriayhteydestä". Tässä on juuri asian ydin, joka nykyisin otetaan liian kevyesti. Jumala itse on valinnut olla yhteydessä kanssamme ehtoollisella. Aterioimisella on niin tärkeä sija liitossa, että ilman sitä liitto on epätäydellinen ja voimaton. Tästä syystä Jeesus oli murheellinen niiden vuoksi, jotka olivat kutsutut hääjuhlaan, mutta kieltäytyivät eri syihin vedoten. Länsimaisen ajattelutavan mukaan sellaisesta kutsusta kieltäytyminen ei ole paha loukkaus. Kuitenkin Lähi-idän ihminen ei voisi missään olosuhteissa kieltäytyä kutsusta, ja hänen mielestään "ateriayhteyteen" osallistumatta jättäminen olisi suurin mahdollinen loukkaus.

"Ota parhaita vehnäjauhoja ja leivo niistä kaksitoista uhrileipää. Käytä kuhunkin uhrileipään jauhoja kaksi eefa-mitan kymmenesosaa. Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen. Pane leipien päälle puhdasta suitsuketta, joka poltetaan Herralle omistettuna tuliuhrina, muistutusuhrina leipien sijasta. Papin tulee joka sapatti asettaa leivät paikoilleen Herran eteen; se on liittoon kuuluva ikuinen velvollisuus, joka israelilaisten on täytettävä. Leivät kuuluvat Aaronille ja hänen jälkeläisilleen. Heidän on syötävä ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat erityisen pyhiä. Ne on säädetty heidän ikuiseksi osuudekseen Herralle omistetuista tuliuhreista." (3 Moos.24:5-9)

Suitsuke [Frankincense] puhui profeetallisesti palvonnan merkityksestä niin, että leipä piti syödä puhtaan palvonnan yhteydessä...Kun suitsuke täytti pyhän, se täytti myös leivän, joka jätettiin pöydälle kokonaiseksi viikoksi ennen kuin se syötiin. Tällä tavoin leivästä tuli "pyhää leipää"...Ennen kuin uskova voi ruokkia maailmaa Kristuksen rakkaudella ja elämällä, hänen täytyy olla Herran kyllästämä ylistyksen, palvonnan, rukouksen ja esirukouksen välityksellä, jotka kaikki ovat suitsutusalttarin tapahtumien toteutumista tänä päivänä. Samoin uskovan on mahdotonta tulla Herran todelliseen läsnäoloon ilman että hän uhraa ylistyksen, palvonnan, rukouksen ja esirukouksen uhreja. Ennen kaikkea, emme voi viettää ehtoollisen juhlaa tehokkaasti ja Jumalan sydäntä tyydyttävällä tavalla ellei ehtoollisenviettoon liity kiinteästi tällainen Jumalalle omistautuminen, kirjoittaa Michael Howard edelleen. Papit eivät ainoastaan syöneet pyhää leipää suitsukkeen kyllästämässä Herran läsnäolossa, vaan joivat myös viinipuun annin pöydän ympärillä olevista kultaisista maljoista. Juhlassa on aina kysymys syömisestä ja juomisesta. Jumala asetti ilmestysmajan ehtoollisenvieton selvällä käskyllään, ja pappien tuli viettää sitä joka viikko. Tämä asetus oli perustana Uuden Testamentin ehtoolliselle, jota ei tule unohtaa, kuten monet tekevät. Viikottainen juhlanvietto piti säädöksen voimassa ja oli esikuva siitä kaikkein parhaimmasta, joka oli tuleva.

Kun Jeesus otti leivän, kiitti Jumalaa ja mursi siitä syötäväksi opetuslapsille, hän toimi kuten temppelin ylipappi valmistaessaan pyhän aterian papeille. Jeesus teki opetuslapsistaan uuden papiston. Apostolit saattoivat kokea tämän pyhäksi toimitukseksi, sakramentiksi, sen tähden, että se oli syvästi juurtunut vanhan liiton kulttiperinteeseen, kirjoittaa venäläinen ortodoksipappi Aleksandr Men (Ihmisen Poika 2005).

Jeesuksen seuraajat uskoivat elävänsä sapattia koko elämällään. Jeesus oli heille temppeli, joka pyhitti heidän toimensa. Jokainen ateria oli sapattiateria. Jeesuksen ja opetuslasten paastoamattomuus (Mark.2:18-19) ja pöytäyhteys oli iloista yhdessäoloa kuin hääjuhlassa: he elivät jatkuvaa juhla-aikaa.

Viidentuhannen ruokkimisesta ylösnousemukseen

Ehtoollinen toteutuu ensimmäisen kerran oikeastaan jo viidentuhannen ruokkimisessa (Matt.14:15-21; Mark.6:32-44; Luuk.9:10-17; Joh.6:1-13). Jeesus kiitti Jumalaa siunaten leivät ja opetuslapset pappeina jakoivat ne: KAIKKI tulivat ravituiksi. Kertomus on tulkittavissa pappeutta koskevaksi Jeesuksen uudistukseksi. Tärkein kohta ehtoollisopin kannalta onkin Johanneksen evankeliumin 6. luku, 53-58: puhe lähtee liikkeelle nälkäisistä ihmisistä, joita Jeesus ei laske luotaan nälkäisinä.

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset tulivat toistuvasti huomaamaan, että juuri aterialla he kohtasivat Ylösnousseen läheisimmin, esim. Emmauksen tien kulkijat (Luuk.24:26-35), joiden kohtaaminen Ylösnousseen kanssa noudattaa Messun rakennetta. Juuri aterialla rakastettu opetuslapsi oli nojannut Herransa rintaa vasten, kuunnellen Hänen sydämenlyöntejään. 

Kristina Kaine: Liha ja veri

Jeesus Kristus ei ainoastaan elänyt tämän maan päällä, vaan hänen verensä virtasi hänen ruumiistaan itse maahan. Voisimme sanoa että se liotti maan voimiensa puhtaudella. Jos syömme ruokaa joka on kasvanut tässä maassa, silloin varmasti nämä voimat tulevat meihin, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Rudolf Steiner selittää, että olennaisesti veri on nestemäistä elämäämme, se on kuin toinen olemus meissä, erillään luista, lihaksista ja hermoista. Jälkimmäiset liittävät meidät tähän maahan ja veremme liittää meidät korkeampiin maailmoihin ja Korkeampaan Itseemme, minäolemukseemme. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen tarkoitus oli auttaa meitä puhdistamaan itsemme niin että voisimme tulla tietoisiksi henkisistä maailmoista yhteytemme avulla Korkeampaan Itseemme. Tämä mielessä harkitse näitä sanoja Johanneksen evankeliumissa:

"Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää." (6:53)

Jos tutkimme joidenkin näiden sanojen merkitystä, symbolismi johon Kirkko viittaa siirtyy symbolin tuolle puolen ja siitä tulee todellisuutta omassa olemuksessamme. Syömiselle on yhdeksän eri sanaa kreikankielessä. Jokaisella on erityinen merkitys. Tässä käytetään sanaa fago ja se tarkoittaa kuluttaa tai nielaista niin että se mitä sitten syömmekin, yhdistyy meihin sisäisesti ja siitä tulee osa meitä.

Ihmisen Pojan liha ei viittaa Jeesuksen fyysiseen ruumiiseen. Sana lihalle on tässä sarks, joka merkitsee astraaliruumistamme. Astraaliruumis antaa meille tietoisuuden ja on halujemme sija, jotka meidän täytyy puhdistaa. Ihmisen Poika on tila jonka saavutamme kyetessämme toteuttamaan tämän puhdistuksen. Me, Ihminen, synnytämme Pojan. Me uudistamme halumme, jalostaen ja kohottaen ne yhä korkeammalle.

Pino, juoda, on sen vastaanottamista sieluun mikä ravitsee sitä. Ihmisen Pojan veri, aima, on oma veremme, jonka olemme yksilöllistäneet ja puhdistaneet niin että voimme tulla tietoisiksi minäolemuksestamme jota veremme kantaa. Tämän minäolemuksen korkein ilmaisu on MINÄ ja Kristus on MINÄN arkkityyppi.

Jos voimme tehdä tämän, meillä on elämä meissä. Elämä, zoe, on henkinen elämämme. Muita sanoja elämälle ovat bios, joka on fyysinen elämä, ja psyyke, joka on sielun elämä.

Joten Johannes sanoo tässä tekstissä, että elämämme jokaisena hetkenä voimme osallistua oman olemuksemme pyhittämisen prosessiin. Teemme tämän reagoimalla elämään korkeimmalla mahdollisella tavalla. Meistä tulee yhtä puhdistetun astraaliruumiimme kanssa, joka merkitsee että tietoisuutemme on kohotettu ja me yksilöllistämme veremme, vaadimme sen pois esi-isiltämme ja teemme siitä omaamme. Näillä tavoilla Korkeampi Itsemme vaikuttaa tunteeseemme, ajatteluumme ja tahtoomme; kolmeen perustavaan sielun voimaamme. Tätä varten veri on, antaakseen meille todellisen henkisen elämämme täällä tämän maan päällä, niin että voimme tuntea totuuden omasta olemassaolostamme. Ilman verta emme voisi tietoisesti tiedostaa keitä me todella olemme. Se on todellinen veren mysteeri.

