Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

ISLAM

Arabian vanha uskonto tunnusti useita paikallisia ja heimojumalia, mutta alaa oli voittanut näkemys, että muiden yläpuolella oli yksi korkeampi luoja-jumala, josta käytettiin yleisseemiläistä nimitystä "Jumala" (Allah). Muhammed ei julista uutta Jumalaa, vaan sitä, että ennestään tunnettu on otettava vakavasti Luojana ja Tuomarina. Muhammedin henkilökohtainen tehtävä oli saattaa arabit osaksi Aabrahamin "oikeamielisesti johdettua" perhettä.

Aluksi Muhammed antoi periksi Mekan johtajille ja hyväksyi eräiden paikallisten jumalattarien palvonnan, jolla pyhiinvaelluksineen oli taloudellista merkitystä, kunhan mekkalaiset alistuisivat kaikkein suurimman, Allahin tahdon alle, ja liittyisivät hänen kansaansa ummaan. Perimätieto, jota ei juuri voi epäillä keksityksi, kertoo, että suuran 53 jakeita 19 ja 20, joissa viitataan kolmeen paikalliseen jumalattareen, "Jumalan tyttäreen", seurasivat alun perin sanat "nämä ovat yleviä olentoja, ja niiden esirukousta voi toivoa". Mekkalaiset riemastuivat ja liittyivät suurin joukoin Muhammedin seuraan. Entiset opetuslapset eivät kuitenkaan voineet hyväksyä tätä "ilmoitusta" loukkauksena heidän jyrkkää monoteismiaan ja Allahin suvereniteettiä kohtaan. He alkoivat boikotoida Muhammedia. Perimätiedon mukaan Muhammed sai Gabrielilta seuraavassa näyssä tiedon, että aikaisemman tiedon olisikin välittänyt itse saatana Gabrielin muodossa. Muhammed peruutti sanat, joita traditio siitä lähtien nimittää "saatanallisiksi säkeiksi", ja korvasi ne sanoilla: "Olisiko teillä poikia ja Jumalalla vain tyttäriä? Sepä olisi kohtuuton jako." (53:21-22)
Koraani sisältää myös ajatuksen, että Jumala suvereenilla vallallaan voi "pyyhkiä pois" jotain aikaisemmasta ilmoituksesta. Tätä teoriaa Muhammed tarvitsi tilanteissa, joissa myöhempi ilmestys oli ristiriidassa aikaisemman kanssa.

Perimätiedon mukaan Koraania ei koonnut ja toimittanut nykyiseksi tekstiksi Muhammed itse: tehtävä saatiin päätökseen viimeistään kalifi Uthmanin hallituskaudella 644-56 (Muhammed syntyi n. 570 ja kuoli 632). Tätä lukuunottamatta perimätiedot ovat ristiriitaisia. Kalifi Umarin aikana oli olemassa useita toisistaan poikkeavia versioita Koraanista, jotka hän pyrki yhtäläistämään kustantamalla yhden virallisen version ja tuhoamalla muut. Eri versioita on säilynyt todisteena.

Koraanin juutalainen vaikutus on huomattava. Toiset elementit ovat alkuperältään selkeästi kristillisiä (Jeesuksen elämä). Muita mahdollisia vaikuttajia on samarialaisuus ("arkaainen juutalainen harhaoppi") sekä juutalais-kristillisyys: varhaisina kristillisinä vuosisatoina esiintyi juutalaisten kristittyjen ryhmiä, jotka yhdistivät Jeesuksen tehtävän hyväksymisen juutalaisten menojensa säilyttämiseen. Jeesus ei ollut heille enempää kuin ihminen. Jotkut Koraanin säädökset ovat enemmän kuin todennäköisesti siirtymiä pakanallisen Arabian uskonnollisista tavoista (esim. pyhäkön ympärikierron käytäntö). Muhammed oli enemmän velkaa juutalaisuudelle kuin kristinuskolle. Kristityiltä Muhammed omaksui tavan rukoilla heittäytymällä maahan, joka osoitti ihmisen kunnioitusta Herraansa kohtaan, ja oli ylpeille arabeille aluksi erittäin vastenmielinen.
Hänen kristillisillä tietolähteillään ei näy olleen erityisen selkeää kuvaa uskontonsa opillisesta puolesta. Muhammed käsitti "kolminaisuuden" äidin, isän ja lapsen kolmiyhteydeksi. Joissakin juutalaiskristillisissä teksteissä Pyhä Henki yhdistettiin Jeesuksen äitiin (heprealaisevankeliumi). Myös itäisen kristinuskon oppi Mariasta "Jumalan äitinä".

Koraanilla on jotain ystävällistä sanottavaa kristityistä huolimatta sen voimakkaasta tunnosta, että kristityt ovat perusteellisesti erehtyneet suhteessa perustajansa asemaan. Se esittää hyvän joukon sekalaista polemiikkia heitä vastaan - he pitävät Mariaa jumalallisena, itseään Jumalan lapsina, he ovat repeytyneet eri koulukuntiin jne. Juutalaiset saavat huomattavasti enemmän huomiota ja heihin kohdistuu enemmän vihamielisyyttä kuin kristittyihin, mutta ei mihinkään opilliseen seikkaan, ainoastaan haluttomuuteen hyväksyä Muhammedin valtakirja. Koraani muistuttaa kuitenkin, että juutalaiset on "valittu" kansojen joukosta!

Useimmat muslimivalloittajat pitivät periaatteenaan, että juutalaisia ja kristittyjä ei voinut käännyttää väkisin: se oli imperialistisen islamin etu suhteessa imperialistiseen kristinuskoon, sillä uskonnolliset vähemmistöt eivät nousseet vastarintaan. Kuitenkin muslimit ovat aina tunteneet vastenmielisyyttä juutalaisia ja kristittyjä kohtaan. Islamilaisuuden kultakaudella (vv. 750-1250 jKr.) suvaitsevaisuus muistuttikin usein hiljaista halveksuntaa, ei suinkaan hyväksyntää. Juutalaiset ja kristityt joutuivat perinteisesti ostamaan suojeluksensa - eli maksamaan hengestään. Yleisen rauhan nimissä myös Koraani hyväksyy tämän henkiveron. Pohjois-Afrikan juutalaisten ja kristittyjen piti käyttää olkavarressaan merkkiä, jossa oli sika tai apina uskonnollisesta ryhmästä riippuen. Myös kotiovi tuli merkitä kyseisellä symbolilla. Bagdadissa, islamilaisen sivistyksen kehdossa, heidän piti kantaa vaatteissaan keltaista merkkiä - käytäntö, jonka natsit omaksuivat myöhemmin. Vaikka "Jumala johdattaa kenet haluaa ja eksyttää kenet haluaa", on koko ihmiskunnalla nyt vain yksi oikea uskonto. Muhammed on profeetoista viimeinen - "profeettojen sinetti" - ennen maailmanloppua.

Koraanissa Adam, Nooa, Aabraham ja Mooses esiintyvät suurin piirtein yhtäpitävästi raamatullisten rooliensa kanssa, vaikka ainesta on huomattavasti muunneltu, lisätty tai jätetty pois. Merkittävin ero on painopisteen muuttuminen: alkuperäiset raamatulliset hahmot näyttelevät melkoisesti toisistaan poikkeavia rooleja, Koraani mieltää heidät kaavamaisesti monoteistisiksi lähettiläiksi, esim. Nooa varoittaa polyteistisia aikalaisiaan palvomaan yksin Jumalaa.

