Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. (Mt.28:1)

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. (Mk.16:1, 9)

Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. (Lk.24:10)

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. (Joh.20:1)

Kolmannella vuosisadalla kirkkoisä Hippolytos yhdisti ensimmäisen kerran Magdalan Marian Uuden Testamentin syntiseen naiseen, jonka nimeä ei kerrota lainkaan. Häntä ja Betanian Mariaa, Lasaruksen ja Martan sisarta, on myös pidetty samana henkilönä. Ortodoksinen kirkko pitää näitä kolmea naista kokonaan eri henkilöinä. Simonin taloon tulevalla naisella on oma tarinansa. Hän asuu samassa kaupungissa kuin Simon, ja kaupungin asukkaat tuntevat hänet hyvin. Betanian Mariaa ei koskaan yhdistetä kaukaisesta Magdalan kaupungista kotoisin olevaan Mariaan.

Ortodoksinen kirkko muistaa häntä erityisesti Mirhantuojien sunnuntaina yhdessä Jumalansynnyttäjän sekä Maria Kleopaan vaimon, Johanna Kuusaan vaimon, Salome Sebedeuksen poikien äidin, Lasaruksen sisarten Martan ja Marian, Susannan sekä muiden nimeltä mainitsemattomien naisten kanssa, jotka kaikki seurasivat Jeesusta. Lännen kirkko korostaa katujatarta, ortodoksit taas mirhankantajaa ja ylösnousemussanoman julistajaa. Kansanperinteessä, taiteessa ja kirjallisuudessa käsitykset ovat kuitenkin ajan myötä sekoittuneet.

Miksi hänet muutettiin prostituoiduksi? Tässä voi olla muutama syy:

  • Luukas esittelee hänet välittömästi kerrottuaan tarinan syntisestä naisesta, joka voitelee Jeesuksen jalat (Luuk.7:36-8:2), ja koska niin harva nainen mainitaan evankeliumeissa, ihmiset olettivat että kyseessä oli sama nainen.
  • Johanneksen evankeliumissa nainen nimeltä Maria voitelee Jeesuksen jalat juuri ennen Hänen vangitsemistaan; hän ei ole syntinen eikä hän ole Magdalan Maria, mutta ihmisillä on taipumus sekoittaa muutamat Maria-nimiset naiset, etenkin koska he kaikki näyttävät voitelevan Jeesuksen jalat (Joh.12:1-8). Vielä hämmentävämpi on tosiasia, että Maria Magdaleena meni voitelemaan Jeesuksen ruumiin Hänen kuolemansa jälkeen - voinet ymmärtää miksi ihmiset ovat saattaneet mennä sekaisin (Mark.16:1-8).
  • Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat ilmeisen yleisestä herjasta, että Jeesus hengaili "veronkerääjien ja syntisten" kanssa, ja "syntisiin" saattoi sisältyä prostituoidut ja avionrikkojat. Siihen lisättynä kertomus Jeesuksen kohtaamisesta avionrikkojan kanssa, joka myöhemmin lisättiin Johanneksen evankeliumiin (Joh.7:53-8:11), ja voit ymmärtää miksi kuka tahansa nainen, joka hengaili Jeesuksen kanssa, voitiin niputtaa "löyhätapaisten naisten" kategoriaan.
  • Maria Magdaleena oli merkittävä hahmo varhaisissa gnostilais-kristillisissä yhteisöissä. Heidän Filippuksen ja Marian evankeliuminsa kuvaavat hänet opetuslapsena, jota Jeesus rakasti eniten, ja jolle Hän soi erityisen ilmestyksen (metaforaa jumalallisesta ja ehdottoman aseksuaalisesta suudelmasta käytetään tästä erityisestä tiedosta). Muut kristityt leimasivat gnostikot kerettiläisiksi toiselta vuosisadalta alkaen. Nämä "valtavirran" kristityt ovat saattaneet muuttaa Marian syntiseksi, seksualisoiduksi naiseksi, riisuakseen harhaoppisen gnostilaisen sankarittaren vallastaan ihmisten silmissä.
  • Muutama vuosisata Jeesuksen jälkeen neitsyydestä oli tullut niin ylistettyä, että kertomukset katuvista syntisistä olivat aivan villitys - ja Maria Magdaleenasta tuli yksi.