[...] Manna erämaassa oli riittävän hyvää esi-isillemme, mutta se ei toimi nyt. Manna taivaasta toimi silloin mutta se ei toimi nyt. Meidän täytyy nyt ravita itseämme yksilöllisen Minämme kautta, ryhmätietoisuus ei voi enää ravita meitä. [...]

Leivässä on luonnostaan itseään kohottava voima; hiiva joka voi nousta yksinkertaisten aineellisten elementtien yläpuolelle. Jeesus sanoo että MINÄ OLEN on tämä leipä; jyvä, juurtuneena maahan, kasvaen ilmassa auringon lämmittämänä, sitten sekoitettuna veden ja kohotusaineen kanssa. MINÄ OLEN on tämä Elämän Leipä. [...]

Johannes korostaa että Kristus on ruoka ja meidän täytyy käyttää häntä ravintona. Jos vastaanotamme tämän leivän, saamme siitä elämän. Ellemme anna MINÄLLEMME oikeutettua paikkaansa olemuksessamme, pysymme aina nälkäisinä. Tämä on kaipaus jonka näemme kaikkialla ympärillämme. Ihmiset tietävät että on olemassa mannaa syötäväksi, mutta he luulevat että se tulee taivaasta, ulkopuolelta, lahjana. He eivät ymmärrä että manna on heidän sisällään ja ainoastaan oman ponnistelunsa avulla he voivat avata ja syödä sen.

[...] Kristus on ruokamme, ainoa ruoka joka tyydyttää meidät. Me tulemme pöydän ääreen syödäksemme häntä joka kerta kun kiitämme syömästämme ruoasta ja joka kerta kun rukoilevasti valmistamme ruokamme.

Charles Fillmore: Metaphysical Dictionary

Leipä - universaalin substanssin edustaja. Kaikkialla läsnä olevan Kristuksen ruumiin substanssi. Jokapäiväinen leipämme on ravintoa hengelle, mielelle ja ruumiille. Osa tästä jokapäiväisestä leivästä kuuluu saada ruoan muodossa. Totuuden sanoissa on substanssia, ja tätä substanssia saadaan rukouksen tai Totuuden meditaation kautta.

Leipä taivaasta - ideoiden laskeutuminen ihmisen tietoisuuteen, jotka ilmenevät mannana, joka ravitsee ja virkistää. "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." (Joh.4:32)

Elämän leipä - Totuuden sana joka välittää uutta elinvoimaa mieleen ja ruumiiseen. "Ja saat aina syödä minun pöydässäni." (2 Sam.9:7)

Syödä ja juoda - soveltaa, tulla tietoiseksi ruoasta joka "säilyttää iankaikkiseen elämään" ja käyttää sitä. "Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu." (Jer.15:16) Fyysisten tarpeiden tyydyttäminen ei ratkaise koko ihmisen nälän ongelmaa, sillä hänen nälkänsä ovat yhtä vaihtelevat kuin hänen kiinnostuksensa ja halunsa. Niihin sisältyvät hänen ajatuksensa ja tunteensa yhtä hyvin kuin hänen fyysiset tarpeensa. Kun Jeesus sanoi: "niin saa minulta elämän se, joka minua syö." (Joh.6:57), Hän viittasi  henkisen substanssin soveltamiseen, eikä aineellisen ruoan syömiseen. Me "syömme" henkisiä asioita kun myönnämme että henkinen substanssi vahvistaa ja ylläpitää meitä. Kun pyhässä hiljaisuudessa ravitset tietoisuuttasi Jumalan Sanalla, syöt "kätkettyä mannaa" (Ilm.2:17), leipää joka antaa iankaikkisen elämän. Herran Ateria on henkinen juhla.

Herran ateria - metafyysisesti Jumalan liitto ihmiskunnan kanssa, Hänen täydellisen ajatuksensa, Kristus Jeesuksen kautta. Tämä sopimus saatiin valmiiksi Jeesuksen murtaessa leivän ja siunatessa maljan. Leipä symboloi henkistä substanssia eli leipää. Viini symboloi Jeesuksen verta, eli henkistä elämää. Me syömme Jeesuksen ruumiin vahvistamalla yhden henkisen substanssin olevan ruumiimme substanssia, ja me juomme Hänen verensä vahvistamalla ja toteuttamalla ykseytemme yhden jumalallisen, kaikkialla läsnäolevan Hengen elämän kanssa.

Kristuksen veri - Jumalan Sanaan sisältyvä elämä. Sen tähden se on henkistä energiaa, joka puhdistaa ja lunastaa ihmisen vuodattamalla hänen elämänvirtoihinsa uuden ja puhtaamman virtauksen. Tämä jumalallinen energia puhdistaa tietoisuuden kuolleista teoista tehdäkseen ihmisen kykeneväksi palvelemaan elävää Jumalaa.

Jeesuksen veri - se joka edustaa iankaikkisen elämän periaatetta. Jeesus kohotti verensä elämän aktiivisuuden ja paljasti sen henkisen potentiaalin. Tässä suhteessa siitä tuli osa rodun henkistä elämää ja on siten kaikkien saavutettavissa. Tällä tavoin me juomme Hänen verensä.

Karitsan veri - viaton, virheetön elämä, eli olemisen peruselämä, jonka Jeesus teki saavutettavaksi kaikille niille, jotka uskovat Häneen Isä Jumalan puhtaan elämän paljastajana. "Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." (Ilm.7:14)

Transubstantiaatio - oppi että papin leivän ja viinin pyhittäminen muuttaa aineelliset elementit Kristus-elementeiksi, vaikuttamatta niiden ulkomuotoon. Viimeisellä ehtoollisella Jeesus opetti että leipä ja viini jotka Hän pyhitti, olivat Hänen ruumiinsa ja Hänen verensä, ja Hän kehotti seuraajiaan ottamaan osaa niihin Hänen muistokseen. Hän ei sanonut että nämä elementit ovat symboleja Hänen ruumiistaan ja verestään, vaan että ne olivat olennaisesti samaa substanssia ja elämää kuin Hänen ruumiinsa. Tämä on ollut myös kirkon opetus, kuten Trentin Konsiili tulkitsi: "kummankin lajin alle ja kummankin lajin jokaisen osasen allae sisältyy Kristus kokonaisuudessaan." Tätä oppia vastaan on hyökätty sekä kirkon sisällä että ulkopuolella, suurimman osan papeista ja maallikoista hyväksyessä sen uskossa jollain tavoin ihmeensukuisena. Mutta modernin tieteen löydöt aineen elementaalisesta luonnosta paljastavat substanssin universaalin ykseyden ja mahdollisuuden sen muuntumisesta yhdestä toiseen muuttamalla elektronien järjestyksen lukua atomissa.

Kaanaan häät

Kristus aloittaa palvelutehtävänsä muuttamalla veden viiniksi, kuten hän lopettaa sen muuntamalla viinin viimeisellä ehtoollisella "henkiseksi" verekseen.

Wilfrid Stinissen kirjoittaa Kaanaan häistä (Joh.2:1-11), jossa Jeesus suorittaa ensimmäisen tunnustekonsa, että se luo valoaan kaikkeen mitä sitten seuraa. Se osoittaa, että kristillinen elämä on hääjuhla, jossa Jeesus Kristus on todellinen sulhanen, varsinainen isäntä, joka tarjoaa viiniä. Paavi Benedictus XVI kirjassaan Jeesus Nasaretilainen lisää, että Jeesus puhuu Marialle hetkestään, joka ei ole vielä tullut - risti. Silti hänellä oli valta tarttua tähän hetkeen ennakolta, merkinomaisesti. Samoin eukaristiassa yhä uudelleen Herra ennakoi paluunsa, saapuu jo nyt. Timo Eskola (Juutalainen nimeltä Jeesus. Karas-sana 2000) toteaa, että viinin loppumisesta tulee Israelin uskonnollisen hengettömyyden vertauskuva. Kivisammiot rituaalista puhdistautumista varten ovat kuin ihmisten kivisydämiä muodollisine puhdistusvesineen; Jumala täyttää puhtauden etsijät "uudella viinillä", Pyhällä Hengellään.

Tämän palveluksen ydin voi olla siinä, että vesi ei ollut turvallista juotavaksi, ja alkoholi viinissä toimii kuin antibiootti tappaen suolistobakteerit.

Kertomusta voi pohtia myös seuraavien symbolien selitysten avulla:

  • "Vesi": tämä symboloi tunteita, ihmisluontoa, aina aaltoilevana, aina muuttuvana. Se on myös luomisen symboli - kalan ollessa ihmisyyden symboli, joka on olemassa Jumalan olemuksen, Hengen meren, sisällä.
  • "Viini": Tämä on elämän symboli, ja opetusten elämästä.
  • "Huono viini": vanhojen profeettojen opetukset.
  • "Hyvä viini": Kristuksen opetukset.
  • "Hääjuhla": Tämä symboloi sekoittumista, ihmisten sekoittumista sisässä olevan Kristuksen kanssa, toivon ja kirkkauden, heidän sielujensa (Kristus-prinsiippi).
  • "Kristus": Uuden elämän, uuden viinin antaja, Jumalan toisen aspektin fyysinen manifestaatio, Rakkauden periaatteen ruumiillistuma.
  • "Maria": iäti maan, ravitsemisen, hedelmällisyyden ja naiseuden symboli. (Maa on naisellinen: Luontoäiti, Äiti Maa, se josta kaikki syntyy - uuden kasvun ja nuorentumisen kautemme.)