Koraanin Jeesus on tunnistettavissa Uuden Testamentin Jeesukseksi: nimitys "messias", neitseellinen syntymä, ihmeteot, opetuslapset, juutalaisten torjunta, taivaaseen nouseminen. Mutta Koraanin mukaan hänen tehtävänsä oli suunnattu vain Israelin lapsille, eikä hän ollut Jumalan Poika saati itse Jumala. Myöskään häntä ei todellisuudessa ristiinnaulittu. Islamilaisessa traditiossa tulkitaan vanhojen gnostilais-kristillis-manikealaisten käsitysten mukaan, että Jumala teki jonkun toisen (esim. Juudas Iskariotin tai Simon Kyreneläisen) Jeesuksen näköiseksi, ja tämä "kaksoisolento" ristiinnaulittiin erehdyksessä Jeesuksen asemesta. On täysin mahdollista, että Muhammed on kuullut tällaisia selityksiä. Muhammedin hyökkäyksen maalitauluna eivät ole kristityt, vaan juutalaiset, jotka eivät hänen mukaansa aiheuttaneet Jeesuksen kuolemaa. Oikeamielistä profeettaa ei voi murhata, koska Allah ei sallisi sitä. Lisäksi laki vaatii tilille aina syntisen itse, ei sijaista.

Jeesus mainitaan 14:ssä Koraanin 114 suurasta, n. 90 jakeessa Koraanin kaikkiaan runsaasta 6000 jakeesta. Esim. Mooseksesta kertoo n. 500 ja Aabrahamista n. 250 jaetta.
Maria mainitaan Imranin tyttäreksi (3:30-31), "Aaronin sisareksi" (19:29); Marian lapsuuden kuvaus (3:31-32), Marialle valittiin arvalla holhooja (3:39). Marian ilmestys ja sitä seuranneet tapahtumat (19:16-34), pääajatukset lyhyesti (3:38-42). Kaksi yhteenvetoa Jeesuksen teoista (3:43, 5:110), Jeesuksen opetuslapset (3:45-46, 61:14), Jeesuksen julistus (43:63-64; 3:44). Jumala vahvisti häntä pyhällä hengellä (2:81, 2:254, 5:109) ja opetti hänelle "Kirjan ja viisauden, Tooran ja evankeliumin" (3:43). Hän ennusti Muhammedin tulon (61:6). Jeesus oli esimerkillisen hurskas (3:40-41, 6:85, 19:32-33). Hän kohtasi vastustusta (5:110, 61:6). Juutalaisista vain näytti siltä, että he ristiinnaulitsivat Jeesuksen (4:156). Luonnollisen kuoleman ajatukseen viittaavat jakeet 3:48, 5:117, 19:34. Muhammed torjuu että Jeesus olisi Jumalan Poika tai Jumala tai "yksi kolmesta": 9:30-31, 4:169, 5:19, 5:76, 5:116, 19:36, 5:77, 4:169. Jeesus oli profeetta (19:31) ja lähettiläs (2:81 ym.), Jumalan palvelija (4:170, 19:31, 43:59), mutta myös Jumalan sana (3:40, 4:169) ja henki (4:169).

Jeesuksen nimittäminen Jumalan "sanaksi" pohjautuu viime kädessä Johanneksen evankeliumin prologiin, mutta Muhammedille Jeesus oli Jumalan "sana", koska hän on syntynyt Jumalan luovan sanan voimasta. Hän on "henki", koska hänen syntymänsä perustuu Jumalan elämää antavaan henkäykseen. Nimitys "sana" korostaa, että Jeesus on luotu olento, ei enempää kuin Aadam. Maria tulee raskaaksi Jumalan luovasta henkäyksestä, aivan kuten Jumala loi Aadamin. Jumalan kyky luoda elämää "normaalilla" tavalla on takeena siitä, että hän voi saada saman aikaan myös "poikkeuksellisin" keinoin. Myös kuolleiden herättäminen on Jumalalle yhtä helppoa kuin ensimmäinenkin luominen. Koraanissa todetaan kolmesti, että Jumala teki Jeesuksen merkiksi ihmisille; sanaa käytetään kirjassa yli 400 kertaa ihmeellisistä teoista, jotka todistavat Jumalan voimasta ja asettavat ihmisen ratkaisun eteen: hänen on tehtävä oikeat uskonnolliset johtopäätökset Jumalan mahdista.
Jeesus on ainoa Koraanissa mainittu lähettiläs, jonka kerrotaan parantaneen sairaita ja jopa herättäneen kuolleita, mutta Muhammed korostaa jatkuvasti, että kaikki mitä Jeesus teki tapahtui ja oli mahdollista vain Jumalan sallimuksesta. Pöydän suuralle nimen antanut esitys, jossa Jeesus vastauksena opetuslastensa kysymykseen rukoilee Jumalaa lähettämään taivaasta alas pöydän "juhlaksi" ja "merkiksi", pohjautuu varmaankin väärinkäsitettyihin puheisiin ehtoollisesta, "Herran pöydästä", kristittyjen juhla-ateriasta. Sekä "pöytää" että "juhlaa" tarkoittavat sanat ovatkin kristillisiä lainasanoja. Tähän on voinut vaikuttaa myös Pietarin näky (Apt.10) ja evankeliumien kertomukset ruokkimisihmeistä.

Myös apostoli Luukkaan kristologialle on tunnusomaista, että Jeesus on selvästi alistetussa asemassa Jumalaan nähden: Hän on Jumalan Kristus, Apt.3:18, 4:26, Lk. 2:26, 9:20, 23:35; Jumalan palvelija, Apt.3:13, 3:26, 4:27; valittu, Lk. 9:35, 23:35. Jeesuksen "voimalliset teot" teki Jumala hänen kauttaan. Jeesus, jonka "Jumala oli Pyhällä Hengellä ja voimalla voidellut", "vaelsi ympäri ja teki hyvää... sillä Jumala oli hänen kanssansa." Jeesus kuoli Jumalan suunnitelman mukaan, ja Jumala herätti hänet kuolleista ja teki hänet Herraksi ja Kristukseksi. UT:ssa ei ole yhtä ainoaa Jeesus-kuvaa. Nimitys "Jumalan Poika" merkitsi eri ryhmille eri asioita.

Muslimit uskovat, että Muhammedin tulo on ennustettu Raamatussa selvästi, esim. 5 Moos.18:18; Jes.9:6, 40:3, 5; Joh.14:26, 15:26. Koraanin mukaan Pentateukki sisältää "Jumalan tuomion", jonka avulla profeetat tuomitsivat juutalaisia. Koraanissa on voimakas tuntu siitä, että pentateukkisen lakikokoelman ies oli kohtuuttoman raskas rangaistuksena juutalaisten pahoista teoista. Sen jälkeen Jumalalla on ollut suuntaus lieventää lain iestä. Jeesuksen tehtävä on käsitelty melko samalla tavalla kuin Mooseksen tehtävä: hänelle ilmoitettu pyhä teksti, evankeliumi, on lakikirja, jonka mukaan hänen seuraajiaan tullaan tuomitsemaan. Osa hänen tehtävästään on samalla "julistaa teille sallituiksi muutamat asiat, jotka teiltä olivat kiellettyjä" (3:44), koskien lähinnä ravintoainekieltoja. Jeesuksen ja Muhammedin perusteellisen eroavuuden Koraani on selittänyt olemattomaksi tuomalla Jeesuksen tiukasti linjaan Mooseksen ja Muhammedin väliin. Koraani tarkoittaa juutalaisten ja kristittyjen Kirjoilla niiden kadonneita islamilaisia vastineita, jotka Jumala lähetti profeetoilleen. Niiden suhde Raamatun kirjoihin on epäselvä.

