Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kasvava osasto uskontoon ja henkisyyteen liittyvää sanastoa ja symboliikkaa on nyt omana kategorianaan! Tällä sivulla käsitellään numerot ja aakkosten ensimmäinen kirjain, A. Alakategorioissa loput aakkoset. Koska asiassa on ilmennyt epäselvyyttä, korostan että myöskään tässä kategoriassa mitään ei esitetä "totuutena", ainoastaan mielenkiintoisina teorioina - sanastoon on pyritty kokoamaan mahdollisimman moninaisia ja poikkeavia näkemyksiä, eivätkä ne välttämättä edusta sivun ylläpitäjän kantaa!

1: Ensimmäinen numero, joten se symboloi johtajuutta. Se on ykseyden ja singulariteetin itsestäänselvä symboli. Yksi edustaa myös kaiken olemassaolon lähdettä. Yhtä pidetään onnen numerona koska se on jakamaton, ja kerrottuna itsellään se pysyy samana. Yksi liittyy Jumalaan, älyyn, puhtauteen ja aurinkoon. Kuukauden ensimmäisenä päivänä syntyvien lasten uskotaan olevan yritteliäitä, itsenäisiä ja onnekkaita.

Yhden käsite yhden Jumalan ykseytenä ilmaistaan Raamatusta löytyvän ensimmäisen uskontunnustuksen avausriveissä, Shemassa: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi." (5 Moos.6:4, vuoden 1933 käännös)

2: Kaksi edustaa dualiteettia ja valintoja. Luku kaksi tuo mieleen parit ja yhdistelmät, yhtä lailla kuin ihmissuhteet, kumppanuuden ja vetovoiman kahden ihmisen välillä. Kaksi edustaa myös keskustelua ja väittelyä – kahden vastakkaisen ajatuksen näkemystä ja vastanäkemystä, tai antiteesia joka nousee vastauksena lähes jokaiseen teesiin. Kaksinaisuus esittelee meille kohtalokkaan vaihtoehdon Ykseydelle eli Hyvälle, nimittäin pahan. Luvun kaksi luonne merkitsee myös laajaa valikoimaa käsitteitä jotka tulevat pareissa: taivas ja maa, mies ja nainen, aktiivinen ja passiivinen, tietoinen ja tiedoton, päivä ja yö. Kirjoitettuna roomalaisin numeroin II, luku tuo mieleen portin tai oven yhtä hyvin kuin naisen sukupuolielimen.

Luomistapahtumassa Jumala erotti valon ja pimeyden. Kymmenen käskyä kaiverrettiin kahdelle kivitaululle. Israelin lapsia kiellettiin keräämästä mannaa sapattina ja sen tähden heidän sallittiin koota kaksinkertainen annos perjantaina. Opetuslapset lähetettiin kaksittain; Jeesus lähetti kaksi opetuslasta noutamaan aasin varsan; kaksi valmistamaan pääsiäisateriaa; kaksi opetuslasta hautasi Jeesuksen. Ilmestyskirja puhuu kahdesta todistajasta, kahdesta oliivipuusta ja kahdesta kynttilänjalasta.

3: Kolme symboloi luomista – tulosta kahden erillisen voiman yhdistyessä luomaan kolmannen olennon. Äiti ja isä tuottavat lapsen yhdessä. Teesi ja antiteesi yhdistyvät tuottamaan synteesin. Numero kolme voi myös esittää ruumista, mieltä ja henkeä, tai menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Monet uskonnot uskovat pyhään kolminaisuuteen, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, tai Neito, Äiti ja Akka, tai uuden kuun, täyden kuun ja vanhan kuun kolminainen jumalatar; hindulaisuuden kolminaisuus muodostuu Brahmasta, Vishnusta ja Shivasta.

Israelin kansalla oli kolme patriarkkaa: Abraham, Iisak, ja Jaakob/Israel. Suuren vedenpaisumuksen jälkeen ihmiskunta polveutui kolmesta Nooan pojasta: Seemistä, Haamista ja Jafetista. Abrahamin käskettiin uhrata poikansa kolmen päivän matkan jälkeen Morian vuorella. Äiti piilotteli Mooses-lasta kolme kuukautta, ja aikuisena Mooses pyytää faaraolta että hän antaisi Mooseksen viedä kansansa kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Jumalalleen. Autiomaan tabernaakkelissa ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä oli kolme osaa: esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin. Joona vietti kolme päivää suuren kalan vatsassa; Joonalta vei kolme päivää matkata Niniven kaupungin halki. Seitsemästä Siinain liiton pyhästä juhlasta kolme on pyhiinvaellusjuhlia, joina jokaisen 13 vuotiaan tai vanhemman miehen täytyy näyttäytyä Jumalan edessä hänen pyhätössään ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä; tämä käsky toistuu kolme kertaa Raamatussa.

4: Neljä symboloi rakennetta, pysyvyyttä ja turvallisuutta, koska neljä pistettä tulevat yhteen muodostamaan kappaleen. Huoneessa on neljä seinää ja talossa neljä kulmaa. On olemassa neljä ulottuvuutta: leveys, pituus, korkeus ja aika. On neljä pääilmansuuntaa: pohjoinen, etelä, itä ja länsi. On neljä vuodenaikaa, neljä tuulta, ja neljä kuun vaihetta. On neljä elementtiä ja neljä vastaavaa maata Tarotin pienten salaisuuksien korteissa.

5: Viisi edustaa puoliväliä jatkumossa yhdestä kymmeneen. Tarotissa viitoskortit usein symboloivat kriisiä; ne ovat keskivälin piste, kun asiat voivat joko ottaa suunnan parempaan tai mennä kamalan pieleen.
Viisi edustaa myös ihmistä fyysisimmässä muodossa: Viisi uloketta torsosta (2 jalkaa, 2 kättä, pää)
, viisi sormea kummassakin kädessä, viisi varvasta kummassakin jalassa, viisi yleistä aistia. On olemassa viisi fyysistä elementtiä joista meidät on tehty: ilma, maa, tuli, vesi ja henki. Jeesus kertoi edeltäkäsin kärsimyksestään viisi kertaa, antoi viisi sitä koskevaa yksityiskohtaa ja sai viisi haavaa.

6: Kuudentena päivänä luotiin ihminen Genesiksen mukaan. Viikon kuudentena päivänä Jeesus kuoli ristillä.

7: Numeroa seitsemän on aikakausia pidetty mysteerin lukuna, joka viittaa asioiden henkiseen puoleen. Läpi Raamatun ja muiden pyhien kirjojen voidaan panna merkille, että aina kun seitsemän mainitaan, se liittyy henkiseen tai mystiseen Jumalan voimaan ja sillä on erikoinen merkitys tässä mielessä, milloin tahansa sitä käytetään.

Numero seitsemän tunnetaan luomisen lukuna, se edustaa elävää suhdetta inhimillisen ja jumalallisen välillä. Luomisen ydinprosessi muodostuu valon polarisaatiossa ja sen heijastumisessa prismaattisen projektion kautta, joka muuttaa alkuperäisen valon eri taajuuksien säteiksi, jokaisella erilainen aallonpituutensa, mukaan lukien seitsemän näkyvää värillistä sädettä.