Ev.lut. kirkkoherra Voitto Viro kirjassaan Elämän sanoja (Arvi A. Karisto Oy 1980) kirjoittaa Kaanaan häistä: "Häät kestivät siihen aikaan viikon. Talo tarjosi kaiken muun kestityksen, mutta vieraat tarjosivat viinin. Ja sen he tarjosivat kukin vuorollaan tarkkaan säädetyssä järjestyksessä, ylhäisimmistä alkaen. Naisethan eivät saaneet olla varsinaisessa häähuoneessa, mutta he katselivat tarkkaan teltan tai häähuoneen ovelta, että heidän miehensä varmasti sai heille kuuluvan arvostuksen. Nyt oli viini loppunut. Kun Marian mielestä oli Jeesuksen vuoro, hän sanoi Jeesukselle: 'Heillä ei ole viiniä.' Miksi hän sanoi sen? Myös siksi, että hänellä oli rahat. Kun mies ja nainen kulkivat yhdessä, nainen piti hallussaan rahoja, koska rosvot eivät yhtä hyvin iljenneet ryöstää naista kuin miestä. Marian sana tarkoitti: 'Nyt on sinun vuorosi, ja minulta saat rahat.' Mutta Jeesus vastasi: 'Minun vuoroni ei ole vielä tullut.' Näin tämä vuorokeskustelu tulee selvästi ymmärrettävämmäksi."

Alkoholia vai ei?

Raamatussa sana viini tarkoittaa myös tertussa edelleen riippuvia vinirypäleitä (Jes.65:8). VT:ssa esiintyy usein erilaisia heprean kielen sanoja, jotka tekevät eron käyneen ja käymättömän viinin ja vahvan juoman välillä. UT:ssa viinistä on kuitenkin käytetty yhtä ainoaa yleistä kreikan kielen sanaa oinos, ja siksi eron tekeminen on vaikeaa.

Kun Kristus kohotti maljan viimeisellä aterialla, hän nimitti sitä "viinipuun anniksi" (Mt.26:29; Mk.14:25; Lk.22:18). Rypäleitä nimitettiin viinipuun anniksi, ja aterialla käytettiin aitoja rypäleitä. Juutalaiset lähteet antavat ymmärtää, että pääsiäissederin aikana viiniin sekoitettiin kolme osaa vettä, niin että alkoholipitoisuus laski merkittävästi. He tekivät näin, koska myös lapset osallistuivat, kertoo Perry Stone.

Voitto Viro kertoo vielä, että tislausta ei ollut vielä keksitty Jeesuksen aikaan, ja kun viinin alkoholiprosentti ylittää 13:n, hiivasieni kuolee. Siihen aikaan viiniä käytettiin ruokajuomana siten, että yksi osa viiniä sekoitettiin neljään osaan vettä. On yksinkertaista laskea, että jotta 70 kiloa painanut mies olisi saanut vereensä yhden promillen alkoholia, hänen olisi pitänyt särpiä näin laimennettua viiniä yli kaksi litraa, mikä jo edellyttää melkoista nesteen nauttimisen kykyä - eikä hän silti olisi meidän aikanamme saanut langettavaa tuomiota edes rattijuoppoudesta. Kaanaan häiden yhteydessä sanottu "kun juopuvat" olisi pitänyt kääntää "kun ovat kylläisiä."

Vertaus palvelevasta isännästä

Kenneth E. Bailey kirjassaan Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin (Perussanoma Oy 2008), lainaa Matta al-Miskinin tulkintaa vertauksesta palvelevasta isännästä (Luuk.12:35-38):

"Tämän jakeen sakramentaalinen salaisuus on äärimmäisen syvä. Palvelija, joka pysyy valveilla, tarkoittaa ihmistä, joka astuu sellaisen hengellisen tietoisuuden alueelle, jolla hän pääsee kohtaamaan Mestarin. Siellä orja lakkaa olemasta orja, ja hänestä tulee kumppani, joka saa osansa rakkaudesta ja kirkkaudesta. Siellä rakastetut istuvat sen pöydässä, joka rakastaa. Siellä se, joka rakastaa, vyötetään kirkkaudella, ja hän istuu ja ruokkii heitä omalla ruumiillaan ja antaa heidän juoda maljastaan. Tässä täytyy se todellinen lupaus, jonka vapahtaja antoi tehdessään liiton ja ottaessaan sen päättäväisesti kantaakseen, kun hän sanoi: 'Minä en syö tätä pääsiäisateriaa ennen kuin Isäni valtakunnassa'. Tässä hän jakaa kanssamme ilonsa ja kirkkautensa. Kristus täyttää tämän milloin haluaa, ja hänen ilonsa on viedä se päätökseen sakramentin salaisuudessa niiden kanssa, jotka pysyvät hereillä, niiden, jotka maailma on hylännyt ja kieltänyt. Hän tulee heidän luokseen ja pyyhkii kyyneleet heidän silmistään ja antaa heidän maistaa rakkauttaan, jotta he unohtaisivat kärsimyksensä."

Bailey lisää, että kun herra saapuu palvelijoidensa luo, ihmiseksituleminen saavuttaa huippukohtansa: isäntä pukeutuu orjaksi ja tarjoaa orjilleen ruokaa suurelta hääaterialta. (Vrt. Joh.13:1-18 jalkojen pesu; Luuk.22:27 Jeesus palvelee). Ehtoollinen muistuttaa menneestä ja antaa voimaa nykyhetkeen, mutta katsoo myös tulevaisuuteen. Mieti myös tuhlaajapoika-vertausta tässä valossa (Luuk.15)!

Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta. Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri. (Laul.2:3-4)

Saisin ottaa sinut mukaani, saisin viedä sinut äitini taloon. Siellä sinä opastaisit minua ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä ja granaattiomenoitteni mehua. (Laul.8:2)

Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:
ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. Sinä päivänä sanotaan: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.
(Jes.25:6-9)

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei
ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista. Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.
(Jes.55:1-3)

Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta. (Jes.62:5)

Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi! Maa tuottaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat. (Sak.9:17)

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. (Ps.23:5)

Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!
Onnellinen se, joka turvaa häneen.
(Ps.34:9)

Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet, ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin. (Ps.78:23-25)

Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. (Ps.119:103)

Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni... (Luuk.22:30)

Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm.3:20)

Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. (Ilm.19:9)

Koottuja mietteitä

Kun katsoo ympärilleen näkee paljon niitä, joissa Pyhä Henki ei tunnu asuvan. He näyttävät kuolleilta, siltä kuin raahaisivat mukanaan kuollutta ruumista, omaa ruumistaan. Ehtoollisen nauttiminen on harjoitus, joka auttaa näitä ihmisiä heräämään kuolleista, niin että he pääsevät koskettamaan elämän valtakuntaa. Kirkossa ehtoolinen vietetään aina messun yhteydessä. Kirkon edustaja lukee Raamatusta Jeesuksen ja hänen kahdentoista opetuslapsensa viimeisestä ateriasta kertovan kohdan ja jakaa erityisen ehtoollisleivän. Ne jotka osallistuvat ehtoolliseen ovat mukana saadakseen Kristuksen elämän omaan ruumiiseensa. Kun pappi suorittaa ehtoollisen riitin, hänen roolinsa on tuoda elämä seurakunta-yhteisöön. Ihme tapahtuu, mutta ei sen vuoksi että hän sanoo sanat oikein vaan siksi, että me syömme ja juomme tiedostaen.
Pyhä ehtoollinen on väkevä tiedostamisen kello. Me syömme ja juomme koko ajan, mutta yleensä nielemme vain omat ideamme, omat projektiomme, ongelmamme ja huolemme. Emme oikeastaan syö leipäämme ja juo juomaamme. Jos annamme itsellemme luvan koskettaa leipäämme syvästi, meistä tulee uudestisyntyneitä, sillä meidän leipämme on elämä itse. Kun syömme sen syvästi tiedostaen, kosketamme aurinkoa, pilviä, maata ja kaikkea kosmoksessa. Me kosketamme elämää ja me kosketamme Jumalan valtakuntaa. [...]
Ironista kyllä, messun suorittaminen ei tänä päivänä herätä moniakaan seurakunnassa tiedostamaan. He ovat kuulleet samat sanat niin moneen kertaan että tulevat vain vähän hajamielisiksi. Juuri siitä Jeesus pyrki eroon sanoessaan: Tämä on minun ruumiini. Tämä on minun vereni. Kun olemme todella läsnä, syvästi nykyhetkessä, silloin pystymme näkemään että leipä ja viini ovat todella Kristuksen ruumis ja veri ja että papin sanat ovat todella Herran sanat.
Kristuksen ruumis on Jumalan ruumis, perimmäisen todellisuuden ruumis, koko olemassaolon perusta. Sitä ei tarvitse etsiä mistään muualta. Se on syvällä omassa olemisessamme. Ehtoollisen riitti kehottaa meitä täydelliseen valppauteen niin että voimme koskettaa todellisuuden ruumista itsessämme. Leipä ja viini eivät ole vertauskuvia. Ne sisältävät totuuden aivan niin kuin me itsekin.
(Thich Nhat Hanh: Elävä Buddha, elävä Kristus. WSOY 1997)

Ehtoollinen on kaikkein tavallisin ja kaikkein jumalallisin ele, joka on kuviteltavissa. Tämä on Jeesuksen totuus. Niin inhimillinen, kuitenkin niin jumalallinen, niin tuttu, kuitenkin niin täynnä salaisuutta, niin läheinen, kuitenkin niin paljon uutta paljastava!
Niin kuin Jumala tulee meille täysin läsnäolevaksi Jeesuksessa, samoin Jeesus tulee meille täysin läsnäolevaksi ehtoollisen leivässä ja viinissä.
Inkarnaatio ja ehtoollinen ovat Jumalan suunnattoman, itseään antavan rakkauden kaksi ilmausta. Tällä tavoin ristillä annettu uhri ja ehtoollispöydässä annettu uhri ovat Jumalan yksi varaukseton itsensäantaminen, joka ulottuu ajassa ja tilassa kaikkeen ihmiskuntaan.
(Henri J.M. Nouwen: Pyhä Ateria. Kirjapaja Oy 1999.)