Vain 13 % maailman muslimiväestöstä on arabeja. Useimmilla muslimeilla ei ole aavistustakaan, mitä he Koraanin säkeitä arabiaksi ulkoa lasketellessaan sanovat. Käännettynä Koraani ei ole enää Jumalan sanaa toistettuna, vaan tulkintaa. Irshad Manji toteaakin, että myytit ovat muuttaneet ei-arabimuslimit arabimuslimien asiakkaiksi, joiden on islamilaisen "valistuksen" nimissä ostettava sitä, mitä heille tarjotaan. Jopa länsimaissa muslimeille opetetaan säännönmukaisesti, että Koraani on Jumalan tahdon lopullinen julistus, "täydellinen" - sitä ei tule kyseenalaistaa, analysoida tai edes tulkita. Siihen tulee vain uskoa. Koraanin arvostelija arvostelee itse Jumalaa. Allah ja Koraani ovat islamissa niin pitkälti yhtä, että periaatteessa vain jumalaton voi uskaltautua sanomaan jotakin Koraania vastaan. Koraani ei kerro välittäjästä Jumalan ja ihmisten välillä tai Jumalan luo johtavasta tiestä, vaan on itse välittäjä ja tie: Jumalan luo pääsee elämällä Koraanin mukaan. Raamattu ei koskaan ole ollut kristityille "Jumalan sanaa" aivan samanlaisessa merkityksessä kuin Koraani muslimeille. Koraanilla on islamissa sen sijaan vastaava asema kuin Jeesuksella Kristuksella kristinuskossa. Koraanin historiallinen kritiikki ei siis tunnetasolla merkitse muslimille samaa kuin Raamatun kritiikki kristitylle, vaan on muslimille vielä paljon arempi asia: kristilliseksi analogiaksi voitaisiin ehkä kuvitella Jeesuksen alistaminen psykoanalyysiin, jos se olisi mahdollista.

Naisten asemaa käsitellään Koraanissa laajasti. Naiset eivät ole tasa-arvoisia ja heitä pitää kurittaa, jos he saavat yliotteen. Moniavioisuus (2, 3 tai 4) ja jalkavaimot ovat sallittuja. Naisista on helppo ottaa ero. Julkisuudessa naisten täytyy verhota povensa; Koraanissa vaaditaan, että profeetan vaimojen tulee käyttää huntuja, siinä ei sanota, että kaikkien naisten olisi niin tehtävä. Hunnut suojasivat naisia hiekalta ja kuumuudelta. Rangaistus aviorikoksesta on kummankin osapuolen ruoskinta julkisesti (vaaditaan neljä todistajaa). Kivittämisestä ei ole mainintaa, vaikka Muhammedin sanotaan häneen kohdistuneen painostuksen jälkeen määränneen tämän rangaistuksen.

Jihad, kirjaimellisesti "ponnistelu", on näkyvä teema Koraanissa. Jumala ei pelkästään salli sitä, vaan määrää sitä käytäväksi, kunnes Hänen tarkoitusperänsä ovat vallalla. On merkkejä siitä, että uskottomille täytyy jättää sodan aloittaminen, ja vihollisuudet voidaan lopettaa tai keskeyttää rauhanneuvotteluilla.
"Totisesti Jumala on ostanut uskovaisilta heidän sielunsa ja omaisuutensa sillä ehdolla, että he saavat paratiisin, kun he taistelevat Jumalan tiellä, surmaavat ja tulevat surmatuiksi... Kuka täyttää sopimuksensa paremmin kuin Jumala?" (9:112).
Pyhää sotaa koskevat lausumat ovat alkuaan olleet tarkoitusperiltään paljon vaatimattomampia. Mekasta paenneet Muhammedin kannattajat olivat Medinassa vaikeassa taloudellisessa asemassa. Muhammed myöntyi mekkalaisten karavaanien ryöstämiseen (22:40-41). Muslimit olivat pian keskellä monivuotista taistelua mekkalaisten kanssa. Suurin osa Arabian niemimaan heimoista tuli ennen pitkää tavalla tai toisella vedetyksi mukaan. Alunperin kyse oli materiaalisemmista arvoista, mutta taisteluiden pitkittyessä ne saivat yhä enemmän myös "uskonsodan" leiman. Koraani sisältää näihin tilanteisiin liittyvää taistelupropagandaa. Kun tällaiset tekstit yleistetään islamin asiaa aina ja kaikkialla koskeviksi, tie on avoinna tulkinnoille, jotka nykymaailmassa ovat maailmanrauhalle vaarallisia. Samanlaisia vaaroja liittyy luonnollisesti Vanhan Testamentin sotateologiaan. Uusien tutkimusten valossa marttyyrit voivat odottaa tulevansa palkituiksi paratiisissa - ei neitsyillä - vaan rusinoilla! sanan hur, jonka Koraanintutkijat vuosisatojen ajan olettivat tarkoittavan " tummasilmäistä neitsyttä", arvellaankin tarkoittavan "vaaleita rusinoita" (rusinat olivat 600-luvun Arabiassa hinnoissaan). Kyseessä on käännösvirhe. Historioitsija Christoph Luxemburgin mukaan Koraanin kuvaus taivaasta on peräisin kolme vuosisataa ennen islamin syntyä arameaksi kirjoitetusta kristillisestä teoksesta.

Koraanissa Jumala saattaa esiintyä yhdessä ja samassa lauseessa ensimmäisessä ja kolmannessa persoonassa. Toisinaan saattaa esiintyä poistoja, jotka tulkitsemattomina jättävät merkityssisällön käsittämättömäksi. Joissain kohdissa näyttäisi olevan suoranaisia kielioppivirheitä. Kaikki on säilytetty tekstissä äärimmäisen konservatiivisesti. Monet suurat alkavat arvoituksellisilla kirjainyhdistelmillä, joiden on joskus täytynyt merkitä jotain jollekin, mutta jotka olivat yhtä hämäriä varhaisille muslimioppineille kuin ne ovat nykyään meille.

Islam kallistuu pääasiallisesti siihen suuntaan, että Jumalan kaikkivoipuus on järkähtämätön, ja niin muodoin ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Ihmisen ja Allahin välillä on valtaisa kuilu, ja ainoa silta sen yli on Koraani. Allah on kaukainen Jumala ja niin suuri, ettei voi olla missään varsinaisessa yhteydessä ihmisten kanssa. Allah ei seurustele ihmisten kanssa, hän antaa määräyksiä, eikä häntä liikuta kuka menee helvettiin ja kuka taivaaseen. Ihmisen ainoa vaihtoehto on täydellinen alistuminen. Allahin armo on kuin tavara, jota voidaan ostaa uskonnollisilla ponnisteluilla: esim. pyhiinvaellus Mekkaan sovittaa pyhiinvaeltajan ja hänen perheensä synnit vuodeksi.

