Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Maallikko, kreikan sanasta laikós, joka on johdettu kansaa merkitsevästä sanasta laós. Kirkkoa kutsutaan UT:ssa "Jumalan kansaksi" (laós theou), ja maallikko, laikós, on siis "Jumalan kansalainen", Jumalan kansan täysivaltainen jäsen. Termiin ei alun perin kuulunut väheksyvää vivahdetta. Maallikko ei tarkoita asiaan vihkiytymätöntä vaan papiksi vihkimätöntä. Heinimäki - Jolkkonen: Luterilaisuuden ABC. Edita 2008.

Magia: Magia tulee sanasta maagi, pappi (vanhasta persiasta). Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Josephin Peladan määritteli magian "ihmisen sublimaation taidoksi".  Aleister Crowleyn mukaan ”jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko.” Uskontotieteellisen määritelmän mukaan "magia on kuviteltujen supranormaalien olentojen, voimien ja vaikutusten valvontaan, hallintaan ja pakottamiseen perustuva riittitekniikka."

Magia on taito vaikuttaa ilmenneeseen ilmenemättömän avulla. Ilmennyttä on kaikki mitä voidaan nähdä, koskea, havaita, manipuloida, kuvitella tai ymmärtää. Ilmenemätön ei ole mitään näistä. Se on paikka, tai pikemminkin ei-paikka, josta kaikki virtaa ulos. Kaikki mikä syntyy tulee Ilmenemättömästä. Kaikki mikä katoaa palaa takaisin Ilmenemättömään. Magian perusideoita on usko universumin (makrokosmoksen) ja ihmisen (mikrokosmoksen) väliseen yhteyteen, jossa ihmisen sielu on maaginen peili. Uskotaan myös, että tietyn koulutuksen saanut maagikko voi kutsua "alas" jonkin kosmisen voiman tai vaihtoehtoisesti kutsua itsestään jonkin voiman. Ensimmäistä prosessia kutsutaan invokaatioksi. Jälkimmäistä sanotaan evokaatioksi: siinä on tarkoitus saada hengen (eli ihmisessä itsessään olevan voiman) näkyvä ilmestyminen.

Kerran maailmanlaajuisesti harjoitettuna, kristinusko yritti tallata sen pois koska magia asetti voiman kansan käsiin. Varhaiset kristityt yhdistivät magian ”saatanaan”, virheellinen asssosiaatio, joka jatkuu näihin päiviin asti. "Magiaa" ei pitäisi koskaan sekoittaa "noituuteen". Edellinen on tekemisissä Todellisen kanssa, jälkimmäinen illuusioiden. Magia on kaikkien tieteiden huipennus ja sisältää ne kaikki; mutta ei voi olla olemassa todellista tiedettä ilman viisautta, eikä viisautta ilman pyhitystä. Valentin Tombergin mukaan (Meditations on the Tarot) on olemassa kolmenlaista magiaa: magiaa, missä maagikko on jumalallisen voiman välikappale - tämä on pyhää magiaa; magiaa, missä maagikko itse on maagisen toiminnan lähde - tämä on persoonallista magiaa; lopuksi, magiaa, missä maagikko on elementaalisten voimien tai muiden tiedostamattomien voimien välikappale - tämä on noituutta.

Joka päivä meidän täytyy työskennellä tehdäksemme elämämme puhtaammaksi ja voimakkaammaksi, sillä se on tämä elämä joka saa aikaan korkeimman muodon magiaa ihmisten sydämissä, sieluissa ja mielissä, luonnon entiteeteissä ja voimissa, ja jopa fyysisissä objekteissa. Mitä hyvää palvelee tulla maan päälle ja viettää keskinkertaista elämää? Syödä, juoda, nukkua, tehdä hiukan työtä elannon ansaitsemiseksi, ja nauttia muutamia lemmenseikkailuja, joista ihmiset selviävät väsyneinä - mitä kaikki tämä on verrattuna iankaikkiseen loistoon, joka odottaa niitä jotka pyrkivät oppimaan vain yhden asian: kuinka elää? Jos vihityt ovat tasapainoisia, onnellisia ja rauhassa, se johtuu siitä että he ovat työskennelleet puhdistaakseen elämänsä ja muuntaakseen ne kauniiksi ja voimakkaiksi. He ovat ymmärtäneet, että todellinen magia löytyy elämästä itsestään eikä mistään muualta. Kyllä, kyetä elämään ja hengittämään jumalallista elämää, on korkeimman muodon magiaa. Rohkaista toisia, kannustaa heitä, herättää ja ylevöittää heitä, tämä on todellista magiaa, todellista elämää. - Omraam Mikhael Aivanhov

