Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kala: Kreikaksi ichthys, on yleisimmin kristinuskoon liitetty symboli, eikä se ole ainoastaan kuva-arvoitus, joka kätkee uskon lauseen, vaan kristinuskon aikakausi on sattunut yhteen kalojen ajan kanssa; joidenkin astrologien mukaan Jeesus Kristus edustaa kalojen ajan - joka antaa nyt tietä Vesimiehen ajalle - keskushahmoa. Kalan alkuperä henkisenä symbolina kuitenkin edeltää kristinuskoa, ja hindujumaluus Vishnun ensimmäinen avataara oli suuri kala Matsya.

Ichthys on eräs Jeesuksen Kristuksen mystisistä symboleista ja titteleistä; se on akronyymi, joka juontuu kreikankielisestä lauseesta - "Ἰησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ" (Iesous Christos Theou Huios Soter) - joka käännettynä kuuluu: "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja."

Ichthys-kala on eräs ensimmäisiä ellei ensimmäinen kristillinen uskontunnustus. Kalan käyttäjä sanoo: "Minä uskon että Jeesus Kristus, ihminen, oli todellakin Jumalan Poika ja myös minun Vapahtajani."

Kala symboloi kastetta; varhaiset kristityt laskivat kastemaljan veden armon Kristuksen näkymättömän läsnäolon ansioksi, ja tekivät kalasta, joka elää vedessä, tämän sakramentin symbolin. He käyttivät sitä myös monumenteissa symbolina Vapahtajasta, joka tarjoaa ruokaa opetuslapsilleen. Kaloilla on suuri rooli evankeliumeissa. Esim.

  • Mark.1:17: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia."
  • Matt.12:40: "Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
  • Matt.14:17: "Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat."
  • Luuk.5:6: "Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät."
  • Luuk.24:42: "He antoivat hänelle palan paistettua kalaa..."
  • Joh.21:6: "Jeesus sanoi: 'Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.' He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös."
  • 1 Kor.15:39: "Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa. "

Kristinuskon seuraajia kutsuttiin nimellä Pisciculi; tämän latinan sanan juuri on "kala". Sakramentaalisen kalan symboli viinin ja leipäkorin kanssa edustaa Eukaristiaa ja viimeistä ehtoollista kristillisessä taiteessa. Symboli oli yksinkertainen piirtää ja sitä käytettiin usein kristittyjen keskuudessa eräänlaisena salasanana Rooman valtiovallan vainojen aikana. Jos kaksi vierasta kohtasivat ja olivat epävarmoja oliko toinen kristitty, toinen piirsi kaaren maahan ). Jos toinen oli kristitty, hän täydensi symbolin vastakkaisella kaarella (), muodostaen kalan ääriviivat. Muita samankaltaisia tarinoita on että kalan kuvaa seinillä käytettiin viittaamaan suuntaa vierailijoita varten salaisiin palvontapaikkoihin, ja että jos kalamerkki kuvattiin talon ulkopuolella, pakanallinen merkitys oli hautajaisjuhlat ja kristillinen merkitys että Herran ateriaa vietettäisiin tuona yönä. Jotkut tutkijat kyseenalaistavat käytettiinkö merkkiä todella salaiseen viestintään.

Karitsa: Karitsaa on käytetty edustamaan inkarnoitunutta Kristusta lempeimmässä ilmentymässään. Se edustaa ihmisyyden hyveitä; viattomuutta, luottamusta ja nöyryyttä. Lause, "nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan" (Ps.37:11)viittaa siihen että karitsan hyveitä vaaditaan iankaikkisen elämän saavuttamiseksi suuremmassa valtakunnassa. Karitsa on myös korkeimmin kehittynyt ilmaisu oinaasta, oinaan eläinradan merkistä, joka oli juuri päättämässä vaikutuskauttaan ihmiskunnan kehityksessä kun Jeesus syntyi; symbolisesti, oinas synnyttää karitsan viimeisenä lahjanaan ihmiskunnalle. Lopuksi, karitsa annettiin usein uhrilahjana Jahvelle. Jeesuksen ymmärrettiin uhraavan itsensä uhrina koko ihmiskunnan puolesta.

Ks. myös blogi Christus Mysticus: James H. Hindes - Raamatullinen kuvakieli.

Karma: Sanskriittia, kirjaimellisesti "teko"; juontuu sanasta kri, "tehdä". Kulttuurista riippuen karman käsitteellä on useita eri tulkintoja. Kun jotkut koulukunnat käyttävät termiä merkitsemään eräänlaista takaisinmaksua hyvistä ja huonoista teoistamme, toiset (eritoten buddhalaiset oppineet) pitävät kiinni siitä että karma ei koskaan tarkoita hyvän tai huonon teon vaikutusta, vaan tekoa itseään. Tämä alkuteko, he väittävät, saa liikkeelle tapahtumien ketjun joka johtaa joko hyviin tai huonoihin tilanteisiin, riippuen alkuperäisen teon luonteesta. Esim. Alan W Watts kirjassaan Zen selittää sanan merkitsevän: 

"Suhteistettu toiminta", nimittäin toiminta, jonka aiheuttaa vaikutin ja joka pyrkii tulokseen - sen tyyppinen toiminta, joka aina vaatii lisätoimintaa. Ihminen osallistuu karmaan kun hän puuttuu maailman menoon tavalla, joka pakottaa hänet jatkamaan puuttumistaan, kun ongelman ratkaisu luo yhä enemmän ratkaistavia ongelmia, kun yhden asian hallinta luo tarpeen hallita useita muita.

Jotkut uskovat että karma toteutuu ainoastaan tässä elämässä, jotkut uskovat että karmaa on yli monien inkarnaatioiden, jotkut uskovat että kumpikin on totta.  Esim. Edgar Cayce opetti että tekojemme seuraukset tässä elämässä eivät ole karmaa, vaan yksinkertaisesti syy ja seuraus. Hän sanoi että karma on aina se mitä tuomme tähän elämään menneen elämän seurauksina.