Osmo Tiililä, dogmatiikan professori, kirjoitti 1934 ilmestyneessä väitöskirjassaan Koraanista, että Allah "on aito itämaalainen mielivaltainen despootti, suosikeilleen, so. uskovaisille, armahtavainen ja jalomielisesti heidän rikkomuksensa unohtava, vihamiehilleen julmuudessa hekumoiva tyranni."
Vanhan Testamentin Jahvesta Tiililä kirjoittaa: "Jumala on salattu Jumala, joka armahtaa kenen tahtoo ja paaduttaa kenen tahtoo"... Hänessä on "salattua kauhistavuutta, numenista pyhyyttä, joka ei ole laskelmoivien ihmisten saavutettavissa ja joka jokaisessa liikahduksessaan säilyttää majesteettisen vapautensa."
Se mikä vieraan uskonnon jumalakuvassa selitetään julmuudessa hekumoivaksi mielivallaksi, on siis tulkitsijan omassa traditiossa salattua pyhyyttä ja majesteetillista vapautta. Kaunopuheisempaa näytettä uskontovertailun puolueellisuudesta on vaikea löytää. Tämäntapainen Raamatun ja Koraanin jumalakuvien vertailu ei ole ollut mitenkään harvinaista.

Sunnalaisuus: Muhammedin elämäntapaa (sunna) seuraamalla uskovat voivat saada pelastuksen.

Shiialaisuus: Muhammediin kohdistunut ihannointi sai aikaan sen, että jotkut alkoivat etsiä samanlaista johtajaa hänen suvustaan. Profeetan tyttären ja neljännen kalifin Alin pojan, al-Husainin kuolemasta taistelussa vuonna 680 tuli shiialaisen uskonnon keskeisimpiä tapahtumia. Hänet alettiin nähdä Jeesuksen kaltaisena lunastajahahmona, joka kärsi syntisten ihmisten puolesta. Vain tunnustamalla Alin jälkeläisen imaamiksi ja uskomalla hänen jumalalliseen johdatukseensa, ihminen saattoi saada pelastuksen. Kehittyvän opin mukaan synnittömät imaamit ottivat vapaaehtoisesti harteilleen syntisten rangaistuksen ja omaksuivat uhrautumalla välittäjäroolin Jumalan ja ihmiskunnan välillä.

V. 873 tai 874 11. imaami Hasan al-Askar kuoli jättämättä jälkeläistä. Tilanne aiheutti sekasortoa ja hajaannusta shiialaisten keskuudessa. Lopulta vakiintui käsitys, että Al-Askarilla oli poika, joka joutui kätkeytymään hallitsijoiden vainoa. Usko kehittyi niin, että Al-Askarin poika ilmestyisi vasta maailmanlopun aikoina Jumalan käskystä al-Mahdina, messiaana. Kuten sunnalaisuudessa, valtavirtashiialaisuudessakin oppineista tuli lopulta hengellisen tiedon välillinen auktoriteetti.

Islamin piirissä erityisesti shiialaisilla ryhmillä on gnostilaisuudesta tuttuja piirteitä. Gnostilaisuuden yksi keskushahmoista on valomaailmasta aineelliseen maailmaan lähetetty lunastaja, joka on saanut vaikutteita Kristus-hahmosta, mutta myös vaikuttanut siihen.
Käsitys täydellisestä ihmisestä ei ole suoraan Koraanista, eikä ole peri-islamilainen. Täydellisen ihmisen arkkityyppi on luomista edeltänyt valoaines, Muhammedin valo, johon yhtyi Jumalan valo ja ne synnyttivät ihmisyyden ja universumin arkkityypin. Profeetat ja pyhimykset saavat täydellisyytensä tästä Valoaineksesta.

Koraanista ei löydy historiaan kiinnittyvää viimeisten hetkien kuvailua, niitä käsitellään haditheissa, kertomuksissa profeetta Muhammedin sanoista ja teoista. Lopunaikoihin liittyvät hadithit ovat suhteellisen myöhäistä perua ja niihin ovat vaikuttaneet ympäröivien uskontojen perinteet.
Varhaisissa eskatologisissa haditheissa Mahdin ja Jeesuksen tehtävät lopun aikoina ovat hyvinkin samanlaisia. Joissain haditheissa Jeesus on selkeästi Mahdin apulainen; erään hadithin mukaan "ei ole muuta Mahdia kuin Jeesus." Jälkimmäinen käsitys syrjäytyi, kun haluttiin tehdä selvä ero Jeesuksen ja islamilaisen Mahdin välille. Jeesusta ei enää voitu täydellisesti ohittaa, mutta hänen aemaansa ei haluttu myöhemmissä haditheissa korostaa, sillä islamilla oli yleinen tarve eriytyä erityisesti kristinuskosta.

Mahdin nousu tapahtuu vain vähän ennen yleistä kuolleiden ylösnousemusta. Hän tulee tuhoamaan pahuuden. Esiinnousuun liittyviä merkkejä on traditioissa runsaasti. Myös Antikristus joukkoineen ilmestyy. Jeesuksen osuus viimeisten päivien tapahtumissa on olennainen. Mahdi tekee koko maailmasta islaminuskoisen. Viimeinen päivä koittaa näiden tapahtumien jälkeen. Varhaisen perimätiedon mukaan tulevaisuudessa muslimiyhteisö pirstoutuu lahkoiksi. Jumala lähettää Mahdin, joka Mekasta suuntaa Jerusalemiin, missä hän hallitsee oikeudenmukaisesti, mutta ei kymmentäkään vuotta. Antikristus (Dajjal) ilmestyy Irakista vähentäen muslimit rippeiksi. Haarniskaan pukeutunut Jeesus johtaa heidät voittoon Palestiinassa ja hallitsee hävittäen siat sukupuuttoon ja murskaten kristittyjen ristit jne.

Sevillan kaupungin muslimihallitsija al-Mutamid puolusti ruhtinaskuntaansa Kastilian kristittyä kuningasta Alfonsoa vastaan ja kääntyi kovamaineisten marokkolaismuslimien, almoravidien puoleen, jotka hoitelivat Alfonson, mutta samalla anastivat vallan ja vaativat raivoisasti uskonnollista oikeaoppisuutta. He eivät voineet sietää Espanjan muslimien vapauksia. Muslimi-Espanja ei kukistunut ahnaiden kristittyjen vuoksi, vaan todellisia raakalaisia ja syypäitä islaminuskon häviämiseen Espanjasta olivat muslimit itse. Heille poikkeustilalaki ja toisten ihmisten vapauden riisto olivat arkipäivää jo ennen kuin kukaan oli kuullutkaan eurooppalaisesta kolonialismista.

Suurin osa sharia-laeista on perinteisten juristien lainopillisia mielipiteitä. Lait ovat syntyneet islamilaisen valtakunnan aikana ja siitä lähtien niitä on orjallisesti seurattu. Aina kun shariaa noudatetaan - ilman että huomioidaan se historiallinen aika, jona se on laadittu, tai nykypäivän tilanne - muslimiyhteisöt näyttäytyvät kovin keskiaikaisina.