Jumalallisesta olemassaolosta ihmisen olemassaoloon vaikuttaa etenkin kaksi perusvoimaa: Isä Jumalasta meidän olemassaoloomme tulee kaikkea olemassaoloa kantava ja säilyttävä voima: "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme" (Apostolien teot, Paavalin puhe ateenalaisille). Tässä olemme tekemisissä tietynlaisen 'alkumagian' kanssa, joka läpäisee ja täyttää kaiken olemassaolon itsestään määräytyvällä tavalla siitä riippumatta, minkälainen kukin tästä olemispohjasta peräisin oleva yksittäisolento on. Toinen perusvoima virtaa Poika Jumalan olemuksesta. Sen tarkoitus on ennen kaikkea viedä eteenpäin sitä, mikä on kehittämisen tarpeessa ihmisen epätäydellisyyden johdosta. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua maagisen teon avulla. (Kristuksen vastustajien kautta tullut kiusaus voidaan tietyssä mielessä käsittää houkutukseksi Kristuksen voiman maagiseen väärinkäyttämiseen: Kristuksen olisi pitänyt käyttää jumalallista voimaansa ihmisten johtamiseen uuteen paratiisiin ilman ihmisen omaa myötävaikutusta. Hänen piti muuttaa kivet leiväksi eli hallita ihmisiä ulkoapäin: "Tämän kaiken minä sinulle annan...") Ihmiskunnan täydellistymisen on tapahduttava ihmisten osallistumisen alaisuudessa. Ihmisen on minänsä voimalla hankittava tilaisuus kasvaa olemuksensa epätäydellisyyden yläpuolelle. Hans-Werner Schröder: Magia ja kristillinen kultti. Kirjokanta Oy 1991.

Seremoniallisessa magiassa rituaalin päämäärä on yhteys Jumalaan tai jumaluuteen korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Hermeettisen tiedon ja juutalaisen Kabbalan henkiset ja mystiset elementit oli tähdätty helpottamaan kommunikaatiota ihmisten, henkien ja Jumaluuden välillä henkisen tietoisuuden eri asteilla. Seremoniallinen magia on eräs monimutkaisimmista henkisen kehityksen järjestelmistä maailmassa. Se on sekoitus juutalaista, kristillistä ja muinaista egyptiläistä filosofiaa sekoitettuna intialaisiin ja kaldealaisiin ideoihin, höystettynä hippusella varhaista pakanuutta. Tämä on sekoitettu katolisuuden ja vapaamuurariuden seremoniallisten aspektien kanssa. Siihen yleensä kuuluu suuressa määrin kabbalan opiskelua, maailman mystiikkaa pantuna juutalaisiin ja judeo-kristillisiin puitteisiin. Seremoniallisen magian tarkoitus on stimuloida aisteja, voimistaa tunteita ja vahvasti käsitteellistää toiminnan päämäärä – joka on tramssendentaalin kokemuksen luominen yhdistämään persoonallisuus Jumalalliseen Itseen. Tässä tarkoituksessa valitaan rituaalit, vaatteet, värit, suitsukkeet, ääni, dramaattiset invokaatiot ja sakramentit vakiintuneiden vastaavuuksien mukaan, maagikon siirtämiseksi kohti mystistä todellisuutta.

Tieteellinen vallankumous horjutti uskoa magiaan, mutta kiinnostus elpyi 1800-luvulla, ja perustettiin useita okkultisia seuroja ja maagisia veljeskuntia. Nykyaikainen uuspakanallinen noituus (eli Wicca) sisältää sekä matalaa noituutta (mutta ei mustaa magiaa tai veriuhreja) ja korkeaa seremoniallista magiaa.

Musta magia vetoaa massamieleen. Se vetoaa sivilisaatiomme periaatteisiin. Se tarjoaa jotain ilmaiseksi. Niin kauan kuin ihmissydämesssä on halua, se säilyy uhkana rotumme rehellisyydelle ja suoraselkäisyydelle. Manly P. Hall

Jeesus sanoi: "Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen." (Matt.11:12) On mahdollista käyttää elämää, substanssia ja voimaa, jotka muodostavat Jumalan valtakunnan perustan, itsekkäällä tavalla. Tämä on mustaa magiaa ja itsekkään persoonallisuuden työtä, johon Jeesus viittaa: "Pelätkää... häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt.10:28)

Okkultisessa perimätiedossa valkoinen magia on osallinen tietoisuuden laajenemiseen ja yhteisen hyvän parantamiseen. Musta magia on itsekästä ja alhaista maagisten taitojen vääristämistä toisten tuhoamiseksi tai henkilökohtaiseksi voitoksi.

”Mitä kylvät, sitä korjaat” ei ole pelkästään filosofinen aforismi maagikolle; se on tosiasiallinen fyysinen fakta. Useimmat maagikot eivät halua joutua mahdollisesti karman lain lyömiksi typerän mustan magian teon johdosta. Pahat ajatukset itseasiassa aiheuttavat henkilöille, jotka niitä luovat ja yrittävät levittää, paljon kärsimystä. Ainoa voima, joka mustalla magialla on toisia kohtaan, on sen pelko.