Syyn ja seurauksen laki, "hyvityksen laki". Se on samankaltainen kuin kristillinen "kultainen sääntö". Kultainen sääntö on lausunto karmasta. Jos katsot syvemmälle, se koskee armoa. Karma antaa takaisin täsmälleen mitä ansaitset, mutta ei Jumala. Hän antaa katsomatta hyvään ja pahaan, ja se on armon merkki. Kultainen sääntö osoittautuu käskyksi elää armosta pikemmin kuin siitä mitä luulet muiden ihmisten ansaitsevan. Mm. Deepak Chopra: The Third Jesus. Rider 2009.

Ihminen elää kahdessa maailmassa, syyn maailmassa (sisäisessä) ja seurauksen maailmassa (ulkoisessa). "Kun sisäistä tilannetta ei tehdä tietoiseksi, se ilmenee ulkoisesti kohtalona". - Tri Carl Jung

"Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Gal.6:7

"Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan." Ilm.13:10

Jeesukselta puuttui sana karma, mutta läpi neljän evankeliumin meille kerrotaan, että jokaisella teolla on seurauksensa, joko täällä tai taivaassa. Hänen versionsa karmasta voidaan tiivistää seuraavasti: Jokainen teko johtaa seuraukseen. Hyvillä teoilla on hyvät seuraukset, pahoilla teoilla pahat seuraukset. Jokainen teko nähdään ja punnitaan. Mitään ei voi kätkeä tai pitää salassa. Jos tekosi ovat hyvät, kasvat henkisesti. Kasvaessasi ajatuksesi ja halusi ilmenevät aineellisessa maailmassa. Karma toimii nopeammin ja tietoisemmin. Jumalan aikomus on saada tekosi kääntymään parhain päin. Hänen lopullinen huolensa on tuoda sinut valtakuntaan, missä sielu vapautetaan karman laista. Deepak Chopra

Itämaissa on karma-sanalla jokseenkin sama kaiku kuin länsimaissa synti-sanalla. Mutta kummankin sanan alkuperäinen merkitys on toinen. Karma on yksinkertaisesti "toimintaa" ja synti ("hamartia") on "osaamattomuutta", "harhaan ampumista". "Karman luominen on synnin tekemistä" merkitsee siis toisin sanoen: "kaikki toiminta on erehtyväistä". Jos ihminen tekisi vain sen, minkä hän aivan varmasti tietää oikeaksi, niin hän olisi kone, esi-isiensä tyhjänarvoinen kopio. [...] Ehdotonta pahaa hän voi vielä vähemmän tehdä kuin ehdotonta hyvää. Hän kokeilee ja kokeissaan aina ensin epäonnistuu, ja heti kun hän on oppinut hyvin suorittamaan jonkun kokeen, ryhtyy hän jo uuteen ja niin aina eteenpäin. V.H.V. Tietäjässä 1/1914

Synti luo karmaa, ja teet syntiä kun teet jotain jonka TIEDÄT olevan pahaa/väärin; joten kannibaali joka elää kannibaaliheimossa, ei luo karmaa kannibalismin takia, ei ennen kuin kristityt papit tulevat ja kertovat hänelle kymmenestä käskystä, että sinun ei pidä tappaa. Tämä on myös eräs syy miksi lapset eivät luo karmaa. Muista, karma auttaa meitä kasvamaan, se on muistimme elämästä elämään. Ruusuristiläinen sanoi kerran: "Olemme tällä maapallolla tehdäksemme syntiä, joten tee syntiä, kunnes olet väsynyt siihen, sitten lopeta - älä jatka sitä tavan vuoksi." Tai toisin sanoen: on OK langeta, mutta ei pysyä alhaalla. Ne, jotka eivät elä koska pelkäävät tekevänsä syntiä, eivät opi. He eivät luo välttämätöntä tasapainoa kaaoksen ja järjestyksen, tunteiden ja ajattelun välille, joka antaa rakkautta, viisautta ja tahtoa. (The Tree of Life)

"Buddha syntyi maahan, jossa rappeutunut papisto oli viekkaasti saanut ihmisjoukot uskomaan, että kaikki synnit voitiin sovittaa ja niiden tämän hetkiset tai tulevat vaikutukset karmaan kiertää jollain maksullisella rituaalilla, uhrilla tai taikuudella. Hän yritti nostaa kansansa moraalista tasoa kieltämällä syntien anteeksiannon ja vahvistamalla karman lain ankaran hallinnon, näkymättömän oikeuden jyrkän muuttumattomuuden. Jeesus puolestaan syntyi maahan, jossa uskonto julisti jyrkästi "silmä silmästä, hammas hampaasta". Hänkin yritti nostaa kansansa moraalista tasoa. Koska hän oli yhtä viisas kuin Buddha, hän painotti tässä tilanteessa syntien anteeksiantoa ja Jumalan armahdusta. "Hyvityksen laki tuo kullekin ihmiselle sen, mitä hän on ansainnut, eikä mikään ulkoinen uskonnollinen tapa voi muuttaa sen toimintaa", on itseasiassa suuren osan buddhalaista opetusta ydin. "Totta", Jeesus olisi ehkä todennut, "mutta on myös rakkauden laki, Jumalan rakkauden niitä kohtaan, joilla on uskoa kutsua sitä ja tahtoa noudattaa sitä". Molemmat profeetat olivat oikeassa, kun ottaa huomioon ne erilaiset ryhmät, joille he puhuivat, ja kumpikin heistä antoi juuri sitä apua, mitä kyseinen ryhmä tarvitsi. Älköön kukaan väittäkö, ettei jumaluudella ole hyvettä, joka ihmiskunnalla on. Korkeamman minän vastaus egon katumukseen on varma, ja tämä vastaus voi yltää täyteen syntien anteeksiantoon asti." Paul Brunton: Meditaatio ja karma. Karisto Oy 1999.