Irshad Manji muistelee Kanadassa käymäänsä Madressaa, islamin oppeja julistavaa koulua: Siirrettävä väliseinä erotti tytöt ja pojat, mutta häiritsevämpi oli seinä, joka jakoi aivot ja sielun: ollakseen hengellinen täytyy pidättäytyä ajattelemasta. Jos siis ajattelet, et ole hengellinen. Madressassa opetettiin mm. että juutalaiset eivät palvoneet Allahia vaan "moolahia" eli rahaa. "Joko uskot tai lähdet kävelemään. Ja jos lähdet, takaisin ei ole tulemista" sanoi opettaja Irshadille.
Vuonna 1998 hän alkoi juontaa TV-sarjaa Queer TV, homoseksuaalista kulttuuria esittelevää ohjelmaa. Kun ohjelmassa esiintyi kaksi muslimihomoseksuaalia, yleisin palaute Toronton alueen muslimeilta oli, että näiden "homosikojen ja -koirien" oli pakko olla juutalaisia. Aina kun ohjelmassa oli Raamattua siteeraavien kristittyjen esittämiä homovastaisia kommentteja, toiset kristityt esittivät vuoren varmasti vastineeksi suvaitsevia tulkintojaan. Näin ei koskaan tapahtunut muslimien ollessa kyseessä. Kuitenkin Koraani väittää kaiken Jumalan luoman olevan "täydellistä".

1900-luvun alussa osmanit, turkkilaiset muslimit, olivat Palestiinaa valvovan imperiumin johdossa. Vuokralla olleiden arabiviljelijöiden vastalauseista huolimatta osmanit myivät vapaaehtoisesti ja täysin tietoisesti maata varhaisille siionisteille.
Toisen maailmansodan aikana Jerusalemin mufti Haj Amin painosti Britanniaa käännyttämään takaisin laivalasteittain Palestiinaan matkalla olevia juutalaisia: osa hukkui Välimereen, osa päätyi kaasukammioihin ja krematorioihin ympäri Eurooppaa. Haj Amin rukoili, että Hitler voittaisi sodan ja meni henkilökohtaiselle vierailulle. Muftin vaaleat hiukset ja siniset silmät toivat hänelle tarvittavaa uskottavuutta. Haj Amin vakuutti, että islamin ja natsismin arvomaailma oli samanlainen.

YK esitteli 1947 suunnitelman Palestiinan jakamiseksi. 45 % maasta arabien hallitsemalle valtiolle, 55 % juutalaisille. Jerusalem jaettaisiin molempien kesken ja valvottaisiin kansainvälisesti. Muslimit vetoavat aina siihen, että juutalaiset olisivat saaneet enemmän, mutta harvoin kukaan myöntää, että juutalaisille tarjottu alue on suurimmaksi osaksi hyvin hedelmätöntä. Sitä paitsi palestiinalaisvaltiossa valtaosa asukkaista olisi ollut arabeja, juutalaisvaltiossa juutalaisia olisi ollut vain pieni enemmistö. Israel hyväksyi suunnitelman ja julistautui kuusi kuukautta myöhemmin itsenäiseksi valtioksi. Arabit julistivat sodan ja menettivät yhä enemmän maata.

Vuosina 1949-67 Arabiliitto ja eritoten Palestiinaa miehittävät arabivaltiot väittivät olevansa palestiinalaisten puolella, mutta ne rajoittivat - joskus jopa estivät - palestiinalaisten aktiivisen osallistumisen poliittiseen päätöksen tekoon.
Jasser Arafat lanseerasi 1970-luvun puolivälissä sanan "marttyyri", jolla ei ole suoranaista yhteyttä Koraaniin.
Libanonin, Syyrian ja Irakin hallitukset antavat ymmärtää, että palestiinalaiset vain vaarantaisivat shiiojen ja sunnien jo muutenkin hauraan rinnakkaiselon. Israel on myöntänyt kansalaisuuden n. 100 000 palestiinalaiselle, jotta toisistaan eroon joutuneet perheenjäsenet saatettaisiin taas yhteen. V. 1991 Persianlahden sodan jälkeen Kuwait ajoi ainakin 300 000 palestiinalaista maanpakoon kostona Jasser Arafatin Saddam Husseinille antamasta tuesta. Useimmat karkotetuista eivät tunteneet Palestiinaa tai mitään muutakaan maata, vain oman kotimaansa Kuwaitin. Vuosien ajan Kuwait antoi palestiinalaispakolaisia auttavalle YK:n alaiselle organisaatiolle vähemmän rahaa kuin Israel. Mihin katoaa palestiinalaisviranomaisten länsimailta vastaanottama miljoonien dollarien apu?
Kun palestiinalaisilta kysytään, mitä demokratiaa he ihailevat eniten ja haluaisivat omassa maassaan noudatettavan, Israel tulee aina ensimmäisenä.

Arabia on Israelin toinen virallinen kieli. Israel on ainut Lähi-Idän maa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt järjestävät vuosittain pride-kulkueen. Israelin perustuslaki takaa kansalaisilleen ilmaisuvapauden. Tietämys eri uskontokunnista kuuluu osana asevelvollisuuteen. Kansainvälisen tutkijaryhmän tekemän DNA-tutkimuksen mukaan juutalaisilla ja arabeilla on ainakin yksi yhteinen esi-isä. Islamilaisen perinteen mukaan arabivaltion perustanut Ismael ja juutalaisvaltion perustanut Isak olivat velipuolia, yhteinen isä oli Aabraham. Muhammed polveutui Ismaelista, Mooses ja Jeesus olivat Isakin sukua.

Useimmat muslimeista eivät ole muslimeja, koska kokevat olevansa sellaisia, vaan ennemminkin koska ovat sellaisiksi syntyneet. Se määrittelee "keitä he ovat". Islam on malliesimerkki uskonnosta, joka tulee toimeen ilman uskoa, koska se on käyttövalmis elämänohje. Eletään niin kuin on säädetty. Muslimi ei joudu pohtimaan joka päivä, mitä tarkoittaa "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Hän ei kanna vastuuta tulkinnoista.
Profeetta Muhammed sanoi, että uskonto on meidän tapamme toimia suhteessa toisiin ihmisiin - ei teoreettisesti, vaan käytännön tasolla. Näin ollen se, miten muslimit käyttäytyvät, ON islam.

Irshad Manji esittää, että vaikka syyskuun 11. jälkeen muslimit arvostelivat islamin ääriainesta, he varoivat visusti kajoamasta siihen taudin aiheuttajaan, joka halvaannuttaa koko uskonnon, nimittäin islamin valtavirran koskemattomuuteen. Jordaniassa - "maltillisessa" arabimaassa, jolla Egyptin ohella toisena arabimaana on rauhansopimus Israelin valtion kanssa - lukuisat sanomalehdet leimasivat juutalaiset syyllisiksi syyskuun 11. päivän tapahtumaan. Julistimme viestiä, sanoo Irshad, että emme me kaikki ole terroristeja, ja vältyimme itsekritiikiltä. Ajattelemme, että länsimaalaisten tulee osoittaa muslimeille kunnioitusta, mutta muslimit itse eivät ole länsimaisille arvoille mitään velkaa, vaikka juuri niiden ansiosta kunnioitus ylipäätään on mahdollista. Länsimaalaisilla ei ole tapana vahingoittaa vastapuolta kritiikistä fyysisesti. Länsimaalaiset ryömivät Manjin mukaan monikulttuurisuuden edessä ja ilmaisevat käytöksellään, että heille käy ihan kaikki.
Kun muslimit tuomitsevat Yhdysvaltojen harjoittaman imperialismin, ei kyse ole kulttuurisesta imperialismista. Tosiasia on, että jos muslimien täytyisi joko syleillä tai kääntää selkänsä länsimaiselle populaarikulttuurille, useimmat muslimit kietoisivat sen hellään syleilyynsä.