Inkarnaation jälkeen on olemassa ihmisruumis, josta Jumala voi sanoa: tämä on minun ruumiini. Eukaristian armo ei tule osaksemme, ellei ruumiimme syö ja juo. Ruumis on Jumalan ja ihmisen kohtauspaikka, armon portti, kanava jonka kautta Jumalan voima virtaa ihmiseen. (Wilfrid Stinissen: Kristillinen syvämietiskely. Katolinen tiedotuskeskus 2007)

Niin kuin maallinen leipä Jumalan avuksihuutamisen jälkeen ei enää ole tavallista leipää, vaan eukaristia, joka koostuu kahdesta asiasta, maallisesta ja taivaallisesta, niin myös meidän ruumiimme, kun ne ovat osalliset eukaristiasta, eivät enää ole katoavaisia, koska niillä on sisällään ylösnousemuksen toivo. (Irenaeus Lyonilainen, n. 130-200)

Me otamme maasta sen, mitä tarvitsemme elääksemme, ja kohotamme sen hänelle, joka ottaa ne omakseen. Pienistä, olemattomista ihmisten lahjoista tulee Jumalan suurin lahja, jolla hän antaa itsensä meille kaikille. Annamme Jumalalle osan itseämme, ja hän antaa itsensä meille kokonaan.
(Henri J.M. Nouwen)

Ylösnoussut Jeesus, monesti meidän sydämemme kutsuu sinua: En ole sen arvoinen että tulet luokseni, mutta sano vain sana, niin minä paranen. Elämämme rotkossa evankeliumi on sisältäpäin loistava valo, leipänä ja viininä olet meissä läsnä.
(Veli Roger: Ilo, rauha, luottamus - mietteitä vuoden jokaiselle päivälle. Kirjaneliö 1997)

Kaksi ihmistä Emmauksen tiellä, suunnitelmat sirpaleina, elämä sekaisin, sydän särkynyt. He tunsivat minut, kun mursin leipää. Olen läsnä, kun sinä murrut, ja kun leipää murretaan. [...]
Leipä ja viini sisältävät kaiken: sadon, kylvön, korjaamisen, kuljetuksen, jauhatuksen, hapatuksen ja kaikki ihmiset, jotka osallistuvat työhön. Ne sisältävät ilmaston ja otsonikerroksen, auringon, sateen, maaperän ja ilman. Kaikki tämä ja paljon muuta kannetaan leivässä ja viinissä esille. Ne ovat koko maailman uhri, jolla on kosmiset mittasuhteet. Niihin sisältyy koko luomakunta.
(David Adam: Avoin portti. Suomen Lähetysseura 1999.)



Koska jälleen kerran, Herra, minulla ei ole leipää eikä viiniä eikä alttaria, kohotan itseni näiden symbolien tuolle puolen, itse Todellisen puhtaaseen majesteettiin; minä, Sinun pappisi, teen koko maasta alttarini ja sen päällä uhraan Sinulle kaiken maailman raadannan ja kärsimyksen. (Teilhard de Chardin)

Sakramentaalisen elämän salaisuus ei ole siinä, että me voimme pitää kiinni näistä pyhistä, elämää antavista hetkistä, näistä huippukokemuksista ikuisesti - vaan pikemminkin siinä, että ne muuttavat meitä ja maailmasta tulee erilainen paikka meille - turvallisempi, rakastavampi, merkittävämpi paikka. Me käymme läpi kirkastumisen ja Jumalan rakkauden voima muokkaa ja uudistaa elämämme. (Todd Smelser)

Rakkaus on kuin ehtoollisleipä: Siinä saan ottaa vastaan koko Kristuksen. Myös sinä saat Kristuksen kokonaan, samoin vierustoverisi ja jokainen hänen jälkeensä.
(Anthony de Mello)

"Yksi leipä" hän sanoo. Niin paljon kuin siellä olikin esillä leipiä, ne olivat vain yksi leipä. Niin paljon kuin tänään onkin leipiä Kristuksen alttareilla ympäri maailmaa, ne ovat vain yksi leipä. Mutta mitä tämä "yksi leipä" tarkoittaa? Tämä leipä on Kristuksen ruumis, josta apostoli seurakuntaa puhutellen sanoo: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja itse kukin hänen jäseniänsä." Te olette sitä mitä te nyt syötte, sen armon tähden, jolla teidät on lunastettu. - Niin kuin yksittäisistä jyvistä yhteen koottuina ja taikinaksi sekoitettuna tulee yksi leipä, niin syntyy myös yksi Kristuksen ruumis rakkauden yksimielisyydessä. Niin kuin jyvät kuvaavat Kristuksen ruumista, niin viinirypäleet hänen vertansa. Sillä viini syntyy puristettaessa, kun se mehu, mikä oli monissa yksittäisissä viinirypäleissä virtaa yhteen. Näin sekä leivässä että kalkissa on ykseyden salaisuus.
(Augustinus)

Me emme nimittäin ota tätä ravintoa vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana. Meidän pelastajamme Jeesus Kristus nimittäin tuli lihaksi Jumalan Sanan kautta ja hänellä oli liha ja veri meidän pelastuksemme vuoksi. Juuri samalla tavalla - näin meille on opetettu - hänen kiitosrukouksen sanoin siunaamansa ravinto, joka yhdistyy meidän vereemme ja lihaamme ja ravitsee ne, on tämän lihaksi tulleen Jeesuksen liha ja veri.

(Justinos Marttyyri)

Suulla on kaksi tärkeää tehtävää: syöminen ja puhuminen. Ruoka menee suuhumme, ja sanat tulevat siitä ulos. Mutta onko ruoan ja sanan välillä mitään suhdetta? Kyllä on; voimme nähdä tämän suhteen selvästi Kristuksen hahmossa: Kristus on Poika, Kolminaisuuden toinen persoona, Isän lausuma luova Sana. Ja Hän ilmentyy myös ruokana, kuten Jeesus sanoo: "Minä olen elävä leipä, joka tuli alas taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää iankaikkisesti." Tai uudelleen, viimeisellä ehtoollisella, kun Hän antoi leivän ja viinin opetuslapsilleen, sanoen: "Ottakaa, syökää; tämä on minun ruumiini... Juokaa, tämä on minun vereni." Löydämme evankeliumeista jopa kohdan, missä leipä samastetaan selvästi puhuttuun sanaan. Kun Jeesus oli nälkäinen paastottuaan neljäkymmentä päivää erämaassa, paholainen tuli kiusaamaan Häntä, ehdottaen että Hänen pitäisi muuttaa kivet leiviksi. Mutta Jeesus pakotti hänet loitolle, sanoen: "Ei ihminen elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee." Henkisellä tasolla Kristus on Jumalan Sana; Hän liittyy Jumalaan, aivan kuten puhuttu sana liittyy puhujaan. Ja fyysisellä tasolla Kristus on leipä. (Omraam Mikhaël Aivanhov)

Kohdussa, joka sinut kantoi, ovat Tuli ja Pyhä Henki. Tuli ja Pyhä Henki ovat joessa, jossa sinut kastettiin. Tuli ja Pyhä Henki ovat myös meidän kasteessamme. Ja Leivässä ja Maljassa ovat Tuli ja Pyhä Henki.(Pyhä Efraim 4. vuosisadalla)

Kun hän näytti opetuslapsille, miten heidän oli määrä tuoda uhri hänen luomakunnastaan - ei siksi, että hän olisi sitä tarvinnut, vaan jotta he eivät itse olisi vailla hedelmää - otti hän leivän, joka saadaan luomakunnasta, kiitti ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini". Samoin hän selitti, että malja, joka myös saadaan siitä luomakunnasta, johon me kuulumme, on hänen verensä, ja hän opetti, että se on uuden liiton veri. Tämä on se uhri, jonka kirkko on ottanut vastaan apostoleilta ja jota se kaikessa maailmassa kantaa esiin esikoisuhrina Jumalalle, joka ravitsee meidät. (Irenaeus Lyonilainen)

Leivästä tulee taivaan leipää, koska Henki tulee sen ylle. (Johannes Khrysostomos)

Olemme ravinneet itseämme taivaan leivällä ja juoneet ilon maljasta, hehkuvasta kalkista verta joka on ylhäältä ottanut vastaan Hengen lämmön. (Hippolytos, Rooman seurakunnan johtaja 200-luvulla)