Amerikkalainen roomalaiskatolinen munkki Thomas Keating kirjassaan Opetuslapsen tie, toteaa, että kolme naista ovat kaikesta huolimatta hengellisesti yhtä, sillä "He tulivat Kristuksen syvään tuntemiseen, mutta eivät älyllisen ymmärryksen kautta, vaan rakkauden kokemisen kautta - mikä on ainoa tie, jota kulkien kukaan ihminen voi todella tulla tuntemaan jumalallisia asioita." Vanhan testamentin Laulujen laulun pääosassa on Rakastavan Naisen perusmalli, kaikkien esikuva: huomaamme, miten silmiinpistävän yhtäpitävästi kerrotaan naisesta Simonin talossa, Betanian Mariasta ja Magdalan Mariasta, joka kävelee aamuhämärissä viemään haudalle mirhaa ja aaloeta, yrttejä, tuoksuvia öljyjä ja voiteita - sekä palavan rakkauden että syvän surun merkkejä rakkaan ihmisen haudalla. "Mirhankantajalla" viitataan ortodoksisessa opetuksessa yleensä naisten palvelevaan ja välittömään lähimmäisenrakkauteen. Neuvostoliitossa kielikuvalla viitattiin joskus naisiin, jotka eivät luopuneet uskostaan vaan pyrkivät toteuttamaan lähimmäisen rakkauden käskyä karkotuksessa, vankileireillä tai muutoin vaikeissa olosuhteissa. He toimivat salaisina viestinviejinä, jotka välittivät esimerkiksi vangittujen piispojen paimenkirjeitä.

Maria oli kotoisin galilealaisesta Migdalin eli Magdalan kylästä. (hepreaksi kirjaimellisesti "torni" tai "linnoitus"). Se oli melko hyvinvoiva kaupunki Gennesaretinjärven rantamilla, jonka asukkaat elivät kalastuksesta ja siitä, mitä me nykyisin nimittäisimme viihteeksi, matkailuksi ja kulttuuriksi. Magdala oli hellenistinen kaupunki, joka veti puoleensa keskiluokkaista tai parempaa väkeä. Monet olivat sivistyneitä ja vauraita, jotkut olivat kotoisin Rooman imperiumin muista osista kuten Egyptistä, Syyriasta ja Kreikastakin asti. Koska Magdalan Mariaa kutsutaan kotipaikkakuntansa eikä puolisonsa mukaan, hänen on päätelty olleen naimaton, mikä oli erittäin harvinaista tuohon aikaan. Pyhien naisten joukossa hän on yksinäinen - ei kenenkään äiti, vaimo tai tytär.

Luukas kertoo, monet naiset seurasivat Jeesusta, ja yksi heistä oli Magdalan Maria. Nämä naiset avustivat Jeesusta ja opetuslapsia näiden matkoilla - he olivat sponsoreita. Magdalan Marialla on täytynyt olla varoja ja hän on ollut vapaa käyttämään niitä oman valintansa mukaan. Keskiajalla ajateltiin, että jos nainen oli kaunis, rikas ja itsenäinen, johti yhtälö vääjäämättä irstaaseen elämään.

Yhden legendan mukaan Maria oli Kaanan häiden morsian, ja hänen sulhasensa olisi ollut Johannes, opetuslapsi, jota Jeesus rakasti. Kun Johannes jätti Marian seuratakseen Jeesusta, Maria sairastui surusta henkisesti. Sittemmin Jeesus paransi hänet, ja hän päätti itsekin seurata Jeesusta. Toinen legensa tekee hänestä Johanneksen äidin: ristillä kuoleman lähestyessä Jeesus sanoi hänelle, "nainen, tämä [=Johannes] on poikasi."

Uuden testamentin Mariat: Maria, Jeesuksen äiti Mt.1:18-25; Lk.1:26-45; Jh.19:25-27; Apt.1:14. Betanian Maria Lk.10:38-42; Jh.11:1-45, 12:1-3; vrt. Mt.26:7, Mk.14:3. Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Mt.27:56, 28:1; Mk.15:40, 41, 47. Magdalan Maria Mt.27:56, 61, 28:1; Mk.15:40, 47, 16:1, 9; Lk.8:2, 24:10; Jh.19:25, 20:1, 2, 11-18. Maria, Johannes Markuksen äiti Apt.12:12, 13; Kol.4:10. Rooman Maria Room.16:6.