Emme voi korjata historian vihollisuuksia vesittämällä teologisia tulkintoja tai ummistamalla silmämme kristinuskon ja islamin eroavuuksilta. Päinvastoin, mielekäs kohtaaminen ja keskinäinen rakkauden kokeminen voi tapahtua vain siltä pohjalta, että hyväksytään toisen erilaisuus.

"Voimme olla myös kiitollisia pohtiessamme muita uskontoja. Nehän kannustavat meitä selkeyttämään omaa uskonnollista vakaumustamme. Esimerkiksi uskvaisten juutalaisten yhä edelleen jatkuvan Messiaan odotuksenhan täytyy olla meille haaste kysyä itseltämme: millä oikeudella uskomme, että Messias on jo ilmestynyt Kristuksessa ja vapauttanut ihmiskunnan kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan? Miten vaikuttaa seuraavan lauseen totuudenmukainen koetteleminen: 'Sitten hän voitti kuoleman...', tai se, että ei pohdi asiaa. Eikö tähän liity välttämättä aivan erilaiset elämäntunnot - ja enkö opi käsittämään omaa kristillistä elämänkatsomustani selkeämmin, jos ymmärrän ja tunnen muös juutalaisten elämänkatsomuksen? Samoin on islaminuskon kanssa: esimerkiksi hylätessään radikaalisti ajatuksen Jumalan kolminaisuudesta islam vaatii minua tunnustelemaan, millaista olisi elää radikaalin yksijumalaisuuden opin kanssa, tuntematta totuudeksi ajatusta, että Kristus, ikuisuudessa syntynyt Poika astui Jeesus-ihmisessä maan maailmaan. Ja jälleen liittyessäni tunteillani syvästi aivan muihin uskonnollisiin laatuihin voin voittaa äärettömän paljon omaa tietäni varten." (Hans-Werner Schroeder: Rakennamme kaikki yhtä kirkkoa. Kristiyhteisö-lehti N:o 3/2002.)

SUUFILAISUUS

Yleisin metafora puhuu suufilaisuudesta tienä ja matkana. Suufilaisuus on matka ulkoisesta sisäiseen, muodosta merkitykseen. Se on myös matka takaisin Jumalan luo, reunalta keskukseen, kaiken olemisen ytimeen.

700-luvun puolivälin jälkeen islamin askeettinen liike alkoi kehittyä suufilaisuudeksi; itse termi otettiin käyttöön hieman ennen vuotta 800. Suufilaisuudessa askeesi on välikappale, askeesissa se on itse tarkoitus. Askettisen liikkeen jäljiltä suufilaisuuteen jäi köyhyyden kunnioittaminen: nekin suufit, jotka eivät eläneet köyhyydessä, korostivat mystikon sisäistä köyhyyttä, mielen kiinnittämättömyyttä ulkoiseen vaurauteen. Toinen ulkoinen piirre on pukeutuminen vaatimattomasti ja köyhästi. Klassisen suufilaisuuden kultakautta olivat vv. n. 900-1200.

1100-luvulla alkoi veljeskuntien aika. Syntyi kiinteitä yhteisöjä, joille kehittyi erilaisia "luostarisääntöjä". Veljeskunnan perustaja ja sittemmin hänen seuraajansa hallitsi koko veljeskuntaa, ja suosion kasvaessa perustettiin uusia "sivuhaaroja". Veljeskunnat jatkavat yhä olemassaoloa ja tästä mallista on useimpien muslimien mielessä tullut ainoa oikea suufilaisuus. "Suufiluostarit" eivät välttämättä toimi suufien pysyvinä asuntoina. Islam suhtautuu pääsääntöisesti torjuen selibaattiin. Eräät järjestöt ottavat myös naisia jäsenikseen. Noviisin tulee täydellisen luottavaisena sitoutua kaikessa opettajaansa, suufimestariin (sheikkiin), ja noudattaa hänen tahtoaan. Suufimestari otti aseman, jonka Muhammed oli jo varhain saanut välittäjänä, ja imaami shiialaisuudessa, Jumalan ja uskovan välissä. Suufilaisuuden sheikkikäsityksen voi sanoa olevan shiialaisesta imaamiudesta kehittynyt kansanomaisempi muoto, jossa kuka tahansa omin ponnisteluin pystyy saavuttamaan tiedon (gnosis) ja nousemaan hengelliseksi auktoriteetiksi.
Siunauksellinen voima siirtyi mestarilta toiselle katkeamattomana ketjuna, ja se johdettiin aina Muhammediin saakka. Jo kuollutkin suufimestari voi initioida oppilaan spirituaalisessa maailmassa.

Suufilaisen liikkeen syntyessä Jumalalle otollista elämää viettävistä hurskaista alettiin käyttää nimitystä wali (Koraanissa Jumalan "ystävät" tai "suojatit"). Walista tuli korkean hengellisen tilan saavuttanut mystikko, pyhimys. Asema saavutetaan uskovien yleisen hyväksynnän kautta. Pyhyys tulee näkyviin barakassa, siunauksellisessa voimassa, joka liittyy häneen tai paikkaan, jossa hän asuu tai johon hänet on haudattu (myös reliikit). Wali suorittaa tavallisesti myös ihmeitä.

Erityisesti 1200-luvun alkuaikoina kehittyi persiankielisessä kulttuuripiirissä filosofisen suufilaisuuden suuntaus, josta puhutaan usein teosofiana (irfan), "Jumala-viisautena". Siinä missä Jumalan tuli polttaa mystikon, se valaisee teosofin. Islamilaisen käsityksen mukaan tieto jakaantuu kahteen perusluokkaan: välillisesti omin ponnistuksin aistien varassa hankittuun tietoon, ja sisäistettyyn, spirituaaliseen viisauteen, joka on välittömästi Jumalalta tuleva lahja: uskonnon ulkoinen eksoteerinen muoto, ja uskonnon sisäinen, esoteerinen merkitys. Suufien mukaan myös Koraanilla on ilmeisen merkityksen lisäksi sisäinen merkitys, joka on varattu vain valituille, ja joka täytyy ymmärtää spirituaalisesta maailmasta saatavan valon avulla.