Jeesus tuli tuomaan täyden tietoisuuden yltäkylläisestä elämästä, täydellisestä anteeksiannosta, lunastuksesta kaikesta synnistä, voitosta kuoleman ja haudan yli, siten vapauttaen ihmisen kaikesta tarpeesta uudelleen ruumiillistumiseen ja kaikesta karman orjuudesta. Charles Fillmore: Metaphysical Dictionary

Max Heindel kirjoittaa: Molemmat näistä laeista (syy ja seuraus, syntien anteeksiantaminen) ovat tärkeässä toiminnassa ihmiskunnan kehityksessä, ja on olemassa hyviä syitä miksi varhaisemmilla itämaisilla uskonnoilla on vain yksi osa täydellisestä opetuksesta, joka löytyy vain kristinuskosta... Harras henkilö ymmärtää joka päivä vikansa ja epäonnistumisensa; hän tutkii tämän elämän tapahtumia päivittäin ja rukoilee hartaasta sydämestä anteeksiantamusta tekemistään synneistä. Silloin kuvat, jotka ovat tallentuneet laiminlyömisten ja tekemisten synneistä, haalistuvat, ja ne pyyhitään pois hänen elämän kirjastaan päivästä päivään. Sillä ei ole Jumalan eikä luonnon tarkoitus "päästä tasoihin", kuten näyttäisi syy-seuraus-suhteen lain alla, joka määrää täsmällisen rangaistuksen jokaisesta rikkomuksesta, yhtä hyvin kuin palkinnon tai hyvityksen jokaisesta hyvästä teosta. Jumalan tarkoitus on että meidän pitäisi oppia kokemuksesta täällä tekemään oikeudenmukaisesti ja hyvin. Kun olemme ymmärtäneet että olemme tehneet väärin ja päätämme tehdä paremmin, olemme oppineet läksyn eikä ole tarvetta rangaista meitä. Siten syntien anteeksiantamisen oppi on todellinen tosiasia luonnossa. Jos kadumme, rukoilemme ja uudistumme, synnit joita olemme katuneet, joiden puolesta olemme rukoilleet ja joista uudistuneet, annetaan anteeksi ja pyyhitään pois elämän kirjastamme. Muussa tapauksessa niitä vastaavat tuskat juurivat ne kiirastulessa kuoleman jälkeen. Siten oppi karmasta eli syystä ja seurauksesta kuten sitä idässä opetetaan, ei täysin kohtaa inhimillisiä tarpeita, mutta kristillinen opetus joka sisältää sekä syy-seuraus-suhteen lain että opin syntien anteeksiantamisesta, antaa täydellisemmän opetuksen koskien Suurten Johtajien käyttämää metodia meidän kasvattamiseksemme.

Ks. myös sana "Armo", sekä "jälleensyntyminen";

ja kategoria ISÄ MEIDÄN/"Anna meille meidän velkamme anteeksi..."

sekä Resurget Sol Fugiens blogi: Ihmisen Minä ja Karma

Paul Brunton karmasta

Katarismi: Ks. blogi Christus Mysticus!

Katolinen; ilmaisua katolinen, katholikos (tässä ei ole puhe ilmaisusta roomalaiskatolinen), ryhdyttiin kristikunnassa käyttämään jo 100-luvulla. Sana tarkoittaa universaalia eli yleismaailmallista. Huom: kirkko on katolinen, mutta henkilö on katolilainen.

Kelttiläinen risti: Kelttiläinen risti tai aurinko- eli ylösnousemusristi hohtaa pääsiäisen valoa.  Risti jossa on ympyrä vaakasuoran ja pystysuoran haaran leikkauspisteen ympärillä. Legendan mukaan pyhä Patrick loi ensimmäisen kelttiristin 400-luvulla piirtämällä ympyrän eli auringon ristin päälle: näin hän yhdisti kristinuskon ja pakanallisten kelttiheimojen symboliikan. Sen voi nähdä myös yksinkertaistettuna muotona ruususta ja rististä (ks. "Ruusu-Risti"). Syklinen ja lineaarinen käsitys luonnosta yhdistettynä.

Esimerkkejä kelttiläisestä rististä löytyy kuitenkin niin kaukaan kuin 5000 eKr. Alkuperä ei ole selvä, mutta sen tunnettiin olevan varhainen gallialaisen auringonjumala Taraniksen symboli. Sen jälkeen kun kelttien kansa kääntyi kristinuskoon, siitä tuli kelttiläisen kristillisen kirkon tunnus; aurinkorististä tuli kelttiläinen risti, yhdistäen Kristuksen auringon loistavaan ja kosmiseen voimaan. Se on kokonaisuuden symboli - neljä ilmansuuntaa, neljä vuodenaikaa; se puhuu luomakunnan kokonaisuudesta, kaiken elämän arvokkuudesta. Me olemme kokonaisuuden osa.

Kerettiläinen, engl. heretic, lat. haereticus, tarkoittaa "valintaa". Se tarkoitti siis alun alkaen ihmisiä, jotka olivat "valinneet" toisen tien - he olivat valinnan vapauden kannattajia! Keskiajalla nk. "sodomia" ja kerettiläisyys kietoutuivat yhteen. Monissa kielissä käsitteet liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että niitä käytettiin synonyymeina. Kirkko syytti sodomiasta kataareja, jotka eivät antaneet perhe-elämälle paljon arvoa. Myös temppeliherroja syytettiin niin uskosta luopumisesta kuin erilaisista sodomian muodoista - että he olivat palvoneet kissaa tai osallistuneet homoseksuaalisiin orgioihin (kissan palvonta viittaa paholaisen palvontaan). Vuonna 1231 paavi Gregorius IX kirjoitti bullan, jossa kehotti hyökkäykseen kissoja rakastavia ja luonnottomalla tavalla tyydytyksensä saavia kerettiläisiä vastaan. 