Myös Maria Aegyptica - Maria Egyptiläinen - on vaikuttanut kuvaan Maria Magdaleenasta; hänestä ja hänen elämästään Aleksandriassa sekä hänen tekemästään elämänmuutoksesta kertoo laaja legendakokoelma. Hän eli katuen 47 vuotta Jordanin itäpuolella olevassa erämaassa.

Magdaleena on puhuttelunimi; Maria on hepreaksi Miriam. Niin latinassa, kreikassa kuin suomessakin käytetään Jeesuksen äidin nimestä muotoa Maria, mutta alkuperäinen seemiläinen muoto on Mariam, jota myös Luukas käyttää. Muut UT:n kirjoittajat käyttävät kreikkalaistettua muotoa. Evankeliumin muista Marioista Luukas sen sijaan ei käytä Mariam-muotoa, joten seemiläinen muoto toimi samalla Jeesuksen äidin identiteetin indikaattorina. Nimen lähtökohta on sama heprean Miriam, joka on Septuagintassa muodossa Mariam. Teksteistä ja erilaisista kaiverruksista on laskettu, että vuosina 330 eKr. - 200 jKr. noin puolet Juudean ja Galilean naisista oli nimeltään Mariam, Mariamme tai Salome.

Magdalan Marian muistopäivä on 22.7. Hän on mm. parfyymintekijöiden suojeluspyhimys. Muistopäivän lukukappaleet: Ps.42:1-7; Judit 9:1, 11-14; 2 Kor.5:14-18; Joh.20:11-18.  Symboleja taiteessa: alabasteriruukku tai -rasia, avoin kirja, pääkallo, jota hän mietiskelee (nk. vanitas-aihe, jossa kaunotarta ympäröivät maallisen elämän turhuuden ja katoavaisuuden atribuutit; Maria ymmärtää kuoleman ja uudestisyntymisen mysteerit),  punainen pääsiäismuna, pyhä Graal - astia, jonka sanotaan sisältäneen Jeesuksen verta; pitkät, punaiset hiukset valtoimenaan; jotkut sanovat, että hänet kuvataan tällä tavoin koska punainen väri osoittaa että hän on "prostituoitu" eli "syntinen", mutta on täsmällisempää sanoa, että punainen on intohimon, ilon, eloisan elämänvoiman ja ekstaasin väri;  vaatetus vihreä, punainen ja/tai kulta, tai näiden sekoitus. Joskus myös alastomana (aistillisuus on mahdollista tulkita hengellisenä voimana, alastomuus viattomuutena).

Avoin kirja voi kertoa meille, että mekin olemme kuin avoimia kirjoja Jumalan edessä - vain Hän tuntee sydämemme ja voi meidät tuomita: nimemme on kirjoitettu Elämän Kirjaan. Kristinuskomme ei myöskään pidä olla suljettu kirja, valmiita vastauksia kansien välissä, ja meidänkin tulee tunnustaa Kristus ihmisten edessä, todistaa rakkaudestamme ja uskostamme - Kristus, joka rakastaa myös meitä hlbt-ihmisiä varauksetta! Paitsi elämää ja ylösnousemusta, punainen muna voisi symboloida myös hedelmällisyyttä, ja siten laajemmin seksuaalisuutta. Pääkallo kuoleman symbolina voi myös merkitä ihmisajattelua, joka itsessään on kuollutta, kaavoihin kangistuneita teorioita, dogmeja. Alabasteriruukku täynnä tuoksuvaa öljyä on sydän tunteineen - Rakkaus: se on yhdysside, joka elävöittää ja pyhittää ajattelumme ja seksuaalisuutemme!

