Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

EUKARISTIAN SAKRAMENTTI

Esim. ev.lut. kirkossa ei kysytä kuulutko kirkkoon, jos haluat osallistua ehtoolliselle. On myös korkeasti sakramentaalisia kirkkokuntia, joissa on täysin avoin ehtoollispöytä: Suomessa Vapaa Katolinen kirkko ja Kristiyhteisö. Näissä "viini" on alkoholitonta rypälemehua, mikä voi joillekin olla tärkeä  tietää. Kumpikin kirkkokunta on myös homomyönteinen, mikä on niin ikään hyvä tietää, eikä niillä ole dogmeja! Ev. lut. kirkon piirissä järjestetään eri puolilla maata erityisiä Sateenkaarimessuja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille.

Jos haluat nauttia ehtoollista, joka on kirkossa papin pyhittämää, mutta et voi/halua mennä kirkkoon, Open Episcopal Church Englannissa (kirkkokunta on hyvin avomielinen, ja suhtautuu mm. homoihin myönteisesti) lähettää ehtoollista postitse mihin tahansa maailmalla - lahjoitusta postikuluihin toivotaan, mutta sekään ei ole este; olemme kokeilleet ja voimme suositella! Saat joko pelkkiä leipiä niin paljon kuin haluat, tai erikseen pyytämällä myös viiniä (rypälemehu vaihtoehtona!). Katso heidän palvelunsa: POST THE HOST.

Jos koet sen mahdolliseksi, harkitse siunata itse leipää ja viiniä, vaikka joka päivä! Tästä voit tehdä niin yksinkertaista tai niin rituaalista kuin vain haluat; alla yksityiskohtaisempi ehdotus - ks. myös Jesu-Puja eli Christoksen jooga pdf-tiedosto, sekä Agape-ateria pdf - myös SYDÄMEN KAPPELI/Henkinen Kommuunio Meditaatio. Vielä yksi mahdollisuus on yrittää kokea ehtoollinen puhtaasti henkisesti, ilman aineellisia elementtejä. Kristuksen tiet - riippumaton infosivu, jota voimme suositella - se ei missään tapauksessa välitä yksipuolisia näkemyksiä - kirjoittaa:

Leipä edustaa Jeesuksen Kristuksen olemusta (tai sielua), "Jumalan sanaa". Viini edustaa Kristuksen jumalallista henkeä, joka tekee sanasta elävän epäitsekästä toimintaa varten. Katolinen kirkko painottaa leivän ja viinin olemuksen muuttumista Kristuksen lihaksi ja vereksi, evankeliset kirkot painottavat Jeesuksen muistojuhlaa. Toisaalta molemmat ovat oikeassa. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että katolisen kirkon "vihkivesi" näyttää vesimolekyylien muutosta. Mutta varsinaisesti tärkeä näkökanta olisi muutos osallistuvissa henkilöissä itsessään, siten että he keskittyvät asennoitumaan muuttumiseensa Jeesuksen Kristuksen "Lihan ja veren" hengessä. Sen vuoksi leipä ja viini toimivat samalla havaintoapuna. Jotkut yrittävät jopa puhtaasti hengessä asennoitua muutokseen, "Kristuksen lihan ja veren" hengessä - ilman leipää ja viiniä - ja tunsivat vaikutuksen. Tämä on kuitenkin paljon vaikeampaa. Ja - kun joku haluaa harjoittaa siunatun aterian harjoittamista, ilman kirkon "sakramenttia", sitä voidaan kutsua "Agape-ateriaksi" - "rakkauden ateriaksi".

The Gnostic Order of Christ kirjoittaa yksin kotona vietettävästä ehtoollisesta: Me vakuutamme että on jokaisen yksilön jumalallinen oikeus nauttia ehtoollista Jeesuksen Kristuksen kanssa, olipa läsnä pappi tai ei. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa mitään erityisiä uskomuksia Jeesuksesta Kristuksesta tai Äiti Mariasta. Meidän näkemyksemme on, että jokainen ansaitsee ottaa osaa Jeesuksen Kristuksen ehtoolliseen, joka haluaa sen vastaanottaa, ja kaikki paljastukset siitä keitä Jeesus Kristus ja Äiti Maria ovat, saadaan antaumuksellisen harjoituksen, kontemplaation, vilpittömän sydämen avulla ja halusta todella tietää.