800-luvun lopussa ja 900-luvun alussa suufilaisuus joutui oikeaoppisten uskovien epäluulojen kohteeksi ja lukuisia suufeja teloitettiin syytettynä kerettiläisyydestä. Islamin ortodoksia on vahvasti yhteiskunnallista, suufien perusajatuksena on yksilön ja Jumalan kohtaaminen. Sunnalaisuus suuntautuu pitkälti näkyvään maailmaan ja yhteiskuntaan, suufilaisuus tavoittelee tuonpuoleista ja nostaa hengellisen maailman materiaalisen maailman ohi. Suufilaisuus omaksui maallisen juopumuksen ja ekstaattisen rakkauden kuvakielen kuvatessaan mysitisiä kokemuksia. Suufilaisuuden koulukuntia ovat selvät ja juopuneet suufit. Juopuneisuuden mukana kulki usein tietty kääntyminen pois yhteiskunnasta, selvät suufit löysivät usein paikan ja suosijoita yhteiskunnan sisältä. Juopuneessa tilassa suufi on menettänyt hetkellisesti itsensä, ja jotkut lausuivat ekstaattisia huudahduksia, jotka myöhemmin tuottivat päänvaivaa oikeaoppisille suufeille ja ulkoisen uskonnon edustajille. Esim. Bayazid Bistam (k. 874): "Ylistys minulle, miten mahtava olenkaan!" Mystisessä tilassa Jumalan ääni kuului heidän suustaan ja puhuja oli vailla omaa tahtoa ja tietoisuutta.
Ajatus Jumalan ja ihmisen tajunnan sulautumisesta yhteen toi suufilaisen ajattelun kristillisen inkarnaatio-opin läheisyyteen, ja oli siten vakava harhaoppi.
Islamilaisen mystiikan suurimpia visionäärejä oli Ruzbihan-i Baqli (k. 1209), joka lukuisissa näyissään näki Jumalan eri hahmoissa ja keskusteli Hänen kanssaan. Näyt ylittivät monella tavalla islamilaisen oikeaoppisuuden rajat: Jumalan ihmishahmoinen näyttäytyminen on opillisesti ongelmallista.
Yksi juopuneiden suufien pääedustaja, joka teloitettiin kerettiläisenä, oli Al-Hallaj, joka mm. tulkitsi Iblisin, paholaisen, hahmon täydelliseksi monoteistiksi. Tämä uustulkinta saavutti suosiota myöhempien mystikkojen keskuudessa. Jumala käski enkeleitään Koraanin mukaan kumartamaan Aadamia, ja ainoastaan Iblis kieltäytyy: muut kuuntelevat ulkoista käskyä, Iblis näkee sen takana olevan Jumalan tahdon. Iblis rakastaa Jumalaa niin ehdottomasti, ettei suostu näkemään mitään muuta kuin Hänet; hän uhrautuu ja valitsee mieluummin ikuisen kärsimyksen kuin on uskoton Rakastetulleen.

Monet kansan parissa suositut suufilaiset liikkeet hylkäsivät islamin ulkoiset muodot, omaksuivat aineksia paikallisista uskonnoista ja kehittivät synkretistisiä uskontomuotoja. 1100-1200-luvulla toimi qalandar-liike, joka tietoisesti sanoutui irti "porvarillisen" maailman arvoista ja asettui niitä vastaan. He pukeutuivat näyttävän erikoisesti tai jättivät kokonaan pukeutumatta. Heillä oli runsaasti tatuointeja, he ajelivat partansa ja harrastivat lävistyksiä esim. sukuelimissä. He käyttivät avoimesti huumeita ja alkoholia ja käyttäytyivät anarkistisesti. Avioliiton sijasta he harjoittivat eläimiin sekaantumista ja homoseksuaalisuutta.

Useimmat suufit ovat aina korostaneet islamin vaatimien rukous- ja paastorituaalien tunnontarkkaa noudattamista. Rukouksen merkitystä suufit usein korostavat pidentämällä sitä ylimääräisillä rukouksilla. Heillä esiintyy ulkoisen rituaalin hengellisen merkityksen etsimistä, sen sisäistämistä: esim. kääntäessään fyysisen katseensa kohti Mekkaa, suufi samalla kääntää sisäisen katseensa kohti Jumalan valtaistuinta. Pyhiinvaellukseen Mekkaan suufit ovat usein suhtautuneet kielteisesti ja korvanneet sen epävirallisella "pyhiinvaelluksella" esim. suufipyhimyksen haudalle tai elossa olevan suufimestarin luo.
Almuvero menettää usein merkityksensä jo suufien köyhyysihanteen vuoksi: almuveroa kuuluu maksaa vasta tietynsuuruisesta omaisuudesta.
Suufilaisuuden tärkein rituaali on khalwa, vetäytyminen yksinäisyyteen, johon liittyy hiljaisuus, säädelty paasto ja erilaisia rukouksia. Yleisin aika on 40 päivää. Nykyinen retriittikäytäntö on lähellä suufilaista khalwaa. Eräillä järjestöillä rituaaleihin kuuluu musiikin kuunteleminen ja tanssi, joka joidenkin mielestä on spontaani reaktio: kun mystikko joutuu ekstaattiseen tilaan, hän voi purkaa jännitystä ruumiin liikkeillä. Kriitikot ovat nähneet tanssin ekstaattisuuteen tähtäävänä tekniikkana. Yleistä on vaatteiden repiminen hurmioituneena.Suufirituaaleihin kuuluu keskeisesti tiettyjen lauseiden rytminen toistaminen (dhikr) ekstaattisena tekniikkana, joka muistuttaa Jeesuksen rukousta idän kirkossa: rukouksen toistaminen muuttuu automaattiseksi toiminnaksi, ihminen ryhtyy elämään rukouksen tilassa.
Intian suufiveljeskunnat omaksuivat vuosisatojen aikana hinduilta meditaatiotekniikoita, jotka ovat levinneet veljeskuntiin Intian ulkopuolellekin. Myös sekä kristillistä että intialaista tarinaperinnettä siirrettiin suufilaiseen kirjallisuuteen kaikilla tasoilla: Jeesus on islamissa nimenomaan suufien esikuva. Esim. Buddhan elämästä kertovat tarinat siirrettiin islamilaisten pyhimysten nimiin. Zen-buddhalaisten koan-tarinoiden vastineita löytyy islamilaisesta mystiikasta.
Eräs islamilaisen mietiskelyn erityismuoto on murabata, mietiskelyn kohdistaminen suufimestariin, niin että tämän ja mystikon välille syntyy spirituaalinen side.
Muhasaba-tekniikassa mystikko erittelee tarkasti päivän aikana tekemänsä teot ja niiden motiivit ja pitää niistä tiliä, pyrkien hyvien tekojen ylijäämään. Huonojen tekojen ylijäämä täytyy hyvittää seuraavana päivänä, mutta hyvistä teoista ei jää "tilille" mitään. Mietiskelyn toinen erityismuoto on kauneuden katsominen: Jumala on erityisen vahvasti läsnä kauneudessa. Useimmiten kyseeseen tuli inhimillinen kauneus ja islamilaisessa rakkaus- ja kauneusideaalissa kauneuden symbolina pidetään nuorta poikaa.

Islam peri paljon kulttuurinsa perusteista antiikin maailmalta - kukoistihan islam aluksi juuri kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin entisillä laitamailla. Islamin piirissä pidettiin normaalina seksuaalisuuden muotona antiikille niin tyypillistä biseksuaalisuutta Esteettisenä ideaalina homoeroottisuus on islamilaisen korkeakulttuurin keskeinen osa: suuri määrä rakkauslyriikkaa on kirjoitettu kauniille pojille, ja myös mystinen runous omaksui ajatuksen Jumalan ja mystikon välisestä homoeroottisesta suhteesta kielikuvien tasolla. Siirtomaakausi muutti suhtautumista: länsimaisen arvo- ja ajatusmaailman vaikutuksesta homoseksuaaliset suhteet muuttuivat kielletyksi ja salattavaksi - ja suhtautuminen räikeän kaksinaismoralistiseksi.