Legendan mukaan ("Legenda Aurea" eli Kultainen legenda, jonka kokosi Genovan arkkipiispa Jacobus de Voragine 1200-luvulla) Magdalan Maria olisi matkustanut laivalla Etelä-Ranskaan, julistanut evankeliumia ja kuollut siellä, mutta mitään varmaa tietoa ei hänestä ole pääsiäisen tapahtumien jälkeen. Ortodoksisen kirkon mukaan hän meni Efesokseen Neitsyt Marian kanssa apostoli Johanneksen luokse, auttaen tätä työssä evankeliumin hyväksi, ja eli siellä loppuelämänsä kuollen luonnollisen kuoleman. Hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin Konstantinopoliin v. 886. Ristiretkien aikana ne siirrettiin Rooman Lateraanikirkon alttariin. Reliikkejä on myös erityisesti Provencessa Etelä-Ranskassa.

Madeleine-leivokset; Madeleine on ranskalainen muoto Magdaleenasta. Hänen muistopäivänsä kunniaksi voi olla hyvä idea tarjoilla näitä leivonnaisia. Toinen tapa muistaa häntä olisi valmistaa itse parfyymiä eteerisistä öljyistä! Erityisesti Maria Magdaleenaan liitetään kaksi öljyä, Nardus ja Mirha. Lisäksi voit pukeutua hänen traditionaalisiin väreihinsä tänä erityisenä päivänä: punaiseen, syvän vihreään ja kultabrokadiin.

Öljypohjainen parfyymi:

Sekoita tummaan lasipulloon 4 teelusikallista jojoba-öljyä ja 10-15 tippaa eteeristä öljyä. Sulje korkki tiukasti ja anna tekeytyä viikko, ravistaen ajoittaen ja kokeillen tuoksua, lisäten tippoja mitä tahansa luulet sen tarvitsevan.

Alkoholipohjainen parfyymi:

Sekoita tummassa lasipullossa 25 tippaa eteeristä öljyä n. 30 ml vodkaa, anna tekeytyä kaksi viikkoa ravistaen välillä ja kokeillen tuoksua, lisäten mitä luulet sen tarvitsevan.

Kiinteä parfyymi:

Kuumenna yhdessä vesihauteessa 1/4 kahvikupillista jojobaöljyä ja noin 15 g mehiläisvahaa, kunnes jälkimmäinen sulaa. Siirrä pois levyltä, sekoita joukkoon eteeriset öljyt alkaen 20-30 tipasta. Vaihtele jojoban ja mehiläisvahan määriä saavuttaaksesi halutun koostumuksen. Kaada säilytyspurkkiin. Se kehittyy ajan myötä.

Sekä Uuden Testamentin että gnostilaisten tekstien valossa Magdalan Maria oli kiistatta orastavan kristinuskon tärkein ja keskeisin nainen. Hänet mainitaan Uudessa Testamentissa paljon useammin kuin Neitsyt Maria ja ratkaisevan tärkeissä kohdissa. Häntä on nimitetty ”apostolien vertaiseksi” ja jopa ”apostolien apostoliksi.” Maria täyttää kaikki apostolin ehdot:

  • hän on jättänyt entisen elämänsä ja seurannut Jeesusta yöt ja päivät opetuslapsena,
  • hän on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen silminnäkijä
  • ja hän saa tehtävän julistaa hyvää uutista.

Vielä 1100- ja 1200-luvulla häntä pidettiin raamatullisen perinteen pohjalta ennen kaikkea ylösnousemuksen todistajana, jonka suuri hurskaus koettiin esikuvalliseksi ja korostettiin hänen suurta rakkauttaan Jeesukseen. Marian keskeinen rooli kertomuksissa tyhjästä haudasta ja ylösnousseen ilmestyksistä heijastelee hänen tärkeää ja arvostettua asemaansa Jeesuksen oppilaana. Kirkkoisä Georgios Antiokialainen (500-luku) mainitsee eräässä saarnassaan että Kristus sanoo haudalle tulleille naisille: "Ilmoittakaa opetuslapsilleni mysteeri, jonka te olette nähneet. Tulkaa ensimmäisten opettajien opettajiksi. Pietarin, joka on kieltänyt minut, täytyy oppia, että voin tehdä myös naisista apostoleja."