Khi-ro, Kristusmonogrammi; muodostuu kahdesta päällekkäisestä kreikan kirjaimesta, X (khi) ja P (ro), jotka ovat kaksi ensimmäistä kirjainta kreikan sanassa "Christos" eli Kristus. Tunnus voidaan nähdä ensimmäisenä kristillisenä ristinä. Esikristillisenä symbolina se merkitsi hyvää onnea. Tärkeä kristillinen symboli siitä tuli, kun keisari Konstantinus omaksui sen; kirkkohistorioitsija Eusebiuksen mukaan hän näki sen unessa taistelun aattona, sanojen "tässä merkissä olet voittava" kera. Taistelu voitettiin ja Konstantinus laillisti kristinuskon. Tarina on hyvin epätodennäköinen, sillä Konstantinuksen kääntymys tapahtui vasta hänen kuolinvuoteellaan, jos silloinkaan. Symboli oli kuitenkin keisarin armeijan standaari. Sitä kutsutaan sen tähden joskus Labarumiksi, kuten myös Konstantinuksen ristiksi. Symboli on yleinen katakombeissa. Merkki yhdistetään usein kreikan kirjaimiin alfa ja omega viittaamaan Kristukseen alkuna ja loppuna varhaiskristillisessä käytössä. Se on eräs useimmin löydettyjä symboleita varhaiskristillisissä sormuksissa.

Ennen kuin Khi-rosta tuli Kristuksen monogrammi, se oli Kronoksen, ajan jumalan, monogrammi, jonka nimi myös alkaa khi-rolla, ja useiden aurinkojumaluuksien tunnus. Khi-ro on myös alkuna traditiolle korvata engl. "Christ" sanassa "Christmas", "X":llä.

Ks. myös "Alfa ja Omega".

Ki.  Japanilainen muoto kiinalaisesta sanasta Qi tai Chi.  Elämänvoima, johon usein viitataan energiana.  Tämä energia koostuu staattisesta sähköstä, infraäänestä, infrapunaisesta säteilystä ja magneettisista kentistä. Ki on monimutkainen energiamuoto, joka ilmentää itsensä elinvoimassasi, hengessäsi ja elämässäsi. Termiä käytetään yleisesti akupunktiossa viittaamaan energiavirtaukseen meridiaaneissa. Verrattavissa hindujen käsitteeseen Prana, sanskritiksi ”henkäys”, viittaten universaaliin energiaan joka virtaa läpi kehon ei-fyysisten kanavien verkoston, jotka tunnetaan nadeina, ja joiden kolme tunnetuinta ovat Ida, Pingala ja Sushumna. Erilaiset hengitystavat jotka tunnetaan nimellä pranayama, voivat lisätä ja suunnata tätä energiaa, johtaen yksinkertaistukseen että prana ja ilma ovat sama tai että pranaa on ilmassa. Universaali elämänvoima joka virtaa kautta maailmankaikkeuden, ja paikallisesti emanoituu auringosta elinvoimana jota imemme ilmasta hengittäessämme ja ruoassa jota syömme.

Ks. myös Rukouksesta/Reiki.

Kirkko: Kreikan termistä "kyriakon (doma)", tarkoittaen "Herran (huone)"; kreikan juurisanasta "Kyrios", "Herra". Uudessa testamentissa käytetään kreikan sanaa "ekklesia" - kutsua kokoon yleinen kokous, etenkin uskonnollinen seurakunta ja kokoontuminen, kokonainen uskovien ryhmä.

Varhainen kristillinen "ekklesia" oli malliltaan hyvin samankaltainen kuin juutalaiset synagogat [ks. "synagoga"]. Kristillisen yhteisön kokoontumiset jotka toimitettiin yksityisissä kodeissa, muodostuivat enimmäkseen kääntyneistä juutalaisista varhaisimpina kristillisinä aikoina. Heille oli luonnollista käyttää jo vakiintunutta synagoga-kokoontumisten konseptia, asettaen Eukaristian ja kristilliset rukoukset vanhojen juutalaisten seremonioiden sijalle.

Hermas ajatteli että "kirkko kokoaa jäsenensä koko maailmasta, muodostaen heistä yhden ruumiin ymmärryksen, mielen, uskon ja rakkauden ykseydessä". Justinos puhuu kaikista niistä jotka uskovat Kristukseen "yhdistyneinä yhdeksi sieluksi, yhdeksi synagogaksi, yhdeksi kirkoksi". Kirkkoa pidetään uutena aitona Israelina, joka on perinyt lupaukset jotka Jumala antoi vanhalle. Ignatios opettaa, että kirkko on sekä lihaa että henkeä, sen ykseyden ollessa molempien yhteys. Se on pyhä yhteisö, jonka sisällä jumalallinen henki elää ja toimii: "rakkauden yhteisö". Klemens uskoi että kirkko oli luotu ennen aurinkoa ja kuuta, henkisenä ja ikuisena, ilmeten näinä myöhempinä aikoina lihassa meidän pelastukseksemme. Maallinen kirkko on kopio taivaallisesta kirkosta, joka on täydellinen mystinen Kristuksen ruumis; taivaallista kirkkoa kutsutaan näkymättömäksi kirkoksi.

Jakob Böhmen mukaan "todellinen Kristuksen Kirkko" tarkoittaa ihmiskunnan henkistä ja jumalallista aspektia kokonaisuutena, ja mihin tahansa kirkkokuntaan - "kristilliseen" tai "ei-kristilliseen" - henkilö saattaa kuulua ulkonaisesti, jos hän on löytänyt Kristuksen todellisen valon eli Jumalallisen Viisauden itsessään, silloin hän on todellisen Kristuksen Kirkon jäsen, sisäpiirin jäsen, "vihitty" ja "adepti"; mutta jos hän ei ole löytänyt Kristusta itsessään, silloin kaikki hänen tittelinsä ja teeskentelynsä ovat arvottomia ja naurettavia.

"Jos ekklesia, kirkko, on Kristuksen ruumis ja meistä tulee osa tätä ekklesiaa, silloin meistä tulee osa Kristuksen ruumista ja me jaamme hänen tietoisuutensa. Se on järkyttävä asia pohdittavaksi, koska silloin voimme alkaa ihmetellä kuinka parhaiten vastata elämään jos jaamme sellaisen tietoisuuden ja ruumiin." - Kristina Kaine

Ks. myös blogi Resurget Sol Fugiens: Kristinusko ja kirkko.