Ouspenskyn mukaan on olemassa seitsemän symbolijärjestelmää:

  • Numeroiden symboliikka
  • Geometristen muotojen symboliikka
  • Kirjainten symboliikka
  • Sanojen symboliikka
  • Magian symboliikka
  • Alkemian symboliikka
  • Astrologian symboliikka

Raamattu on täynnä 7-lukuja:

  • Seitsemän luomispäivää
  • Seitsemän sinettiä Ilmestyskirjassa
  • Numero 7 mainitaan 77 kertaa Vanhassa testamentissa
  • Pyhän Hengen seitsemän pääasiallista lahjaa: Viisaus, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, hurskaus, jumalanpelko

Kristinuskossa on seitsemän sakramenttia: Kaste, konfirmaatio, Ehtoollinen, Rippi, Sairaiden voitelu, Pappisvihkimys, Avioliitto.

Traditio puhuu myös seitsemästä kristillisestä hyveestä: Usko, toivo, rakkaus, ymmärtäväisyys, oikeudenmukaisuus, urhoollisuus, kohtuullisuus.

Traditio puhuu niin ikään seitsemästä paheesta: Ylpeys, ahneus, kateus, viha, siveettömyys, nautinnonhalu, laiskuus.

Marian seitsemän surua ja seitsemän iloa.

"Jos joku koskettaa vainajaa, hän on epäpuhdas seitsemän päivää." 4 Moos.9:11

Jerikoa piiritettiin seitsemän päivää, seitsemän papin kantaessa seitsemää oinaansarvista torvea (Joosua 6).

Salomon temppeliä rakennettiin seitsemän vuotta (1 Kun.6:39).

Harkitse myös:

Seitsemän Ilmestyskirjan arkkienkeliä; Seitsemän taivasta; Seitsemän seurakuntaa; Seitsemän lampunjalkaa; Seitsemän Jumalan vihan maljaa; Seitsemän viikonpäivää; Seitsemän klassista, näkyvää  planeettaa (aurinko, kuu, Mars, Merkurius, Jupiter, Venus ja Saturnus); Alkemisteilla oli seitsemän metallia: kulta, hopea, rauta, elohopea, tina, kupari ja lyijy; seitsemän säveltä sävelasteikossa, seitsemän sateenkaaren väriä, seitsemän chakraa, seitsemän vapaata taitoa (eli taidetta), antiikin maailman seitsemän ihmettä. Isä meidän rukous sisältää seitsemän erillistä anomusta. Koska seitsemäs päivä on lepopäivä, seitsemän on itsetutkimuksen ja filosofian luku.

8: Kahdeksan edustaa äärettömyyttä, koska se muistuttaa lemniskaattaa, äärettömyyden poikittaista symbolia. Juutalaisille kahdeksan on ympärileikkauksen luku, koska tuo seremonia tapahtui kahdeksantena päivänä (Luuk.2:21). Juutalainen Hanukka kestää kahdeksan päivää. Kristityille kahdeksan on kasteen ja henkisen uudestisyntymisen symboli; monilla kastekirkoilla ja kastemaljoilla on kahdeksan sivua. Kahdeksan edustaa myös uudistumisen ikuista spiraalia. Kristinuskossa on kahdeksan autuaaksijulistusta (Matt.5). Kabbalistisessa Elämänpuussa kahdeksan on Hodin numero, alimman sefiran vasemmanpuoleisessa pilarissa, kolmas ylhäältä. Hodia ja sen tähden kahdeksaa jotkut pitävät ”tasapainottomimpana” sefirana. Tasapainottomuus voi kuitenkin olla hyvä asia, koska sinun täytyy vähitellen siirtyä. Monet pitävät sitä paljon parempana kuin olla jumissa epätoivotussa paikassa elämässäsi.

9: Muslimeilla on 99 nimeä Jumalalle. Yhdeksäntenä hetkenä Jeesus kuoli. Psalmista 145 löydämme 9 syytä ylistää Jumalaa.

10: Numerolla kymmenen on alkukantainen syvälle juurtunut merkitys meille kaikille. Kun lapsi syntyy, vanhemmat välittömästi laskevat nopeasti sormet ja varpaat. Kun opimme lapsina laskemaan, käytämme kymmentä sormeamme apuna. Kymmenen on huippuluku, täydellisyyden luku. Kabbalistisessa Elämänpuussa on myös kymmenen sfääriä ja kymmenen numeroitua korttia jokaisessa Tarotin pienten salaisuuksien maassa. Raamatusta löydämme 10 käskyä, 10 instrumenttia joilla juutalaisia psalmeja säestettiin. Pyhä Henki laskeutui 10 päivää taivaaseen astumisen jälkeen. 10 miestä ovat välttämättömät muodostamaan laillisesti kokoontuneen kokouksen Synagogassa. Abrahamia koeteltiin 10 kertaa. 10 ihmettä suoritettiin Egyptissä auttamaan Israelin lapsia, ja 10 Punaisella merellä. 10 vitsausta vaivasivat egyptiläisiä. 10 kertaa juutalaiset loukkasivat Jumalaa erämaassa. Sodoma olisi säästetty 10 hurskaan miehen tähden. Jeesus puhuu 10 talentista, 10 kaupungista, 10 palasta hopeaa, ja antoi vertauksen 10 neitsyestä. Hindu puranat kertovat meille Jumalan 10 Avataarasta.

11: Numerologia pitää yhtätoista mestarilukuna. Se vahvistaa yksittäisen ”yhden” voimaa. Se muodostuu sekoituksesta viisi (pentagrammi) ja kuusi (heksagrammi), yhdistäen käytännöllisen ja henkisen magian. Siten yksitoista on magian universaali luku.  Vaikka kuuluisin ja kenties ensimmäinen kabbalistinen kirja, Sefer Yetzirah, selvästi sanoo että on olemassa kymmenen, ei yhdeksän, ei yksitoista sefiraa, monet nykyaikaiset kabbalistit pitävät Da'atia yhdentenätoista Sefirana. Sittenkin monet pitävät Da'atia ”pseudo-sefirana”, ”näkymättömänä sefirana”, tai jopa ”sefirana joka ei ole sefira”.

12: "Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet." Ilm.21:14

"Joosua pystytti kaksitoista kiveä keskelle Jordanin uomaa sille paikalle, missä liitonarkkua kantavat papit olivat seisseet." Joos.4:9

"Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon." Joh.12:9

Numero 12 muistuttaa merkittävistä kaksitoistaluvuista – kuten Israelin kaksitoista heimoa, kaksitoista apostolia, ylipapin rintakilven 12 jalokiveä, Ilmestyskirjan kahdellatoista tähdellä kruunattu nainen. Jeesuksen verenvuototaudista parantama nainen oli sairastanut 12 vuotta (Matt.9:20); Jairoksen tytär oli 12 vuotias (Mark.5); Jeesus oli kaksitoistavuotias kun hänet löydettiin temppelistä (Luuk.2); 12 muistiin merkittyä Jeesuksen ilmestystä hänen kuolemansa jälkeen. Juutalaisen pojan lapsuus päättyi 12-vuotiaana, hän oli miehuuden kynnyksellä; tyttö oli naimakelpoinen 12-vuotiaana.