Viimeisen aterian aikana, jonka hän jakoi opetuslastensa kanssa, Jeesus otti hieman leipää, siunasi sen, mursi ja antoi heille, sanoen: "Ottakaa, syökää. Tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti viinimaljan, siunasi sen ja antoi heille sanoen: "Juokaa tästä, tämä on on minun vereni. Tehkää tämä minun muistokseni." Pappi toistaa nämä teot ja sanat messussa ehtoollisen aikana. Messu voidaan todella ymmärtää ainoastaan jos se tulkitaan maagisena seremoniana. Ja ehtoollinen on tämän seremonian merkittävin hetki, sillä leipä ja viini edustavat maskuliinista ja feminiinistä, kahta suurta prinsiippiä luomakunnan alussa. (Omraam Mikhaël Aivanhov)

"Ruoki minun lampaitani", Kristus sanoo Pietarille (Joh.21:17). Se tarkoittaa että kirkolla on tehtävänään ravita uskollisia, Hyvän paimenen seuraajia, sakramenteilla ja ennen kaikkea ehtoollisen sakramentilla, Pyhällä kommuuniolla. Siihen sisältyy lauseen "ruoki minun lampaitani" täysi merkitys. Ja siihen sisältyy myös vastaus kysymykseen miksi Jeesus Kristus perusti kirkon. Yksi vastaus on: jotta uskolliset tulevat ravituiksi, sillä se juuri on kirkon tehtävä: "ruokkia lampaita". Jatkamalla viimeisen ehtoollisen ja muiden sakramenttien viettoa kirkko on täyttänyt ja täyttää Jeesus Kristuksen Pietarille (ja Pietarin kirkolle) antaman tehtävän. Täyttämällä tätä tehtävää kirkko on välittänyt ja välittää edelleen Kristus-impulssia läpi aikojen. Tässä mielessä kirkon tehtävä ei ole "kehittyä", vaan paremminkin "ylläpitää": jatkaa työtä, jonka Kristus sille antoi. (Robert A. Powell: Pyhä Sofia-Kolminaisuus. Books on Demand GmbH 2010.)

Eukaristiassa on kysymys maailmankaikkeudesta, joka rakastaa meitä varauksetta vielä yhden kerran ja antaa itsensä meille kaikkein läheisimmällä tavalla (ruokana ja juomana)... Eukaristia on sydänruokaa kosmoksesta - "Kristuksen mystinen ruumis" ja kosminen Kristus tai Buddha-luonto, jotka löytyvät kaikissa olennoissa maailmankaikkeudessa - meille. Kristus on maailman valo, jonka tiedämme nyt tehdyn ainoastaan valosta. Liha on valoa ja valo on lihaa. Me syömme, juomme, nukumme, hengitämme ja rakastamme tuota valoa. Eukaristia on myös meidän sydämemme laajenemassa ja vastaamassa anteliaasti: "Kyllä me tahdomme". Me kannamme eteenpäin sydäntyötä, jota kutsutaan myötätunnoksi, itsensä kosmoksen työtä. (Matthew Fox: Sins of the Spirit, Blessings of the Flesh)

Mutta ennen kuolemaansa testamenttasi Vapahtaja lapsilleen pelastuksen kuolemattoman merkin: ehtoollisen. Ehtoollinen! Yhteinen yhtymä (Communion! Union comtnune!)! Vapahtajan viimeinen sana maailmalle. Leipä ja viini jaettuna kaikille, hän sanoi, kas siinä minun lihani ja minun vereni.

Hän on antanut lihansa pyöveleille ja verensä maalle, joka halusi sitä juoda, - ja miksikä? Jotta kaikki tulisivat osallisiksi älyn leivästä ja rakkauden viinistä. Ah, sinä ihmisten yhteyden merkki, sinä yhteinen pöytä, sinä veljeyden ja tasa-arvoisuuden ateria, koska aletaan sinua paremmin ymmärtää?

Te ihmiskunnan marttyyrit, te kaikki, jotka olette antaneet henkenne, jotta ravitseva leipä ja vahvistava viini riittäisi kaikille, ettekö tekin sano, laskiessanne näille yleismaailmallisen ehtoollisen merkeille: tämä on meidän lihamme ja meidän veremme! Ja te, koko maailman ihmiset, te, joita Mestari nimittää veljikseen, ettekö näe ja ettekö tunne, että yleinen leipä, veljellinen leipä, ehtoollisen leipä – on Jumala!

Ristiinnaulitun velkojat. Te kaikki, jotka ette ole valmiit antamaan ihmiskunnalle verenne, lihanne ja elämänne, te ette ansaitse osanottoa Jumalan Pojan ehtoolliseen! Älkää antako hänen verensä juosta ylitsenne, sillä se tekisi tahran otsaanne! Älkää kosketelko huulillanne Jumalan sydäntä, se voisi tuntea teidän puremanne. Älkää juoko Kristuksen verta, se polttaisi sisälmyksenne; jo riittää, että se on juossut turhaan teidän puolestanne! (Eliphas Lévi: Suurten mysteerioiden avain. Oy Kirjaparoni 2010)

Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tapaamaan häntä, mutta eivät tungoksessa päässeet hänen luokseen. Jeesukselle ilmoitettiin: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat tavata sinut." Mutta hän vastasi: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan." Luuk.8:19-21

Näen Kristuksen veljissäni ja sisarissani joka kerta kun tulemme yhteen viettääksemme Eukaristiaa. Siellä, silmiemme kohdatessa ja koskettaessamme toisiamme pyhien elementtien antamisen ja vastaanottamisen kautta, me olemme ja olemme aina olleet yhtä todellista perhettä, jakaen Kristuksen ruumiin ja veren.

Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.' Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen. Luuk.10:4-7

Ainoa asia jonka otamme mukaan Kristuksen uskon missioon on Hänen rauhansa, jonka jaamme Pyhässä Ehtoollisessa sisartemme ja veljiemme kanssa. Me olemme yhtä perhettä Jumalan katon alla Hänen rakkauden valtakunnassaan.

Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Matt.4:19-20

Tahdon jättää vanhat käyttäytymismallit, jotka eivät ylennä olemustani. Tahdon seurata Hengen johdatusta ja seurata sitä ruumiin ja veren ehtoolliselle, missä elämästäni tulee kaikkein todellisinta.

Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." Luuk.24:36

Rauhan antamisen tapahtuma on henkilökohtainen ja lahja myös minulle. Minä muistan että olen Kristuksessa ja Kristus on minussa, ja hänen Sanansa puhuu minulle yhä tästä yläsalista, saaden vastakaikua hiljaisuudessa ja Eukaristian leivässä ja maljassa.

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2 Kor.4:7

Meidät on kutsuttu saattamaan Eukaristia maailmaan yksinkertaisina ihmismaljoina, täytettynä Jumalan rakkaudella.

(The Church of the Conscious Harmony)

Kristus astui maahan Golgatalla. Hän nostattaa maan uudeksi ja tekee sen vastaanottavaiseksi henkisille värähtelyille, mutta hänen uhrinsa ei ollut loppuun suoritettu kuoleman hetkellä meidän pelastamiseksemme yleisesti hyväksytyllä tavalla. Hän yhä kasvaa ja on synnytystuskissa odottaen vapautuksen päivää, "Jumalan lasten ilmestymistä"; ja totisesti me kiirehdimme tuota päivää joka kerta kun otamme osaa ruokaan hienompiaineisten ruumiidemme tähden, jota symboloivat mystinen leipä ja viini. Mutta olisimme paljon tehokkaampia nopeuttamaan omaa vapautustamme ja kiirehtimään "Herran päivää", jos aina tekisimme sen HÄNEN MUISTOKSEEN.

(Max Heindel)

Ylösnousseen ja alati elävän Kristuksen lähettiläinä me huudamme maailmalle, että Leipä (opetusten kokonaisuus) joka on annettu teille on todellakin Leipää! Se on täytetty elävän totuuden Viinillä. Suuri on tullut maan päälle, ei ristillä vaan täynnä jumalallista elämää, ruumiissa jota elävöittää henkinen elämänveri. Avoimelle Hengen silmälle Hän seisoo keskuudessanne. Katsokaa Hänen voimaansa toteuttaa (kädet), sitten kansanjoukon tietämättömyyden ristille naulaamina mutta nyt ojennettuna voimassa ja siunauksessa! Katsokaa Hänen ymmärrystään (jalat), silloin julmien väärinymmärryksen naulojen avuttomiksi tekeminä, mutta nyt ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -- Sinun Jumalasi on nyt kuningas!” (Jes.52:7) Katsokaa Hänen kylkeään, jonka haavasta virtasi vesi ja veri! Siitä lievittävä ja ravitseva äidin rakkauden vesi sekoittuneena henkisen elämänvoiman vereen yhä virtaa lakkaamattomana virtana kunnes ihmisen ja planeetan lunastus on saavutettu!

(The Message of Aquaria; Harrietta Augusta Curtiss ja F. Homer Curtiss. Julkaistu alunprin 1921.)

Rukouksia

LUOMAKUNTA

Maan antimien Herra, ylistys Sinulle, Salattu Jumala, leivässä ja viinissä annat itsesi. Sinä ilmaiset itsesi luomakunnassa. Jokainen luotu on sakramentti. Koko luomakunta julistaa voimaasi. Avaa meidän silmämme, Salattu Jumala, että saamme nähdä Sinut maailmassasi, kaikissa ihmisissä, jokaisessa luodussa. Ilmaise meille, että Sinä rakastat kaikkia, että me ja kaikki olennot olemme Sinussa, Sinun hoidossasi, Sinun rakkaudessasi, Sinun läsnäolossasi nyt ja aina.