Mandorla: "Mantelin muotoinen"; Mandorlan symboli muodostuu kahdesta toisensa leikkaavasta ympyrästä: ihmisen persoonallisuuden ympyrästä ja jumalallisen transpersoonallisuuden ympyrästä. Romaanisessa taiteessa Kristus kuvataan näiden kahden ympyrän sisälle, kuten Shkyamuni Buddha buddhalaisessa taiteessa. Mandorla lienee vanhempi kuin kumpikaan näistä uskonnoista. Se kuvaa yliluonnollista ja luonnollista; jumaluutta ja ihmisyyttä. Kohdassa, jossa nämä kaksi ympyrää leikkaavat toisensa, sijaitsee "Jumala-ihminen". Se on alue, jossa molemmat todellisuudet kohtaavat. - Willigis Jäger & Christoph Quarch (toim.): Aalto on meri - mystinen henkisyys. Basam Books Oy 2012

Varhaiset kuvaukset Kristuksesta kuvaavat hänet lapsena mandorlan sisällä, joka kuvasi Marian kohtua ja usein taivaan ja maan yhteen tulemista Jeesuksen ruumiissa (osaksi ihminen, osaksi Jumala). Sellaisena se on myös portti maailmojen välillä ja symboloi leikkauspistettä taivaiden ja aineellisen tason välillä.

Mantra. Yleinen kirjaimellinen käännös sanskritin sanasta mantra on ”vapauttava ajatus”. Toinen määritelmä on ”ajatuksen välikappale tai väline”. Myös mielen työkalu, sanoista manas (mieli) ja trayati (työkalu). Mantrat ovat pyhiä sanoja tai äänteitä, jotka niiden toistamisen ja mietiskelyn avulla keskittävät mielen tai suuntaavat energian ja voivat tuoda voimakkaita henkisiä oivalluksia. Sana tai lause, yleensä sanskritiksi, hepreaksi tai latinaksi, jota voidaan toistaa tai messuta toistuvasti tapana hiljentää mieli meditaatiossa, ja/tai tietyn tunteen juurruttamiseksi tai erityisen tietoisuuden tilan kutsumiseksi. Mantrat liittyvät yleensä tiettyihin kuviin, joita voidaan visualisoida meditaation ja messuamisen aikana vaikutuksen lisäämiseksi. Jotkut mantrat ovat ”Jumalan nimiä”ja niihin liittyvät kuvat esittävät jumaluuksia.

Mantrat voivat toimia myös loitsuina. Ne vaihtelevat yhden tavun Bija eli siemenmantrasta melko monimutkaisiin ja monitavuisiin. Mantroja voi toistaa mentaalisesti, hengityksen tahdissa tai veisuina. Jokaisella metodilla on oma ainutlaatuinen vaikutuksensa harjoittajan mieleen ja fyysiseen ympäristöön.  Mantrisen äänteen päätarkoitus on viedä tietoisuus kohotettuun tilaan pelkän materiaalisen tuolla puolen. Jotkut intialaiset joogit jopa tuottavat toivotun vaikutuksen yksinkertaisesti kirjoittamalla tiettyjä mantroja toistuvasti, kuin kirjoittamaan opetteleva koululainen. Tämä tunnetaan nimellä Likhita Japa ja se edistää ihmeellisen keskittymisen kehittymistä. Vaikka monet ihmiset ajattelevat että ”mantra” tarkoittaa sanan tai lauseen toistamista, se ei pidä paikkaansa. Mantra on sanan tai lauseen nimi, kun taas Japa on minkä tahansa mantran tai Jumalan nimen toistamisen nimi.

Vaikkakin samankaltainen siihen nähden, mantraa ei voi täysin samaistaa länsimaiseen rukouksen käsitteeseen. Rukous on yleensä vetoomus, anojan esittämä pyyntö. Mantraa pidetään samalla kertaa invokaationa, siunauksena, affirmaationa ja lupauksena.

Ks. myös Rukouksesta/Meditaatio.

Melkisedek; Ks. Tabernaakkeli/Ehtoollisesta.

Metafysiikka: Filosofian haara, joka liittyy todellisuuden, olemisen ja maailman perimmäisen luonteen selittämiseen. Viime aikoina termiä "metafysiikka" on myös käytetty vapaammin viittaamaan "asioihin jotka ovat fyysisen maailman tuolla puolen". Abstraktin ajattelun ja filosofian alue aiheista jotka eivät ole konkreettisella eli fyysisellä ymmärryksen tasolla. Termiä käytetään usein edustamaan kaikenlaista okkulttia ja paranormaalia. Termin alkuperä on Aristoteles, joka kirjoitti teoksia jotka kuvasivat fyysistä maailmaa, ja sitten joitain teoksia jotka käsittelivät muita asioita. Tämä tunnettiin ”Asioina fysiikan jälkeen”.