Myös vuoden kaksitoista kuukautta, eläinradan kaksitoista merkkiä, Herakles ja hänen kaksitoista urotyötään, Olympolaiset jumalat, kaksitoista lapsuusvuotta ennen teini-ikää (engl. teen, alk. "thrirteen" eli 13), ym.

14: Israelilaiset teurastivat pääsiäislampaan 14. päivänä Nisan-kuuta. Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa löydämme Jeesuksen sukupuun lueteltuna kolmessa 14 nimen sarjassa. Kuu kasvaa ja vähenee, 14 päivää kutakin.

22: Mestariluku, joka vahvistaa kakkosen voiman. Ihmisillä on 22 paria kromosomeja. Heprealaisissa aakkosissa on 22 kirjainta; 22 polkua kabbalistisessa Elämänpuussa ja 22 korttia Tarotin suurten salaisuuksien korteissa.

32: Hampaiden lukumäärä keskivertoaikuisen ihmisen suussa. Nivelten lukumäärä parissa ihmiskäsiä. Luiden lukumäärä ihmisen selkärangassa. Asteiden lukumäärä vapaamuurariuden skottilaisessa riitissä.

33: Kolmekymmentäkolme on mestariluku. Jeesus ristiinnaulittiin 33 vuoden ikäisenä. Kuningas Daavid hallitsi Jerusalemissa 33 vuotta. Normaalissa selkärangassa on 33 nikamaa.

40: Numerolla neljäkymmentä on voimakas merkitys monissa henkisissä traditioissa ja monissa kulttuureissa. Perinteisessä alkemiassa mainitaan neljäkymmentä filosofista päivää suositeltuna ajanjaksona aistien puhdistamiselle, edeltäen mitä tahansa transmutaatiotyötä.

Kristillisessä traditiossa paasto on liturgisen vuoden jakso tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen. Paaston perinteinen tarkoitus on uskovan valmistaminen - rukouksen, katumuksen, almujen annon ja itsekieltäymyksen avulla - vuotuiseen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlaan Pyhän Viikon aikana, joka palauttaa mieleen Kristuksen kärsimykseen liittyviä tapahtumia ja kulminoituu pääsiäisenä, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan.

Raamattu itsessään on täynnä kohtia jotka mainitsevat luvun 40 syvän muuntumisen kiintopisteenä. Vedenpaisumuksen 40 päivää, 40 päivää jotka Mooses ja Elia viettivät vuorilla, 40 israelilaisten autiomaavaelluksen vuotta, ja myös 40 päivää jotka Mestari Jeesus vietti rukoillen ja paastoten ennen tehtävänsä julkista aloittamista.

  • Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. 1 Moos.7:12
  • Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. 1 Moos.50:3
  • Niin Mooses astui pilven peittoon ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi siellä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. 2 Moos.24:18
  • Sitten heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta kaiken sen synnin tähden, mitä te olitte tehneet. 5 Moos.9:18
  • Tutkittuaan maata neljänkymmenen päivän ajan miehet lähtivät paluumatkalle. 4 Moos.13:25
  • Filistealainen astui samalla tavoin esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan. 1 Sam.17:16
  • Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. 1 Kun.19:8
  • Sinun tulee kantaa myös Juudan kansan synnit, ja minä panen sinut kantamaan niitä päivän vuotta kohden, neljäkymmentä päivää. Hes.4:6
  • Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: "Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!" Joona 3:4
  • Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Matt.4:2
  • Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Apt.1:3

70: Juutalaisessa mystisessä traditiossa maailman kansojen metaforinen luku. Jokaisella on oma kielensä ja johtava enkelinsä kansan edustajana Jumalan edessä. Enkelit – kuten kuolevaiset vastineensa – voivat muodostaa liittoja, juonitella ja/tai taistella toistensa kanssa. Juutalaisessa Sukkot-juhlassa uhrattiin 70 härkää temppelissä kaikkien kansojen tähden.

72: Esoteerisessa numerologiassa numero 72 tunnetaan yhtenä mestariluvuista.

Raamatussa:

  • Nooasta polveutuu 72 kansaa. (1 Moos.10)
  • Näyssä Jaakobin tikapuista (1 Moos.28:11-19 ja Zoharissa), Jaakob näkee 72 askelmaa maan ja taivaan välillä.
  • 72 oli Mooseksen Jetron neuvosta asettamien kansan päämiesten luku.
  • 72 vanhinta sai Jumalan Hengen vuodatuksen Moosekselta.
  • Kristuksella oli 72 opetuslasta 12 apostolin lisäksi.

Jumalan nimi muodostuu 72 kirjaimesta kabbalistisen tradition mukaan. Midrashin mukaan hepreankielen loi tarkoituksella "72 oppinutta". 72 on myös Septuagintan kääntäjien tavanomainen luku.

72 on myös neitsyiden luku jotka muslimi saattaa saada palkkioksi paratiisissa. Kungfutsella oli 72 oppilasta. Taolaisuudessa on 72 kuolematonta.

666: Hebreankielessä ei ole numeroita kuten ei kreikankielessäkään, vaan kullakin kirjaimella on oma lukuarvonsa. Aadam merkitään ADM: A=1, D=4, M=40. 1+4+4+0=9, joka on siis Aadamin luku, ihmiskunnan luku. Ilmestyskirjassa ihmisen tulevaan kehitykseen esteitä aiheuttavan pedon luku on 666, eli 6+6+6=18=1+8=9: ihminen itsessään on kaiken kehitystä ehkäisevän pahan syy. Peto, joka "on ollut ja mennyt, ja on vielä tuleva", on me itse sellaisena kuin luulemme olevamme.
Pedon merkki
otsalla johtuu ajatustemme vääristä töistä ja merkki kädessä kättemme pahoista töistä. Pelastettujen luku on 144 000 eli 1+4+4+000=9: käytännöllisesti katsoen ihmiskunta kokonaisuudessaan pelastetaan
.

Hiili-12, yksi viidestä elementistä ihmisen DNA:ssa, muodostuu 6 protonista, 6 elektronista, ja 6 neutronista.

Ota luku 666, joka hyvässä että huonossa merkityksessään kuvaa joko täydellistynyttä ihmistä tai täydellistynyttä paholaista. Jaa ihmisen rakkaus tasan 666 osaan. Anna näistä Jumalalle 600, kanssaihmiselle 60, ja itsellesi 6; silloin sinulla on täydellistyneen ihmisen oikea suhde. Mutta jos valitset olla täydellistynyt paholainen, anna silloin Jumalalle 6, kanssaihmiselle 60, ja itsellesi 600!

Aamen: Ks. ISÄ MEIDÄN/AAMEN.

Absoluutti: (lat. absolutum, "irrotettu, riippumaton, täydellinen, ehdoton")Jumalallinen mieli; rajoittamaton periaate; Kaikkivaltias; Kaikenkattava Henki; Ääretön; Ikuinen; Korkein Olento. Yksi perimmäinen luova mieli; kaiken lähde. Se joka on ehdoton, rajoittamaton, vapaa kaikista rajoitteista. Itsessään olemassaoleva Jumala.