Yksi islamin tärkeimmistä mystikoista on Maulana Jalaladdin Rumi (1207-1273), jonka elämään vuoden 1244 tienoilla astui kiertävä mystikko Shams, josta tuli Maulanan lähin uskottu ja hengellinen rakastettu. Shams oli jo vanhahko mies tavatessaan Maulanan, ja persialaisessa hovikulttuurissa miehistä kauneutta ihaillaan vain nuoressa pojassa - mutta Shamsin erikoislaatuinen persoona riitti tekemään hänestä kauneuden symbolin Maulanalle. Rakastaessaan Shamsia Maulana rakasti tämän kautta Jumalaa. Shamsin sittemmin kadottua, Maulanassa syntyi tulinen kaipaus. Shamsin poissaolo herätti hänessä runoilijan: Maulanan tuhannet runot muodostavat kaiken myöhemmän persialaisen lyriikan selkärangan. Maulanan elämässä tanssista tuli keskeinen osa uskonnonharjoitusta, hänelle leimallinen meditaatiomuoto. Hänen seuraajansa tunnetaan Euroopassa tanssivina dervisseinä.
Maulanalla oli syvällinen taju siitä, että jumalallinen totuus on kaikkien sanojen ja muotojen tuolla puolen, siis perimmiltään myös uskonnon ulkokohtaisten muotojen tavoittamattomissa. Kerrotaankin, että hänen hautajaisiinsa osallistuivat kaikki kaupungin asukkaat, myös kristityt ja juutalaiset, jotka lauloivat hymnejään hautajaiskulkueessa. Mikäli kertomus on sepitetty, se on silti kaunis osoitus siitä, millaiseksi Maulanan lähimmät seuraajat hänet mielsivät.
Rumi on ollut Yhdysvaltojen myydyimpiä runoilijoita koko 1990-luvun ajan ja noussut välillä listojen kärkeen.

V. 896 kuolleen Sahlin opetuksissa esiintyy ajatus, että Jumala loi omasta valostaan profeetta Muhammedin valo-olemuksen ensimmäisenä luomistyönään ennen varsinaista luomista. Ajatus tulee lähelle kristillistä oppia Logoksesta.
Vaikka Koraani ei tunne ajatusta, suufien suosimissa perimätiedoissa esiintyy käsitys, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Suufilaisessa psykologiassa ihminen jakaantuu ruumiiseen sekä alempaan ja ylempään sieluun. Alempi syntyy ja kuolee ruumiin mukana, ylempi laskeutuu Jumalan luota ja vapautuu kuolemassa tai hengellisten harjoitusten myötä aikaisemmin.
Ajatus sielun taivaallisesta alkuperästä on yleistä suufilaista perinnettä, jota voidaan seurata taaksepäin gnostilaisuuteen asti: sielu on valomaailmasta materiaaliseen maailmaan langennut palanen valoa, jonka täytyy vapautua ruumiilliseta vankilastaan voidakseen palata alkuperäiseen kotiinsa. Paluu on mahdollista vasta, kun sielu tiedostaa alkuperänsä. Suufilaisuus tuntee ajatuksen mikro- ja makrokosmoksen vastaavuudesta ja spirituaalisen maailman jakautumisesta eri tasoihin.

Lähinnä vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä osaksi Pohjois-Afrikassa veljeskunnat ovat säilyttäneet nykypäiviin merkityksensä, mutta pikemminkin sosiaalisina järjestöinä, joiden mystinen sisältö on hyvin ohut. Vuotta 1925 voidaan tavallaan pitää veljeskuntasuufilaisuuden ajan loppuna: tasavaltalaiseksi muuttunut Turkki kielsi veljeskuntien toiminnan ja takavarikoi niiden omaisuuden. Muodollisesti kiellettynä tanssivien dervissien järjestö on voinut toimia kansanperinneryhmänä.

Monille muslimeille suufilaisuus on islamilaisen hengenelämän syvällisin ja sisällisin ilmenemismuoto, islamin perimmäinen tarkoitus. Monet taas ovat nähneet suufilaisuuden ja yleensä mystiikan islamille vieraana perintönä, harhaoppisena uudistuksena. Vakioargumentteina suufeja vastaan käytettiin islamin lain hylkäämistä. Kauniiden poikien katseleminen meditaation yhteydessä nähtiin homoseksuaalisena hillittömyytenä; naismystikoiden hyväksyminen vapaiden sukupuolisuhteiden ajamisena. Viini- ja juopumussanaston todellisuusperäisyydestä heräteltiin epäilyjä. Nykyään suufien päävastustajiksi ovat jääneet fundamentalistisen islamtulkinnan kannattajat, etenkin wahhabiittinen Saudi-Arabia.

Tänään suufilaisuuden teoria ja aktiivinen käytäntö vetävät puoleensa erityisesti länsimaisen koulutuksen saanutta musliminuorisoa, niin lännessä kuin idässäkin. Länsimailla suufilaisuus on levinnyt myös täysin pinnallisessa "New Age"-muodossa viime vuosikymmeninä, vahvimpana Yhdysvalloissa, jonne on perustettu lukuisia suufikeskuksia, joilla ei toisinaan ole juuri mitään tekemistä perinteisen suufilaisuuden kanssa. Suufilaisuus on elimellisessä yhteydessä islamin uskoon.

Siinä missä suufilainen mystiikka ammentaa Koraanista, kristillinen mystiikka käyttää Raamatun sanastoa. Kristityt mystikot näkevät Kristuksen näyissä, islamilaiset Muhammedin tai ekstaattisissa piireissä Jumalan itsensä.
"Välillä tuntuukin, että suurimmat erot löytyvät kummankin perinteen sisältä, ei niiden väliltä." Varsinkin ekstaattinen mystiikka tuntuu hakeutuvan hyvin samankaltaisiin tapoihin kuvata ihmisen ja Jumalan sanoin kuvaamatonta suhdetta.

Artikkeli on koottu 5.10.2005 seuraavista lähteistä:

  • • Irshad Manji: Islamin kahdet kasvot.
    • Michael Cook: Muhammed.
    • Heikki Räisänen: Koraani ja Raamattu. Gaudeamus 1986.
    • Jaakko Hämeen-Anttila (toim.): Uskontojen risteyksissä. Gaudeamus 2001.
    • Jaakko Hämeen-Anttila: Jumalasta juopuneet; islamin mystiikan käsikirja. Basam Books 2002.
    • Paul Murdoch: Puolikuu ja pohjantähti.
    • Johanna Al-Sain & Ernst Schrupp: Taistelin Allahin puolesta. Perussanoma Oy 2002.

Jos et ikinä lue enempää kuin kaksi kirjaa Islamista, suosittelen seuraavia:

Robert Spencer: Totuus Muhammadista - maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta. Cranite 2007.

Barnaby Rogerson: Profeetta Muhammed. Ajatus 2006.

Kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa - antaa ainakin ajattelun aihetta, vaikka ei vastauksia.


©2017 Magdaleena - suntuubi.com