Metatron: Metatron on enkelin nimi, jota kuvataan pääasiassa juutalaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa kuten myös ei-kanonisissa kabbalistisissa mystisissä teksteissä. Häntä kuvataan vain lyhyesti muutamassa Talmudin kohdassa, eikä häneen viitata juutalaisessa Tanakhissa (VT), kristillisissä kirjoituksissa (UT) tai Koraanissa. Metatron esiintyy keskiaikaisissa juutalaisissa mystisissä, esoteerisissa ja okkultisissa lähteissä. Rabbiinisessa traditiossa hän on korkein enkeleistä. taivaan kansleri ja eräs serafien johtajista, ja palvelee taivaallisena kirjurina, joka toi heprean aakkosten 22 kirjainta ihmiskunnalle. Metatron on tärkein enkeli juutalaisessa perimätiedossa. Metatron-enkelillä on 365 000 silmää ja 36 siipeä. Juutalaisissa uskomuksissa Metatron kantaa juutalaisten rukoukset 900 taivaan läpi suoraan Jumalan luo.

Nimi ”Metatron” itsessään on pulma, se on kreikasta juontuva sana joka tarkoittaa joko meta-thronos, ”valtaistuimen tuolla puolen”, metator, ”opas”, tai meta-tetra, ”neljän tuolla puolen (Kasvojen enkelin)”.

Talmud kertoo tapauksesta, kun Elisha ben Abuyan, myös Aheriksi ("toinen") kutsuttu, sanotaan astuneen Paratiisiin ja hän näki Metatronin istuvan (teko joka taivaassa on sallittua ainoastaan Jumalalle itselleen). Sen tähden hän katsoi Metatronia jumaluutena ja hänen kerrotaan sanoneen, "taivaassa on totisesti kaksi valtaa!" Rabbit selittävät, että Metatronin sallittiin istua johtuen hänen toiminnastaan taivaallisena kirjurina, joka kirjoitti ylös Israelin teot, paljolti kuten Thoth oli egyptiläinen kirjuri.

Erään koulukunnan mukaan Jumala vei Henokin, miehen joka eli 365 vuotta maan päällä, ja muutti hänet Metatroniksi, selittäen salaperäisen kohdan 1 Moos.5:24: "Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen." Henok oli ollut kirjuri ennen muutostaan ja on jatkanut työskentelyä Jumalan sihteerinä.

Tätä näkökulmaa ei kuitenkaan jaa monikaan Talmud-auktoriteetti. Zohar kutsuu Metatronia "nuorukaiseksi" ja samastaa hänet enkeliin, joka johti Israelin kansaa erämaan halki heidän Egyptistä lähtönsä jälkeen, ja kuvaa häntä taivaalliseksi papiksi. Zoharin mukaan Metatron yhdistää sekä inhimillisen että enkelimäisen täydellisyyden, ja tämä palvelee häntä hänen roolissaan koko maailman hallitsemisessa. Onneksi hänellä on 70 enkeliruhtinasta auttamasta häntä tässä työssä.

Metatron mainitaan pseudepigrafeissa, merkittävimmin heprealaisessa Eenokin kirjassa (myös 3. Eenokin kirjaksi kutsuttu), jossa hänelle annetaan suuri titteli, "vähäisempi JHVH". Johann Eisenmengerin mukaan Metatron välittää Jumalan jokapäiväiset käskyt Gabrielille ja Samaelille. Hänet identifioidaan usein Sandalfonin - jonka sanotaan olleen profeetta Elia - kaksoisveljeksi.

Moraali: Uskonnon ja moraalin tiukka suhde ei ole ollut hyväksi uskonnolle. Uskonnolla ei perimmiltään ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Mystistä kokemusta seuraa välittömästi moraalisesti oikea ja rehellinen toiminta. Jos sen sijaan ihmisen toimintaa ohjaa pelko helvetin rankaisuista, ei moraalinen teko enää ole jotakin, joka kehittyy vapaasti ihmisessä, vaan se pakotetaan häneen ulkoapäin. Tällöin myös lupaus lunastuksesta tulee ihmisen ulkopuolelta, kunhan hän on vain noudattanut annettuja käskyjä. Edellä todetusta voi havaita kristillisen moraalin perustuvan dualistiseen käsitykseen. Sen mukaan Jumala on maailmasta ulkopuolinen olento, ja ihmisen on noudatettava tämän ulkopuolisen Jumalan käskyjä saadakseen lunastuksensa tuonpuoleisessa. Sitä vastoin mystiikassa ihminen voi kohdata Jumalan tässä maailmassa, ja sen myötä ihmisen moraalinen toiminta vahvistuu. - Willigis Jäger & Christoph Quarch (toim.): Aalto on meri - mystinen henkisyys. Basam Books Oy 2012.

Mystiikka; Termi jota tavataan käyttää hyvin vapaasti. Tavanomaisessa puheessa mystiikka liitetään usein okkultiseen ja paranormaaleihin ilmiöihin. On totta että monilla aidoilla mystikoilla on ollut sellaisia voimia, mutta ne eivät ole millään tavoin oleellisia itse mystiselle kokemukselle.