ISÄ - jumalallinen ja käsittämätön tuli, josta emanoitui Valo (Poika). Me emme voi ymmärtää "Isää" paitsi käsittämättömänä Absoluuttina, kaiken olemassaolon syynä, Elämän keskuksena, joka tulee käsitettäväksi ainoastaan kun hän ilmentää itsensä "Poikana". Samassa mielessä geometrinen piste on pelkästään abstraktio ja käsittämätön, ja sen täytyy laajentua ympyräksi ennen kuin siitä voi tulla mielikuvituksemme objekti.

Ain Sof: (Ajin Sof, En Sof; hepr. "loputon"). Persoonaton salattu Jumala, jolla ei ole ominaisuuksia, Kabbalan absoluutti. [ks. yllä: "Absoluutti"]

"Kabbalisteille Jumaluus on niin tavoittamaton olento, että he sijoittavat sen valon ja pimeyden tuolle puolen, luotujen maailmojen tuolle puolen. He antoivat tälle olennolle nimen Ain Sof Aur, 'Valo ilman loppua'. Ja viedäkseen tämän mysteerin vielä pidemmellä ja ilmaistakseen sen paremmin, he kuvittelivat mielessään paikan Ain Sof Aurin tuolla puolen, jota he nimittivät Ain Sofiksi, 'Loputtomaksi', ja Ain Sofin tuolla puolen oli Ain, 'Ilman'. Joten maailmankaikkeuden alussa on negatiivi. Mutta 'Ilman', joka viittaa poissaoloon, puuttumiseen, ei kuitenkaan merkitse ei-olemassaoloa. Ain ei ole ehdotonta olemattomuutta, kuten on joidenkin ihmisten käsitys hindujen Nirvanasta. Tosiasiassa, se on täsmälleen päinvastaista. Ain Sof Aur, kuten Nirvana, ei ole ei-olemassaoloa, olemattomuutta, vaan elämää luomakunnan tuolla puolen, ilmentymisen tuolla puolen, ja niin kaukana sen tuolla puolen että se ei enää näytä olevan mitään. Ain Sof Aur, Ain Sof, Ain... näin kabbalistit pyrkivät määrittelemään Jumaluuden olemuksen. Se on ymmärryksemme tuolla puolen, mutta sanat voivat antaa meille tunnon siitä mitä ei voida ilmaista." - Omraam Mikhaël Aïvanhov

Alfa ja Omega: Kristillisenä symbolina Alfa ja Omega edustavat Jeesuksen Kristuksen iankaikkista luontoa: kaikkien asioiden alku ja loppu, s.o. kaiken ilmenneen toiminnan ja elämän alku ja loppu kosmoksessa; Logos eli Kristus, Jumalan Poika; kaikki kaikessa. Alfa ja Omega ovat kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Symboli tuo mieleen lauseen Ilmestyskirjassa:

"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala.

Ikuisuuden symboleina Alfa ja Omega edelsivät kristinuskoa; kirjaimet löytyvät yleisesti samankaltaisessa yhteydessä pakanallisista mysteereistä.

Alkemia: Sana on arabialainen termi, joka muodostuu artikkelista "al" ja substantiivista ""khemi". Jälkimmäinen sana liittyy Egyptin koptinkieliseen nimeen "Khem"; alkemia tarkoittaa siten "sitä joka liittyy Egyptiin." Siten sanat alkemia ja kemia muistuttavat Egyptin tieteellisestä perinnöstä. Toinen mahdollinen sanan alkuperä on kreikan "kheo", joka merkitsee "minä kaadan" tai "minä valan" - sana jota usein käytetään liittyen muinaisiin kreikkalaisiin metallityöläisiin, jotka käyttivät monia alkemiallisia kaavoja. Vielä eräs tulkinta sanoo, että kyseessä on ainoastaan arabialaistunut sana, joka on lainattu kreikan kielen sanoista chemeia ja chymos (mehu), kasvista puristettu mehu. Yhdessä alkemia ja astrologia ovat kaksi vanhinta ihmiskunnan tuntemaan tiedettä. Yrttilääkinnän, mineralogian, luonnon tieteen, kemian, farmakologian ja lääketieteen erikoistuneet alueet kaikki kehittyivät äititieteestä joka tunnetaan alkemiana.

Alkemia on muuntumisen taito ja tiede. Tämä ei ole helposti ymmärrettävä taito, koska alkemiallisen ilmaisun perusvälittäjä on allegorian ja mytologisten symbolien käyttö, jotka voidaan tulkita samanaikaisesti sekä materiaalisella että henkisellä tasolla. Alkemian tärkein päämäärä on saattaa kaikki asiat - ihmiskunta mukaan lukien - sen ennalta määrättyyn täydellisyyden tilaan. Siinä tarkoituksessa alkemiallinen teoria lausuu, että ikuinen viisaus säilyy latenttina, uinuvana ja huomaamattomana ihmiskunnassa niin kauan kuin maallinen tietämättömyyden ja pinnallisuuden tila on olemassa. Alkemian tavoite on tämän sisäisen viisauden löytäminen ja verhojen ja esteiden poistaminen mielen ja sen itsessään puhtaan jumalallisen lähteen väliltä.

Myös taito ja tiede luoda lääkkeitä kasveista ja mineraaleista fyysisten ja psyykkisten sairauksien parantamiseksi, siten palauttaen alkemistin täydellisen harmonian tilaan. Nämä lääkkeet voivat olla joko nesteitä, kuten Elämän eliksiiri, tai kiinteitä, kuten Viisasten kivi. Alkemia tunnetaan myös kuninkaallisena taitona.

Okkultistin ja seksimagian alkemia on "alemman" itsen muuntaminen korkeamman itsen "kullaksi". Fyysisen alkemistin menetelmistä, työkaluista ja materiaaleista tulee okkulttisen alkemistin psykologisten ja maagisten toimenpiteiden symboleja.

Alkemistien päämäärä ei ollut (eikä ole) vain kemiallisten reaktioiden tutkiminen. Heille kaikki maailmankaikkeudessa liittyy yhteen. Ihmisruumis on kosmoksen edustaja. Monet ihmiset uskovat että alkemian päätarkoitus on kullan valmistaminen. Itseasiassa, kasvien ja kivien kanssa työskentelyn pitkä prosessi merkitsee samanaikaisesti sisäisen henkisen työn suorittamista. Jos olet sisäisesti puhdas, saavutat yhteyden sisäisen elämän ja ulkoisen maailman välillä, joka tekee sinut kykeneväksi saavuttamaan sellaisia tuloksia kuten alkemiallinen eliksiiri. Lisäksi kaikki ulkoinen työ on vain sielun kohoamisen esitysmuoto. Alkemiaa ei voi ymmärtää tai harjoittaa irrallaan henkisestä alkemiasta, joka on sielun todellista muuntumista.

Alttari: Ks. SYDÄMEN KAPPELI/Rakenna kotialttari.