Kun itsekukin meistä vastaanottaa ehtoollisen, me sallimme ja panemme alulle itsemme muuttumisen, ja siten maailman muuttumisen paremmaksi ja kaikkien Hyväksi, koska yhä enemmän Kristus-valoa tulee meihin ja siten maahan joka kerta kun vastaanotamme. Kun vastaanotamme Jeesuksen läsnäolon ja tietoisuuden ehtoollisen rituaalin kautta, emme vastaanota ainoastaan Jeesuksen tietoisuutta, vaan myös tietoisuuden suuremmasta Kristus-tietoisuudesta, Jumalallisen Valon iankaikkisesta valosta kaiken yllä. Joka kerta kun suoritamme ehtoollisen, tuomme enemmän valoa maailmaan. Ehtoollisella Jeesuksen Kristuksen kanssa tulemme ymmärtämään, että me kaikki olemme Valon lapsia ja että Jumalan olemus on Rakkaus.

Joh.10:34 Jeesus siteerasi psalmia 82:6: "Minä sanoin: te olette jumalia." Sinun ei tarvitse uskoa että Jeesus oli "ainoa" Jumalan Poika, sitä hän ei koskaan sanonut. Hän sanoi olevansa Jumalan Poika siinä yhteydessä kuin "me" olemme jumalia, Korkeimman poikina. Sinun tarvitsee vain uskoa että kutsuttaessa Jeesuksen läsnäolo manifestoituu. Hän tulee, ja hänen kanssaan hänen tietoisuutensa jumalallinen läsnäolo... yksinkertaisesti koska me pyydämme. Eräs evankeliumien viesteistä on se, että Jeesus on kaikkien tavoitettavissa. Meidän tarvitsee vain kutsua hänen nimeään. Jonkun nimen kutsuminen on hänen läsnäolonsa ja hänen kantamansa tietoisuuden kutsumista. "Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." (Joh.14:14)

Ehtoollisen vastaanottamisen päätarkoitus on muuntaa elämämme ja tulla tietoisemmaksi ja henkisesti hereiseksi. Kun suoritamme ja vastaanotamme ehtoollisen, me luovutamme erheemme Jumalalle ja pyydämme suurempaa tietoisuutta ja voimaa ja itsehillintää toimiaksemme rakastavammin jokapäiväisessä elämässämme. Luovumme menneisyydestämme ja astumme uuteen päivään. Sitoudumme uudelleen rakkauden ja valon iankaikkiseen Polkuun joka kerta kun vastaanotamme, ja joka kerta synnymme uudesti.

Ehtoollisen harjoittaminen kotona pienessä ryhmässä tai yksin -

  • Juhliaksemme Henkeä aineessa
  • Levittääksemme Ikuista Jumaluutta
  • Ylösnostaaksemme Kristuksen sisällämme

Aika päivästä: Varhainen aamu tai varhainen ilta.

Kaikki päivät ovat hyödyllisiä eikä niitä pidä jättää huomiotta. Kuitenkin kun monta messua liittyy yhteen samanaikaisesti, ne myötävaikuttavat suuresti toisiinsa etäältä.

Jakavalta virkailijalta (anteeksi sanamuoto) ei vaadita maailmallista valtakirjaa jostain määrätystä lähteestä. Voima itsessään joka siirtyy seremonian sisällä on siunauksena, eikä tule mieheltä tai naiselta joka johtaa tätä sakramenttia. Kaikki mitä häneltä vaaditaan, on pitää täysin hyvä tahto kaikkia kokoontuneita kohtaan.