Etymologiansa mukaan sana tarkoittaa mysteeriin liittyvää. Filosofiassa mystiikka on joko ihmissielun uskonnollinen taipumus ja halu kohti läheistä liittoa jumaluuden kanssa, tai järjestelmä, joka nousee sellaisesta taipumuksesta ja halusta. Tämä on usko tai pyrkimys yhdistymiseen Yhden tai jonkin muun prinsiipin kanssa; suora persoonallinen yhteys omaan käsitykseen Jumalasta, jumalallisesta tai olemisen perustasta, tai suora kokemus uskonnollisesta totuudesta. Mystiikka on lähes universaalia ja yhdistää useimmat uskonnot jumaluuden etsinnässä. Termi "mystiikka" tulee klassisista kreikkalais-roomalaisista mysteerikulteista, kreikan sanasta myo, merkiten "salata"; hellenistisessä maailmassa "mystinen" viittasi "salaisiin" uskonnollisiin rituaaleihin. Varhaisessa kristinuskossa termi tuli viittaamaan "kätkettyihin" allegorisiin raamatuntulkintoihin ja kätkettyyn läsnäoloon, kuten Jeesuksen läsnäoloon Eukaristiassa. Vasta myöhemmin termi alkoi merkitä "mystistä teologiaa", joka piti sisällään suoran kokemuksen jumalallisesta. Tuntemattoman  uusplatonilaisen syyrialaismunkin - joka tunnetaan pseudonyymisellä nimellä Dionysios Areiopagita - kristillinen tutkimus, Mystica Theologia, ilmestyi viidennellä tai kuudennella vuosisadalla.

Keskiaikana ja sen jälkeen "mystinen teologia" tunnustettiin teologian oikeutettuna haarana "spekulatiivisen teologian" rinnalla. Eron kahden välillä tuo selvästi esiin 1600-luvun ranskalainen pyhimys, Francis Salesilainen; hän kysyy: mistä me puhumme rukouksessa? Mikä on keskustelumme aihe? Jumala - ei mikään muu. Loppujen lopuksi, mistä rakastaja puhuu paitsi rakastetustaan? Rukous ja mystinen teologia ovat sen tähden identtiset. Rukousta kutsutaan teologiaksi, koska se käsittelee Jumalaa kuten spekulatiivinenkin teologia. Siinä on vain kolme eroa: Ensinnäkin spekulatiivinen teologia käsittelee Jumalaa korkeimpana olentona - korkeimman hyvyyden jumaluutta; mystinen teologia käsittelee häntä korkeimmin rakastettavana - jumaluuden korkeinta hyvyyttä. Toiseksi, spekulatiivinen teologia on tekemisissä Jumalan ja ihmisen kanssa, mystinen teologia yksin Jumalan. Kolmanneksi, spekulatiivinen teologia johtaa tietoon Jumalasta - muuttaen oppilaansa oppineiksi tutkijoiksi ja teologeiksi; mystinen teologia johtaa Jumalan rakkauteen - tuottaen intensiivisen rakastavia rakastajia.

Mystisen teologian lyhyt tiivistelmä (Philip St. Romainen mukaan):

  1. Aivan kuten ruumis on jo sielussa ja sielu ruumiissa, niin myös Jumala on jo sielussa ja sielu Jumalassa.
  2. Jumala on aina läsnä sielulle, antaen sille elämän, rakastaen sitä, koettaen johdattaa sen tulemaan siksi miksi Jumala on sen luonut olemaan.
  3. Riippuvuudet luovat häiriöitä sielussa, jotka estävät tuntemasta Jumalan läsnäolon ja reagoimasta Pyhän Hengen johdatukseen.
  4. Kuitenkin, jopa tässä häiriötilassa voidaan alkaa ymmärtää Jumalaa, millä tahansa tavalla joka on merkityksellisin. Jeesus Kristus on Jumalan kutsu palata täyteen yhteyteen.
  5. Rakastamalla Jumalaa ja muita, samalla varistaen riippuvuudet, väärä itse kuoletetaan ja Todellinen Itse syntyy. Tämä on tuskallinen prosessi - risti, joka parantaa sielun.
  6. Muuntumisen pimeiden öiden avulla sielu vedetään syvempiin ja syvempiin hiljaisuuden piireihin, jotka ylittävät ajattelun ja tunteen. Täällä Jumalan läsnäolo tunnetaan intuitiivisesti ja sielusta tulee enenevästi vapaa seuraamaan Hengen johdatusta riippuvuuksien ja muiden maallisten vaikutusten häiritsemättä.
  7. Siten sielu jumalallistuu, eli tehdään kykeneväksi tuntemaan Jumala kuten Kristus tuntee Jumalan. Tämä on henkisen matkan hedelmä ja syy miksi meidät luotiin.

Eräs mystisen spritualiteetin tunnusmerkeistä on näkymättömän kirkon kannattaminen yli näkyvän kirkon. Todellinen kirkko on niiden uskollisten seura, joita oleskelee kaikissa kirkkokunnissa ja joskus kaikkien tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolella. Gerald Heardin mukaan todellinen kirkko on kokoonpantu pyhistä sieluista kaikissa uskonnoissa. Todellinen Jumalan kansa ovat ne, jotka etenevät kohti pyhyyttä. He ovat niitä jotka ovat kuolettaneet eläimellisen luonnon itsessään ja ovat tulleet täysin tai puhtaasti henkisiksi.