Magdalan Maria on ainoa Jeesusta seurannut nainen, jota varhaiskristillisessä kirjallisuudessa nimitetään naisopetuslapseksi, kreikaksi matheetria. Ilmaus esiintyy toisella vuosisadalla syntyneessä Pietarin evankeliumissa. (Luukas käyttää sitä Apostolien teoissa, 9:36, sananmukaisesti käännettynä: "Joppessa oli Tabita-niminen opetuslapsetar...") Heprean ja aramean kielistä puuttui yksinkertaisesti naispuolista opetuslasta merkitsevä sana. Sana - talmid - on maskuliininen.

Kaikkivaltias Jumala, sinun ainokaisen Poikasi tahdosta Maria Magdaleena sai ensimmäisenä julistaa pääsiäisen ilosanomaa. Suo meidänkin hänen laillaan aina julistaa, että Kristus elää, niin että kerran kirkkaudessasi saamme nähdä hänet, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Katolinen rukous)

Mutta tulkinta syntisestä naisesta vahvistui ja alkoi tulla hallitsevaksi, ja tämä myytti syrjäytti aikaisemman. Kun Magdalan Mariaa yhä enemmän syyllistettiin, Neitsyt Maria nostettiin yhä ylemmäs Taivaan Kuningattareksi. Kristinuskon naiskuva polarisoitui jyrkästi. Miesten yhä enenevässä määrin hallitsema kirkko tarvitsi juuri katumuksen ja parannuksen tekemisessä viehättävää "suuren syntisen naisen" symbolia oikeuttamaan seksuaalisuuden tukahduttamisen ja naisvihamielisyyden.

Tähän liittyy myös laajemmin kysymys naisen asemasta, joka vastoin Jeesuksen esimerkkiä ja alkukirkon käytäntöä miehisten valtarakenteiden myötä painettiin alas, miehelle alisteiseksi, ja nainen vaiennettiin seurakunnassa.

Renessanssiaikana antiikin filosofia haluttiin lännessä elvyttää ja yhdistää sen ihanteita kristinuskoon. Mariasta tuli rakkauden eri merkitysten filosofinen vertauskuva. 1500-luvun alun neoplatonistisessa ajattelussa kauneutta symboloi kaksi Venusta, taivaallinen ja maallinen. Taivaallinen Venus edusti alkuperäistä, universaalia jumaluuden loistoa ja välittäjyyttä ihmismielen ja Jumalan välillä, kun taas maallinen Venus edusti ruumiillista kauneutta. Halun päämääränä nähtiin kauneus jumalallisen hyvyyden ilmentymänä, rakkauden päämääränä halu hedelmöittää kauneus. Alaston sekahahmo, Madonna-Magdaleena-Venus, ilmensi maallisen ja taivaallisen kosketusta. Mariaa on myöhemmässäkin, mm. symbolisessa taiteessa, kuvattu usein niin filosofisen kuin kristillisenkin rakkauden henkilöitymänä, aistillisen ja mystisen kosketuspintana.

Uuden Testamentin valitsemisneuvosto liitti joskus vuoden 397 jKr. jälkeen Markuksen evankeliumiin vastikään kirjoitettuina lisäyksinä 16. luvun 12 viimeistä jaetta, joiden kirjallinen tyyli on erilainen ja jotka eivät sisälly parhaimmiksi tiedettyihin käsikirjoituksiin. Tämä myönnetään nykyisin yleisesti. Alun perin Markuksen evankeliumi päättyi kohtaan 16:8 - Magdalan Maria ja muut naiset lähtevät tyhjältä haudalta. Lisätty 9. jae muistuttaa Marian "seitsemästä riivaajasta" kuten on mainittu Luuk.8:2:ssa - ollen koko Raamatun ainoa muu maininta tästä: Marian asema heikkenee tapahtumien ratkaisevassa vaiheessa. Tuohon aikaan riivattuina pidettiin erityisesti outoja oireita aiheuttavien sairauksien runtelemia ihmisiä, mutta myös muuten ulkonäöltään, käyttäytymiseltään tai ajattelultaan poikkeavia saatettiin leimata riivatuiksi. "Seitsemän riivaajaa" on myös tulkittu vertauskuvallisesti ja yhdistetty seitsemään kuolemansyntiin: ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ahneuteen ja kohtuuttomuuteen. Mark.16:15:ssa naiset siirretään taas pois kuvasta perustellen miesten valta-asemaa. Uudessa kirkkoraamatussa jakeet on asianmukaisesti varustettu hakasuluin.