Kollektiivinen tiedostamaton. Psykologi Carl Jungin ja hänen seuraajiensa kirjoituksissa syvin tiedostamattoman kerros, joka sisältää aineistoa joka ei liity yksilöön vaan koko ihmiskuntaan. Tärkeimmät läsnäolijat kollektiivisessa tiedostamattomassa ovat arkkityypit. Jungilaisen teorian mukaan nämä ovat heijastumia perusvaistoista, ja myös malleja joihin jumalat ja muut myyttiset olennot perustuvat. Yhteyden ottaminen kollektiivisen tiedostamattoman arkkityyppisiin malleihin tietoisella ja tasapainoisella tavalla on tärkeä osa yksilön prosessia, jungilaisen psykologisen työskentelyn päämäärä. Persoonallisen tietoisuuden toiminta, joka rakentaa sillan kollektiivisiin rodullisiin, kulttuurillisiin, myyttisiin, jopa planetaarisiin muistoihin ja universaalin tietoisuuden arkkityyppien maailmaan, tehden ne tavoitettaviksi psyykelle pääasiassa alitajuisen mielen avulla.

Ks. myös "Arkkityypit".

Kristus: Kreikan kielen sanasta Christos, joka merkitsee yksinkertaisesti "Voideltu"; heprean vastine on Mashiach eli Messias; Sanskritin vastine on Avataara. Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi vaan pikemminkin arvonimi tai virka; siksi sen yleinen käänteinen käyttö - Kristus Jeesus, tarkoittaen Voideltu Jeesus. Jeesuksen seuraajat tulivat tunnetuksi kristittyinä, koska he uskoivat että Jeesus oli Kristus eli VT:ssa profetoitu Messias.

Filippuksen evankeliumista löytyy selitys:

"Jeesus" on salainen nimi, kun taas "Kristus" on paljastettu nimi. Siksi sanaa "Jeesus" ei ole missään kielessä, vaan se on hänen kutsumanimensä. Hänen toinen nimensä Kristus on syyriaksi "Messias", kreikaksi "Kristus", ja kaikissa muissa kielissä on varmasti oma sana tälle nimelle.

Jakob Böhme sanoo:

Tavu Je merkitsee alennusta (jumalallisen olennon astumista inhimilliseen ilmennykseen) ja tavu Sus sielun viemistä kolmiyhteyteen taivaitten yläpuolelle, niinkuin tämä tavu tunkee kaiken läpi. Tavu Kris (Kristus-sanassa) voittaa kuoleman, se merkitsee kuolemaa (katoavaisen) ja mahtavaa taistelua; mutta tavu Tus merkitsee voimakasta valtaa ja kuoleman vallasta pääsyä (korkeamman) ja enkeli-ihmisen pysymistä Jumalassa. Von den Drei Prinzipien

Kuka on Jeesus? Hänellä ei ole nimeä. Mestari Eckart

Tämä termi "Kristus" ilmaisee myös Jumalan universaalia älyä joka on läsnä luomakunnassa (ja johon joskus viitataan Kosmisena Kristuksena).  Mystisesti meillä kaikilla on jumalallinen sisäinen ydin (jota joskus kutsutaan ”immanentiksi Kristukseksi”) jota voimme ilmentää.

Kristusvoima on sentähden elävöittävä voima kaiken elämän ja kehityksen takana – fyysisen, mentaalisen, psyykkisen, henkisen. Luonnossa se on sammuttamaton halu kohti täydellisyyttä, joka sopeuttaa organismin ympäristöönsä. Ihmisten keskuudessa se on jumalallinen halu kohti yhdistymistä Jumalaan; pyrkimys ”tuoda jumalallinen heidän sisimmässään harmoniaan jumalallisen kanssa maailmankaikkeudessa”, kuten mystinen filosofi Plotinus sen ilmaisee. Gems of Mysticism; Dr. And Mrs. F. Homer Curtiss

Todellisuudessa Kristus jota kristikunta palvoo tänä päivänä, ei ole evankeliumien kuvaama historiallinen persoonallisuus, vaan Paavalin kirjeiden esittämä mystinen Kristus. Suuri eroavuus kahden kuvauksen välillä on ollut ongelma Raamatun tutkijoille ja aiheuttanut sellaisen hämmennyksen ajattelevien opiskelijoiden mielissä, että moni luopuneena järkevän ratkaisun toivosta, joka tyydyttäisi sekä heidän järkensä että sydämensä henkisen ruoan nälän, kääntyvät pois sellaisista aineellisten käsitteiden kivistä joita heille tarjotaan leipänä. Vaikeus nousee epäonnistumisesta tehdä ero mystisen Kristus-prinsiipin – ”Jumala...valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus...opitaan tuntemaan...” (2 Kor.4:6) - ja opettaja Jeesuksen persoonallisuuden välillä, joka ilmensi tämän voiman yksilöintiä häikäisevässä määrin. Tämä erotus tehdään niin selvästi läpi Uuden testamentin, että ainoastaan Mysteerejä koskevan tiedon rappio ja harjaannuksen puute esoteerisessa filosofiassa vaatimuksena papinvirkaan voivat olla selityksenä sen kertakaikkiselle sivuuttamiselle ja kaikelle mitä siitä seuraa. The Mystic Life; Harrietta Augusta Curtiss ja F. Homer Curtiss. 1934.

Ks. myös kategoria "Jeesus Kristus".

Sekä Pekka Ervast: Jeesus vs. Kristus

Krusifiksi: Krusifiksi itsessään on kidutusväline, mutta kristillisessä yhteydessään se symboloi Jumalan Rakkautta ja Armoa Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Monet miljoonat ovat kuolleet sodissa tämän symbolin väärinesittämisen kautta. Tänä päivänä se on alennettu muotikoruksi, jota usein käytetään ilman minkäänlaista Jumalan kunnioitusta. Vaikka risti oli tuttu varhaisille kristityille, krusifiksi ilmestyi käyttöön vasta 400-luvulla. Varhaiset kuvaukset Jeesuksesta esittivät hänet yleensä paimenena kantamassa lammasta. Varhaisimmissa ristiinnaulitun kuvissa Kristus esitetään voittoisana kädet ojennettuina ja silmät auki; yleinen tulkinta on, että tämä esittää Kristuksen ylösnousemusta. Vaihtoehtoinen näkemys on, että varhaiset taiteilijat ja käsityöläiset olivat epävarmoja kuinka kuvata Kristusta ristillä ja sen tähden esittivät hänet vielä elävänä. 800-luvulta alkaen Kristus alettiin kuvata kuolleena, silmät suljettuina, kuva joka vahvisti Kristuksen ihmisyyttä.