"Mystiikka, historiallisten ja psykologisten määritelmiensä mukaan, on suora intuitio tai kokemus Jumalasta; ja mystikko on henkilö jolla - enemmän tai vähemmän - on sellainen suora kokemus - jonka uskonto ja elämä ovat keskittyneet, ei pelkästään hyväksyttyyn uskomukseen tai harjoitukseen, vaan siihen mitä henkilö pitää ensikäden omakohtaisena tietona." - Evelyn Underhill

"Mystikko" on henkilö, jonka silmät ovat avoimet mysteereille jotka ylittävät tavanomaisen inhimillisen tiedon. Mystikko on henkilö, joka vastaa kutsuun ruumiillistaa viisautta, ei vain "ajatella sitä". Mystikkona olet "magio" (kr.), kätketyn viisauden harjoittaja, maagikko eli maagi. [ks. "magia" yllä!]

Joten, mikä on kristillinen mystikko? Henkilö, joka ei piittaa Sanan kirjaimen tuntemisesta tai uskonnollisista dogmeista, vaan Sanan Hengen tuntemisesta, joka tahtoo sanoa: elämisestä Jumalan sanan kokemisen sisäpuolelta olemuksen ytimessä saakka. Mystikko, hyvin yksinkertaisesti, on Jumalan rakastaja, joka tavoittelee rakastettua syvästä oivalluksesta, että elämä kristittynä kehittyy sitä mukaa kun sielu liikkuu kohti täyteyttään ja kohtaloaan suhteessa Jumalaan. Kristilliset mystikot, vastoin yleisiä mystikkoja, myöntävät  sakramenttien ja rituaalien roolin uskon elämässä, joskin he pitävät näitä asioita uhrattavissa olevina tai ainakaan ei ehdottomasti olennaisina. Mestari Eckhart piti sakramentteja ja jopa "Herramme Jeesuksen Kristuksen ihmismuotoa" esteinä henkiselle kasvulle (Poimintoja Mestari Eckhartin opetuksista). Tärkeää on päästä näkyvien merkkien tuolle puolen näkymättömään todellisuuteen.

Koska kristinusko - ainakin teoriassa - on rakkauden uskonto, "mystisestä" kokemuksesta puhutaan yhtymisenä Jumalaan eli "henkisenä avioliittona".  Kristillisen mystisen tradition ydin on se, että taivasten valtakunta on sisäisesti jokaisessa meissä, ja jos haluamme saavuttaa sen, meidän täytyy ensin kuolla alemman itsen haluille ja riippuvuuksille ja uudesti syntyä henkisesti. Yksinomaan tämän menestyksekkään kamppailun avulla alemman itsen (jota usein kutsutaan paholaiseksi eli Saatanaksi Uudessa testamentissa) tahtoa vastaan, ihminen voi saavuttaa iankaikkisen elämän.

"Meidän aikanamme on kaikissa maissa elpynyt uudestaan mystiikan harrastus. Se on syntynyt syventyneestä uskonnollisesta tarpeesta ja etsimisestä. Se on ollut kuin uusi ilmoitus ja samalla vanhan tiedon elvyttämistä. On palattu takaisin aikaisempaan kirkkoon ja löydetty sieltä se kirkas suoni, joka pulppuaa mystisen tiedon lähteestä. Se virtasi kautta koko keskiajan ja siitä on olemassa mitä ihanimpia merkkejä vielä niin kutsutulla uudella ajalla. Emäkirkossa tämä mystinen pyrkimys ei ole milloinkaan sammunut. Niin paljon kuin onkin katolilaisella kirkolla puutteita ja haittoja, on sillä niiden vastapainona ihana mystiikka. Ihmiset eivät olleet siinä kirkossa vailla syvempää tietoa. He eivät kaikki jääneet opinkappaleiden orjuuteen. Kuitenkin kun he näkivät ulkoisen kirkkojärjestelmän puutteet ja tietämättömyyden ja kovalla etsimisellä ja ponnistuksilla viimein vapautuivat uskonnon taikauskoisesta puolesta, ei tämä vapautus muodostunut heille kuten protestanteille uudeksi älylliseksi uskontunnustukseksi ja kapinaksi vanhoja dogmeja vastaan, vaan he etsivät ja löysivät näiden entisten dogmien sisältä ja takaa todellisuuden. He tunkeutuivat mysteerion sisään ja paljastivat kätketyn totuuden. Silloin heistä tuntui liian turhalta aloittaa taistelua kuolleita muotoja vastaan, varsinkin kun he näkivät, että oli paljon ihmisiä, jotka kaipasivat noita muotoja." - Väinö Valvanne: Kirjoituksia Mystiikasta 2. Biokustannus Oy 2011

Manly P. Hall määrittelee käytännöllisen mystiikan "intuitionomaisena todellisuuden ymmärryksenä. Käytännöllinen mystikko on hän, jonka ulkoista elämään säätelevät kauneus, lempeys, ja sisäisen vakaumuksen ylevyys. Mystiikka on tunteen sublimaatiota. Buddhalainen määrittelisi sen intohimojen muuttumisena myötätunnoksi (engl. passion - compassion; suom.huom.), kiintymysten kohottamisena yksityiskohtien tasolta persoonattomuuden tasolle."