Ankh: , egyptiläisten silmukkaristi, iankaikkisen elämän symboli - sana tarkoittaa "elämää" - liitettiin veteen, kaiken elämän ylläpitäjään; sitä kutsutaan myös Niilin avaimeksi, ja latinaksi se tunnetaan nimellä "Crux Ansata" ("kahvaristi"). Ankh muodostaa osan sellaisista hieroglyfisistä käsitteistä kuten terveys ja onni. Sitä käytettiin myös valan vannomiseen varhaisessa egyptiläisessä yhteiskunnassa. Se edustaa Henkeä joka ilmenee fyysisen materian kautta, ja materiaa joka muuntuu valoksi ja ääretöntä tietoisuuden spiraalia.

Eräs teoria ehdottaa, että se sai alkunsa sandaalin hihnan silmukasta, toisen mukaan silmukka edustaa auringonnousua horisontissa, viitaten reinkarnaatioon ja uudelleen syntymiseen. Monet uskovat silmukan olevan naisellinen sukupuolielin, kun taas ristin vertikaalinen osa on miehinen elin, viitaten hedelmällisyyteen ja luovaan voimaan, mutta tutkijat eivät tätä hyväksy. Symboli esiintyy etenkin egyptiläisissä seinämaalauksissa ja hautajaistaiteessa. Egyptiläiset jumalat kuvataan tyypillisesti kantamassa ankhia, usein tuonpuoleista hallitsevat jumalat antavat ankhin lahjaksi vainajalle. Se symboloi siis siirtymistä kuoleman jälkeiseen elämään. Ruusuristiläisyydessä sitä pidetään muotonsa vuoksi avaimena, joka konkreettisesti avaa portin kuolemattomuuteen. Se on ihmiskunnan ylösnousemuksen symboli, esittäessään  vihittyä tervehtimässä päivää kädet ojennettuina ja pää pystyssä; eräs teosofinen kirjoitus kutsuu tätä asentoa "Madonna asennoksi" ikään kuin pyrkisimme syleilemään koko luomakuntaa. Se on myös hyväksi kateenkorva-rauhaselle/sydämen alueelle, koska se luo avoimuuden ja myötätunnon tuntee juuri siinä missä vertikaalinen ja horisontaalinen kohtaavat. (Mm. Jani Kaaro: Kaiken oudon ensyklopedia. BTU Finland Oy.)

Kristillistä ristiä, joka tänä päivänä on yksi laajimmin tunnistettuja symboleja maailmassa, ei yleisesti käytetty symbolina ensimmäisten kahden ja puolen vuosisadan aikana Jeesuksen kuoleman jälkeen, johtuen siitä, että risti oli teloituskeino jota Rooman valtakunta oli käyttänyt orjien ja Rooman vihollisten tappamiseen. Kun egyptiläiset käännytettiin kristinuskoon ensimmäisellä vuosisadalla, ankhista tuli tapa kuvata ristiä loukkaamatta Jeesuksen muistoa, symboloimaan hänen ylösnousemustaan. Ankh oli varhaisempi ristin muoto kuin paremmin tunnettu "latinalainen" risti. Lukuisissa seinämaalauksissa ja veistoksissa 300-luvulta 800-luvulle ankh kuvataan yhdessä kreikkalaisen ristin ja khi-ron kanssa, kuvaten merkitysten yhteen liittymistä.

Nykyään ankhia käyttävät koruna monet uuspakanat, noidat ja okkultistit. Goottien alakulttuurissa ankh liitetään vampyyreihin.

Ks. myös "Khi-ro".

Antikristus: Kr. antichristos, "Kristuksen vastustaja" (myös "toinen peto" Ilm.13; Antikristus mainitaan myös 1. ja 2. Johanneksen kirjeessä, jossa termiä sovelletaan kehen tahansa, joka "viimeisenä aikana" - 1 Joh.2:18 -  kieltää että Jeesus on Kristus eli toisin sanoen Voideltu). Kristillinen käsitys pahasta henkilöstä, useista ihmisistä, ryhmästä tai olennosta, joka teeskentelisi olevansa maailman vapahtaja tuottamalla kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä, kun itseasiassa hän/he on täysin Kristusta vastaan ja johtaa ihmiset iankaikkiseen kadotukseen. Usein samaistetaan erehdyksessä saatanaan eli paholaiseen. Läpi historian lukemattomia ihmisiä tai ryhmiä vastaan on hyökätty sen takia että he olisivat Antikristus, johtuen usein kirjoittajan vastakkaisista uskonnollisista tai poliittisista päämääristä. Varhaisessa kristillisessä kirkossa termiä sovellettiin Rooman keisariin ja reformaation aikana protestantit samaistivat paavin antikristukseen. Muiden muassa myös Napoleon ja Hitler on samaistettu antikristukseen. Toisaalta jotkut ovat samaistaneet itsensä Antikristukseen vaihtelevista syistä. Tähän sisältyy filosofi-kirjailija Friedrich Nietzsche, okkultisti Aleister Crowley ja hänen seuraajansa Jack Parsons.

Olisi väärin uskoa Antikristuksen olevan joku ihminen, joka ilmestyy yhtenä päivänä. Kysymys on kuvasta, imaginaatiosta. Antikristus on meissä ihminen, joka ei tahdo Kristusta.

Se joka kieltää tai vastustaa ideaa, että Kristus asuu jokaisessa yksilössä ja on hänen todellinen itsensä. Aktiivinen pyrkimys maailmassa ylentää kuolemaa ja harhauttaa ihmiset luulemaan että kuolema on tie iankaikkiseen elämään, on esimerkki työstä joka on antikristillistä. Sellainen ajatus on vastoin Kristusta. Jeesus tuli vapauttamaan ihmisrodun kuolemasta ja täyttämään ihmisessä Jumalan täydellisen tahdon, yltäkylläisen elämän. Antikristilliset ajatukset täytyy hellittämättömästi kieltää. Jumalan täydellinen tahto kaikkia ihmisiä varten on yltäkylläinen elämä, ei kuolema. (Charles Filmore: Metaphysical Dictionary)

Todellinen "antikristus"... on niin monien ihmisten hallitseva taipumus, missä ainoastaan pää on aktiivinen ja sydän tuomittuna hiljaisuuteen. Meidän täytyy hyväksyä "pää" eli laskelmoiva äly (henkisenä prinsiippinä) "Antikristuksena", joka on jo pitkän aikaa aktiivisesti työskennellyt juonineen maan päällä, pyrkien selittämään ihmiskunnalle viettelevin argumentein, että ainoastaan se mitä äly voi tajuta ja valaista on totta. (Jakob Lorber & Gottfried Mayerhofer)