Mitä tulee asuun, on osoitettu että vaate jota käytetään yksinomaan tarkoitukseen, on parempi samaan tarkoitukseen. Ainoa vaatimus on, että rituaalivaatetus eroaa tavanomaisesta vaatetuksesta. Hienostuneiden seremoniallisten kaapujen täyttäessä tämän vaatimuksen, myös yksinkertainen vaate joka on leikattu kankaasta, ja jossa on reiät päälle ja käsille, riittää, kuten myös halpa kylpytakki tai yöpaita, shaali tai valkoinen paita. Sen täytyy olla miellyttävä, ja mikä tärkeämpää, sen täytyy tuntua sopivalta sen pitäjälle. Valkoinen on suosittu johtuen sen hyväntahtoisista assosiaatioista. Väreillä on taipumus olla sidottuja erityisiin tunteisiin, eivätkä ne ole pelkästään sosiaalisia arkipäiväisyyksiä, vaan johtavat inhimillisen reaktion alkujuuriin. Mistä tahansa väljästä, mukavasta vaatteesta voi tulla rituaalipuku, edellyttäen että se asetetaan erilleen ja sitä käsitellään kunniotuksella. Jos ei ole sopivaa, ei ole suurta huolta olla ilman.

Käsien peseminen on toivottavaa; niin myös, jos mahdollista ja käytännöllistä, jalkojen peseminen. Jälkimmäinen merkitsee maallisuuden sammuttamista siinä määrin että on vapautettu pakottavan keskittymisen siteistä tuolla alueella, suhteessa maailmaan; sillä rukouksemme pyrkivät menemään sisäänpäin, joskin tietoisesti myös.

Paastoaminen? Mieluiten ainakin kaksi tuntia aikaisemmin, jolloin ei nautita ruokaa eikä juomaa.

Suitsuke? Ota tai jätä - mutta kynttilöitä ei voi koskaan olla liikaa! Kynttilänvalo on suotavampaa kuin sähkövalo. Ne olennot ja ihmiset jotka osallistuvat näkymättömästi, voivat nähdä kaikki kynttilänliekit ja arvostaa niiden värikästä, loistavaa kauneutta. Kynttilä toivottaa tervetulleeksi laajennetun toveripiirimme, joka saa paljon ja myötävaikuttaa paljon ehtoollisen suorittamiseen.

Koristevärit? Mikä tahansa paitsi musta!

Kristuksen kuvat? Palvonta esitysmuodon kautta ei ole tuntematon tietyn keskittymisen säilyttämisessä, kuitenkin toivotamme tervetulleeksi Elävän Kristuksen sellaisena kuin Hän on läsnä, ja tietyistä kuvista voi olla enemmän häiriötä kuin apua.

Musiikki toisaalta on kohottavaa ja kannustavaa. Jos voidaan laulaa mukana, aina parempi; ellei, jokin soitettu musiikki hiljaa taustalla.

Ehtoollisen aikaan ehdotetaan että ikkunat avataan ja kelloa soitetaan jokaisessa (ja ovilla) Messun alussa. Kello sinetöi tilapäisesti huoneen ilmoittaessaan istunnon alun.

Ristin tunnuksen merkitys -

  1. Eteerinen risti
  2. Symbolirakenne

 

  1. Ristin tekeminen ilmaan. Eteerinen risti pysyy kun se kerran on muodostettu, ja sen aikomuksellisesti tekemisen ele kutsuu menneisyyden (kaikki ne jotka ovat tehneet täsmälleen niin ennen) ja ele kutsuu voimat jotka myös tulevat.
  2. Ei ole huono asia laittaa esille ristiä - se voi olla yksinkertaisesti piirretty paperille. Taidokkaammilla risteillä on vaihtelevasti merkityksiä.

"Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne." Sitten hän otti maljan, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (Matt.26:26-28; Luuk.22:19-20; Mark.14:22-24; 1 Kor.11:23-26)

Olennaiset sanat on lihavoitu.

Me jaamme tämän Karitsan Hääjuhlan (Matt.22:1-14) pöydän joka päivä seuraavasti:

Kokoontuneina pöydän ympärille, asetamme palan leipää, joka voi olla happamatonta tai hapatettua (tavallinen kohotettu leipä edustaa laajenevaa taivasten valtakuntaa), tai suolakeksin tai öylätin per henkilö lautaselle ja hiukan viiniä maljaan. Säilytämme niitä tätä tarkoitusta varten.