Elaine Pagelsin mukaan Magdalan Marian traditio oli luonteeltaan esoteerista, se korosti sisäisyyttä, ymmärrystä ja henkisyyttä. Pietarin traditio edusti hierarkkista kirkkoa poliittisine valtapyrkimyksineen ja suuntautui uuden uskonnon laajentamiseen ja vahvistamiseen. Pietari on viran, hierarkkisuuden ja erehtymättömyyden edustaja; Maria taas ykseyden, mystisen välittömän rakkauden vertauskuva ja puolestapuhuja. Historiallisista lähteistä voidaan hahmottaa näiden kahden tradition välistä valtataistelua.

Tässä voikin nähdä tietyn yhteyden sen syyllistämisen ja tuomitsemisen kanssa, jota HLBT-ihmiset joutuvat sietämään - ja aivan erityisesti jos vielä kehtaavat tunnustautua kristityiksi eivätkä suostu kieltämään ja tukahduttamaan omaa Luojan luomaa itseään! Meidänkin täytyy löytää oma äänemme ja rohkeasti tunnustaa Kristus ihmisten edessä - Kristus, joka rakastaa myös meitä varauksetta - ja tunnustaa uskomme ja rakkautemme. Kuten kerran Lasarukselle, Kristus sanoo tänä päivänä sinulle, "Tule ulos!", kutsuen sinua nimeltä.

Oi Kristus, anna meillekin sama hellittämättömän rakkauden voima, joka oli Magdalan Marialla hänen etsiessään Sinua ylösnousemuksesi jälkeen. Anna meillekin sama rakkauden kipu ja kaipaus, sama halu antaa sydämemme Sinulle ja löytää Sinut, oi Ylösnoussut. Anna meidänkin kuulla äänesi ja tuntea Sinut, kun kutsut meitä nimeltä. Sinä elävä, Ylösnoussut, joka kaipaat meidät kotiin luoksesi katselemaan kirkkaita kasvojasi. Aamen. (Gregorius Suuri)

"Se että tulee nimeltä kutsutuksi, kuten esim. Magdalan Maria, ei ole niinkään Kristuksen äänen kuulemista korvin kuin tietoisuutta sisimmässä olemuksessa, näkymättömän vakaumuksen varassa, että Jumala tuntee sinut - kerta kaikkiaan - läpi kotaisin ja silti rakastaa sinua! Se on tieto, jonka jokainen ihminen toivoo kuulevansa ja josta hän tahtoo tulla vakuutetuksi yhä uudelleen! Tulet kutsutuksi nimeltä, kun Jumala antaa sisäisen varmuuden siitä, että hän rakastaa sinua. Tämä tieto läpäisee olemuksesi, niin ruumiisi, sielusi kuin henkesikin, joka ikisen osan..." - Thomas Keating

Wilfrid Stinissen kirjassaan Kristillinen syvämietiskely (Katolinen tiedotuskeskus 2007) kertoo kuinka tuntematon keskiajan munkki kirjoittaa mietiskelyssä Kristuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta: "Vaimo, miksi itket? Ketä etsit? Se jota etsit on sinun omaisuuttasi, etkö sinä tiedä sitä? Sinulla on tosi ja ikuinen ilo, ja sinäkö itket? Hän on sinun sisimmässäsi, ja sinäkö etsit häntä ulkopuolelta? Sinun sydämesi on minun hautani. Siellähän minä en ole kuollut. Minä lepää sydämessäsi, ikuisesti elävänä. Sinun sielusi on minun puutarhani. Olit oikeassa luullessasi minua puutarhuriksi. Minä olen uusi Aadam. Minä viljelen ja vartioin paratiisiani. Sinun kyyneleesi, rakkautesi, kaipuusi, kaikki se on minun työtäni. Sinä omistat minut sisimmässäsi tietämättä sitä, ja siksi etsit minua ulkopuolelta. Näyttäydyn siis ulkopuolella saadakseni sinut palaamaan itseesi, antaakseni sinun löytää sisimmässäsi sen jota etsit ulkoa."