"Antikristuksen henkeä on protestanttien muka uskonnollinen itsekkyys yhtä hyvin kuin huonojen katolilaisten herkkäuskoinen ja röyhkeä tietämättömyys. Antikristus hajoittaa ihmisiä sen sijaan, että niitä yhdistäisi; antikristusta on riidan henki, opettajain ja lahkolaisten härkäpäisyys, jumalaton halu anastaa totuus itselleen ja sulkea toiset siitä ulos tai pakoittaa koko maailma alistumaan meidän ahdasmielisiin tuomioihimme. Antikristus on pappi, joka lausuu kirouksen siunauksen asemasta, joka etäännyttää, missä hänen pitäisi lähentää, joka nuhtelee, kun hänen pitäisi rohkaista, joka tuomitsee sen sijaan, että hänen pitäisi pelastaa. Antikristuksen henkeä on vihaa uhkuva uskonkiihko, joka vie rohkeuden hyvältä tahdolta. Antikristusta on kuoleman, alakuloisuuden ja rumuuden palvonta." (Eliphas Levi)

Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä..." Luuk.9:23

Ks. myös: Veikko Virmajoki - Antikristuksen puolesta

Antroposofia: kreik. "tietoa ihmisestä". Yleisesti käytetty spekulatiivisesta tai ilmestyksenä tulleesta erityisestä viisaudesta, joka koskee ihmisen tosi olemusta ja asemaa universumissa. Rajoitetussa merkityksessä nykyaikainen spekulaatio, joka on lähtöisin Rudolf Steinerista.

Ugo Bianchi; lainaus Mikael Niinimäen kirjasta Teosofian juuret; Kustannus Oy Rajatieto 1979.

Ks. myös blogi Christus Mysticus:

C.W. Leadbeater & Rudolf Steiner

Oshon kritiikkiä Rudolf Steineria kohtaan

Rudolf Steiner ja teosofia

Rudolf Steinerin antroposofia

Sekä tässä sanakirjassa "Teosofia", ja toisaalla tällä sivulla kategoria ISÄ MEIDÄN/Esoteerinen tarkastelu.

Apokalypsi: Ks. Raamattu-tietoa/Uusi testamentti.

Apostolit; Historian Jeesus valitsi todennäköisesti 12 miestä, jotka muodostivat hänen seuraajiensa sisäpiirin, mutta hän valitsi heidät suuremmasta opetuslasten joukosta, joka seurasi häntä kaikkialle, minne hän meni. Opetuslapsena oleminen ei ole siis sama asia kuin kuuluminen "näihin kahteentoista". Apostolina oleminen ei myöskään ole sama asia kuin kuuluminen "näihin kahteentoista". Kahdentoista opetuslapsen samastaminen apostoleihin on peräisin Luukkaan evankeliumista. 1 Kor.15:7 sana kattaa kaikki muut luettelon ulkopuolelle jääneet. Kyseessä saattavat olla ne Jeesuken seuraajat, 12 opetuslapsen lisäksi, jotka elivät Jeesuksen kanssa ja joille hän ilmestyi (vrt. Apt.1:21-22).

Jokaisella meistä on kaksitoista kykyä tai perustavanlaatuista ideaa ilmennettäväksi, esiin tuotavaksi, ja käytettäväksi Kristuksen ihanteiden saavuttamiseksi. On olemassa lukemattomia muita ideoita, mutta jokainen johtuu jostain yhdestä näistä perustavanlaatuisista ideoista. Jeesuksen kaksitoista opetuslasta olivat: Pietari (usko), Andreas (lujuus), Jaakob Sebedeuksen poika (viisaus eli arvostelukyky), Johannes (rakkaus), Filippus (voima), Bartolomeus (mielikuvitus), Tuomas (ymmärrys), Matteus (tahto), Jaakob (kuri), Simon Kiivailija (innostus), Thaddeus (luopuminen) ja Juudas (elämän säilyttäjä). (Charles Filmore: Metaphysical Dictionary)

Arkki: Kaksi kuuluisinta arkkia lännessä ja Lähi-Idässä ovat Nooan arkki ja Mooseksen arkki. Nooan arkki pelasti fyysisen elämän - Nefeshin eli eläinsielun kabbalistisessa anatomiassa. Mooseksen Liiton arkki palveli lain säilyttäjänä - ihmisen Ruach'in, älyn, ja keinona tuoda alempi luonto tietoisesti ylemmän palvelijaksi. Eräs tärkeä aspekti molemmissa kertomuksissa on, että vaikka määräys rakentaa säiliöt tuli Jumalalta, ihmiset rakensivat ne. Ihmiskunnan pyrkimyksen avulla sen viisaus säilytetään; me olemme pohjimmiltamme vastuussa kehityksestämme. Mystikon päämäärä on kirjoittaa jumalalliset käskyt sydämeensä. Egyptiläiset temppelit pitivät sisällään Jumalan pyhän arkin, joka oli kääritty kallisarvoisiin huntuihin, ja jota papit juhlallisesti kantoivat kulkueissa. Se löytyy jälleen juutalaisten paimentolaisten kunnioituksen kohteena, Liiton arkkina. Juutalaiset pitivät sitä Jumalan maisena kotina. Suorakulmainen puinen arkku oli päällystetty kullalla (symboli kirkastetun Kirkon jumalallisesta luonnosta), siinä oli kansi puhtaasta kullasta, jolle oli asetettu kaksi kullasta taottua kerubia (jotka symboloivat jumalallista rakkautta, jumalallista voimaa). Tämä symboloi oikeudenmukaisuutta, Jahven muuttumatonta periaatetta. Jahven suunnitelman materialisaationa, jonka hän oli kuvitellut mielessään ennen luomisen alkua, arkki symboloi Jumalan ikuista suunnitelmaa, kätkettyä mysteeriä, Kristusta. Tämä Pyhistä Pyhin oli temppelin sydän, joka itse oli Jerusalemin sydämessä, Israelin maan sydämessä, maailman sydämessä.

Arkki on metafora säiliölle, arkulle, laatikolle, tai astialle, joka sisältää valon eli tietoisuuden lähteen jonka kautta kaikki luotiin. Fyysinen todellisuus on arkki eli laatikko. Tietoisuus ilmenee valona laatikon sisällä. Etsiä arkkia on etsiä todellisuuden, luomakunnan luonnetta. Arkki ei koskaan löydy.

Se edustaa alkuperäistä jumaluuden kipinää ihmisen olemuksessa, joka on pyhä asia. Sen kehittymisestä riippuu ihmisen kuolemattomuus. Alkuperäinen kipinä täyttää pyhimmän paikan ruumiin temppelissä ja siitä täytyy huolehtia suurella hartaudella, muuten henkiset voimat hajaantuvat. Ihmiskäden ei sallita koskettaa tätä arkkia. Ihmisajatus ei voi astua pyhään piiriin, joka pidetään verhottuna kaikilta silmiltä. (Charles Filmore: Metaphysical Dictionary)

"Ihmisen aivoissa, polvistuvien kerubien siipien välissä, on armon istuin, ja siellä ihminen puhuu Jumalansa kanssa kuten tabernaakkelin pappi puhui Herran hengelle joka leijui enkelten siipien välissä. Ihminen on jälleen arkki, ja hänessä on kolme prinsiippiä: Isä, Poika ja Pyhä Henki - lain taulut, mannaruukku, ja versonut sauva. Mutta aivan kuten muinaisten israelilaisten tapauksessa, kun he kristallisoituivat, mannaruukku ja versonut sauva poistettiin arkista, ja kaikki mitä oli jäljellä olivat taulut eli lain kirjaimet. Kun yksilö kristallisoituu ja sulkee pois eri sivuvalot mielestään, hän sulkee pois elämänvoiman joka virtasi hänelle. Sulkiessaan muukalaiset ulos, hän sulkee elämänsä, ja kaikki mitä hänellä on jäljellä, ovat lain taulut, aineelliset järkeilyt, joista henki on poissa." - Manly P. Hall