Tiedetään leivän sijasta nautitun myös osia paperista - riisipaperia (esim. aasialaisesta ruokakaupasta), jossa on kirjoitusta vaarattomalla kasvismusteella, kokonaisia sivuja säkeistöillä tai julistuksilla, murrettuna, sitten jaettuna, aivan kuten leipä (kuiva litteä leipä). Sillä se on vedetön, kuten ruumis - fyysinen ruumis - on kun se on erotettu jumalallisesta aspektistaan.

Kuinka tehdä syötävää mustetta:

  1. Kaada syötävää nestettä raskaspohjaiseen kastikepannuun ja peitä kannella. Kokeile käyttää luumumehua, punaviiniä, punajuurimehua tai rypälemehua luodaksesi tummaa, syötävää mustetta joka erottuu.
  2. Aseta pannu liedelle keskilämmölle ja kiehauta. Kestää vain noin pari minuuttia kun kupillinen vesipohjaista nestettä saavuttaa kiehumislämmön ja kehittää tarpeeksi höyryä saadakseen kannen kolisemaan.
  3. Pienennä lämpö matalalle ja poista kansi kun värillinen neste alkaa kiehua.
  4. Hauduta ja hämmennä nestettä 15-20 minuuttia kunnes se sakenee suunnilleen kahdeksi ruokalusikalliseksi tai noin 1/8 osaksi alkuperäisestä määrästä.
  5. Poista pannu liedeltä ja kaada kuuma muste pieneen kulhoon.
  6. Aseta kulho jääkaappiin esim. pakastevihannespussin päälle ja odota 15 minuuttia kunnes se jäähtyy täydellisesti.
  7. Käytä mustetta suoraan elintarvikkeen pinnalle yhtenä ohuena kerroksena. Suo 30 sekuntia kuivumiseen ennen kuin lisäät kerroksia tai tarjoilet kirjoitetun ruokalajin.
  8. Peitä käyttämätön muste muovikääreellä ja säilytä jääkaapissa korkeintaan kaksi viikkoa.

Viini voidaan korvata rypälemehulla - tai jopa vain vedellä (osoituksena että siirrymme viinipuun annista Elävään Veteen joka on Kristus). Tärkeä tekijä ei ole materiaalinen substanssi vaan Henki. Hieman vettä voidaan kaataa ja sekoittaa myös viiniin tai mehuun, Jeesuksen ensimmäisen ihmeen muistoksi Kaanaan häissä; Eukaristia on Kristuksen hääjuhla, Kristus on Sulhanen, kirkko on morsian.

Veden tulee olla puhdasta ja kirkasta (vaikka tiedetään lisätyn pisara väriä keskellä seremoniaa vaikutuksen vuoksi) sillä muuntuminen viiniksi joka tapahtuu sisäisesti Pyhän Hengen toimintana sekoittuu tulisiin sielun voimiin. On veden luonne sisältää se millä kyllästämme sen - kun sanat/ajatukset tulevat lausutuksi sen läheisyydessä, vesi on siten kyllästetty.

Vedestä itsessään tulee suuri voima, hyväätekevä ja elvytetty. Vettä tulisi sekoittaa niin vähän kuin mahdollista, eikä jakaa yksittäin tai käyttää liikaa aikaa jakamiseen - yksinkertaisesti koska yksittäisten mukien materiaali häiritsee vettä saaden sen kohtaamaan aineen invokaation jälkeen. Siitä syystä suositellaan yhtä astiaa; tämän ollessa mieluiten keramiikkaa - koska se on suorassa yhteydessä Äiti Maahan - puuta tai lasia (joka tehdään hiekasta ja on yhteydessä kaikkiin neljään elementtiin). Maljaa/astiaa ei pidä peittää invokaation aikana, mutta välttämättömyydestä se peitetään ennen sitä. Jos se on luontevampaa, voidaan käyttää yksittäisiä pieniä maljoja.

Me rukoilemme "Isä meidän" ja kunnioitamme Neitsyt Mariaa enkelin "Terve Marialla" (Luuk.1:26-38). Luemme tekstin pyhästä Raamatusta tavallisella tavalla. Näemme vaivaa ollaksemme tietoisia siitä mitä teemme.