Itä ja länsi kehittivät tätä kuvaa kahteen eri suuntaan. Länsi korosti yhä enemmän Kristuksen inhimillistä kärsimystä. Itä kehitti kuvan joka esitti Kristusta Jumalan inkarnaationa. Idän kirkko vakiinnutti määrätyn ikonografian, jossa jokainen kohtauksen elementti edustaa teologista näkemystä ja jolla on taipumus vaihdella vain pienessä määrin. Koska tämä näkemys on Kristuksen deifikaatiota, hänen ruumiinsa näyttäytyy ilman suurta kärsimystä. Ortodoksit eivät myöskään käyttäneet kolmiulotteista taidetta, jonka he liittivät epäjumalanpalvontaan. Lännessä katolinen traditio omaksui laajan vaihtelun muotoja Kristuksesta ristillä. Jotkut kuvat heijastelivat suurempaa realismin korostusta, yhtä hyvin kuin kasvanutta antaumusta ristiinnaulitulle Kristukselle. Protestantit - poikkeuksena luterilaiset - käsittelivät krusifiksia katolisena symbolina ja joko eivät käyttäneet ristiä tai krusifiksia, tai käyttivät vain paljasta ristiä.

Alkuperäisen ristiinnaulitsemisvälineen muoto on spekulaation asia; joskus roomalaiset teloittivat ihmisiä Tau-ristillä, joskus roomalaisella (latinalaisella) ristillä, ja joskus yksinkertaisella paalulla. Evankeliumit kirjoitettiin alunperin kreikaksi ja ne toteavat että Jeesuksen risti oli "stauros". Kreikkalainen sana merkitsee yleensä pystysuuntaista paalua ilman poikkipuuta.

Kristillinen maailma palvoo krusifiksia, s.o. kuvaa joka ilmaisee paradoksin Kaikkivaltiaasta Jumalasta heikentyneenä äärimmäisen voimattomuuden tilaan. Ja juuri tässä paradoksissa näemme korkeimman jumalallisen ilmestyksen koko ihmiskunnan historiassa. Siinä näkyy kaikkein täydellisin Rakkauden Jumalan ilmestys. Nikean uskontunnustus sanoo: "meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin" - Iankaikkisen Isän ainut Poika naulittiin ristille meidän tähtemme...mutta ei jokainen ihminen, joka huomaa olevansa vastatusten krusifiksia, ole niin jumalallisesti liikutettu. On niitä jotka reagoivat päinvastaisella tavalla. Niin oli Golgatan aikaan, niin on myös tänään. Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" Matt.27:39-40

Risti jolle on naulittu kuolevan henkilön kuva, on uudistumisen ja vihkimyksen symboli. Se muistuttaa todellista Kristuksen seuraajaa siitä että hänen täytyy kulkea mystisen kuoleman kautta ja tulla uudistetuksi hengessä ennen kuin hän voi astua iankaikkisen elämän kirkkauteen. Risti edustaa maallista elämää, ja orjantappurakruunu sielun kärsimyksiä elementaarisessa ruumiissa, mutta myös hengen voittoa yli pimeyden elementtien. Ruumis on alaston viitaten siihen, että kuolemattomuuden kandidaatin täytyy luopua kaikista haluista maallisiin asioihin. Hahmo on naulattu ristille, joka symboloi itsetahtoisuuden kuolemaa ja antautumista, ja että sen ei pitäisi yrittää suorittaa mitään omin voimin, vaan pelkästään palvella välikappaleena missä jumalallinen tahto toteutetaan.

Ks. myös "Risti".

Käärme: Käärmesymboleita esiintyy kaikissa vanhoissa kulttuureissa, mutta vaihtelevin merkityksin. Käärme on pahamaineisin olento länsimaisessa mytologiassa. Käärme Edenin puutarhassa symboloi vaarallista tietoa (seksuaalisuuden löytämistä). Ja kehittyen tästä, käärmeestä on tullut fallinen, seksuaalinen symboli. Käärme on viettelijä-käärme, joka on vaarallisten ja vahingollisten voimien kantaja, ja jonka ase on Eevan viettelevissä voimissa (anima).

"Meille kerrotaan Genesiksessä, että käärme oli viekkaampi kuin mikään toinen villieläin. Se oli käärme joka taivutti Aadamin ja Eevan olemaan tottelematta Jumalan käskyjä ja syömään hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän. Mutta toisessa Mooseksen kirjassa on kirjoitettu, että Jumalan käskystä Mooses teetti vaskikäärmeen, ja ne jotka katsoivat tätä käärmettä, parantuivat. Ja kun Jeesus lähetti opetuslapsensa matkaan, Hän sanoi heille, olkaa viisaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Niin Hän käytti käärmettä symbolina viisaudelle. Samalla tavalla Intiassa tietäjiä kutsutaan usein nimellä naqui, käärmeet. Joten tilanteesta riippuen, käärme esitetään joko auttavana tai vahingollisena. Kuinka voimme selittää tämän ilmeisen ristiriidan? Koska käärme yllytti Eevaan ja Aadamia maistamaan hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä on tullut tiedon symboli. Ja kuitenkin tieto on neutraalia. Se on hyvää tai pahaa sen mukaan kuinka sitä käytetään. Oppineimmat ihmiset voivat olla suurimpia hyväntekijöitä tai suurimpia rikollisia. Tieto on valtaa. Ne jotka käyttävät tietoaan pahaan, yhdistyvät käärmeen pimeään aspektiin; he ovat mustia maagikoita. Ja ne jotka käyttävät sitä hyvään, yhdistyvät sen valoisaan aspektiin ja ovat valkoisia maagikoita." Omraam Mikhaël Aivanhov

Jotkut gnostikot tulkitsevat käärmeen Edenin puutarhassa Kristuksen symbolina, joka avaa Eevan ja Aadamin silmät ja herättää heidät autuaasta itsetiedottomuuden pimeydestä häiritsevään itsetietoisuuden valoon. Sellaisena Kristus on "valonkantaja", "Lucifer"!