Etiopian ortodoksinen kirkko väittää, että Liiton Arkki on sen hallussa ja sitä säilytetään Siionin Pyhän Marian kirkossa Aksumissa. Tarinan mukaan sen toi Aksumiin kuningas Salomonin ja Saban kuningattaren poika Menelik I. Arkki kuuluu kirkon pyhäinjäännöksiin, eikä sitä saa nähdä kukaan muu kuin sen vartijaksi vihitty munkki. Siitä on kuitenkin tehty jäljennös, jota kannetaan kulkueessa Timkat-juhlallisuuksien aikana.

Arkkienkeli, ylienkeli (etuliite "arkki" tarkoittaa pää- tai johtava), joita Raamatun mukaan on seitsemän (termi "arkkienkeli" ei itseasiassa esiinny juutalaisessa kirjallisuudessa ennen kuin lähes nykyaikana; heprealaiset enkelitermit ovat Irin, vartija, Sar, ruhtinas/arkontti, ja Sharet, palveleva enkeli), mutta määrä ja nimet vaihtelevat uskonnollisesta perinteestä toiseen. Yleisimmin tunnetaan nimeltä Mikael ja Gabriel. Heidät mainitaan Raamatussa Danielin kirjassa (8:16 ja 10:13) ja Mikael lisäksi Johanneksen ilmestyksen jakeessa 12:7. Kolmanneksi arkkienkeliksi nimetään useimmiten Rafael, joka mainitaan deuterokanonisessa Tobitin kirjan jakeessa 12:15. Muiden arkkienkeleiden nimet vaihtelevat, mutta apokryfisen Eenokin kirjan luku 20 mainitsee heidän nimikseen Uriel, Raguel, Sariel ja Remiel. Nimi Panchel esiintyy useissa irlantilaisissa lähteissä, ja se on versio nimestä Phanuel, joka mainitaan yhtenä Herran neljästä enkelistä Eenokin kirjan luvussa 40. Ortodoksisen kirkon itäisessä perinteessä arkkienkeleitä ovat Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, Selaphiel, Jegudiel, Barachiel. Apostoli Johannes näki taivaallisen valtaistuimen edessä seitsemän henkeä, joita hän kutsui seitsemäksi soihduksi, mikä on hyvin vanha tapa kuvata enkelien ykseyttä ja moninaisuutta; on mahdollista erottaa seitsemän erillistä liekkiä, mutta yhtenä palaessaan ne näkyvät yhtenä. Koraani tunnustaa neljä arkkienkeliä, mutta nimeää vain kaksi: Jibril (Gabriel) ja Mikael.

Arkkienkelien sanotaan johtavan kansanryhmien, kansojen, henkisiä kohtailoita pikemmin kuin yksittäisten ihmisten (joka taas on enkelien rooli). Kabbalistisessa taivaan hierarkiassa arkkienkelit ovat olentoja, jotka toteuttavat Jumalan tahdon. Kullakin on rajoituksia, ja liitetään jumaluuden aspektien edustamiin voimiin, joita vuorostaan edustavat Jumalan nimet. Pikemmin kuin toteuttavat Jumalan tahdon itse, ne voivat saavuttaa nämä päämäärät käskemällä hallitsemiaan enkeleitä.

Arkkityypit: Arkkityypit ovat siemenideoita, jotka on kylvetty ihmisen "piirustuksiin". Alkuperäinen malli jonka mukaan samankaltaiset asiat on muotoiltu. On olemassa monenlaisia arkkityyppejä: Jungilaiset tyypit tulevat "tiedostamattomasta" ja ovat biologisia; Freudilaiset arkkityypit ovat myös tiedostamattomia, mutta henkilökohtaisia ja elämänkerrallisia.

Sana "arkkityyppi" oli uusplatonististen filosofien, kuten Plotinuksen, käyttämä termi nimittämään ideoita kaikkien olemassaolevien asioiden malleina, platonilaisen käsitteen mukaisesti. Sveitsiläinen psykiatri Carl Jung itse vertasi arkkityyppejä platonilaisiin ideoihin. Platonin ideat olivat puhtaita mentaalisia muotoja, jotka oli painettu sieluun ennen kuin se syntyi maailmaan. Ne olivat kollektiivisia siinä mielessä, että ne ilmensivät käsitteen perusominaisuuksia pikemmin kuin sen erityisiä erikoisuuksia. Yleisesti puhuen, "äiti" on sama äiti kaikkialla. Kuitenkin saattaa olla joitain pieniä vaihteluita läpi pitkään vakiintuneiden kulttuurien, hallitsevien uskontojen ilmaisemana, ja henkilökohtaiset vaihtelut saattavat olla traumaattisten häiriöiden lähde kun tosielämän äiti epäonnistuu täyttämään arkkityyppisen merkityksensä.

Arkkityypit ovat osa kollektiivista tiedostamatonta. Carl Jung ei alkuaan ollut kovin huolissaan persoonallisesta tiedostamattomasta, koska kollektiivinen tiedostamaton ei liity egon omatuntoon, vaan kuuluu tuntemattoman ja rajoittamattoman alueelle. Uskotaan että sekä persoonalliseen että kollektiiviseen tiedostamattomaan ei voi päästä käsiksi suoralla tavalla, vaan niitä voidaan tutkia epäsuorasti unien tulkinnan, toistuvan käyttäytymisen, psykoterapian ja jopa freudilaisten lipsahdusten avulla.

Metafyysisestä näkökulmasta Äiti-jumalattaren käsite olisi arkkityyppi, ja nimet ja kuvat joiden avulla häntä palvotaan, olisivat arkkityypin kehittyneitä hahmoja. Arkkityypit ovat suurten mytologioiden perusta ja vastaavat jumalia, jumalattaria ja myyttisiä sankareita. Niitä löytyy Tarotin suurten salaisuuksien korteista, niitä voidaan nähdä ja kokea kabbalistisen polkutyöskentelyn ja shamanististen transsien avulla, ja niitä tavataan usein unissa ja heijastetaan tosielämän hahmoihin kriisiaikoina. Eräs jokaisen itsetuntemus-ohjelman päämääristä on saavuttaa ymmärrys erityisestä kanssakäymisestämme niiden kanssa ja mahdollisesti muuttaa tuota vuorovaikutusta lapsellisesta kypsemmälle tasolle.