Olemme yhdessä taivaallisen Isämme kanssa, Messiaan kanssa, ja koko taivaallisen ja maallisen perheemme kanssa, sitten lausumme yllä kirjoitetut sanat, siunaamme käytetyn leivän ja nesteen ristinmerkillä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Nautimme Jeesuksen ruumiin ja veren rakkaudella ja tunteella, ojentaen jokaiselle lautasen ja maljan. Syödessämme leipää muistamme Jeesusta ja mitä hän teki puolestamme. Juodessamme viiniä muistamme verta jonka Jeesus vuodatti puolestamme.

Otamme maljan huolella ja huuhtelemme sen pienellä määrällä vettä, jonka yksi meistä juo jälkeenpäin. Sitten kuivaamme maljan erityisellä lautasliinalla (joka pestään tarvittaessa).

Viimein kiitämme Jumalaa tästä pyhästä jokapäiväisestä lahjasta, jonka kautta vastaanotamme Pyhän Hengen. Rukoilemme taivaallista Isäämme suojelemaan meitä ja varjelemaan meidät yhdistettyinä hänen rakkaudessaan ja palveluksessaan, jotta levittäisimme hänen valoaan ja sytyttäisimme niiden sydämet, jotka haluavat tuntea hänet. Rukoilemme kaikkien niiden puolesta joita vainotaan, oikeudenmukaisuuden tähden. Jokainen on vapaa rukoilemaan omien henkisten tarpeidensa puolesta, itsensä ja muiden pyhittymisen puolesta, kuolleiden puolesta, jne.

Hyvä asia harjoitettavaksi päivän aikana on haluta henkistä yhteyttä Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Päivä päivältä, rakkaudella ja meditaation avulla sielumme sammuttaa janonsa tästä jumalallisen elämän lähteestä:

"Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." Ilm.22:17

MEDITAATIO - SISÄINEN SAKRAMENTTI

Abotti George Burke (Swami Nirmalananda Giri)

"Te, lapseni, olette Jumalasta..." 1 Joh.4:4

Bysanttilais-ortodoksisen kirkon Jumalallisessa Liturgiassa diakoni tai pappi lausuu loppua kohden: "Vastaanotettuamme jumalalliset, pyhät, puhtaat, kuolemattomat, taivaalliset, elämää antavat ja kunnioitettavat Kristuksen salaisuudet, oi uskovat, kiittäkäämme arvollisesti Herraa." Vaikka tämän on viittaus Pyhään Ehtoolliseen, nämä sanat soveltuvat kaikkiin sakramentteihin. Ne ovat todella jumalallisia, pyhiä, puhtaita, kuolemattomia, taivaallisia ja kunnioitettavia. Kuitenkin ollakseen kaikkea tuota, ne ovat ulkoisia riittejä, ja jos osallistuja ei ole valmistautunut sisäisesti, ne saattavat pysyä pelkästään ulkoisina vaikuttamatta hänen henkiseen elämäänsä tai edistykseensä.

Syvästi tietoisena tästä, arvokkaassa kirjassaan The Sacraments, Signs of Life, dominikaanipappi Isä A.M. Roguet kirjoittaa neljännessätoista luvussa, "Sakramentit ja hengellinen elämä":