Käärme näyttää symboloivan enemmän maskuliinista kuin feminiinistä, enemmän luontoa kuin henkeä, enemmän viisautta (eli gnosista) kuin myötätuntoa. Kuitenkin kaikki niin sanotut vastakohdat ovat todellisuudessa toisiaan täydentäviä, ja "ouroboros" eli käärme (joskus myös lohikäärme) joka kiertyy niellen (tai jopa "tuntien" -  "seksuaalisella tavalla) oman häntänsä, symboloi tätä. Sana ouroboros tulee muinaisesta kreikasta ja merkitsee kirjaimellisesti "sitä joka puree omaa häntäänsä". Pää yhdistyneenä häntään - se on vastakohtien liitto. Se on myös muinainen gnostilainen symboli iankaikkisen tulemisen syklille, itseensä sulkeutunut evoluution sykli. Se ilmaisee myös liikkeen, jatkuvuuden, itsestään lisääntymisen ja niin muodoin ikuisen uudestisyntymisen ideoita.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus vertaa tulevaa ristiinnaulitsemistaan siihen kun Mooses ylensi käärmeen autiomaassa. On olemassa monia kuvia käärmeestä kiertyneenä ristin ympärille. Kuvattuna Tau-ristillä, käärme esittää Kristusta. Tämä on samankaltainen kuin Hermes-jumalan kadukeus-sauva, joka yhä symboloi myös parantamisammatteja tänä päivänä. Sekä Hermes että Kristus ovat jumalallisen sanansaattajan ja parantajan tyyppejä.

Käärme vastaa tietoa ja uudestisyntymistä luomalla nahkansa, ja ajan ikuista virtaa matelemisellaan. Aaronin sauva muuttui käärmeeksi hänen taistellessaan faaraon maagikkoja vastaan, kenties viitaten Kundaliinina tunnetun salaisen energian heräämiseen. On helppo nähdä myös edellä mainittu kadukeus kundalini-energian kuvauksena.

"Elämän puu" on ihmiskeho. Selkäydin on kuin ylösalaisin käännetty puu, jonka juuria ovat ihmisen hiukset ja oksia hermot. Hermoston puu kantaa monia nautinnollisia hedelmiä: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja kosketusaistimuksia. Ihmisellä on oikeus nauttia niistä, mutta häneltä kiellettiin sukupuolikokemus, "hedelmä", joka on puun keskellä ("keskellä paratiisia"). "Käärme" symboloi kerällä olevaa selkäytimen energiaa, joka stimuloi sukupuolihermoja. "Aadam" edustaa järkeä ja "Eeva" tunnetta. Kun sukupuolinen ärsyke saa ihmisen Eeva-tietoisuuden valtaan, myös hänen järkensä eli Aadaminsa lankeaa. (Paramahansa Yogananda: Joogin omaelämäkerta, Basam Books Oy 2006)

Ks. Apt.2: Mikä jumalallisen valaistumisen voima varjosti nämä nöyrät miehet, jotka olivat olleet liian peloissaan Jeesuksen teloituksen aikaan seisoakseen Hänen vierellään ja julistaakseen Hänen jumaluuttaan? Helluntain ihmeelliset tapahtumat todistavat hätkähdyttävästä yhtäläisyydestä valaistumisen merkkeihin, joita on käsitelty tuhansia vuosia joogan muinaisessa hindutraditiossa. Kun Pyhä Henki laskeutui apostolien ylle helluntaina, he astuivat korkeampaan tietoisuuden tilaan ja matkustivat lähelle ja kauas, levittäen opettajansa Rakkauden sanomaa pelottomasti läpi maailman. Apostolit paransivat monia rukouksella ja kätten päälle panemisella.

Tämä oli selvä esimerkki samanaikaisesta "kundalinin" heräämisestä. Kundalini on hindutermi universaalille elämän voiman energialle. Joogatraditiossa henkiset opettajat aktivoivat kundalinienergian, joka on kiertyneenä selkärangan tyveen, ja joka uinuu heidän oppilaissaan ja suurimmassa osassa ihmiskuntaa. Jonkin ajan kuluttua kunnollisella opastuksella oppilas joka uutterasti kehittää henkisiä harjoituksia ja elää kurinalaista elämää, voi onnistua kohottamaan tuon kundalinienergian, joka matkaa ylös selkärankaa, ajan kuluessa, vähitellen lävistäen kuusi alempaa chakraa, tullen pysähtymään kruunuchakraan päälaella. Kun joogaoppilas onnistuu lävistämään kruunuchakran, opettajan eli Gurun armon avulla ja henkilökohtaisella ponnistuksella, oppilaan tulinen elämän voiman energia eli kundalini lopulta yhdistyy universaalin elämän voiman energian kosmisesta lähteestä alas satavaan virtaan, ja valaistuminen on saavutettu. Joogatraditiossa tämä tunnetaan Shivan ja Shaktin liittona. Päälaki on paikka ihmisruumiissa, missä valaistumista seuraavat fyysis-kemialliset muutokset tapahtuvat. Usein valaistumisen hetkeä säestää suuren tuulen ääni joogatradition mukaan. Kun kundalini on kolmessa ensimmäisessä chakrassa, käärme on "paholainen", mutta kun se on kohotettu korkeampiin chakroihin, siitä tulee viisaus eli valo.

Joogatraditiossa valaistuneet ylittävät egoistisen persoonallisuuden rajat ja saavuttavat pääsyn kosmiseen tietoisuuteen, joka on kaikkitietävä. Myös he saavuttavat kyvyn parantaa universaalin elämän voiman energian soveltamisen avulla, vihkiä toisia ja tehdä ihmeitä, joita joogan mestarit kutsuvat  "siddheiksi". Heränneen universaalin elämän voiman energian kyvyt selittäisivät Jeesuksen opetuslasten kyvyt parantaa ja tehdä ihmeitä. Jeesuksen opetuslapsille päälaki oli se kohta, missä Pyhä Henki ilmeni tulisina kielinä, suuren tuulen äänen säestämänä. Siitä hetkestä eteenpäin opetuslapset puhuivat monilla kielillä ja hämmästyttivät sivistyneet kuulijat monivivahteisilla henkisillä opetuksillaan.