Erään sortin uskonnollisena yhdistyksenä mystinen seura on sukulaissielujen ystävyyttä, ei lähetysasema maailman käännyttämiseksi. Mystinen seura ottaa usein parakirkollisen yhteisön muodon, joka yleensä tukee kirkkoa sosiaalisena instituutiona. Kuitenkin mystiikka uskonnollisen kokemuksen juhlinnassaan tahattomasti löysentää sidettä institutionaaliseen kirkkoon... (Ks. myös ote Jostein Gaarderin teoksesta Sofian maailma, sekä ev.lut. kirkon sanastosta.)

Mystikot ovat totisesti epätavallisia ihmisiä. Me uneksimme unia, koemme näkyjä, ja luomme suuria taiteen, musiikin ja kirjallisuuden mestariteoksia. Me olemme metafyysisiä toisinajattelijoita, jotka eivät koskaan täysin sovi joukkoon. Mystikot seisovat erillään suurimmasta osasta hengellismielisiä ihmisiä, jotka näyttävät tyytyvän yksinkertaisesti käymään kerran viikossa kirkossa tai synagogassa tai missä tahansa heidän uskontonsa tapaa, kuuntelemaan henkisten johtajiensa sanoja, lausumaan rukouksensa, antamaan taloudellisen lahjoituksensa, ja sitten menemään takaisin elämän tavallisiin toimiin. Sitä vastoin mystiset etsijät eivät koskaan täysin tyydy totunnaisen uskonnon rutiiniin, vaan pikemminkin aina kaipaavat jotain enemmän - syvempää, intensiivisempää, sydämeen käyvempää henkistä kokemista.

Kummassakaan polussa ei ole mitään vikaa - tavanomaisessa tiessä tai mystisessä tiessä. Kumpikin polku on sopiva tietylle persoonallisuustyypille. Vain koska sinut on kutsuttu kulkemaan yhtä polkua, se ei tee toista polkua "vääräksi". Tämä on tärkeä näkökulma muistettavaksi. Vain koska on monia erilaisia tapoja lähestyä henkisyyttä, se ei tarkoita että vain yksi tapa on oikea ja muut vääriä.

- Carl McColman

Mystiikka liittyy erottamattomasti uskontoon. Johtuen mystiikan luonteesta, sen ensikäden objektiivinen tutkimus on käytännössä mahdotonta ja opiskelijoiden täytyy sen tähden rajoittua mystikoiden kertomuksiin - omaelämänkerrallisiin tai elämänkerrallisiin - tai kuten mystikot itse sanovat, heidän täytyy kokea itse.

Mystikoiden spekulaatioissa on kaksi yleistä suuntausta - pitää Jumalaa sielun ulkopuolisena, sielun noustessa Jumalansa luokse perättäisten tasojen kautta, tai pitää Jumalaa sielun sisällä olevana ja olevan löydettävissä tunkeutumalla syvemmälle omaan todellisuuteen. Transsendenssin idea, josta mystikot mitä tiukimmin pitävät kiinni, on vanhojen mystisten järjestelmien - uusplatonismin ja gnostilaisuuden [ks. "Gnosis, gnostilaisuus"] - ydin. Niiden joukossa, jotka pitävät Jumalaa eli Korkeinta Todellisuutta sielun sisällä olevana, ovat Kveekarit ja Vedantan kannattajat.

Mystiikan kieli on aina vaikeaa ja yleensä symbolista. Tämä näkyy helposti Vanhan testamentin Laulujen Laulussa, Uuden testamentin Ilmestyskirjassa, ja William Blaken kirjoituksissa. Mystikot erityisesti roomalaiskatolisesta ja islamilaisesta traditiosta ovat hyödyntäneet tavanomaisesta ihmisrakkaudesta lainattua terminologiaa.

Eräs aikamme merkittävimmistä mystiikan tutkijoista, Zaehner, erottaa kolme radikaalisti toisistaan eroavaa mystiikan lajia:

  1. Panenheninen mystiikka, johon liittyy läheinen suhde tai yhteyden tunne luontoon. Tätä tyyppiä edustavat huumausaineiden aiheuttamat kokemukset, luonnon mystiikka, eräät maaniset tilat, zenin satori-kokemukset ja osa hindulaista mystiikkaa.
  2. Monistinen mystiikka, jossa on keskeistä sisäinen kokemus eriytymättömästä ykseydestä. Monistinen kokemus on päämääränä hindu- ja mahayana-buddhalaisessa mystiikassa, alempana asteena kristinuskon ja islamin mystiikassa.
  3. Teistinen mystiikka, jossa esiintyy voimakas sisäinen kokemus yhtymisestä Jumalaan rakkauden avulla. Sitä esiintyy kristillisessä, islamilaisessa, juutalaisessa uskonnollisuudessa sekä hindulaisuuden bhakti-suuntauksessa.