"...On monia jotka luottavat pelastuksen varmuuteen, jonka sakramentit takaavat heille, ja heille ulkopuolelta vähällä hinnalla välitettyyn pyhyyteen, samalla unohtaen kokonaan itsensä antamisen Jumalalle, hurskaan rakkauden jota ilman sakramentit itsessään ovat arvottomia. Meidän täytyy olla rehellisiä ja vastata, että tämä vaikeus ei ole kuviteltu. Ihmiset ovat aina taipuvaisia pitämään parempana jotain valmiiksi tehtyä, kuin jotain joka maksaa elämän pyrkimyksen. Monet ovat vaarassa uskoa että sakramentit todellakin sisältävät valmiin pyhyyden, joka antaa meille vapauden kaikesta sisäisestä aktiviteetista. Nämä ovat katolilaisia, jotka pitävät itsensä tyytyväisinä olemalla "harjoittavia katolilaisia". He täyttävät kuuliaisesti välttämättömät seremoniat, ja tämä epäilemättä vilpittömästi... he eivät koskaan jätä väliin sunnuntain messua (joka on velvoittava), he menevät usein synnintunnustukseen ja Pyhälle Ehtoolliselle, ja he näyttävät antavan itselleen vapautuksen kaikesta vaivannäöstä sisäisessä puhdistautumisessa, muistamisessa, henkilökohtaisessa rukouksessa, edistymisestä armeliaisuudessa, epäitsekkyydessä, halukkaassa  palvelussa. Heille sakramentit eivät ole enää merkkejä ja keinoja; ne muodostavat asian itsensä, asian johon tähdätään. Heille ei ole olemassa hengellistä elämään vaan yksinomaan rituaalista elämää. Sellaiset harjoittavat katolilaiset, jotka omaksuvat ylenmääräisen ankaran näkemyksen sanonnasta, "Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta", ajautuvat halveksimaan kaikkia jotka eivät jaa näitä harjoituksia ja mittaamaan kristillisen elämän laatua sen ulkoisten ilmentymien kautta. He erehtyvät pitämään puun kaarnaa sen pihkana; he luulevat että elämä ei ole muuta kuin harjoittamista, että rakkaus ei ole enempää kuin kuuliaisuutta."

Sakramentit ovat jumalallisia, pyhiä, puhtaita, kuolemattomia, taivaallisia, elämää antavia ja kunnioitettavia Elämän Siemeniä, mutta kuten Jeesus viittaa vertauksessaan kylväjästä ja siemenistä (Matt.13:3-23), jos maaperää johon ne kylvetään, ei ole valmistettu, niistä ei tule mitään. Tästä syystä Paavali kirjoitti joillekin leväperäisille opetuslapsille, "olette joutuneet eroon Kristuksesta" (Gal.5:4). Hänen käyttämänsä sana on katargeo, joka merkitsee passiivista tai toimimatonta, jopa voimatonta. Tämä on niiden tila, jotka eivät ole ryhtyneet sisäisen tietoisuuden - hengen tietoisuuden - jalostamiseen, vaikka he ovat ulkoisesti vastaanottaneet sakramentit. Sillä viimeisenä sanana: "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" (Luuk.17:21, v. 1938 käännös). Koska täydellisessä olemisessamme me olemme sekä ulkoisia että sisäisiä, nämä kaksi aspektia täytyy jalostaa maksimaaliseen määrään ja tapaan. Täytyy olla jatkuva sisäinen ja ulkoinen kehitys evoluutiotamme varten ihmisyyden yli jumaluuteen. Muuten Kristuksella ei ole vaikutusta meihin.

Perimmäinen sakramentti on Meditaation Sisäinen Sakramentti, jota ilman me emme elä ja kasva hengessä. Johdannossa siteerasin kirjoitusta, joka puhuu Jumalasta ja Kristuksesta joka elää meissä. Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: "Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut" (Ilm.3:8). Sakramentit avaavat oven tuohon henkiseen tilaan, mutta meditaatio on ovesta astumista. Sakramentit antavat meille vain mahdollisuuden; riippuu meistä toteutammeko tuon mahdollisuuden omien pyrkimystemme avulla henkisessä kehityksessä.

Näyttää siltä että alusta asti ja läpi kristinuskon historian, on ollut kahdenlaisia kristittyjä: ulkoisia (eksoteerikkoja) ja sisäisiä (esoteerikkoja). Jeesus puhui heistä tällä tavoin:

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan.  Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.'" (Matt.25:1-12)

Tyhmät ovat niitä joilla ei ole meditaatiosta ja sisäiseen elämään keskittymisessä pysyttäytymisestä johtuvaa sisäistä henkisen tietoisuuden varastoa. Sillä meditoija ei nouse meditaatiosta ja välittömästi syökse tietoisuuttaan aineelliseen ympäristöönsä kuten maito veteen kaadettuna laimenee, vaan hän pitää kiinni meditaation vaikutuksista ja pysyy objektiivisena aineellisen ympäristön keskellä. Hän säilyttää aina sisäisen, henkisen näkökulman, sillä hänen elämänsä on täysin sisäistä, ei koskaan ulkoista. Tämä vaatii hyvin paljon harjoittelua, mutta hän työskentelee ilomielin tuota päämäärää kohden.