Vaikka emme voi sanoa että on olemassa ehdottomia ja selviä selityksiä siitä mitä arkkityypit ovat, meidän täytyy hyväksyä että ne toimivat käsitteellisenä tukena ihmispsyyken ja sen henkisen matkan ymmärtämisessä. Samalla tavalla emme voi sanoa, että meillä on täydellinen ymmärrys myyttien eksegeesistä, vaan ymmärrys niiden erilaisista versioista, tavoista kuvioida suhteita ja vuorovaikutuksia fantastisen maailmankaikkeuden sisällä, joka on tavallisen mielen ulottumattomissa. Jung uskoi että myyttien tutkimisen avulla voimme todella ymmärtää arkkityyppisten ilmentymien ja niiden matkojen rikkautta ja logiikkaa.

Armo; Hyvä tahto, palvelus, kyky osoittaa laupeutta. Jumalan elämässämme näkyvälle voimalle annettu nimitys, jumalallinen apu joka annetaan ihmiselle hänen edetessään kohti päämääräänsä. "Jeesukselle, jolle Jumala on antanut kaiken tuomiovallan (ks. Joh.5:22), tuomion toinen nimi on armo" (Henri J.M. Nouwen).

"Armon ja totuuden toi Jeesus Kristus." (Joh.1:17)

"Armosta teidät on pelastettu." (Ef.2:5)

"Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa."           (2 Piet.3:18)

Armo ei ole Jumalan erityistä toimintaa, joka on varattu vain inhimillisiin hätätilanteisiin. Se on kaikkialla läsnäoleva. Jumala vuodattaa aina rakkautta ja armoa. Mitä enemmän rukoilemme, sitä enemmän koemme Jumalan armoa, kunnes viimein tajuamme että me elämme armosta. Loputon syyn ja seurauksen kierto on riittämätön ihmiskunnan potentiaalille. On totta että "mitä kylvät, sitä niität", kuitenkin Jumalan halu ilmentää täydellisesti sinun kauttasi, on niin suuri, ettet koskaan täysin korjaa erheen satoa, ja niität aina enemmän hyvää kuin kylvät. Tämä on armoa. Jumalan armo ulottuu kaikkiin ihmisiin, ei ainoastaan yhteen lahkoon tai tunnustuskuntaan. Kaikki ihmiset, kirkot, ovat tasavertaisesti Jumalan suosiossa, kirjoittaa pastori Christopher Ian Chenoweth, Positive Christianity.org.

Armo on henkinen voima joka emanoituu Logoksesta. Se on auringon valoon verrattava henkinen vaikutus, joka paistaa kaikkialle, mutta jolle kaikki asiat eivät ole yhtälailla vastaanottavia.

"Kun sanotaan, että Kristus kärsi 'ihmisten puolesta', että hänen voimansa korvaa heidän heikkoutensa, hänen puhtautensa heidän syntinsä, hänen viisautensa heidän tietämättömyytensä, lausutaan siinä julki totuus, sillä Kristus tulee niin yhdeksi ihmisten kanssa, että he ovat osallisia hänestä ja hän heistä. Hän ei ole heidän sijaisensa, mutta hän ottaa heidän elämänsä omaansa ja antaa omansa heihin. Sillä noustuaan ykseyden tasolle hän kykenee jakamaan muille saavuttamansa ja antamaan voittamansa kaikille. Seisoen eristyksen tason yläpuolella ja katsellen alas eristykseen vaipuneita sieluja hän voi ulottua jokaiseen, vaikka he eivät voi ulottua toisiinsa. Vesi voi ylhäältä päin laskea moneen putkeen, jotka aukeavat säiliöön, vaikka ovat toisistaan erillään. Siten hänkin voi lähettää elämänsä jokaiseen sieluun. Ainoastaan yksi ehto vaaditaan, jotta Kristus voisi antaa elämänsä nuoremmalle veljelleen: että tuossa eristyneessä elämässä ihmistajunta avautuu jumalalliselle ja ottaa vastaan tarjotun elämän ja vapaasti annetun lahjan. Sillä niin kunnioittaa Jumala sitä henkeä, joka on hän itse ihmisessä, ettei hän tahdo vuodattaa ihmissieluun voimaansa ja elämäänsä, jollei sielu halua ottaa sitä vastaan. Alemman luonnon täytyy avautua vastaanottamaan, kuten ylempi on valmis antamaan. Tämä on Kristuksen ja ihmisen välinen side, tätä kirkot sanovat 'jumalallisen armon' vuodatukseksi, tätä tarkoittaa 'usko', jota välttämättä tarvitaan armon toteuttamiseksi." Annie Besant: Kristinuskon salainen puoli. Teosofinen seura ry 1949.

"Juuri teologit ovat eniten sotkeneet kysymystä armosta. He esittävät sen mielivaltaisena ja käsittämättömänä jumaluuden ilmennyksenä, jonka tietyt ihmiset saavat ja toiset eivät. Heillä ei ole aavistustakaan miksi se toimii tällä tavoin. Sillä ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa, niin se vain on. No onpa epäreilua! Kysymys armosta on itseasiassa helppo ymmärtää, jos aloitamme hyvin yksinkertaisella esimerkillä. Taloasi ollaan rakentamassa, mutta kun seinät on saatu pystyyn, tajuat ettei sinulla ole rahaa jatkaa. Joten menet pankkiin, ja jos pankki näkee että sinulla on hiukan pääomaa, se suostuu lainaamaan sinulle tietyn summan. Antaako pankki luottoa kenelle tahansa? Ei, mutta jos sinulla on jo pääomaa - pala maata tai tiettyä omaisuutta - se on valmis hyvittämään erotuksen. Samalla tavalla armoa ei jaeta kaikille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat jo valmistautuneet, jotka rakentavat jotain ja joilla on hieman pääomaa. Se sanoo: 'Tämä ihminen työskentelee, hän rukoilee, hän meditoi; hän rakentaa temppeliään, joten annan hänelle riittävästi työn viimeistelyyn.' Armo on silloin jotain enemmän kuin oikeudenmukaisuus, ja kuitenkin se noudattaa tiettyä oikeudenmukaisuutta." Omraam Mikhael Aivanhov

Ks. myös: Christus Mysticus blogi: John van Auken: Karma ja Armo, sekä Pastori John W. Adams: Karma vai Armo - valinta on sinun!

AUM; eli OM. Ks. ISÄ MEIDÄN/AAMEN.

Aura: Näkymätön valon emanaatio, ei-fyysinen energiakenttä elävien olentojen ympärillä, jonka usein ajatellaan heijastavan henkilön persoonallisuutta. Tämä energia on elämänvoiman ilmentymä kaikissa elävissä olennoissa. Tämän on sädekehän alkuperä, jonka taiteilijat kuvaavat pyhien pään ympärillä. Selvänäkijät näkevät auran värillisenä munanmuotoisena valona, joka ympäröi fyysistä ruumista. Nämä värit voivat paljastaa mielenkiintoista tietoa henkilöstä.

Autuas, kr. makarios, ilmaisee olemassaolevaa onnen ja autuuden tilaa, toisin sanoen hengellisyyden laatua, joka on jo olemassa. Se ei merkitse inhimillistä onnellisuutta. Autuaalla tarkoitetaan Raamatussa Jumalan siunaamaa ja hänen hyväksymäänsä ihmistä.


©2017 Magdaleena - suntuubi.com