Curtis Lang: Tongues of Fire: Pentecost, Kundalini and the ways of the Holy Spirit.

Ks. myös blogi Resurget Sol Fugiens: Luominen; synti, perisynti.

Sekä: Aatami, Eeva ja käärme.

Leijona: Leijonaa on käytetty symboloimaan Kristusta, kuten "Juudan leijonana" (Ilm.5:5). Tämä symboloi voimaa ja henkistä valtaa, jota kristillistynyt voima käyttää vähäisemmän valon herruuden ylitse. Tässä tapauksessa lempeä olento, joka tunnetaan Jeesuksena, piti leijonan voimaa itsessään testamenttina todellisesta henkisestä voimasta, joka on luontainen rakkauden voimassa.

Ks. myös blogi Christus Mysticus: James H. Hindes - Raamatullinen kuvakieli.

Lilja: Lilja edustaa esoteerisesti Kristuksen feminiinis-negatiivisen virtauksen aspektia. Se on muodoltaan kuin malja, terälehdet yleensä ylöspäin kohti aurinkoa kääntyneinä, odottaen jumalallista kastetta. Tämä symboliikka sopii osuvasti myös Graalin maljaan. Sen uskotaa symboloivan Mariaa ("Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja." Laul.2:1) ja Pyhää Kolminaisuutta (johtuen sen kolminkertaisesta muodosta).

Fleur de lis ("liljan kukka") - tunnettu myös "Ranskan liljana" - on hyvin tunnettu pyhä symboli, joka perustuu liljan muotoon. Se on myös valon kukka, nimen juutalaisen etymologian mukaan, tiedon kukka. Encyclopedia Britannica sanoo että "on legenda, että lilja - tunnuskuvallisena puhtaudelle - lähetettiin taivaasta frankkien kuninkaalle Klodvigille  (n. 465-511) hänen kasteessaan...mutta kenties kuvio johtui laskeutuvasta kyyhkysestä, Pyhän Hengen symbolista." Kuningas Klodvigin sanotaan käyttäneen liljan kukkaa kypärässään ratsastaessaan voittoisaan taisteluun.

Sen alkuperä on todennäköisesti Egyptissä, mutta symboli voidaan jäljittää niinkin kauas kuin Assyriaan,  missä se koristekuviona todennäköisimmin edustaa elämän puuta. Se löytyy myös kreikkalaisista, roomalaisista ja kelttiläisistä metallirahoista.

Liturgia;sana tulee kreikan sanoista ergos to lao, jotka tarkoittavat "ihmisten työtä". Se on Jumalan ihmisten yhteistä ylistyksen työtä. Se tarkoittaa myös "julkista palvelusta", mikä nostaa esille jumalanpalveluksen yleismaailmallisen ulottuvuuden. Alexander Schmemann kirjoittaa (Maailman elämän edestä): "Nykyään on olemassa 'liturgisia' ja 'ei-liturgisia' kirkkoja ja kristittyjä...Sana merkitsi alunperin toimintaa, jonka kautta ryhmästä ihmisiä tulee yhdessä jotakin, mitä he eivät olleet pelkästään yhteen kokoontuneina yksilöinä. Heistä tulee kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Se merkitsi myös jonkun ihmisen tai jonkin ryhmän toimintaa tai 'virkaa' koko yhteisön puolesta ja sen hyväksi."

Lootus: Lootus on idälle mitä ruusu on lännelle. Egyptiläiset pitivät kukkia ilon ja onnen symboleina, liittäen ne arkielämäänsä ja jumalten palvontaan ja kuolemaan. Lilja ja lootus symboloivat vihkimystä eli jumalallisen valon syntymää; joissain monumenteissa jumala Ra, aurinko, esitetään lootusmaljassa syntyneenä. Lootus, joka piti Ra'ta vankina suljetuissa terälehdissään ennen luomista, oli pyhitetty auringolle, ja Ylä-Egyptin tunnus. Nähden sen tulevan esiin vedestä ja avaavan terälehtensä joka aamu, ja vajoavan takaisin veteen illalla, egyptiläiset olettivat salaisia yhteyksiä tämän kasvin ja päivätähden välillä.

Taolaisille lootus ei symboloi ainoastaan naisellista kauneutta ja puhtautta, vaan liittää yhteen elementit ja kolme kosmista tasoa: sen juuret sukeltavat mutaan, sen varsi läpäisee seisovan veden, sen kukka avautuu auringonvalossa. Se kantaa itsessään ihmisen henkisen kehityksen kuvaa maailmassa: sen juuret symboloivat liukenemattomuutta; sen varsi napanuoraa; sen kukka kukoistusta, oivallusta valon avulla. Se ilmentää myös ajan kolminaista aspektia: menneisyyttä nuppujensa avulla; nykyisyyttä kukkansa avulla; tulevaisuutta siementensä avulla. Se symboloi kokonaisuutta, koska se sovittaa veden jinin valon jangin kanssa.

Bodhisattva Avalokitesvaran kuuluisa mantra, "Om mani padme hum", käännetään usein "Terve, jalokivi lootuksessa" (eli Jumalallinen kipinä meissä).  Lootus-sutra on buddhalaisuuden tärkeimpiä tekstejä.

Intiassa lootuksen kukka on ikivanha jumalallinen symboli. Sen aukeavat terälehdet kuvaavat sielun laajentumista, sen kasvu pohjamudasta puhtaaseen kauneuteen sisältää suopean henkisen enteen. Pyöreät kukat nähdään chakrojen edustajina. Pitkä varsi voi edustaa energiapolkua eli nadia, joka yhdistää päächakrat. Kukan sanotaan myös edustavan transsendenssia, koska se osoittaa kuinka muta järven pohjalla voi nousta ja tulla kauniiksi kukaksi. Tantrikot käyttävät sitä terminä yonille, eli naisen sukupuolielimelle.

Lucifer; Ks. Christus Mysticus!


©2017 Magdaleena - suntuubi.com