Ajan mittaa ne joiden uskonnollinen elämä on vain ulkoista, alkavat hiipua, heistä tulee heikkoja ja jopa loppuun palaneita kuin kulunut sydänlanka. Ollen tyhmiä, he eivät silti ymmärrä ongelmansa juurta, joten he etsivät viisaita ja pyytävät heitä jakamaan "öljynsä" kanssaan, mutta se on mahdotonta - heidän täytyy täyttää sisäinen varastonsa henkilökohtaisen sisäisen jalostamisen - meditaation - avulla. Ne jotka vitkastelevat henkisen mahdollisuuden syklin loppuun saakka tai jotka kuolema tavoittaa heidän tyhjyydessään, löytävät oven vapautukseen suljettuna edestään oman välinpitämättömyytensä ja puutteensa johdosta, ja niin he palaavat jälleen tähän maiseen elämään kuten niin monta kertaa aiemmin. Viisaat toisaalta astuvat henkiseen ykseyden avioliittoon Jumalan kanssa, sillä he ovat "morsiamia" jotka taivaallinen Sulhanen on tullut noutamaan.

"Näin saamme olla aina Herran kanssa." 1 Tess.4:17

"Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä." Ilm.3:12

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen." Ilm.3:21

G. de Purucker: Eukaristia

Eukaristian sakramentti oli alunperin varhaisen kristinuskon opetus tiestä, jolla ihmissielu voisi saavuttaa henkisen ykseyden sisäisen Kristuksen kanssa - niin sanotusti säteen kosmisesta Kristuksesta - siten tullen jumal-ihmiseksi kun tämä ykseys eli jooga oli täydellinen.

Muut uskonnot puhuvat sisäisestä Buddhasta ja kosmisesta Buddhasta, tarkoittamatta Gautamaa, hinduopettajaa, vaan kosmista Buddhaa josta Gautama oli säde, kuten Avataara Jeesus oli säde siitä mitä kristityt kutsuvat kosmiseksi Kristukseksi.

Hyvin lyhyessä ajassa, johtuen lukuisista yhtenevistä syistä, tämä kaunis ja todella pyhä kristillinen opetus kuinka saavuttaa tämä jooga eli ykseys, tuli kadotetuksi kristillisessä kirkossa ja korvattiin seremoniallisuudella. Toisin sanoen, he asettivat tilalle seremonian, rituaalin, riitin, korvatakseen okkultisen, esoteerisen opetuksen, joka oli unohtunut paitsi muutamalta harvalta. Nämä hyvin harvat yrittivät niin sanotusti ehkäistä eli pidättää ihmeen täydellisen menetyksen kristillisen kirkon povesta ja kristillisestä ajattelusta. Monet heistä olivat alunperin pakanoita, jotka olivat viehättyneet uuteen teosofiseen seuraan - jollainen varhaisin kristinusko oli - koska he tunsivat että sillä oli uuden henkisen voiman tehtävä - ja he ottivat Eukaristian Dionysoksen mysteerien seremonioista. Dionysoslaisilla mysteereillä oli ehtoollinen, jossa papit ja seurakunta yhdessä ottivat osaa jumaluutensa Dionysoksen vereen ja lihaan. Veri oli viiniä, liha oli viljaa, leipää eli vehnää.

Nyt kristityt omaksuivat tämän koska he tiesivät jotain tämän Dionysoslaisen symbolin sisäisestä merkityksestä; ja se on sen alkuperä mitä kristityt jopa tänä päivänä - jatkaen traditiota mutta unohtaen alkuperäiset totuudet - kutsuvat pyhimmäksi mysteeriksi kristillisessä kirkossa - niin kuin se alunperin oli. [...]