Kelttiläisestä anaforarukouksesta

TUOMAAN TEOT

Ja apostoli käski diakoniaan valmistamaan leivänmurtamisen. Diakoni haki paikalle jakkaran ja levitti sen päälle liinan. Sitten hän haki siunauksen leivän ja asetti sen liinalle. Apostoli tuli ja asettui seisomaan leivän eteen ja lausui: Jeesus, joka olet lukenut meidät arvollisiksi lähestymään pyhää ruumistasi ja osallistumaan eläväksitekevästä verestäsi!

Koska luottamuksemme on sinussa, rohkenemme lähestyä ja kutsua sinun pyhää nimeäsi, jota on julistettu profeettojen kautta jumalallisen tahtosi mukaan. Sinusta on kerrottu apostoliesi kautta koko maailmassa hyvyytesi mukaan, ja hurskaille sinä ilmestyit armossasi. Me anomme sinua: tule ja liity meihin avuksi ja elämäksi. Käännä palvelijasi sinun puoleesi, jotta he pääsisivät sinun suloiseen ikeeseesi ja voittoisaan voimaasi ja jotta se tulisi parannukseksi heidän sieluilleen ja elämäksi heidän ruumiilleen sinun elävässä maailmassasi.

Sitten hän alkoi lausua: Tule ylhäinen lahja, tulkaa, täydelliset armovaikutukset. Tule Pyhän Henki, tule, sinä valitun profeetan salaisuuksien paljastaja. Tule, sinä joka apostolien kautta julistat voittoisan Sankarimme taisteluista. Tule, valtasuuruuden aarreaitta, tule, ylimmän armon rakastettu. Tule, Korkeimman salaisuuksien hiljainen paljastaja, tule, kätkettyjen lausuja ja Jumalamme tekojen näyttäjä. Tule, elämän salassa antava mutta toiminnassaan avoin, tule, ilon ja levon antaja kaikille sinusta kiinni pitäville. Tule, Isän voima ja Pojan viisaus, teidän, jotka olette yhtä kaikessa. Tule ja yhdisty meidän kanssamme tässä eukaristiassa, jota olemme suorittamassa, tässä uhrissa, jota me uhraamme, ja tässä muistelussa, jota suoritamme.

Ja apostoli teki ristinmerkin leivän ylle ja alkoi jakaa sitä. Hän antoi ensin tuolle naiselle sanoen hänelle: "Olkoon tämä sinulle vapahdukseksi veloista ja synneistä sekä iankaikkiseksi ylösnousemiseksi."  Naisen jälkeen apostoli antoi niille, jotka oli kastettu hänen kanssaan. Sitten hän antoi kaikille muille sanoen heille: "Tulkoon tämä eukaristia teille elämäksi ja levoksi, ei tuomioksi eikä rangaistukseksi." Ja he sanoivat: "Aamen."

Johdanto ja käännös, munkki Serafim; Suomen Eksegetiikan Seuran julkaisuja 91, 2006.

FILIPPUKSEN EVANKELIUMI

Rukouksen maljassa on viiniä ja vettä, koska se on vertauskuva verestä, jonka takia kiitetään. Pyhää Henkeä täynnä oleva malja kuuluu kokonaan täydelliselle ihmiselle. Kun me juomme tästä maljasta, saamme ottaa vastaan täydelisen ihmisen.

Nag Hammadin kätketty viisaus; Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY 2005.

PISTIS SOPHIA

Ja Jeesus sanoi heille: "Tuokaa minulle tulta ja viinipuun oksia." He toivat niitä hänelle. Hän valmisti uhrin ja asetti kaksi viiniastiaa, toisen oikealle, toisen vasemmalle puolelle uhria. Hän järjesti heidän eteensä uhrin ja pani vesimaljan viiniastian eteen vasemmalle puolen ja jakoi leipiä opetuslasten luvun mukaan keskelle maljojen väliin ja pani vesimaljan leipien taakse. Jeesus seisoi uhritoimituksen edessä, asetti opetuslapset taaksensa, kaikki pellavaisiin pukuihin puettuina ja pitäen käsissänsä Valon Aarteiston isän nimen salamerkkiä, ja hän kohotti rukouksen, sanoen: "Kuule minua. Oi Isä, kaiken isyyden isä ja rajaton Valo..."

Mystica 1927.

KORAANI

Koraani ei laiminlyö tämän taivaasta alas tulevan "pöydän" henkisen merkityksen ilmaisemista:

Ja kun opetuslapset sanoivat: »Jeesus, Marian poika, eikö Herrasi suostu lähettämään meille pöytää taivaasta?», niin Hän sanoi- »Pitäkää vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jos olette uskovaisia.»
He sanoivat: »Me haluamme ravita itsemme sen ruoalla, jotta meidän sydämemme saisi rauhan, jotta me uskoisimme sinun puhuneen meille totta ja jotta me voisimme sitä edelleen todistaa.»
Jeesus, Marian poika, sanoi: »Jumala, meidän Herramme ! Lähetä meille pöytä taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi ja suo meille elatus! Sillä Sinä olet paras huoltaja.»
Jumala sanoi: »Totisesti lähetän Minä sen teille, mutta kuka ikinä teistä sen jälkeen horjuu uskossaan, häntä minä kuritan totisesti sellaisella rangaistuksella, jolla en ole ainoatakaan muuta kansaa kurittanut.»

Pöydän Suura, 112-115

Totisesti saavat hurskaat elää autuudessa,
katsellen ympärilleen lepokorokkeiltaan.
Sinä olet näkevä autuuden kirkkauden heidän kasvoillaan.
He saavat nauttia puhdasta, muilta sinetöityä juomaa,
jonka sinetti on myskiä - tätä juomaa kaikki kaivaten kaivatkoot -
tämä sekoitus tulee ylhäältä,
lähteestä, josta Jumalaa lähelle pääsevät juovat.

Väärintekijöiden Suura, 22-28

ENNEN EHTOOLLISTA

Herra, on totta etten ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle, mutta minä tarvitsen sinun apuasi ja armoasi. Sinä kutsut minut pöytääsi ja sanot minulle, arvottomalle, että saan kaikki synnit anteeksi sinun ruumiisi ja veresi kautta, jos syön ja juon sen tässä sakramentissa. Rakas Herra, sinun sanasi on varma, sitä minä en epäile ja siksi syön ja juon sinun kanssasi. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.

Martti Luther

EHTOOLLISELLE MENTÄESSÄ

Jeesus Kristus, minä kiitän Sinua siitä, että olet suunnattomasta rakkaudestasi kuolemallasi lunastanut ihmiskunnan. Minä rukoilen, ettet sallisi pyhimmän veresi vuotaneen turhaan, vaan että ruumiillasi aina ruokkisit sieluani ja verelläsi virvoittaisist mieltäni, niin että hyveeni vähitellen lisääntyisivät ja tulisin kelvolliseksi jäseneksi Sinun salaiseen ruumiiseesi, joka on Sinun kirkkosi. Rukoilen myös, etten koskaan luopuisi tästä pyhimmästä liitosta, jonka solmit valittujen opetuslastesi kanssa viimeisellä aterialla, kun jaoit heille leivän ja ojensit heille maljan, ja heidän kauttaan kaikille, jotka kasteen liitossa on otettu Sinun yhteyteesi. Aamen.

Erasmus Rotterdamilainen: Rukouksia

EHTOOLLISEN JÄLKEEN

Lävistä, oi suloisin Herra Jeesus, sisin sieluni Sinun rakkautesi kaikkein riemullisimmalla ja terveellisimmällä haavalla, totisella, kirkkaalla ja kaikkein pyhimmällä apostolisella armeliaisuudella, jotta sieluni voi alati nääntyä ja sulaa rakkaudesta ja kaipauksesta Sinuun, jotta se voi kaihota Sinua ja olla heikkona liehittelyysi, ja ikävöidä liueta Sinuun ja olla kanssasi.

Suo että sieluni voi isota Sinua, enkelten leipää, pyhien sielujen virkistystä, jokapäiväistä ja yliaineellista leipäämme, jossa on kaikki makeus ja nautinto ja jokainen maun mielihyvä; isotkoon sydämeni alati Sinua ja käyttäköön ravintonaan Sinua, jota enkelit haluavat katsella, ja täyttyköön sisin sieluni makeudellasi; janotkoon se alati Sinua, elämän lähde, tiedon ja viisauden lähde, iankaikkisen valon lähde, mielihyvän hyöky, Jumalan Kodin rikkaus.

Kiertäköön se alati Sinua, etsiköön Sinua, löytäköön Sinut, juoskoon luoksesi, saavuttakoon Sinut, mietiskelköön Sinua, puhukoon Sinusta, ja tehköön kaiken Sinun nimesi ylistykseksi ja kirkkaudeksi, nöyryydellä ja tahdikkuudella, rakkaudella ja ilolla, mukavuudella ja kiintymyksellä, ja hellittämättömyydellä loppuun saakka.