Kun Maria Magdaleena tuli haudalle eikä löytänyt Herran ruumista, hän luuli että se oli viety pois ja kertoi sen opetuslapsille. Kun he tulivat ja näkivät haudan, he myös uskoivat mitä Maria oli kertonut heille. Sitten teksti sanoo: "Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa" ja lisää: "Maria seisoi haudan ovella ja itki". Meidän pitäisi pohtia Marian asennetta ja suurta rakkautta jota hän tunsi Kristusta kohtaan, sillä vaikka opetuslapset lähtivät haudalta, hän jäi. Hän etsi yhä sitä jota hän ei ollut löytänyt, ja etsiessään hän itki; palaen rakkauden tulessa hän kaipasi häntä, jonka luuli viedyn pois. Ja niin tapahtui, että nainen joka jäi jälkeen etsiäkseen Kristusta, oli ainoa joka näki hänet. Sillä hellittämättömyys on olennaista mille tahansa hyvälle teolle, kuten totuuden ääni kertoo meille: "Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu" (Matt.24:13). (Pyhän Gregorius Suuren saarnasta)

Maria Magdaleenassa ruumiillistuu koko ensimmäisen seurakunnan pelko ja suru. Hän on rohkeampi kuin miehet, hän etsii Jeesusta ulkona haudalla, miesten karttamassa päivänvalossa. Jeesus ei anna Marian toteuttaa toivettaan koskettaa häntä ja saada uutta voimaa kosketuksen kautta. Ylösnousseeseen ei pidä pyrkiä tarttumaan - saati valokuvaamaan Häntä. Hän koskettaa ihmisiä Pyhän Hengen kautta, jonka Hän puhaltaa niin nais- kuin meispuolisten opetuslastensa päälle (Joh.20:22).

Jeesuksen sanoja "älä koske minuun" (Joh.20:17), noli me tangere, on tulkittu paljon. Tarkoittiko Jeesus, että hänen kuolemansa jälkeen kahdenvälisen rakkauden on muututtava yleisemmäksi, koskemaan koko maailmaa? Jumala tarvitsee hänen ottavan seuraavan askeleen, tekevän seuraavan siirron. Sanat voi tulkita kehotukseksi levittää hyvää sanomaa eteenpäin. Magdalan Marian on uskottu toimineen lähetyssaarnaajana. Perimätiedon mukaan hän matkusti Roomaan kertoakseen keisari Tiberiukselle Jeesuksesta. Kun Maria ojensi keisarille munan, uuden elämän symbolin, ja sanoi "Kristus nousi kuolleista!" muna muuttui väriltään punaiseksi. Maria sanoi vielä, että Kristukseen uskovat ovat lunastetut katoavaisuudesta, ei kullalla eikä hopealla, vaan Kristuksen kalliilla verellä. Magdalan Mariaan voi viitata myös Paavalin tervehdys, Room.16:6: "Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne."

Da Vinci -koodin villistä fantasiasta sen sijaan sanoudumme jyrkästi irti ja jätämme sen omaan arvoonsa, pelkkänä fiktiona! Ajatus Jeesuksen ja Magdalan Marian avioliitosta ja jälkeläisistä ei ole lainkaan vallankumouksellinen; päinvastoin, "normaali" heteronormatiivinen perheidylli. Koko spekulaatio on vain oire nykyajan materialismista: kun ymmärrys ei yllä Pyhän tasolle, vedetään Pyhä alas ymmärryksen tasolle. Kristinuskon alkuvaiheissa ei olisi ollut mitään teologista syytä pimittää Jeesuksen perhettä, mikäli hänellä sellainen olisi ollut.

Se sama vanha sanoma, joka oli "herjausta juutalaisille ja muiden mielestä hulluutta" (1 Kor.1:23) on tänä päivänä radikaalimpi kuin koskaan! Rienaava ajatus sinänsä tuskin on, kuten ei spekulaatio Jeesuksen mahdollisesta homoseksuaalisuudestakaan: sehän on täysin inhimillistä jos hän kerran oli täydellinen ihminen, ja samalla jumalallista, sillä Jumala on Rakkaus ja Rakkaus on Jumalasta!