Mikael Niinimäki: Teosofian juuret. Kustannus Oy Rajatieto 1979.

Ks. myös: Hengentiede.info: Mystiikan virtaus historiassa

Myytti: Myytti on kertomus joka kuvaa jumalan tai jumalattaren (tai jumalien ja jumalattarien) elämää ja taustaa. Vaikka joillain myyteillä on tiettyjä historiallisia tapahtumia osana kertomustaan, myyttien perustavanlaatuinen ominaisuus on se että ne hyödyntävät potentiaalisia arkkityyppisiä (universaaleja) symboleita herättääkseen tiettyjä tiloja ja opettaakseen. Myytit ovat jokaisen uskonnon pyhien kirjoitusten tai opetusten perusta, mukaan lukien kristinusko, hindulaisuus, jne. Toiset myytit synnyttivät erilaisia mysteerikouluja. Demeterin myytti Eleusiin  mysteereissä on eräs esimerkki.

New Age: Löyhä kokoelma aatteita, oppeja ja suuntauksia, jotka tähtäävät ihmisen kokonaisvaltaiseen muutokseen. New Age - liike on saanut alkunsa 1960-luvulla, kun itämaiset sielun, ruumiin ja mielen kokonaisuutta korostavat opit tulivat tutuiksi länsimaissa. New Age voidaan määritellä pyrkimykseksi löytää universaali totuus, jonka muunnelmia kaikki uskonnot ovat, mystisen itsetuntemuksen kautta. Erilaisia menetelmiä tämän universaalin totuuden löytämiseksi ovat astrologia, meditaatio, kristallit ja erilaiset terapiamuodot. New Age tunnetaan erityisesti lukuisista vaihtoehtoisista hoidoistaan, kuten magneetti-, väri-, aroma- ja kristalliterapia, sekä luonnollisesta, kasvipainotteisesta ruokavaliostaan. Näiden terapioiden ja ruokavalioiden tarkoituksena on saattaa ihmisten sielullinen tasapaino takaisin luonnolliseen tilaan. Sanapari "New Age" viittaa uuteen aikaan ja sen mukanaan tuomaan uuteen rakkauden ja rauhan aikaan. Suomeksi puhutaan New Agen rinnalla myös uushenkisyydestä, siihen kuuluu epäyhtenäisen laaja kirjo erilaisia pyrkimyksiä. Jani Kaaro: Kaiken oudon ensyklopedia. BTJ Kustannus Oy 2009.

Noeettinen tiede. Sana noeettinen tulee kreikan sanasta noetikos ("mentaalinen"), joka itsessään on yhdistelmä sanoista noein ("ajatella") ja noûs (jolle ei ole tarkkaa suomenkielistä vastinetta: ks. Nous). Alkuperäinen noetiikka oli kiinnostunut ainoastaan mielen filosofisesta tutkimuksesta ja intuition tutkimuksesta (mielen filosofiasta). Noeettinen tiede, yleiskäsitteenä, on yhdistelmä neurotieteen ja kvanttifysiikan uusista malleista, kehitetyllä määrittelyllä parapsykologiaa.

Nous. Platonin popularisoima termi, joka merkitsee korkeampaa itseä. Nous on jokaisen persoonan korkeampi, henkinen aspekti, ja erillään sielusta ja persoonallisuudesta. Jotkut saattaisivat pitää sitä jumalallisena kipinänä jokaisessa henkilössä.

Nöyryys: Latinankielinen sana nöyryydelle on "humilitas". Sen, kuten nöyryyden, kantasana on "humus", joka merkitsee maata, likaa, ravinnetta. Myös sana "huumori" on samaa perua. Tämä osoittaa, että ihmisen tulisi kohdata itsensä ja maailma tietyllä sisäisellä ilolla ja hymyllä. Ihmisen ei tulisi ottaa itseään liian todesta vaan säilyttää huumori ja nöyränä uskoa itsensä tien johdettavaksi. Sillä nöyryys ei ole mitään muuta kuin kaikenkattavaa itsensä hyväksyntää. Kyse ei ole siitä, että olisin tyytyväinen kaikkiin heikkouksiini ja virheisiini, vaan että hyväksyn sen perinnön, jonka elämältä olen saanut. En itsepäisesti pyri eroon tästä perinnöstä tai yritä kumota sitä. Tämähän olisi taas vain rypemistä minäkeskeisyydessä. - Willigis Jäger & Christoph Quarch (toim.): Aalto on meri - mystinen henkisyys. Basam Books 2012

Humilis eli nöyrä on hän, jolla on jalat maassa. Sen tunnistamista, että persoonallinen ihminen itsessään on pystymätön. "Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään." (Joh.5:30) "Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan." (Joh.14:10) Todellinen kristitty on nöyrä. Hän tuntee vähäisemmän itsen mitättömyyden ihmisessä, ja Kristuksen kaikkiallisuuden.


©2017 Magdaleena - suntuubi.com