Sinä yksin ole iäti toivoni, koko varmuuteni, rikkauteni, iloni, mielihyväni, riemuni, leponi ja hiljaisuuteni, rauhani, sulouteni, tuoksuni, makeuteni, ruokani, virkistykseni, turvani, apuni, viisauteni, osani, omaisuuteni ja aarteeni, johon mieleni ja sydämeni kiinnittyköön ja lujasti juurtukoon järkähtämättömästi tästä eteenpäin ja iankaikkisesti. Aamen.

Pyhä Bonaventura

MUNKKI HERMANN COHENIN RUKOUS

Olkoon jumalallinen Eukaristia valosi, lämpösi, voimasi ja elämäsi! Haluaisin niin kovasti sinun elävän Eukaristiasta, niin että kaikki ajatuksesi, kiintymyksesi, sanasi ja tekosi olisivat sen innoittamia.

Jeesus Kristus tänä päivänä on jumalallinen Eukaristia... tänä päivänä olen heikko, tarvitsen voimaa joka tulee ylhäältä tukemaan minua, ja Jeesus tulee alas taivaasta ja tulee Eukaristiaksi, tämä on vahvojen leipää.

Tänä päivänä olen köyhä... tarvitsen turvapaikan suojautuakseni ja Jeesus tekee itsensä kodiksi... hän on Jumalan koti, hän on taivaan portti, hän on Eukaristia...

Tänä päivänä olen nälkäinen ja janoinen, tarvitsen ruokaa tyydyttääkseni henkeni ja sydämeni, ja juomaa sammuttaakseni poltteeni, ja Jeesus tekee itsensä vehnäksi, tekee itsensä Eukaristian viiniksi...

Tänä päivänä olen sairas... tarvitsen hyvää tekevää balsamia sitoakseni sieluni haavat, ja Jeesus leviää kuin kallisarvoinen voide sieluni ylle antaen itsensä minulle Eukaristiassa...

Olen lannistunut, hän nostaa minut; olen masentunut, hän tekee minut iloiseksi; olen yksinäinen, hän tulee viipyäkseen luonani kunnes vuosisadat kuluvat; olen tietämättömyydessä, hän neuvoo minua ja valaisee minut; olen kylmissäni, hän lämmittää minut läpitunkevalla tulella, mutta ennen kaikkea, tarvitsen rakkautta eikä mikään rakkaus maan päällä ole tyydyttänyt sydäntäni, ja silloin hän tulee Eukaristiaksi. Ja hän rakastaa minua, ja hänen rakkautensa tyydyttää minut, täyttää minut, ja saa minut sukeltamaan armeliaisuuden valtamereen. Kyllä, minä rakastan Jeesusta, minä rakastan Eukaristiaa. Jeesus, Jeesus tänä päivänä, on Jeesus minun kanssani... tänä aamuna alttarin ääressä, hän tuli, hän antoi itsensä, minulla on hänet, minä pidän kiinni hänestä, minä jumaloin häntä. Hän on inkarnoitunut minun käsiini... Hän on minun Immanuelini, hän on minun rakkauteni, hän on minun Eukaristiani.

ELÄMÄN LEIPÄ

Elämän Leipä, sinä ruokit meidät sanan ja sakramentin kautta. Leipä jonka jaamme - kanssamme olevan läsnäolosi muistaminen. Vahvista meitä palveluun, että siemenet joita kylvämme hedelmällisiin paikkoihin, kasvaisivat ja kukoistaisivat, että ruoka jonka jaamme toverillisesti, ravitsisi ja elvyttäisi, että sanat jotka jaamme jokapäiväisellä vaelluksellamme, kirkastaisivat sinun nimeäsi. Elämän Leipä, sinä ruokit meidät sanan ja sakramentin kautta, että me ruokkisimme toisia. Siunattu olkoon sinun nimesi!

LEIVÄN MURTAMISEN RUKOUS

Murtakaamme nyt Elämän Leipää jakaessamme ehtoollisen ja Jumalan yhteyden. Murtaessamme leipää yhdessä, muistamme Johanneksen ilmestystä ja Jeesuksen sanat meille: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." Jakakaamme tämä ateria sydämet avoinna, muistaen Jeesuksen sanoja: "Tämä on tosi, minä tulen pian." Ja vastatkaamme: "Aamen. Tule, Herra Jeesus!"

SIUNAUS

Tämä pyhä Ruumis ja Veri, substanssi ja henki, Jumalallinen Äiti ja Isä, erottamaton kaksinaisuus Ykseydessä, annettu kaikille luoduille, murrettu ja vuodatettu ja uhrattu maailman puolesta, olkoon kaikkialla tunnettu, palvottu ja kunnioitettu! Tuon Veren avulla, joka on Jumalan Rakkaus ja Elämän Henki, olkaamme lunastetut ja muunnetut tuoksi Ruumiiksi, joka on puhdasta Substanssia*, tahratonta ja aina neitseellistä, heijastakaamme Jumalan Persoonan Kuvaa! Että emme enää olisi nälissämme emmekä janoissamme; ja että ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu, voi erottaa meitä Jumalan Rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa.

Anna Kingsford

(*Substanssi: sub=alla+stare=seistä; Täydellinen Mestari inkarnoituu substanssiin loistavana henkisenä aurinkona.)

Pyhä Graal

Jeesus sanoi: "Autuaita ovat köyhät hengessään..." Hengen tilassa koemme että ihmisluonto on verrattain köyhä... Autuaassa hiljaisuudessa ja tyhjyydessä ja köyhyydessä jumalallinen luontomme ilmentyy ja se muuntaa, niin että kuten Jeesus, me voimme sanoa siitä "Tämä on minun Ruumiini. Tämä on minun Vereni." Tämä on suurten mystikoiden sisäistä elämää.

Ellemme voi jakaa symbolin sisäistä elämää, sen ulkoinen muoto ei ilmaise meille mitään. Ellemme ole tehneet vapaaehtoista uhrausta säälin tähden, me opimme vain vähän ristin meditaatiosta; ellemme ole tunteneet elävän hengenyhteyden palavan valon elvyttävän sydäntämme, emme saa mitään kalkista. Papin pyhittävät sanat tekevät maljasta kalkin, mutta vain osallistujan pyhittävä tietoisuus voi muuttaa kalkin Graaliksi. Kuten kuningas Arthurin ritarit, emme saa nyt levätä tyytyväisinä kalkin kanssa kappelissa, vaan meidän täytyy mennä eteenpäin etsimään noita suuria sielun seikkailuja, jotka viimein tuovat meidät ottamaan osaa Graaliin Kirkossa, joka ei ole käsin tehty, joka on ikuinen taivaissa.

Dion Fortune: Glastonbury: Avalon of the Heart, 1934

Ensinnäkin, meidän täytyy huomauttaa, että nimenomainen tosiasia että veri virtasi yhdessä veden kanssa Jeesuksen kyljestä, on käytännöllisesti katsoen sivuutettu dogmaattisessa eksegeesissä. Siinä määrin kuin tämä tosiasia on huomattu, se on ymmärretty eukaristisesti. Tämä tosiasia palvelee läntisten Pyhän Graalin legendojen kiertoprosessin alkuna. Tradition mukaan Pyhä Graal on ehtoollismalja, josta Herra jakoi ehtoollista opetuslapsilleen viimeisellä ehtoollisella. Tähän maljaan Joosef Arimatialainen keräsi veren (ja veden?) jotka virtasivat Jeesuksen kyljestä. [...] Eukaristiasta tulee siten ei vain viimeisen ehtoollisen toistamista muistoksi, vaan myös Golgatan teon; veri (ja vesi) maljassa ei ole vain veri jonka Kristus antoi viimeisellä ehtoollisella koko kristikunnalle apostolien persoonassa, vaan myös lunastuksen uhriveri (tätä kaksois-ykseyttä symboloi Pyhän Graalin legendassa tosiasia, että viimeisen ehtoollisen malja, joka päätyi Joosef Arimatialaisen käsiin, oli myös astia, johon Joosef vastaanotti kallisarvoisen veren, joka vuoti Kristuksen haavasta).

Fr. Sergius Bulgakov: The Holy Grail & The Eucharist (Lindisfarne Books 1997)

Mitä me tiedämme Pyhästä Graalista? Legendan mukaan se oli kaiverrettu smaragdista, joka oli pudonnut Luciferin otsalta kun hänet syöstiin syvyyteen kapinoituaan Jumalaa vastaan. Toiset tarinat sanovat, että se on malja, jota Jeesus käytti viimeisen ehtoollisen iltana, ja mihin Joosef Arimatialainen keräsi hänen verensä kun hänet ristiinnaulittiin. Olivatpa nämä kertomukset totta tai legendaa, on tärkeää ymmärtää että Pyhä Graal symboloi niitä ihmisiä, jotka ovat onnistuneet vetämään Pyhän Hengen itseensä ja tekemään sen pysyväksi itsessään. Smaragdit ovat vihreitä, Venuksen, feminiinisen prinsiipin väri. Veri on rubiinin punaista, Marsin, maskuliinisen prinsiipin väri. Joten Pyhä Graal symboloi kahden prinsiipin yhdistymistä; maskuliinisen ja feminiinisen, Marsin ja Venuksen, mutta korkeimmassa aspektissaan, missä ne sulautuvat aurinkoon (maskuliininen prinsiippi) ja kuuhun (feminiininen prinsiippi).