Kuitenkin kaikki mikä haastaa ihmiset uudelleen arvioimaan purematta nieltyjä "totuuksia", voi olla vain hyväksi. Totuudet pitää sulattaa hyvin ennen kuin niistä tulee meidän omaisuuttamme ja ne ravitsevat olemustamme. Terveellisintä on välttää uskonnollista pikaruokaa.

"Kun hän näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin hän lausui heille: 'Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.' Tapahtuipa, kun Maria oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän kiinteästi tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: 'Herra, mua käske Sinun kanssasi avoimesti puhua.' Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen: 'Sinä siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle on tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.'" (Pistis Sophia, 17.luku. Mystica 1927. Keskustelu tapahtuu ylösnousemuksen jälkeen.)

"Pietari puuttui keskusteluun ja kysyi muilta: 'Puhuiko Vapahtaja todella salaa, meidän tietämättämme, naisen kanssa? Pitäisilö meidän kaikkien muuttaa mieltämme ja kuunnella Mariaa? Pitikö Vapahtaja häntä meitä parempana?' Silloin Maria itki ja sanoi Pietarille: 'Veljeni Pietari, mitä oikein ajattelet? Luuletko, että keksin tämän itse ja että kerron valheita Vapahtajasta?' Leevi kääntyi Pietarin puoleen ja sanoi: 'Pietari, sinä olet aina niin kiivas. Nytkin väittelet tämän naisen kanssa, ikään kuin olisit hänen vastustajansa. Jos Vapahtaja piti häntä suuressa arvossa, kuinka sinä voit halveksia häntä? Varmasti Vapahtaja tunsi hänet hyvin ja siksi rakasti häntä enemmän kuin meitä. Meidän pitää hävetä, pukea yllemme täydellinen ihminen ja sitten tehdä niin kuin meitä käskettiin: meidän tulee saarnata evankeliumia, eikä meidän pidä vaatia noudatettavaksi muuta sääntöä tai lakia kuin sitä, minkä Vapahtaja ilmoitti meille.'" (Marian evankeliumi. Nag Hammadin kätketty viisaus. Toim. Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen. WSOY 2005)

(Katso: "Maria Magdalenan evankeliumi", Nag Hammadin teksti.)

Gnostilaiset kohottivat Magdalan Marian alusta asti olemassa olleen Jumalan Viisauden (Sofia) inkarnaatioksi, ja hän edustaa gnostilaisuudessa mystisen tiedon välittäjähahmoa.

Kantelettaressa kerrotaan Mataleenan, katuvan lapsenmurhaajan tarina. Rikkaan talon ylpeä tytär kohtaa vedenhakumatkallaan tuntemattoman kerjäläisen, joka paljastaa hänen salaiset syntinsä: nainen on synnyttänyt eri miehille poikalapsia ja surmannut heidät. Kerjäläinen paljastuu Jeesukseksi, joka kertoo mitä lapsista olisi tullut jos he olisivat saaneet kasvaa aikuisiksi. Sen kuultuaan Mataleena nöyrtyy Jeesuksen edessä ja katuu syntejään. Maaria tai Marjatta, aviottoman Jeesus-lapsen synnyttäjä, ja Mataleena ovat hahmoina sekoittuneet. Tarinaa kuvittaa Albert Edelfeltin Kristus ja Mataleena (1890).

 

 Voit pohtia aihetta lisää esim. seuraavien kirjojen avulla:

  • Ahola – Antikainen – Salmesvuori (toim.): Eevan tie alttarille; Nainen kirkon historiassa. Edita 2002.
  • Eggehorn, Ylva: Tuoksuva öljy. Kotimaa-yhtiöt Oy/Kirjapaja 2009.
  • Gardner, Laurence: Maria Magdaleenan arvoitus. Bazar Kustannus Oy  2006.
  • Kahla, Elina - Zatulovskaja, Irina: Tuli ja Valo; Kertomuksia pyhistä naisista. Maahenki Oy 2010.
  • Koivunen, Hannele: Madonna ja huora. Otava 1995.
  • Kuula, Kari: Nainen uudessa uskossa - Uuden testamentin naiskuvia. Kirjapaja Oy 2002.
  • Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. Art House 2006.
  • Sölle, Dorothee: Raamatun vahvat naiset. Kustannusosakeyhtiö Nemo 2004.

 


©2017 Magdaleena - suntuubi.com