Tässä viimeinen ajatus tästä: Kun dionysoslaiset puhuivat Jumalansa veren juomisesta viinissä, ja lihan ottamisesta itseensä viljan, vehnän eli leivän kautta, he eivät koskaan tarkoittaneet sitä kirjaimellisella tavalla jolla se on nyt hyväksytty vanhanaikaisessa oikeaoppisessa kristinuskossa. He tarkoittivat sitä mystisessä merkityksessä, jonka selittämiseen nyt siirryn. Jumalan veri muinaisissa Välimerta ympäröivissä maissa merkitsi aina kosmista elinvoimaa, jota kutsumme Jivaksi, elämäksi, Jumalalliseksi Elämäksi. Siksi veri, mutta sanaa käytettiin niin kuin nähdään jopa juutalaisten Mooseksen kirjoissa: "Veressä on elävän olennon elämänvoima." Verestä tuli symboli Kristuksen elämälle, Kristuksen elinvoimalle, jumalalliselle elinvoimalle yksittäisessä ihmisessä, joka muunsi hänet ja kohotti hänet jotta hänestä tuli yhtä Kristuksen kanssa, tai Buddhan kanssa. Tuossa merkityksessä, harjoituksella, ponnistuksella, kaipauksella, opiskelulla, neofyytti kohotti oman elämänsä pyrkimään ylöspäin, tulemaan universaaliksi, tulemaan yhdeksi universaalin elämän kanssa. Ja he kutsuivat tätä ykseyttä eli joogaa "kommuunioksi"; ihminen oli siten yhteydessä kosmisen hengen kanssa. "Minä ja Isä olemme yhtä", sanoi Jeesus.

Ja leivällä, viljalla, vehnällä, oli muinaisina aikoina aina älyn, älyllisen voiman, symbolinen merkitys. Tässä pääsemme hyvin mielenkiintoiseen sivuhuomautukseen: muinaiset sanoivat että vehnä tuotiin alunperin maan päälle Venus-planeetalta. Venus-planeetta yleisessä järjestelmässä edustaa sitä mitä me ihmiset inhimillisessä rakenteessa kutsumme korkeammaksi manakseksi, jossa Kristus meissä tai Buddha meissä työskentelee. Viini, sanoivat muinaiset kreikkalaiset ja latinalaiset, alunperin tuli Jupiter-planeetalta. Jupiter-planeetta, he sanoivat, on se joka hallitsee elinvoimaamme eli animaa, eli Jivaa, elämäämme. Ja Jiva on suora ulosvirtaus Atmanista.

Nämä monet yhtenevät ja vastaavat välimerellisen ajattelun näkökannat varhaiset kristityt ottivat ja panivat yhteen ja hitsasivat kiinni ihanaan ja ihmeelliseen ykseyden opetukseen, ja sitten myöhemmin kun totuus katosi, he kokosivat dionysoslaiset ajatukset, muuttivat niitä hieman, antoivat niille uudet nimet, ja meillä on kristillinen ehtoollinen seremoniallisena riittinä kirkossa, muistaen prosessia, jolla vilpittömistä kristityistä eli "Christoksella täytetyistä" tulee yhtä jumalallisen kanssa.

Sana "kristitty" alunperin merkitsi häntä joka on täyttynyt Kristuksella, eli joka on herättänyt Kristuksen itsessään tuon ykseyden, tuon joogan, kommuunion avulla - juuri se ajatus jota yritän tuoda esiin. Alunperin kristittyjä ei kutsuttu kristityiksi. He eivät rohjenneet kutsua itseään suuren Avataaransa tittelillä. Se olisi täsmälleen kuin kutsuisimme itseämme Buddhaksi, jos Buddha olisi opettajamme. Kristityt kutsuivat itseään alunperin nimellä Chrestoi, kreikan sanalla joka merkitsee "arvolliset", tai kuten me sen lausuisimme tänä päivänä; Kristuksen opiskelijat, oppijat, opetuslapset. Ja kristityt itse kertovat meille että heitä kutsuttiin ensimmäisen kerran kristityiksi Syyrian Antiokiassa; ja taivas tietää milloin se oli! Se ei ehkä ollut ennen kuin kolmannella tai neljännellä vuosisadalla.

(Kirjoittajan teoksesta Studies in Occult Philosophy)

Katso myös edellä, Ehtoollisesta; sekä Franciscus/Franciscus ja Eukaristia.

Sekä Christus Mysticus blogi hakusanalla "Ehtoollinen"!


©2017 Magdaleena - suntuubi.com