Oppilaalla on ihanne tulla Pyhäksi Graaliksi, vastaanottaa Kristuksen veri, rakkaus. Ja niin oppilaiden täytyy työstää omaa fyysistä ainettaan, jalostaa sitä ja tehdä siitä kallisarvoista, niin että se virittyy Henkeen. Silloin Henki tulee alas asumaan heissä.

- Omraam Mikhaël Aivanhov

Me seisomme yhdessä Korkeimman parannustemppelissä. Suuri Henki vuodattaa yllesi kultaisia säteitä taivaasta...maljasi, Graalin malja joka on sydämesi, täytyy, täyttyy Hengen voimalla. Täyty tällä balsamilla...

Me palvomme Sinua, Ääretön, rajaton valo, voima ja hyvyys, me antaudumme Sinulle...Olkaamme parannetut, puhdistetut, vahvistetut ja täydellistetyt Sinun elämässäsi.

- White Eagle

Lupaus

Entisinä aikoina pyhillä ihmisillä oli tapana harjoittaa, niin kuin he sitä kutsuivat, hengellistä pöytäyhteyttä, kaipaukseen perustuvaa yhteyttä.

Yritän tehdä samoin. Kuvittelen viimeisen ehtoollisen asetelman ikään kuin olisin itse läsnä.

Seuraan Jeesusta, kun hän ottaa käteensä leivän, kiittää ja jakaa sen. Saadessani leivän häneltä ajattelen, mitä haluan tämän leivän olevan minulle.

Sen jälkeen Jeesus puhuu meidän, oppilaittensa kanssa. Hänen sanansa ovat oleellinen osa leivän syömistä, ja niinpä kuuntelen tarkkaavaisesti.

Ensiksi hän antaa meille uuden käskyn rakastaa toisiamme niin kuin hän on meitä rakastanut. Rukoilen, että tämä leipä kasvattaa kykyäni rakastaa, ja mietin, mitä rakkaus on alkanut vähitellen merkitä minulle ja millaisen aseman annan sille elämässäni.

Jos me syömme tämän leivän, murretun ruumiin, olemme vääjäämättä osallisia Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan. Kuulen hänen ennustavan, että meitä tullaan vainoamaan, jopa omaisemme tekevät niin. Rukoilen sitä rohkeutta, joka antoi marttyyreille voimia ja lujuutta elää ja puhuu hänen tavallaan.

Hän antaa lahjan tällä pyhällä aterialla: rauhan. "Ei sitä rauhaa, jonka maailma antaa", hän sanoo, vaan hänen rauhansa. Pohdin noiden sanojen merkitystä ja pyydän tuota lahjaa itselleni sekä niille, joita rakastan.

Sitten hän lupaa jotain. Hän sanoo, että meille on luvassa murhetta ja maailma iloitsee, "mutta tulen takaisin teidän luoksenne, että ilonne tulisi täydelliseksi eikä kukaan voi riistää teiltä iloanne." Rukoilen, että syötyäni tämän leivän tuntisin ikuisesti ylösnousseen Herran läsnäolon kaikissa elämän nousuissa ja laskuissa. Kuvittelen, millaisissa tilanteissa tulen tarvitsemaan sitä läsnäoloa ja luotan siihen, että hän on niissä läsnä.

Sen jälkeen hän alkaa rukoilla meidän puolestamme. Kuuntelen ja teen hänen rukouksestaan omani. Hän rukoilee, että olisimme yhtä niin kuin Isä ja hän ovat yhtä, että se olisi merkki, josta maailma saa tietää, että hän on tullut Jumalan luota. Rukoilen, että tämä leipä olisi ykseyttä luova voima jokaisessa ryhmässä, missä se syödään.

Jeesus puhuu pitkään, myöhäiseen yöhön saakka. Viimein illallinen on päättynyt. Hän ottaa nyt viinimaljan. Kuuntelen sanoja, jotka hän lausuu sen ylitse. Malja kiertää kädestä käteen, ja kun tulee minun vuoroni juoda siitä rukoilen, että humaltuisin ja kadottaisin itseni rakkauden takia.
(Anthony de Mello: Lähteillä; Hengellisten harjoitusten kirja. Kirjapaja Oy 2006)

Ateria

Tom Ravetz

Yhä uudelleen evankeliumit kertovat Jeesuksen olleen yhteisellä aterialla ihmisten kanssa, jotka olivat yhteiskunnan hylkiöitä – veron kerääjiä, ”syntisiä” ja prostituoituja. Tämä oli suuri skandaali uskonnon virallisille edustajille – niille, jotka pitivät itseään hyvinä. Vanha maailma oli huolissaan rituaalisesta epäpuhtaudesta paljolti samalla tavoin kuin me basilleista tänä päivänä. Oli vain vähäinen aavistus tartuntataudeista, mutta rituaalista epäpuhtautta pidettiin tarttuvana. Jos oli tullut epäpuhtaaksi koskettamalla jotakuta tai jotakin saastaista, suljettiin pois rituaaliyhteisöstä. Tämä on taustana papin ja leeviläisen käyttäytymiselle, heidän väistäessään ja ohittaessaan kuolemaan jätetyn miehen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta (Luuk.10:25-37). He eivät halunneet saattaa itseään alttiiksi rituaaliselle epäpuhtaudelle koskettamalla kuollutta ruumista.

Jeesus ei ollut ainoastaan huoleton sellaisista seikoista; hän näyttää pitäneen parempana rituaalisesti epäpuhtaiden seuraa, jos he olivat avoimia yhteydelle hänen kanssaan. Hän ei ainoastaan seurustellut heidän kanssaan, hän rakasti istua pöydässä heidän kanssaan – jakaen läheisimmällä tasolla. Heidän tietoisuutensa omasta rikkoneisuudestaan teki heidät avoimiksi yhteydelle hänen kanssaan, joka voi tehdä heidät ehjiksi. Kun tuhlaajapojasta tuli sikopaimen, hän teki itsestään niin epäpuhtaan kuin mahdollista. Viettäessään aikaa sikojen kanssa – haluten jopa syödä niiden ruokaa – hän oli rituaaliyhteisön ulkopuolella. Ainoastaan tässä varattomuudessa hän saattoi ”mennä itseensä”. Jeesuksen pöytävieraat olivat tavoittaneet samankaltaisen ”itseensä menemisen” hetken elämän polullaan, ja olivat valmiit olemaan osa uutta yhteyttä.

Ateria on kaikkein perustavin yhteisön rakennuspalikka. Nälkä on perustavanlaatuinen, väistämätön tekijä ihmiselämässä, kaiken talouden ja koko yhteisön perusta. Ylentäessämme eläimellisen ruoan tarpeen, jota ilman emme voisi elää, jaetun elämän alueelle, me teemme sen arvokkaaksi. Me olemme kaikki riippuvaisia ruoasta; jakamalla me teemme itsemme haavoittuviksi ja sallimme toisten todistaa tarvettamme; jakamalla me tuomme ihmisyyden ja armon tälle elämänalueelle, missä ankarin tarve säilyttää vaikutusvaltansa.

Muinaisista ajoista palvojat jakoivat aterioita jumaliensa kanssa. Ihmisiä, jotka olivat vastaanottaneet olemuksensa jumalilta, vaadittiin uhraamaan jotain takaisin, ei vain pitääkseen itsellään sen mikä ylläpiti heitä. Muutoin jumalten antama lahja olisi menetetty jumalille ikuisiksi ajoiksi. Ainoastaan vapaasti uhratulla kiitoksella lahja voitiin palauttaa yhteystoimituksessa. Kun uhri poltettiin, jumala tuli ”ravituksi” vastaanottamalla eterisoidun olemuksen, ”suloisen tuoksun” joka vapautui. Kirkkauden kierto saatiin päätökseen. On outoa ja jotenkin huolestuttavaa ajatella, että henkinen maailma tarvitsee meidän tuomaamme uhria. Luomisessa itsensä lahjoittaessaan ylitsevuotavassa anteliaisuudessaan Jumala on tehnyt itsensä riippuvaiseksi meistä. Me olemme ottaneet hänen substanssinsa, ja kaikki riippuu siitä että emme tuhlaa lahjaa ”holtittomalla elämällä”, vaan käännymme vapaasti kohti korkeamman maailman palvelemista.

Kun Jeesus jakoi ateriansa hylkiöiden ja ”syntisten” kanssa, se oli sekä konkreettinen, historiallinen teko, että symbolia. Nämä ateriat olivat aavistusta kuninkaallisesta juhlasta Jumalan valtakunnassa. Hän halusi ateriayhteytensä tulevan nähdyksi valtakunnan elävänä ruumiillistumana, ikonina. Kaikki ovat kutsutut, ”sekä hyvät että pahat”, kuten sanotaan vertauksessa kuninkaallisista häistä Matteuksen 22. luvussa. Päätös siitä ollako osa tästä yhteydestä, seurassa jota ei kenties osannut odottaa, lepäsi yksilön harteilla. Ne joilla oli liian kiire olla järkyttyneitä sääntöjen kumoamisesta, jotka lukivat itsensä jo osallisiksi valtakuntaan, sulkivat itsensä yhteydestä, kuten vanhempi poika vertauksessa tuhlaajapojasta.

Kirjasta Free from Dogma; Theological Reflections in The Christian Community (Floris Books 2009).

 

"Sinun salaiseen ehtoolliseesi"; ortodoksinen Ilosanoma-kuoro. Kuvia Jumalallisesta Liturgiasta.


©2017 Magdaleena - suntuubi.com